Seeprakakku(kokeilu) salmiakin ystäville

Olin tapsanpäivänä ystäväni luona. Hän oli kokeillut somehittiä eli seeprakakkua, joka maistui ihan "ookoolta". Kakku jäi kytemään mieleeni siksi, että minäkin halusin raitoja kokeilla. Niin, ja olen salmiakin suuri ystävä.

Niinpä pari päivää ennen loppiaista ostin apteekista salmiakkimikseriä ja ryhdyin hommiin. Kerron tässä, miten kakun tein ja miten en ensi kerralla tekisi. :) Alkuperäisen reseptin löydät täältä.

Seeprakakkukokeilu

SEEPRAKAKKU SALMIAKIN YSTÄVILLE

Pohja:
250 g Domino-keksejä
50 g voita tai margariinia
1 rkl Apteekin salmiakki -mikseriä
0,5 dl kaakaojauhetta

Salmiakkikiisseli:
5 liivatelehteä (Meira)
2,5 dl Apteekin salmiakki -mikseriä
2,5 dl vettä
2 rkl sokeria
0,5 dl maissitärkkelystä

Vaniljatäyte:
8 liivatelehteä
650 g Valion Eila-vaniljajogurttia (ei rasvatonta!)
500 g X-tra vaniljarahkaa
200 g X-tra vaniljavanukasta
0,75 dl sokeria
1 dl vettä

1. Vuoraa halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoka leivinpaperilla. Sivele reunoille hieman öljyä.
2. Ravista mikseripulloa, jotta väri tasoittuu.
3. Murskaa Dominot (tehoseikoittimella tai vasaralla...). Sulata voi ja sekoita joukkoon keksimurska, kaakaojauhe ja salmiakkimikseri. Painele seos kevyesti vuoan pohjalle.
4. Laita liivatteet (5+8) kylmään veteen likoamaan.
5. Mittaa kattilaan salmiakkimikseri ja vesi. Yhdistä sokeri ja maissitärkkelys ja lisää kattilaan. Kuumenna liedellä niin, että muutama pulpahdus tulee pintaan. Nosta kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon liivatteet (5 kpl). Nosta liedelle ja anna vielä kerran pulpahtaa, mutta älä keittele sen pidempään.
6. Nosta salmiakkikiisselikattila kylmään vesihauteeseen jäähtymään. Sekoittele välillä, jotta kiisselistä ei tulisi paakkuista. Tarkoitus on jäähdyttää kiisseli melkein huoneenlämpöiseksi.
7. Yhdistä vaniljajogurtti, rahka ja vanukas vatkaimella. Lisää sokeri.
8. Kun salmiakkikiisseli on jäähtynyt sopivaksi, kiehauta vaniljatäytteen vesi ja liota siihen liivatteet. Sekoita liivatevesi vaniljatäytteen joukkoon.
9. Aloita heti kakun täyttäminen. Laita kiisseli ja täyte sellaisiin astioihin, että niistä on helppo kaataa täytteitä kakkuun.
10. Kaada kakun keskelle vuorotellen valkoista ja mustaa täytettä. Valkoista voi ja pitää suhteessa kaataa aina enemmän. Voit säädellä rengaskuviota kaatamalla korkeammalta tai matalammalta. Tarkoitus on, että toinen täyte levittää edellistä renkaana kohti vuoan reunaa. Ole nopea, sillä varsinkin musta kiisseli meinaa jämähtää melko helposti.
11. Kun täytteet loppuvat ja kakku on valmis, nosta se kylmään hyytymään. Anna hyytyä mielellään ainakin yön yli.

Ja nyt niitä huomioita.
- Itse onnistuin hyvin, mutta musta kiisseli loppui kesken ja keskelle jäi valkea pläntti. Olisi siis pitänyt alkuvaiheessa kaataa valkoista paljon enemmän kuin mustaa. Raidat myös olivat reunoilla melko tiheässä. Mustan ja valkoisen vaihtelun ei tarvitsisi olla niin nopeaa alkuvaiheessa.
- Alussa raitoja sotki se, että kippojen reunalle jäi täytettä, joka sitten tippui raitojen päälle. Pyyhi siis astiaa aina välillä.
- Kakun tekemisessä pitää oikeasti olla nopea. Musta meinaa jämähtää. Kannattaakin siis ennakoida eikä odotella jäähtymistä liian pitkään. Toisaalta kuuma liru ei taas ole hallittavissa kakun päällä.
- Kakun maku on salmiakkinen, mutta toisaalta vähän vaisu. Ihana ulkomuoto antaa odottaa jotain superhyvää. Ehkä raitasysteemi sopisi muille täytteille paremmin. Tai sitten valkeaan osuuteen pitää kehitellä jotain syvempää makua. Silti kakku kyllä tuli syötyä.
- Oli hyvä idea käyttää sekä rahkaa että vanukasta. Kakusta ei tullut kovin keltainen, mutta makuun se toi pehmeyttä. Sokeria lisäsin myös vähän, joten kannattaa sitä valkoista täytettä maistella, kun sitä tekee.
- Kakun koostumus on sellainen hyytelömäinen. Se saattaa yllättää. Ei siis ole kyseessä mikään juustokakku.

Kokeilu oli kuitenkin kiinnostava, joten jatkossakin pitää jotain vastaavaa kokeilla.

Yhden kalan kalakukot

Huomenna istutaan iltaa, joten piti ruveta tekemään jotain pientä. Ensin meinasin tehdä juustotankoja, mutta jotenkin sitten kallistuin perisavolaiseen kalakukkoon. Olimme Marttojen kurssilla tehneet yhden kalan kukkoja, joten päätin sittenkin laittaa ne testiin. En halunnut käyttää valmista taikinaa vaan tein sen itse. Ei ollut kovin iso homma, joten suosittelen oman taikinan tekemistä.

Lopputulos oli maun puolesta todella jees. Vielä olisi petrattavaa taikinan "liimaamisessa". Jotkut kukot nimittäin hieman aukesivat. Onneksi herkullista nestettä ei kovin paljon ulos valunut.

Suosittelen näitä kyllä tarjottavaksi muiden pikkutarjottavien kanssa.

Valmiit kukot

YHDEN KALAN KALAKUKOT
(20 kpl)

2 pkt valmista ruistaikinaa

tai

reilu 4 dl kylmää vettä
2 tl suolaa
vajaa 7 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja

Täyte:
20 keskikokoista muikkua (tai 40 pientä)
suolaa
vajaa 3 pkt amerikanpekonia

Voiteluun:
voita ja vettä

1. Jos teet taikinan itse, sekoita taikinan ainekset. Laita hetkeksi hyvin peiteltynä kylmään.
2. Perkaa muikut (jos ei ole perattu) ja poista muikkujen selkäruodot.
3. Kauli puolet taikinasta puolen sentin paksuiseksi levyksi.
4. Ota muotilla (esim. Kastehelmen jälkkärikulho toimii hyvin) levystä 10 pyörylää.
5. Laita pyörylät päällekkäin niin, että jauhoa on välissä.
6. Toista sama toiselle taikinaerälle.
7. Ripota peratuille kaloille varovasti suolaa ja kääri ne pekoniin. Huom! Pekoni tuo lisää suolaa.
8. Pane kala-pekonirulla taikinapyörylälle ja painele reunat yhteen.
9. Kostuta taikinan reuna kylmällä vedellä ja muotoile taikinasta pieni kukko.
10. Nosta kukot leivinpaperilla päällystetylle pellille.
11. Paista +180-asteisessa kiertoilmauunissa noin 30-35 minuuttia.
12. Voitele kypsät kukot voi-vesiseoksella ja pane voipaperiin liinan alle pehmenemään.

Kukot voi pakastaa ja ne maistuvat myös kylminä.

Huom! Itse ainakin paistoin kukot kahdessa erässä. Taikina ei saa kuivua missään vaiheessa.

Rocky road -palaset

Pientä hiljaisuutta on ollut. Olen ollut aivan törkeän väsynyt, enkä tiedä mikä vaivaa. Tai tiedän nipun erilaisia vaivoja, jotka todennäköisesti väsymyksen aiheuttavat. Nyt sitten olen ravannut ties missä tutkittavana. Jospa jotain joskus selviääkin. Niin, ja erilaiset vaivat hellittävät.

On siis jäänyt bloggailukin vähemmälle. Nyt kuitenkin viime viikolla sain aikaiseksi tehdä nimiäisjuhliin rocky roadeja. Sinänsä hyvä idea, koska olinkin jo pitkään haaveillut niitä tekeväni. Selailin taas erilaisia ohjeita, ja Kotilieden ohje tuntui parhaalta tällaiselle lakun ystävälle. Muokkasin ohjetta niin, että vaihdoin tavallisen maitosuklaan Fazerin popcorn-suklaaseen. Suosittelen! Tuli sellaista suolaista rapsakkuutta kivasti lisää.

