Rukatunturi ja Pieni karhunkierros

Tänään on niin ihana ulkoilukeli, että muistellaanpas vanhoja reissuja...

PIENI KARHUNKIERROS

Kesällä 2013 päätin pari päivää ennen töiden alkua repäistä ja kiertää Pienen karhunkierroksen. Olin jo lähdössä yksin, mutta äitini innostuikin lähtemään mukaan. Olin hieman huolissani, jaksanko kävellä moisen matkan, sillä reitin varrella olisi aika jyrkkiäkin nousuja. Onneksi olin kesän aikana kävellyt laskettelurinteitä ylös ja alas useampaankin otteeseen, joten luulin kyllä selviäväni. Tuona kesänä kävelyharrastuksestani huolimatta olin painavampi kuin koskaan ja kuntoni melko huono.

Niin siinä vain kävi, että jaksoin erittäin hyvin kävellä reitin. Aikaa meillä meni muistaakseni nelisen tuntia, mutta pysähdyimme paistamaan makkaraa ja ihastelemaan maisemia. En silti suosittele reittiä, jos kunto on todella huono. Pohjalla olisi hyvä olla kävelykokeiluja ja tietämys siitä, jaksaako kävellä 12 km vaihtelevassa maastossa.

Elokuun alku tuolloin oli erittäin lämmin. Oli kiva lähteä reissuun, kun tiesi, ettei ainakaan sada. Ajoimme ensin Rukalle, jossa majoituimme hotelli Rukatontussa. Ajattelin ensin, että kesällä ei varmaan Rukalla tapahdu juuri mitään, mutta olin väärässä. Ravintolat Rukan keskustassa olivat auki normaalisti ja väkeä riitti. Kävimme syömässä Coloradossa, sillä sen menu vaikutti sopivalta. Ruoka oli hyvää ja annokset olivat poikkeuksellisen isot. Ravintola oli melkein täynnä.

Hotellihuone oli uusi ja oikein hieno. Hotellissa oli poikkeuksellisen hyvä palvelu! Omistaja jututti meitä useaankin otteeseen ja halusi palvella. Illalla hotellin ravintolan terassilla oli pubivisa, ja taas oli sellainen olo, että tulen kyllä hotelliin vielä uudelleen. Aamiainen oli todella runsas ja taas kerran palvelu loistavaa. Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti kierrosta.

(Tähän väliin pitää mainita, että äitini unohti neuletakin hotelliin. Palvelu taas toimi, ja äitini sai takin takaisin postissa.)

Ajoimme Juumaan, josta Pieni karhunkierros starttaa. Koska oli aikainen aamu, parkkipaikkakin löytyi hyvin. Aikainen ajankohta oli senkin takia hyvä, että reitin varrella ei juurikaan ollut ruuhkaa.

Lähdimme kävelemään reput selässä. Repuissa on useampi litra vettä, makkaraa, pientä naposteltavaa, pari mehua ja laastaria. Niin, olihan jo tiedossa, että myös ne hyvät lenkkarit hankaavat jalkani rikki. Loppujen lopuksi laastaria ei juuri lisätä tarvinnut ja jalkani selvisivät reissusta hyvin.

Matkan varrella on hienoja maisemia! Kiersimme reitin niin, että jyrkät portaat pitää lopussa kivuta ylös (reitti vastapäivään). Portaiden lisäksi matkan varrella oli hienoja siltoja, näkymiä, soita, koskia ja kalliomuodostelmia. Kaikkea sellaista, mitä ei uskoisi niin pienellä, samalla alueella olevan.

Makkaraa!

Matkan varrella oli sopivasti paikkoja, joissa pysähtyä. Vessat olivat siistit huussit. Karttaa kannattaa pitää mukana, vaikka reitti onkin selkeä.

Äiti niiden rankkojen portaiden alapäässä.

Kun pääsee takaisin lähtöpisteeseen, olo on huima. Minä tein sen! Sen verran innostuin touhusta, että seuraava kohteeni on Koli. Harmi, että en viime kesänä sinne vielä ehtinyt. Täytyy tänä kesänä korjata tilanne.

Me teimme sen!

Suosittelen Pientä karhunkierrosta oikeastaan kaikille peruskuntoisille. Se helposti saa kiinnostuksen päiväretkeilyä kohtaan heräämään. Luonnosta löytyy yllättäin ne ihan parhaat jutut!

Paluumatkalla Kuopioon pysähdyimme mm. Namellin tehtaanmyymälässä Suomussalmella. Samassa rakennuksessa söimme myös rönttösiä. Nam! Päivällistä nautimme vasta Kajaanin Rossosta. Varma valinta, mutta ihan hyvä sellainen.


RUKATUNTURI TALVELLA

Tauon paikka!

Olen käynyt Rukalla ennen tuota Pientä karhunkierrostakin. Joululomalla vuonna 2009 vietimme lähes koko viikon ystävieni kanssa juurikin Rukalla. Eräs kaverini oli työpaikkansa kautta saanut mökin (tai paritalon toisen puolikkaan) vuokrattua todella edulliseen hintaan, joten sinnehän sitten menimme. Mökissä oli kolme makuuhuonetta ja täysi varustelu takkoineen ja saunoineen. Sijainti oli hyvä, sillä rinteille oli vain kivenheitto matkaa.

Ajoin autoni Rukatunturin parkkihalliin. Se on hyvä vaihtoehto, jos tolppapaikkaa ei ole saatavilla. En muista, paljonko lysti maksoi, mutta se ei kovin kallista ollut.

Söimme välillä ulkona, välillä laitoimme ruokaa (pizzaa ja makkaraa). Sauna oli päällä joka päivä, ja kyllähän sitä taisivat alkoholipitoiset juomatkin maistua. Iltaa vietimme erityisesti Zonessa, sillä se oli sopivan pieni ja rento paikka. Uudenvuodenaattona esiintymässä oli Pandora - tai ainakin niin piti olla. Olemme kyllä edelleen varmoja, ettei suutaan liikutellut nainen ollut Pandora. Musiikki tuli playbackinä, joten ihan sama kai sitä on, kuka siellä "lauloi".

Laskettelemassa kävimme kerran. Rinteet olivat ihan hyvässä kunnossa, eikä jonottaa tarvinnut. Laskimme sinisiä ja punaisia rinteitä. Välillä pysähdyimme minttukaakaon juontiin. Laskettelu oli rentoa (toisin kuin nuoruusvuosien alppihiihtoharrastuksessa, jolloin kisailu oli se ykkösjuttu).

Rukatunturi on mielestäni ihan ok laskettelukeskus, mutta Lapin keskuksissa on jotenkin rauhallisempi ja aidompi tunnelma. Vaikka Rukallakin keskusta ja palvelut ovat kävelymatkan päässä, pidän silti enemmän Levistä. Toisaalta loma on aina loma.

Laskettelemassa!