Tässäpä siis ohje. Ovat muuten todella nopeita tehdä! Nämä onnistuvat ihan keneltä vain.

Rocky road -palaset

ROCKY ROAD -PALASET

250 g tummaa (leivonta)suklaata
200 g Fazerin popcorn-suklaata (tai tavallista maitosuklaata)
1 prk sokeroitua kondensoitua maitoa
50 g voita
200 g lakritsipaloja pilkottuna (esim. Fazerin Soft Original)
100 g Haribon pieniä vaahtokarkkeja
3 dl suolapähkinöitä

1. Laita paloitellut suklaat, kondensoitu maito ja voi paksupohjaiseen kattilaan. Sulata suklaat (+ muut hommelit) miedolla lämmöllä (1-3/9). Sekoittele.
2. Kun suklaat ja muut ovat sulaneet, lisää ensin suolapähkinät ja sitten karkit.
3. Sekoita tasaiseksi.
4. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun lasagnevuokaan ja tasoittele. Lisää halutessasi vaahtokarkkeja seoksen pintaan. Painele ne kiinni.
5. Anna seoksen jähmettyä kylmässä ainakin neljä tuntia.
6. Leikkaa paloiksi.

Huom!
- Kondensoitua maitoa ei esikäsitellä mitenkään.
- Suklaiden täytyy vain sulaa. Varo liian kuumaa lämpötilaa.
- Massasta tulee aika tahmeaa. Jääkaapissa tämä tahmeus kuitenkin häviää.
- Voit tehdä helposti rocky road -herkun valmiiksi parikin päivää ennen. Säilytä kuitenkin kylmässä ja leikkaa paloiksi vasta ennen tarjoilua.
- Valmis rocky road säilyy ainakin viikon kylmässä.
- Jouluisemman version saat, kun korvaat lakut kuivatuilla karpaloilla. Joukkoon voi murustella vaikka pipareita.

Täydellinen focaccia

Rupesinpas tänään himoitsemaan italialaisen ruoan kurssilla tehtyä focacciaa. Olen kerran aikaisemminkin tehnyt ko. leipää, mutta silloisella ohjeella tehty leipä ei ollut läheskään niin hyvää. Marttojen ohje on siis ylitse muiden! Tällä kertaa en tainnut ohjetta juuri tuunata. Tosin heti leipää syödessä mietin useita sovelluksia. Voipa olla, että eräs päätyy kokeiluunkin. ;) Jos joku tietää, mikä ruoka on meikäläisen mielestä ihan ykkönen, tietää kyllä myös, mitä kahta asiaa aion seuraavassa leivässä yhdistää. Tässä kuitenkin alkuperäinen ja todellakin täydellisen focaccian ohje.

Valmis focaccia vie kielen mennessään.

TÄYDELLINEN FOCACCIA

(pellillinen)

7,5 dl vettä

50 g hiivaa

1 rkl hienoa merisuolaa

2 rkl sokeria

1 rkl oreganoa

n. 15 dl vehnäjauhoja

1,5 dl oliiviöljyä

Pinnalle:

aurinkokuivattuja tomaatteja suikaleina

kivettömiä oliiveja

tuoretta rosmariinia

sormisuolaa reilusti ripotellen

oliiviöljyä maun mukaan (0,5-1 dl)

1. Sekoita hiiva, suola, sokeri ja oregano kädenlämpöiseen veteen. (Itse teen niin, että sekoitan hiivan vain osaan vedestä ja lisään liukenemisen jälkeen loput. Näin seos pysyy kädenlämpöisenä.)

2. Lisää joukkoon noin puolet jauhoista ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

3. Lisää oliiviöljy ja loput jauhoista vähitellen. Tarkoituksena ei ole erityisemmin vaivata taikinaa, vaan pelkkä sekoittaminen riittää. Taikinan tulee jäädä löysähköksi ja tarttuvaksi.

4. Levitä taikina reunalliselle pellille leivinpaperin päälle ja kohota kaksinkertaiseksi esimerkiksi kuumalla vedellä täydetyn tiskialtaan päällä liinalla peitettynä.

5. Töki sormella leipään koloja ja painele leipään tomaattisiivut ja oliivit.

6. Laita reikiin ja pinnalle tuoretta rosmariinia maun mukaan.

7. Ripottele pinnalle melko reilusti sormisuolaa ja valuta pinnalle oliiviöljyä.

8. Paista leipä +200 asteessa noin 30 minuuttia. Jos käytät kiertoilmaa, laske lämpötilaa noin 20 astetta.

Huomioita:

- Suolan määrä voi järkyttää. Se kuitenkin pitää paikkaansa.

- Leipä on parasta tuoreena dipattuna oliiviöljyyn ja/tai balsamicoon.

- Kuvasta ei huomaa, mutta leipä kohoaa sellaiseksi todella muhkeaksi. Uunipannu oli erittäin hyvä paistoastia.

- Sormisuola ei ole sama asia kuin karkea merisuola. Suosittelen ostamaan, jos sellaista ei ole koskaan käyttänyt. Toimii esim. lihan kanssa.

- Paistoin leipää noin 5 minuuttia pidempään. Kiertoilma ainakin omassa uunissani paistaa paremmin kuin perustoiminto.
- Tuunatahan voi. Esimerkiksi tuoreet tomaatit käyvät leipään todella hyvin.

Vaahtokarkkitikkarit

Hyvin lyhyt postaus tällä kertaa. Se johtuu siitä, että tekemäni vaahtokarkkitikkarit ovat todella helpot tehdä. :)

Tein tikkarit babyshower-kutsuille, jossa muutenkin tarjolla oli ihania herkkuja. Vielä en voi paljastaa esimerkiksi värimaailmaa, sillä ainakaan eräs blogia lukeva henkilö ei tiedä, kumpi juhlakalun perheeseen on syntymässä. Siksi vaahtokarkkitikkareissakin on kahta väriä: sinistä ja vaaleanpunaista. Tein myös kuuluisia pikkupizzoja, mutta tällä kertaa broileri oli valmiiksi marinoitua. (Pirkka on jees, jos moisia pitää ostaa.)

Hienot pillit ostin Harjun Paperi -nimisestä ihanasta korttikaupasta Jyväskylästä. Putiikissa on korttien lisäksi paljon paperisia leipomisjuttuja, julisteita ja jopa värityskirjoja.

Vaahtokarkkitikkarit

VAAHTOKARKKITIKKARIT

Tarvitset:
- tukevia pillejä
- astian (tai mukin)
- sienen (siis sellaisen, johon tökitään kuivakukkia asetelmaa tehdessä)
- valkosuklaata
- nonparelleja
- vaahtokarkkeja

1. Muotoile sienestä mukiin tai astiaan sopiva.
2. Leikkaa pillejä tarvittaessa lyhyemmiksi.
3. Työnnä vaahtokarkit pilleihin pyörivällä ja ruuvaavalla liikkeellä.
4. Sulata suklaa mikrossa pienissä erissä. Seos on sopivaa, kun viimeiset köntit juuri ja juuri sulavat sekaan.
5.  Dippaa vaahtokarkkitikkarit suklaaseen yksi kerrallaan. Ripottele päälle nonparelleja.
6. Asettele sieneen kimpuksi.
7. Anna kovettua huoneenlämmössä.
(8. Jos teet edellisenä päivänä, suojaa vaikkapa muovipussilla löyhästi.)

Valmis kimppu näyttää tältä.

Twin Peaks Cherry Pie eli Twin Peaksin kirsikkapiiras

Ja tässäpä sitten se makea viritys. Olen nyt parasta aikaa katsomassa Netflixistä Twin Peaksiä (jälleen kerran). Edellisen kerran muistan katsoneeni sarjan jaksot, kun olin yläasteella. Aikaa on vierähtänyt, ja ihan kaikkia juttuja en edes muista. (Jos et sarjasta muista mitään, katso jutun loppu.) Mutta piiraanpas muistan. Rupesin googlettelemaan, josko jossakin olisi kirsikkapiiraan ohje. Siis sellaisen, jossa kirsikat ovat taikinakuoren sisällä kokonaan. Mielestäni omenapiirakkakin on parhaimmillaan, kun se leivotaan amerikkalaiseen apple pie -tyyliin.

Ja kyllähän netistä löytyi juuri tarvitsemani ohje! Ohje on alun perin Leila Lindholmin, mutta useista blogeista se myös löytyy. Ohjeessa perunajauhon määrä on mielestäni liian vähäinen, joten olen tähän ohjeeseen sitä jo vähän lisännyt. Ainakin minun piiraani täytettä lirahti ulos leikatessa vähän liian paljon. ;) Kannattaakin siis katsoa, että kirsikkaseos alkaa kunnolla saeta jo liedellä. Jos ei sakene, kannattaa perunajauhojen määrää suosiolla lisätä. Täytteen pitää olla valuvaa, mutta ei kyllä ihan lirua sentään.

Twin Peaks Cherry Pie ja hieman liian vähän saostunut kirsikkatäyte

Valmis piiras on näyttävä.

TWIN PEAKS CHERRY PIE
(Twin Peaksin kirsikkapiiras)

Pohja:
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tomusokeria
0,5 rkl vettä
kananmuna

Täyte:
1,5 l tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 vaniljatanko
yhden sitruunan raastettu kuori (tai puolet siitä)
yhden sitruunan mehu
2-2,5 rkl perunajauhoja (tämän kanssa tarkkana -> voit joutua lisäämään)

Voiteluun:
kananmuna
1 rkl ruokosokeria

1. Valmista ensin pohja. Nypi kylmä voi jauhojen ja tomusokerin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja kananmuna. Sekoita nopeasti taikinaksi esim. veitsellä. Muotoile taikinasta pallo, laita se tuorekelmuun ja painele levyksi. Laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.
2. Tee täyte. Leikkaa veitsellä kirsikat halki ja poista kivet ja kannat. Laita kirsikat kattilaan. Lisää kirsikoiden sekaan sokeri. Halkaise vaniljatanko keskeltä ja kaavi veitsen kärjellä "mustat pisteet" irti ja laita kattilaan. Jätä vaniljatangotkin kattilaan. Raasta joukkoon vielä yhden sitruunan kuori (tai puolikas, jos et tykkää yleensä sitruunasta). Purista sitruunasta mehu erilliseen astiaan.
3. Anna kirsikka-sokeriseoksen kiehahtaa kunnolla. Sekoita perunajauhot huolellisesti sitruunamehuun. Kaada seos ohuena nauhana kirsikoiden joukkoon. Muista sekoittaa koko ajan ja pohjaa myöten. Keittele ihan pieni tovi ja katso, saostuuko seos ollenkaan. Jos ei, lisää perunajauhoja nesteen seassa. Nosta seos liedeltä. Poista vaniljatangon palat.
4. Jaa taikina kahteen osaa niin, että toinen on toista hieman isompi. Kauli jauhotetulla pöydällä ensin se isompi pala ympyräksi. Ota tavallinen irtopohjavuoka (siis sellainen, johon yleensä tehdään kakku) halkaisijaltaan 24 cm. Peitä pohja leivinpaperilla niin, että se jää vuoan reunojen ja pohjan väliin tiiviisti kiinni. Älä kuitenkaan siisti reunoja, vaan anna ylimääräisen leivinpaperin olla vuoan ulkopuolella. (Täytettä saattaa valua muuten uuniin.) Taikinaympyrän tulee olla ainakin niin iso, että sen reunat ovat vuoan sisällä reilusti yli puolen välin. Mielellään jopa ylös asti. (Voit mitata vuoalla ja leikata veitsellä tasaisen ympyrän.)
5. Siirrä taikinaympyrä varovasti vuokaan. Kauli toinen taikinapala samalla tavalla ympyräksi. Mittaa niin, että ympyrä on vain hieman vuoan kokoa suurempi.
6. Kaada täyte ensimmäisen taikinaympyrän päälle vuokaan. Lisää välittömästi päälle toinen taikinaympyrä. Käännä nopeasti alla olevan ympyrän reunat päällimmäisen taikinaympyrän päälle. Jäljelle jääneestä taikinasta voit muotoilla koristeita. Itse tein pieniä kierteitä, jotka "liimasin" vedellä kiinni.
7. Voitele piiras kananmunalla. Ripottele päälle ruokosokeria.
8. Paista +175 asteessa uunin alaosassa noin 35 minuuttia.
9. Anna piiraan jäähtyä täysin ennen kuin poistat reunat. Tarjoile vaniljajäätelön kera. Mielestäni piiras maistuu parhaalta ihan kylmänä.

Huom! Ystäväni testasi ohjetta pihasta keräämillään kirsikoilla. Eri lajit käyttäytyvät eri tavalla, joten perunajauhon käyttö kannattaa katsoa tilanteen mukaan. Hänen ei tarvinnut lisäillä mitään ja kirsikkaseos oli ihan jankkia. :D

Twin Peaks - pelottava uusintakierros

Ja mitäs muuta loppuun laitetaankaan kuin tunnelmia tältä päivältä. Tehkää piirakkaa ja katsokaa Twin Peaksiä. Mitäpä sitä muutakaan, kun ulkona sataa aina.

TWIN PEAKS UUSINTAKIERROKSELLA

Jos joku ei muista sarjasta yhtään, niin ihan tähän loppuun pieni tiivistys. Sarjassa siis agentti Cooper tiimeineen yrittää selvittää nuoren Laura Palmerin murhaa amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Siellä hän tutustuu mitä ihmeellisimpiin ihmisiin ja kohtaa myös yliluonnollisia ilmiöitä. Henkilögalleriassa on niin puupökkelöä kantava nainen kuin hieman väpelö poliisikin. Useilla sarjan henkilöillä on kuitenkin pelottavia salaisuuksia - tai he ovat itse pelottavia. Vaikka sarja on välillä pelottava, jännittävä ja raaka, välillä saa kyllä ihan nauraakin. Juonittelua, valheita, outoja näkyjä ja piinaavan hyvä äänimaailma musiikkeineen. Siitäpä se Twin Peaks on tehty. Ja minua ei ainakaan häiritse yhtään vanhahtava tyyli. Juoni se on, mikä kantaa kaikki 30 jaksoa. Niin, kukas sen Laura Palmerin nyt murhasikaan? Paras kaveri, kateellinen ikätoveri, rämäpää "poikaystävä", viimeisin rakas, huumekuriiri, serkku, äiti, isä, joku "tavallinen" kaupunkilainen, pölkkymuija, väkivaltainen tuttu, baarin omistaja, hotellin omistaja, bordellin keskushahmo, sahan omistaja... Joku näistä on syyllinen -  vai onko sittenkään? Kyllähän sarja kannattaa katsoa toisenkin kerran, vaikka syyllisen tietääkin. Itselleni ainakin on tullut iän mukana sellaista älliä, että jotkut asiat näyttäytyvät ihan erilaisina kuin aikaisemmin.

PS. Ai miten se piiras tähän sarjaan liittyy? Norma Jenningshän sitä tarjoilee kuppilassaan ko. sarjassa. Siitä pitävät kaikki - erityisesti agentti Cooper.

Quiche Lorraine eli ranskalainen kinkkupiiras

Tänään oli piirakkapäivä. Tein kaksi piirakkaa, joista toinen oli suolainen ja toinen makea. Paneudutaanpas suolaiseen ensin. Kyseessä on Quiche Lorraine, jota olin kaavaillut jo pitkään valmistavani. On todella harmi, että kuva ei tee oikein oikeutta tälle herkulle. Tuli nimittäin ihan todella ihanan makuinen piiras! Pohjaksi valikoitui karamellisoidun sipulipiirakan pohja, sillä se vaan on hyvä (reseptiä tosin on jouduttu vähän muuttamaan). Täytteet valikoin vähän sieltä täältä saadakseni mieleisen kombon. Aito Quiche Lorrainehan tämä sinänsä ei ole, mutta melko klassinen makumaailma kuitenkin on kyseessä. Suosittelen tätä ehdottomasti!

Ihanan herkullinen Quiche Lorraine

QUICHE LORRAINE

Pohja:

1 dl crème fraîchea (18%)
1/4 dl paahdettua sipulia
1,5 tl sokeria
0,5 tl suolaa
125 g voita
reilu 2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

n. 200 g saunapalvikinkkua
purjon valkoinen osa(ja ehkä vähän vihreääkin)
n. 100 g pekonia

Täytteen päälle:

2 dl ruokakermaa
1,5 dl crème fraîchea (28%)
3 kananmunaa
150 g emmentaljuustoa raasteena
0,5 tl mustapippuria
pieni kourallinen timjamia (joka silputaan)
pieni kourallinen persiljaa (joka silputaan)

1. Tee ensin pohja. Sekoita paahdettu sipuli crème fraîcheen. Lisää sokeri ja suola.
2. Nypi toisessa astiassa huoneenlämpöinen voi ja yhdistetyt kuivat aineet (vehnäjauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe) muromaiseksi seokseksi. Lisää paahdetulla sipulilla maustettu crème fraîche joukkoon ja sekoita nopeasti. Taikina kannattaa laittaa melko pitkäksikin toviksi jääkaappiin.
3. Sitten täytteen kimppuun. Laita noin neljä pekonisiivua kylmälle pannulle ja kärisytä melko rapsakaksi. Leikkaa kinkku pieniksi paloiksi ja hienonna purjo. Purjoa saa olla varsin runsaasti.
4. Sekoita astiassa ruokakerma ja rasvainen crème fraîche. Lisää kananmunat, juustoraaste, mustapippuri ja hienonnetut yrtit.
5. Painele kylmä taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Ripottele kinkut, purjot ja pekonit tasaisesti pohjan päälle. Kaada lopuksi hyvin sekoitettu kerma-juustosekoitus täytteiden päälle.
6. Paista +200 asteessa n. 35 minuuttia uunin alatasolla.

Huomioita:
- Tein sellaisen mokan, että uuni oli jäänyt edellisestä piiraasta +175 asteeseen. Tämä piirakka kypsyi silti hyvin, vaikka nostin lämpötilaa vasta 25 minuutin jälkeen. Suosittelenkin ehkä ihan hieman alle +200 astetta.
- Paistoin piirakkaa hieman yli, sillä pinnasta tuli melko tumma. Toisaalta piirakan mielestäni kuuluukin olla sen näköinen, että sitä on käytetty siellä uunissa.
- Pohjaa ei tarvinnut esipaistaa. Se myös irtosi kohtuullisen hyvin vuo'asta. Toisella kerralla kokeilin kuitenkin esipaistoa. Muutaman minuutin jälkeen reunat valahtivat ja otin pohjan uunissa. Korjailin käsillä reunoja, kun täytin piirakkaa. Itse asiassa valmis piiras irtosi näin vielä paremmin vuo'asta.

Valkosipuli-basilikakorvapuustit

Olen eittämättä suolaisen ystävä. Niinpä olin innoissani, kun K-ruoka-sivustoa selatessani törmäsin tähän ohjeeseen. Suolaisia korvapuusteja! Ihan pakko oli heti testata, ja makumaailma kyllä oli juuri sitä, mitä halusinkin. Kiva juttu on, että heti tuli mieleen erilaisia makuyhdistelmiä, mitä seuraavaksi voisi korvapuustityylillä testata. Tässäpä kuitenkin valkosipuli-basilikakorvapuustien ohje. Huom! Tällä voi korvata illanistujaisten valkosipulivoipatongin!

Valkosipuli-basilikakorvapuustit

VALKOSIPULI-BASILIKAKORVAPUUSTIT
(16 melko isoa)

2,5 dl vettä
25 g tuorehiivaa
1 kananmuna
reilu 1 tl suolaa
ripsaus sokeria
3 dl vehnäjauhoja
n. 3,5 dl hiivaleipäjauhoja
3/4 dl rypsiöljyä

Täyte:
60 g pehmeää voita
2 dl basilikaa hienonnettuna
3-4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

Pinnalle:
1 kananmuna
auringonkukansiemeniä

1. Ota hiiva, muna ja rypsiöljy hyvissä ajoin huoneenlämpöön.
2. Sekoita hiiva 1 dl:aan kädenlämpöistä vettä. Lisää loput vedestä.
3. Lisää kananmuna, suola ja sokeri.
4. Alusta taikinaan vähitellen jauhot. Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa. Taikina saa jäädä melko löysäksi.
5. Kohota 20-30 minuuttia.
6. Kauli kohonnut taikina levyksi (noin 50 x 35 cm) jauhotetulla pöydällä. Voitele levy pehmeällä voilla. Ripottele valkosipuli ja basilika tasaisesti levyn päälle. Ripottele pinnalle suolaa ja pippuria.
7. Kääri levy pitkältä sivulta melko napakalle rullalle. Jätä saumakohta alle. Leikkaa rulla 16 osaan vinoin viilloin (siksak). Nosta palat pystyyn kapeampi puoli ylöspäin. Paina palojen kapeaa puolta peukaloilla pöytää vasten. Nosta puustit pellille kohoamaan. (Suosittelen kahta peltiä.) Kohota hyvin.
8. Voitele kohottamisen jälkeen kananmunalla. Ripottele päälle auringonkukansiemeniä.
9. Paista +225-asteisen uunin keskitasolla 10-12 minuuttia. Tarjoile puustit lämpiminä.

Muutamia huomioita:
- Jos taikina ehtii alustaessa mennä kylmäksi, lämmitä mikrossa mukissa vettä ja laita sen jälkeen taikina sinne kohoamaan.
- Jos leivotut puustit eivät meinaa kohota, laske kuumaa vettä tiskialtaaseen ja laita pelti altaan päälle.
- Puustien muotoa voi "korjailla" vielä kohoamisen jälkeenkin.

Vadelma-lakritsitäytekakku

Olette varmaan huomanneet, että olen perso kaikille lakujutuille. Niinpä ystäväni lapsen synttäreistä innostuneena päätin kokeilla itsekin siellä tarjoiltua kakkua. Ohjetta en suoraan saanut, vaan kolusin taas netin ihmeellisessä maailmassa. Lopullinen ohje on sekoitus aika monta ohjetta...

Kakkupohjan voi tehdä vaikka edellisenä päivänä. Hopeatoffeetäytteen tekeminen oikeastaan on vähän pakkokin aloittaa jo edellisenä päivänä. Muista varata myös kreemiaineet.

Vadelma-lakritsitäytekakku

VADELMA-LAKRITSITÄYTEKAKKU

Kakkupohja 24 cm:n kakkuvuokaan:

Ns. neljän munan kakku:

4 kananmunaa kaadettuna lasiin
saman verran sokeria
saman verran vehnäjauho-perunajauhoseosta (50-75 % vehnäjauhoja)
1,5 tl leivinjauhetta

1. Kaada sokeri kulhoon.
2. Lisää munat ja vatkaa tymäkäksi vaahdoksi.
3. Sekoita leivinjauhe jauhoseokseen ja kääntele jauhoseos nuolijalla muna-sokerivaahdon sekaan hyvin varovasti.
4. Kaada valmis seos korppujauhoilla vuorattuun kakkuvuokaan ja kopsauta kevyesti pari kertaa.
5. Paista +175 asteessa uunin alatasolla noin 35-45 minuuttia. Jos pinta tummuu, lisää folio. Älä tee tätä kuitenkaan heti, jotta kakku ei lässähdä.
6. Kokeile tikulla, onko kakku kypsä. Kun otat kakun uunista, kumoa se melkein heti. Anna jäähtyä.

Lakritsitäyte:
(on hyvä tehdä osittain jo edellisenä päivänä)

125 g Hopeatoffeita
1,5 dl kuohukermaa
1,25 dl vispikermaa
0,25 dl vaniljakreemijauhetta

1. Sulata hopeatoffeet kattilassa kuohukermaan miedolla lämmöllä. Nosta pian jääkaappiin.
2. Seuraavana päivänä vaahdota hopeatoffeekerma.
3. Vaahdota vispikerma.
4. Sekoita kermat keskenään.
5. Lisää kreemijauhe.

Vadelmarahkatäyte:

1,5 dl kuohukermaa
1 prk rahkaa
5 liivatelehteä
n. 200 g kotimaisia vadelmia
sokeria maun mukaan

1. Laita liivatteet kylmään veteen.
2. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siihen rahka.
3. Lisää vadelmat ja sokeri (älä tee liian makeaa).
4. Liota vedestä puristetut liivatteet pieneen tilkkaan kiehuvaa vettä.
5. Anna ihan pienen pieni tovi jäähtyä, minkä jälkeen valuta liivate ohuena nauhana kerma-rahkaseokseen koko ajan sekoittaen.
6. Anna olla tovi jääkaapissa ennen täyttämistä.

Tee kreemi marsipaanikuorrutteen alle. Ohje täältä.

Kakun kokoaminen ja koristelu:

vajaa 2 dl Grandia (vadelma)
500 g marsipaania (mustaa ja vaaleanpunaista)
Haribon lakukiekkoja
kultaisia helmiä ja hileitä

- Leikkaa kakku kolmeen osaan.
- Kostuta pohjaosa huolellisesti. Lisää lakutäyte.
- Nosta keskimmäinen osa lakutäytteen päälle ja kostuta. Lisää vadelmatäyte.
- Nosta kansi päälle ja kostuta vielä kevyesti.
- Laita kreemiä ohuelti kakun päälle ja sivuille.
- Tee marsipaaneista marmoria sekoittamalla vaaleanpunaista ja mustaa.
- Kauli marsipaani isoksi levyksi tomusokerin päällä ja siirrä käsivarsien avulla kakun päälle. Painele kakun pintaan varovasti venyttämällä toisella kädellä.
- Koristele.

Rumasti leikattu, mutta kerrokset näkyvät kuitenkin hyvin.

Jos tykkäät vadelma-lakuyhdistelmästä, niin muista myös aivan ihana jäätelö!

Nopeat ja helpot raejuustoskonssit

Siitä on nyt muutama kuukausi aikaa, kun taasen tupsahdin rakkaan ystäväni sunnuntaiseen kahvipöytään. Vedin silloin tarkkaa linjaa, mutta sallin itselleni yhden herkun. Ystäväni oli tehnyt Pirkka-sivustolta löytyvän ohjeen mukaan raejuustoskonsseja, joita pääsin maistamaan. Koska söin vain yhden, nautin tietenkin mausta suunnattomasti. Söin skonssini voin ja juuston kera, mutta ystäväni kokeili skonsseja myös hillolla. Hyviä kuulemma olivat niinkin. Skonssit ovatkin siksi hyviä, että niitä voi syödä erilaisin täyttein. Ne sopivat hyvin aamiais- tai brunssipöytään vallan mainiosti. Tämän ohjeen mukaan skonssit myös valmistuvat nopeasti ja helposti. Raejuusto tuo leivonnaisiin ihanaa mehevyyttä.

Nyt sunnuntaina muistin jostakin skonssimaisteluni. Koska syöjiä oli enemmän, halusin tehdä skonsseja myös itse. Ja kyllähän ne hyviä olivat edelleen.

Hieman liian lättänät raejuustoskonssit :)

RAEJUUSTOSKONSSIT
(12 kpl)

3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl mysliä
1 tl leivinjauhetta
reilu 0,5 tl suolaa
50 g voita
1 dl maitoa
1 prk (eli 200 g) raejuustoa
1 kananmuna

Pinnalle:
mysliä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kylmä voi ja nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää taikinaan maito, raejuusto ja muna. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.
2. Kaada taikina reilusti jauhotetulle alustalle ja leivo taikinasta tanko. Jaa tanko 12 osaan ja muotoile pellille leivinpaperin päälle pyöreiksi paksuhkoiksi skonsseiksi (läpimitta noin 5 cm). Painele skonssien pintaan mysliä.
3. Paista +200 asteessa uunin keskitasolla 20-30 minuuttia.

Ja huomioita:
- Mielestäni käyttämäni mysli sopi skonsseihin erityisen hyvin. Käytin Alpen original -mysliä, jossa on mm. pähkinöitä ja rusinoita.
- Skonsseista ei kannata tehdä kovin lättänöitä. Ne eivät kovin paljon nouse uunissa. Ensi kerralla ainakin itse jätän skonssit hieman korkeammiksi.
- Ainakaan vanhempieni uuni ei paistanut skonsseja vielä 20 minuutissa.
- Kokeile skonsseja myös hillon kera.

Mehevä porkkanapiirakka

Parhaat reseptit kiertävät niin, että alkuperäisen jäljille on mahdoton päästä. Tämä on juuri sellainen. Onhan sitä tullut porkkanapiirakkaa tehtyä muutaman kerran ennenkin, mutta tämä on kyllä ylitse muiden. Kun maistoin tällä ohjeella tehtyä piirakkaa, pyysin tietenkin ohjeen itselleni. Ja niin oli tehnyt ystävänikin. Ohjeen hän oli saanut ystävältään ja hän taas jostakin. Miksi ohje sitten kiertää? Poikkeuksellista tässä ohjeessa on, ettei porkkanaa tarvitse raastaa ollenkaan, sillä se on korvattu Piltti-soseella. Ohje on nopea, helppo, ja lopputulos äärimmäisen mehevä. Tämän jälkeen ei ole enää paluuta raastamisen raastavalle tielle.

Olen lisännyt ohjeeseen omia täydennyksiäni, mutta sehän se juuri onkin parasta, kun ohje hieman muuttuu matkalla. Eräs kolmevuotias muuten ihastui piirakkaan niin, että kaapi kuorrutteen melkein kaikkien palasten päältä. Oli kuulemma kivoja timantteja päällä. Eihän siinä. Myös minun mielestäni ne helmet sopivat ihan hyvin koristeiksi.

Tämä porkkanapiirakka on supermehevä!

MEHEVÄ PORKKANAPIIRAKKA
(pellillinen)

5 dl sokeria
4 kananmunaa
2,5 dl öljyä
2 prk Piltti peruna-porkkanasosetta
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1/2 tl suolaa

Kuorrute:
reilu 150 g Olympia-sulatejuustoa
reilu 50 g voita sulatettuna
1 tl vaniljasokeria
1 rkl maitoa
vajaa 5 dl tomusokeria

Koristeeksi:
mantelirouhetta
pehmeitä sokerihelmiä

1. Sekoita sokeri, kananmunat, öljy ja Piltti-sose kulhossa.
2. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, kaneli ja suola. Lisää edelliseen seokseen. Sekoita tasaiseksi.
3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunin keskitasossa +200 asteessa vähän reilu 20 minuuttia. Tarkista kypsyys hammastikulla.
4. Nosta uunista ja anna jäähtyä.
5. Tee kuorrute sekoittamalla aineet. Koostumuksen tulee olla notkean jytäkkää. Ota huomioon, että kuorrute jähmettyy kyllä myöhemmin.
6. Irrota piirakasta leivinpaperi ja levitä täyte kummalle puolelle haluat. (Tämä on taas niitä, että jokainen tekee tavallaan.)
7. Tasoita täyte esim. lastalla.
8. Leikkaa aavistuksen verran jähmettynyt piirakka paloiksi terävällä veitsellä. Huuhtele veistä säännöllisesti kuuman veden alla, niin täyte ei tartu veitseen.
9. Koristele palat mantelirouheella ja sokerihelmillä.

Tämäkin herkku siis syntyi vappuna. Nyt olenkin sitten palannut arkisten eväiden ääreen. Aika tylsää.

Kinuskidonitsit

Olen vappuna (ja vähän muutenkin) munkkien ystävä. Suurinta herkkuani ovat ihan tavalliset munkit, joita äitini on joka vappu paistanut. Lähes yhtä paljon pidän Arnold'sin donitseista, niistä isommista.

Niistäpä sitten innostuneena lähdin kokeilemaan kinuskidonitsien tekemistä. En pidä niistä aidoista donitseista vaan enemmän munkkimaisista versioista. Siksipä taikina onkin aika lailla perinteinen munkkitaikina.

Valmiit kinuskidonitsit

KINUSKIDONITSIT
(n. 20 kpl)

Taikina:

2,5 dl maitoa tai vichyä tai molempia sekaisin
25 g hiivaa
1 tl suolaa
3/4 dl sokeria
0,5 rkl kardemummaa
1 muna
n. 6 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sulatettua voita

Uppopaistoon:

rypsiöljyä tai kookosrasvaa

Kuorrutus:

200 g Alku-toffeita
2 dl kuohukermaa

tai

2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa
pari rkl voita

Pinnalle:

nonparelleja
valkosuklaata sulatettuna

Ohje:

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen.
2. Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja muna.
3. Lisää jauhoja vähitellen vatkaten, loput kädellä alustaen.
4. Sekoita joukkoon sulatettu voi alustuksen loppuvaiheessa ja alusta taikina tasaiseksi.
5. Anna kohota lämpimässä paikassa.
6. Leivo taikinasta pyöreitä pullia ja anna niiden kohota liinalla peitettynä.
7. Kuumenna kattilassa öljy tai kookosrasva 175-180-asteiseksi.
8. Tee munkkien keskelle reikä sormilla. Paista munkit molemmin puolin ruskeiksi. Varo liian tummia munkkeja!
9. Nosta munkit valumaan talouspaperin päälle.
10. Tee kuorrutus. Jos teet Alku-toffeista, niin sulata toffeet kermaan ja keitä tovi kasaan. Jos teet sokerista ja kermasta, niin keitä hieman pidempään. Lisää voi vasta, kun kinuski on valmista ja sekoita tasaiseksi.
11. Dippaa munkkeja/donitseja aavistuksen verran jäähtyneessä kinuskissa.
12. Ripottele pinnalle nonparelleja.
13. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja pursota munkkien pinnalle raitoja.

Huomioita:
- Munkkien pintaa ei kannata paistaa liian tummaksi, sillä muuten kinuskin maku häviää.
- Molemmat kinuskit ovat kyllä yhtä hyviä. Toffeista tehdyssä on hieman pehmeämpi maku.
- Kohota munkit hyvin ennen paistamista.

Sitruuna-lakritsitäytekakku

Tässä viimeinen kirjoitus viime viikonlopun synttäritouhuista. Pöydässä oli siis keksejä, voileipäkakku, lusikkaleipiä (Kinuskikissan ohjeella tehty), pikkupizzoja, täytekakku sekä karkkeja.

Kahvipöytä täynnä herkkuja

Täytekakuksi valikoitui lakukakku, sillä pidin sen mausta, kun pääsin sitä halloween-kutsuilla maistamaan. Halusin myös kokeilla muuta kuin hyydykekakkua, sillä niistä minulla on kokemusta. En ollut koskaan myöskään kokeillut marsipaanikuorrutusta, joten halusin haastaa totisesti itseni. Kakun tekeminen oli kuitenkin helppoa ja lopputulos oli maukas. Sokerimassasta voi muotoilla muitakin kuin kukkia - vaikkapa haamuja tai lumiukkoja halutun teeman mukaan.

Kakku koristeineen

SITRUUNA-LAKRITSITÄYTEKAKKU
(halkaisijaltaan 24 cm:n vuokaan)

Koristeet:
Eri värisiä sokerimassoja (tai valkoista ja pastavärejä)
Tomuvärejä

- Tee ensin koristeet. Tein itse lehdet valmiilla muotilla, mutta kukat suunnittelin itse. Apuna käytin paperia, jolle olin kukat hahmotellut. Terävällä veitsellä kukat sai irti massasta erittäin hyvin. Laitoin kukat foliomyttyjen päälle, jotta terälehdet asettuivat kauniisti. Lopuksi koristelin kukat ja lehdet tomuväreillä. Annoin koristeiden kuivua huoneenlämmössä.

Lakritsiseos:
2 dl kuohukermaa
100 g Kick-toffeita

- Tee lakritsiseos valmiiksi mielellään jo edellisenä päivänä.
- Mittaa kuohukerma kattilaan. Paloittele joukkoon karamellit. Kuumenna samalla sekoittaen, kunnes toffeet ovat sulaneet. Nosta seos jääkaappiin.

Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl Fazerin Turkinpippurirouhetta
voita
korppujauhoja

- Vaahdota huoneenlämpöiset munat sekä sokeri tukevaksi vaahdoksi.
- Yhdistä jauhot, leivinjauhe sekä Turkinpippurirouhe. Lisää seos muna-sokerivaahtoon varovasti nostellen.
- Kaada voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan.
- Kypsennä uunin alatasolla +175 asteessa noin 30 min. tai kunnes kakku on kypsä.
- Kumoa kakku vuoasta hieman jäähtyneenä.

Täyttäminen ja kuorrutus:
0,5-1 dl Marlin sitruuna-limemehua
2 prk Valion maustettua sitruunarahkaa
125 g voita
1 tl vaniljasokeria
4 dl tomusokeria
1 rkl vettä
2 pkt (500 g) mustaa marsipaania
(pikeeriä koristeiden kiinnittämiseen)

- Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan.
- Vatkaa lakritsiseos vaahdoksi sähkövatkaimella.
- Levitä sitruuna-limemehulla kostutetun kakkupohjan päälle purkillinen sitruunarahkaa ja puolet lakritsivaahdosta.
- Laita kakun keskikerros päälle. Kostuta ja täytä edelliseen tapaan.
- Laita kakkukansi päälle ja kostuta.
- Tee kreemi: 1. Pehmennä voi sähkövatkaimella notkeaksi 2. lisää vaniljasokeri 3. lisää tomusokeri vähin erin koko ajan vatkaten 4. lisää vesi ja vatkaa vielä tovi.
- Levitä kreemi kakun pintaan mahdollisimman tasaisesti. Kreemi estää kosteuden siirtymisen marsipaaniin ja peittää pieniä epätasaisuuksia.
- Muotoile marsipaani palloksi. Ripottele pöydälle tai silikonialustalle runsaasti tomusokeria. Kauli marsipaani tomusokerin päällä ohueksi ympyräksi (ympyrän pitää peittää myös kakun sivut).
- Siirrä marsipaani ensin käsivarsille ja sitten molempien käsivarsien päältä kakun päälle. Tasoita sivut vetämällä marsipaania hieman ja taputtelemalla käsin.
- Liimaa koristeet.
- Anna vetäytyä.

Kakun herkulliset kerrokset

Olen kouhottanut dieetistä useassakin tekstissäni. Väliaikatietoina kerrottakoon, että etenen edelleen hitaasti mutta varmasti. Pääsiäisenä tarkoituksella sorruin kahden päivän ajan herkuttelemaan, mutta nyt olen jo saanut entisestä arjestani kiinni.

Cookies eli cookiet (valkosuklaa-pähkinä-toffee)

Tämän reseptin löysin joskus vuosia sitten, kun halusin kokeilla cookie-keksien tekemistä. Resepti osoittautui oikein loistavaksi: kekseistä tuli rapeita päältä ja pehmeitä sisältä. Aivan kuten niiden pitääkin! Samalla reseptillä olen siis keksejä tehnyt useammankin kerran.  Jo alkuvaiheessa keksin laittaa kekseihin irtokarkkihyllyiltä löytyviä vaniljafudgeja. Nyt kuitenkin vaihdoin aikaisemman maitosuklaan tilalle valkosuklaata, sillä halusin vähän jäljitellä lemppariani, Subwayn valkosuklaacookieta. Pääsin kyllä todella lähelle, vaikka käytinkin kahta erilaista pähkinää. Ohjeen hyvä puoli onkin, että sitä voi varioida lähes loputtomiin. Löytämäni (ja tulostamani) perusohje on alun perin nimetään Nestle Toll House Cookies. Jos kaipaa alkuperäistä, sen löytää myös helposti. Itse olen käyttänyt pari viimeistä kertaa ihan suomennettua versiota, jonka useat bloggaajat ovat blogeihinsa kirjoittaneet. (Esim. Pastanjauhantaa-blogista löytyy.) Kenen lie tuo loistava suomennos alun perin? Oli niin tai näin. Hyviä keksejä ohjeella tulee.

Ihanat cookiet!

COOKIES (VALKOSUKLAA-PÄHKINÄ-TOFFEE)
(n. 45 isohkoa keksiä)

5,4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
220 g huoneenlämmössä pehmennyttä voita
1,8 dl taloussokeria
1,8 dl fariinisokeria
1 tl vaniljauutetta/-aromia
2 isoa kananmunaa
2,4 dl hassel- ja saksanpähkinöitä pilkottuna melkoisen ronskisti
2,4 dl valkosuklaata pilkottuna ronskisti (esim. Pandan)
2,4 dl vaniljafudgeja (toffeita) paloina

1. Laita uuni kuumenemaan +190 asteeseen (tai kiertoilma noin +20 astetta vähemmän).
2. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot, suola ja ruokasooda.
3. Vatkaa toisessa kulhossa pehmeä voi, sokeri, fariinisokeri ja vaniljauute sekaisin. Vatkaa, kunnes seos on melko notkeaa mössöä.
4. Lisää munat voi-sokeriseokseen yksi kerrallaan. Vatkaa molempien jälkeen hyvin.
5. Lisää jauho-suola-soodaseos vähitellen voi-sokeriseokseen ja vatkaa tasaiseksi.
6. Lisää pähkinät, valkosuklaapalat ja vaniljafudget.
7. Lusikoi tai nostele käsin pellille hieman ruokalusikallista isompia kekoja. Tasoita reunat pyöreiksi ja tasoita aavistuksen verran päältä.
8. Paista 9-11 minuuttia tai kunnes keksit ovat kullankeltaisia. Älä kuitenkaan paista yli, sillä muuten koostumus ei ole kovinkaan hyvä.
9. Anna jäähtyä ja nauti. Jos et heti syö kaikkia, niin tiivis rasia on paras säilytyspaikka. Itse olen laittanut keksit myös jääkaappiin, jos tarjoiluhetkeen on ollut useampi päivä. Keksejä ei kannata tarjoilla kuitenkaan jääkaappikylmänä.

Valmiit keksit valmiina syötäviksi.

Huomioita:
- Kun paistaa kiertoilmalla kahta pellillistä kerralla, paistoaika ei ainakaan itsellä pitänyt paikkaansa. Olivat siis uunissa vähän pidempään. (Normaalissa sähköuunissa paistoaika on ennen pitänyt paikkaansa.)
- Hassel- ja saksanpähkinöiden tilalla voi käyttää muitakin pähkinöitä tai jättää kokonaan pois.
- Myös muut suklaat ja karkit käyvät kekseihin hyvin. Kokeile ainakin M&M's-karkkeja.
- Pidä ns. sattumien määrä vakiona, laitatpa sitten mitä tahansa.
- Sähkövatkaimesta saattaa loppua teho kesken. Vatkaa ja sekoita välillä käsin, niin laite ei hajoa.
- Ohjeen voi puolittaa, jos ei halua hukkua kekseihin.
- Jos toffeet valuvat paiston aikana keksien ulkopuolelle, vedä ne vaikkapa lusikalla takaisin kekseihin heti uunista ottamisen jälkeen. Kuumana toffeeta on helppo muotoilla.
- Varo, ettet jää koukkuun. :)


Tällaisia keksejä siis saavat huomenna työkaverit ja sunnuntaina synttärivieraat. Lisää tarjoiluista myöhemmin.

Siemennäkkileipä

Eräänä iltana päätin kokeilla nyt niin suosittua siemennäkkileipää. Perusohjeen bongasin ihan K-Ruoka-sivustolta, josta kyllä löysin taas pari muutakin hyvää reseptiä. Tässä vaiheessa en lähtenyt reseptiä muokkaamaan, vaan kokeilin sitä ihan sellaisenaan. Halusin testata, millaisia näkkäreistä tulee. Jatkossa varmaan maustan niitä jotenkin, vaikka ne eivät sinänsä sitä kyllä mitenkään vaadi. Olivat kyllä todella helppoja tehdä ja maku oli hyvä. Saan syödäkin niitä aina välillä, sillä hiilihydraattien määrä on kohtuullisen vähäinen ja proteiinia on varsin paljon.

Olen testannut nyt näkkäriä leivänpäällisten kanssa. Eilen päätin kokeilla, miten hyvin näkkäri käy yhteen täytettyjen tomaattien täytteen kanssa. Voin kertoa, että tuli aivan loistava näkkärisänkkäri! Ilmeisesti tuon näkkärin täytteeksi käy melkein mikä tahansa. Suosittelen siis kokeilemaan rohkeitakin yhdistelmiä, miksei makeitakin täytteitä voisi käyttää.

Tuote on gluteeniton, jos käytetään puhdasta kauraa.

Siemennäkkileipä

SIEMENNÄKKILEIPÄ
(pellillinen)

3 kananmunaa (luomu)
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
90 g auringonkukansiemeniä
1/2 dl pellavansiemeniä
1 dl kaurahiutaleita
3/4 tl suolaa
2 rkl perunajauhoja

1. Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi.
2. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille mahdollisimman ohueksi levyksi.
3. Paista levyä +175 asteessa noin 25 minuuttia.
4. Leikkaa levy esim. pizzahyrrällä palasiksi heti uunista ottamisen jälkeen. Jäähdytä ritilän päällä.

Ravintoarvot per 100 g:
354 kcal, prot. 16,7 g, hiilihydr. 13,3 g, rasvaa 26,7 g

Siemensänkkäri kinkkutäytteellä

Loppuun vielä mainittakoon, että keittiöni sai uudet valot ja saunani uuden kiukaan. Niistä lisää myöhemmin.

Karppileipäkokeilu: juustoleipäset

Alkoi valtavasti tehdä mieli leipää. Tähän väliin mainittakoon, että olen ollut nyt lähes kolme viikkoa ilman leipää. Päätin siis tekaista korvaavan tuotteen, sillä leivän lisäksi teki mieli niitä leivänpäällisiä.

Karppileipää ja leivänpäällisiä

Etsin netistä tietoa, ja löysinkin ihan hyvältä kuulostavan ohjeen karppaus.info-sivustolta. Kyseisellä sivustolla on paljon ruokaohjeita niille, jotka eivät hiilihydraatteja ruokaansa niin kaipaa. Itse välttelen myös liiallista rasvaa, mutta leipäohjeen kohdalla tein kyllä melkoisen poikkeuksen.

Kokeilu oli onnistunut, vaikka eihän mikään "oikeaa" leipää korvaa. Aion silti tehdä näitä toisenkin kerran. Leivät ovat todella rasvaisia kaloripommeja, mutta yhdistettynä päivän muuten kevyeen ruokavalioon, yksi tällainen ei ole varmaankaan pahasta.

Viisi leipästä uunista ulos!

JUUSTOLEIPÄSET KARPPAAJAN MAKUUN

3 kananmunaa
80-100 g mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
4 dl juustoraastetta

1. Sekoita aineet nopeasti keskenään.
2. Tee pellille 5-8 isoa kasaa.
3. Paista +225 asteessa noin 15 minuuttia.

Jos et nauti kaikkia leipäsiä kerralla, säilytä loput jääkaapissa. Maistuvat oikein hyviltä seuraavanakin päivänä.

Leipäset ovat aika jättimäisiä.

Kommentoidaan taas tähän loppuun, että projekti on mennyt hyvin. Suosittelen kokeilemaan, jos painon kanssa on ongelmia.

Juustoteeleivät

Hieman on nyt kiirettä pitänyt, joten blogikirjoituksia ei ole kovinkaan rivakkaan tahtiin tullut kirjoitettua. Kiire hieman jatkuu, joten julkaisuvauhti toviksi hieman laantuu.

Viime maanantaina jääkaappi oli tyhjä ja en millään jaksanut lähteä kauppaan. Niinpä mieleni alkoi tehdä jotain helppoa ja hyvää. Raaka-aineiden tuli löytyä kotoa. Mitäpäs muutakaan mieleeni juolahti kuin kotitaloustunnilta tutut teeleivät. Hurjastelin tällä kertaa ja lisäsin desin juustoraastetta. Grahamjauhoja ei ollut, joten korvasin osan jauhoista vehnäleseillä. Alkuperäinen resepti Ole hyvä! -kirjasta, jonka saimme itsellemme, kun seiskaluokan kotitaloustunnit päättyivät. Pitää kyllä kehua kirjaa, sillä se sisältää oikeastaan kaikki perusohjeet. Jatko-osa Tervetuloa! täydentää kirjaa hyvin. Sekin on ahkerassa käytössä.

Juustoteeleivät ja vihreää teetä

 JUUSTOTEELEIVÄT
(2 leipää)

2 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
 tai
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä

2 tl leivinjauhetta
1 dl juustoraastetta
1/2 tl suolaa
2 rkl öljyä
2 dl maitoa

1. Laita uuni kuumenemaan +225 asteeseen.
2. Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään.
3. Lisää öljy ja maito ja sekoita kaikki aineet. Sekoita mahdollisimman vähän.
4. Jaa taikina kahteen osaan.
5. Taputtele leivinpaperin päällä kahdeksi noin 1,5 cm:n paksuisiksi leiviksi.
6. Jaa leivät neljään osaan taikinapyörällä ja pistele leivät haarukalla.
7. Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Perusohjeiden aatelia

Teeleivät on syytä nauttia heti. Seuraavana päivänä moiset pikaleivonnaiset eivät enää niin hyviltä maistu. Teeleivät ovat parhaimmillaan juuri teen kanssa. Itse olen koukussa vihreään teeheen, ja Yogitean Green Energy -tee on eräs suosikeistani. Se myös laittaa kehossa nesteet liikeelle! Teetä löytyy esimerkiksi isoista kaupoista (Citymarket) tai vaikkapa Punnitse ja säästä -liikkeistä. Ja kyllä. Sipaisin leipien päälle ihan Oivariinia.

Kokeilen nyt runsaan ylipainoni vuoksi hieman erilaista ruokavaliota, joten varsinaiset kokkailut ovat nyt vähän tauolla. En kuitenkaan noudata dieettiruokavaliota niin tarkasti, ettenkö esimerkiksi viikonloppuisin tekisi jotain hyvää itse. Ruokajulkaisujen tahti kuitenkin vähän hiljenee. Pyrin kuitenkin kirjoittelemaan ainakin reissu- ja sisustusjuttuja aina, kun ehdin. Töissä on nyt vähän kiirusta, mutta mainostetaan nyt tähän väliin, että pian koittaa hiihtoloma ja Kanariansaaret. Sitten ei dieettihommia harrasteta ja kiirettä tunneta.

Vadelma-turkinpippurijäätelö (ilman jäätelökonetta)

Kun sitä glukoosisiirappia tuli ostettua, niin piti vielä kokeilla Dansukkerin ohjeella jäätelön tekemistä ilman jäätelökonetta. Oli kyllä sen verran hyvää ja helppoa, että pitääpäs kehitellä uusia makuja joskus, kun ehtii. Vaikkapa sitten kesällä.

Dansukkerin ohje on turkinpippurijäätelölle, mutta keksin laittaa mukaan vadelmia. Tai oikeastaan en ihmeemmin keksinyt, sillä tiesin yhdistelmän jo ennestään ihanaksi. Kotipaikkakunnallani Siilinjärvellä oli aikoinaan Namixi-niminen karkkikauppa, jossa myytiin myös pehmiksiä millä tahansa kaupasta löytyvällä maulla. Silloin suosikiksi nousi ensin tietenkin turkinpippuripehmis, mutta joskus keksin kokeilla sekaan banaania ja myöhemmin vadelmia. Siitäpä sitten kehkeytyi se oma lempparini. Oikeita vattuja ja turkinpippureita! Nyt tekemäni jäätelö pääsi erittäin lähelle tätä kokemusta. Hyvä, sillä Namixia ei enää ole, ja en olekaan moneen vuoteen päässyt maistamaan tuota makuyhdistelmää. Teen varmasti tätä jäätelöä vielä toisenkin kerran.

Vadelma-turkinpippurijäätelö

VADELMA-TURKINPIPPURIJÄÄTELÖ
(ilman jäätelökonetta, 4-6 annosta)

1 dl pakastettuja, kotimaisia vadelmia murskattuna
2,5 dl kuohukermaa
2 munaa
0,5 dl glukoosisiirappia
1 tl vaniljasokeria
reilu 1 dl turkinpippurimurskaa

1. Murskaa pussissa pakastevadelmat. (Tähän riittää, kun vähän käsillä puristelee. Menevät jäisinä helposti murskaksi.) Laita vadelmat takaisin pakastimeen, sillä ne eivät saa sulaa välillä.
2. Vaahdota kerma.
3. Vaahdota munat ja glukoosisiirappi.
4. Yhdistä seokset ja mausta vaniljasokerilla, turkinpippurimurskalla ja murskatuilla vadelmilla. Sekoita tasaiseksi.
5. Laita pakastimeen foliolla suojattuna yön yli. Vatkaa seosta pakastuksen alkuvaiheessa muutaman kerran. (Itse vatkasin seosta aina noin puolen tunnin välein, yhteensä viisi-kuusi kertaa. Sen jälkeen jätin seoksen "rauhaan".)
6. Tarjoile esimerkiksi vadelmien ja päälle ripotellun turkinpippurimurskan kera.

Huom! Älä käytä ulkomaalaisia pakastevadelmia, sillä ne pitää keittää ennen käyttämistä. Keittäminen taas notkistaa vadelmia liikaa ja tästä jäätelöstä tulee hieman erilaista.

Vaahtokarkit

Olen vielä lomalla, joten päätin vielä testata jotain. Tällä kertaa päätin kokeilla vaahtokarkkien tekemistä. Noudatin hyvin pitkälti Dansukkerin ohjetta, mutta sooloilin lisäämällä hieman vaniljasokeria sokerin sekaan. Ohje vaikuttaa vaikealta, mutta mielestäni se ei sitä ollut. Lämpötilojen kanssa tulee toki olla tarkkana.

Ensimmäinen erä vaahtokarkkeja

VAAHTOKARKIT
(n. 100 kpl)

7 liivatelehteä
3 kananmunanvalkuaista
2 rkl tomusokeria
pieni määrä punaista elintarvikeväriä
2 1/4 dl taloussokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl glukoosisiirappia
½ dl vettä
½ dl vettä liivatteiden liuottamiseen
2 dl tomusokeria
1 dl perunajauhoja

1. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
2. Vaahdota valkuaiset ja tomusokeri (2 rkl) kestäväksi vaahdoksi. Lisää vatkaamisen keskivaiheilla elintarvikeväriä pieni loraus.
3. Mittaa kattilaan taloussokeri, glukoosisiirappi ja vesi.
4. Anna kiehua, kunnes seos on 100-asteista. Käytä lämpötilan mittaamiseen digitaalista lämpömittaria.
5. Kuumenna ½ dl vettä ja liota joukkoon vedestä puristetut liivatelehdet.
6. Jatka sokeriliemen kuumentamista. Kun seos on 127-asteista, ota se pois liedeltä ja kaada valkuaisvaahdon joukkoon voimakkaasti vatkaten.
7. Lisää liivateneste vaahtoon ja jatka vatkaamista, kunnes massa on kiinteää ja kiiltävää ja alkaa jäähtyä.
8. Sekoita tomusokeri ja perunajauhot keskenään ja kaada leivinpaperin päälle.
9. Laita vaahtokarkkimassa pursotinpussiin ja pursota leivinpaperille tomusokeri-perunajauhoseoksen päälle paksuja tankoja (tai yksittäisiä vaahtokarkkeja).
10. Anna jäähtyä huoneenlämmössä useampi tunti. Leikkaa tangot paloiksi.
11. Pyörittele palata tomusokeri-perunajauhoseoksessa.

Säilytä vaahtokarkit suljetussa purkissa huoneenlämmössä.

Huomioita:
- Lämpötilan mittaaminen on oikeasti tärkeää. Silmämääräisesti asteita on mahdoton arvioida.
- Sokeriliemi on todella kuumaa. Muovinen kapusta kärsi hieman vaurioita. :)
- Massaa saa todellakin vatkata melko pitkään. Liian löysä massa lässähtää eikä karkeista tule muhkeita.
- Itselleni ei yksi leivinpaperiarkki riittänyt, sillä massaa oli valtavasti. Varaudu siis kahteen.
- Älä leikkaa tankoja liian aikaisin. Huomaat kyllä, milloin veitsi leikkaa tangon sujuvasti eikä jää tahmeaan massaan kiinni. Älä siis taistele turhaan vaan odota. (Leikkasin ensimmäisen erän turhan aikaisin.)
- Tällä ohjeella vaahtokarkit ovat niitä ihan perinteisen makuisia. Jos haluat makua, käytä aromeja tai esim. mansikkatomusokeria perinteisen sijaan.

Lankkupizzat: pizza cacciatora ja pizza bianco (valkoinen pizza)

Tänään on pizzapäivä! Ihastuin joku aika sitten Kotipizzan uusien lankkupizzojen muotokieleen, joten minulle tuli pakonomainen tarve tehdä pizzat samaan muotoon. Tein kaksi pizzaa, joista kumpikin oli erilainen. Toinen pizzoista oli itselleni tutumpi cacciatora ja toinen uudempi tuttavuus eli ns. valkoinen pizza. Täyteyhdistelmät keksin aika pitkälti kaupassa, kun keräilin raaka-aineita koriin. Tähän hätään en osaa sanoa, kumpi pizzoista oli parempi. Suosittelen kokeilemaan molempia!

Pizza bianco ja pizza cacciatora

LANKKUPIZZAT
(2 kpl, riittää yhteensä noin neljälle henkilölle)

Pohja:
1½ dl vettä
1/3 pkt tuorehiivaa
reilu ½ tl suolaa
2 rkl öljyä
3-4 dl durumvehnäjauhoja
ripaus sokeria

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen (1 dl). Lisää loput kädenlämpöisestä vedestä.
2. Lisää suola, öljy, sokeri ja vehnäjauhot.
3. Alusta taikina kunnolla. Taikinan pitää olla kimmoisaa ja irrota hyvin käsistä. Sitkossa sen salaisuus!
4. Kohota kaksinkertaiseksi.
5. Jaa taikina kahteen osaan.
6. Kauli lankkua muistuttaviksi, todella ohuiksi pohjiksi.
7. Tee pizzaan pienet reunat kierittämällä reunaa aavistuksen verran rullalle.
7. Lisää täytteet.

Valkoinen pizza eli pizza bianco

VALKOINEN PIZZA eli PIZZA BIANCO KYLPYANKAN TAPAAN

Ennen paistamista:
noin ½ purkkia Valion crème fraîchea
reilusti emmental-mozzarellajuustoraastetta
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Paistamisen jälkeen:
rucolaa
parmankinkkua
kirsikkatomaatteja puoliksi halkaistuna
parmesaanijuustolastuja
mozzarellaa revittynä
kurpitsansiemeniä

1. Levitä tasaisesti pohjan päälle noin puoli purkkia crème fraîchea. Älä töhri reunoja!
2. Lisää juustoraastesekoitusta runsaasti.
3. Ripottele päälle rouhittua mustapippuria, vähän suolaa ja pirskottele päälle hieman oliiviöljyä.
4. Paista uunin pizzatoiminnolla (kiertoilma + alavastus) keskitasolla +230 asteessa 12 minuuttia.
5. Paistamisen jäkeen levitä pizzan päälle ensin hieman rucolaa. Seuraavaksi lisää parmankinkkua revittyinä suikaleina ja halkaistut kirsikkatomaatit. Lisää sitten parmesaanilastut, revitty mozzarella pieniksi kasoiksi ja kurpitsansiemenet. Lisää vielä vähän rucolaa päälle.

Pizza cacciatora

PIZZA CACCIATORA KYLPYANKAN TAPAAN

Ennen paistamista:
paseerattua tomaattia (noin puoli purkkia)
ripaus sokeria
hieman suolaa (enemmän kuin sokeria)
kuivattua oreganoa
rouhittua mustapippuria
kuivattua basilikaa
reilusti emmental-mozzarellajuustoraastetta
salamia puolikkaina viipaleina
paprikaa suikaleina (eri värisiä)
mustia oliiveja paloiteltuna pienemmiksi

Paiston jälkeen:
rucolaa
mozzarellaa revittynä

1. Tee tomaattikastike erillisessä astiassa. Kaada noin puoli purkkia paseerattua tomaattia astiaan. Lisää varovasti suolaa, sokeria ja mausteita pienissä erissä. Maistele. Kastike on valmista, kun se maistuu hyvältä (eli ei liian makealta mutta ei kitkerältäkään).
2. Levitä kastike pohjan päälle. Älä sotke reunoja!
3. Levitä sitten juustoraastetta runsaasti.
4. Lisää salamiviipaleet, paprikat ja oliivit.
5. Voit lisätä vielä ihan vähän juustoraastetta päälle, mutta tarkoitus ei ole peittää täytteitä.
6. Paista uunin pizzatoiminnolla (kiertoilma + alavastus) keskitasolla +230 asteessa 12 minuuttia.
7. Paiston jälkeen lisää päälle vähän rucolaa ja revittyä mozzarellaa pieniksi kasoiksi.


Huom! Pizzat onnistuvat parhaiten, kun pohja on kaulittu todella ohueksi. Cacciatora onnistuu hyvin, kun juusto levitetään täytteiden alle. Lopputulos muistuttaakin pizzerioiden pizzoja. Pizza bianco on todella hyvää, eikä tomaattikastikkeen "puuttuminen" haittaa!

PS. En saanut kunnollista kuvaa pizzan muodosta. Voin kuitenkin vakuuttaa, että uusi muotoilu oli edukseen näille pizzoille! Muotovakoilua voikin tehdä Kotipizzan sivuilla. :)