Hankintoja (Marimekko, Hobstar, Riva Clothing, Scnd) ja Ravintolapäivä + StreetJKL

Kesän aikana ja tässä alkusyksystä on tullut tehtyä aika paljon erinäisiä ostoksia. Esittelen tässä muutamia.

MARIMEKKO

Ensin metsästin astioita. Leipälautaset sain jopa ihan Stockmannilta, mutta pieniä kippoja jouduin etsimään huutokaupoista ja Facebookista. Kyseessähän on siis juhlamallisto, Kestit.

Kestit

Ostin myös pari laukkua, Mini Matkurin sekä Mini Weekenderin.

Lisäksi ostin myös pari tunikaa, mutta niistä minulla ei ole kuvaa. (Ja kangasta ja...) Olen nyt siis melkoinen Marimekko-tyyppi. 

HOBSTAR

Täydensin lasikokelmaani kesän aikana. Aikaisemmassakin kuvassa näkyy pari Hobstarin lasia, mutta kyllä niitä minulla vähän enemmän on.

RIVA CLOTHING

Kävin Jyväskylässä Designtorilla, josta tein tämän hankintani. Kyseessä on jyväskyläläinen uusi vaatefirma. Toisen pääjehun äiti on kollegani, joten myös siksi olen seurannut Rivan tarinaa jo tovin. Hienoja paitoja!

SCND

Toinen jyväskyläläinen! Ostin vanhasta skeittilaudasta tehdyt korvikset ja pyörän sisäkumista tehdyn kaulakorun. Tästäkin kuullaan vielä!

RAVINTOLAPÄIVÄ

Kankaalla Jyväskylässä järjestettiin Designtorin kanssa samaan aikaan myös Ravintolapäivä. Kävin kahdessa kojussa, Kansaissa ja Holy Crepsissä. Ensimmäisestä ostin aivan ihanan japanilaisen tortillan ja toisesta aidon ranskalaisen crepsin sitruuna-sokeritäytteellä. Nam!

STREETJKL

Juuri eilen loppui pari päivää kestänyt StreetJKL-tapahtuma. Kyseessä oli siis streetfoodiin ja katutaiteeseen erikoistunut tapahtuma. Itseäni kiinnostivat eniten juuri ruokakojut. Kävimme kaverini kanssa testailemassa vaikka mitä, mutta kuvat ovat nyt muutamasta eri kojusta. Maistelimme mm. BurgerBrosin hampurilaista, Mortonin karviaislimsaa, spiraaliperunoita sekä churroja.

Emilia Kareninan lastenmalliston tyynyt

Vanhan tuttuni asunto-, talo- ja sisustusprojekteja olen seurannut ilolla jo pitkän ajan. (Ps. Seuraa sinäkin ja kurkkaa Valontalo-blogi!) Olin todella innostunut, kun huomasin Emilian laajentaneen osaamistaan sisustustuotteisiin. Erityisesti ihastuin pian lanseerattavan lastenmalliston tyynyihin. Eihän minulla lapsia ole, mutta onneksi lähipiirissä on ihania pieniä lapsosia... Näinpä siis päädyin tilaamaan Emilialta kolme tyynyä, joista harmaan kyllä pidän ihan itselläni.

Haluan ehdottomasti tukea suomalaista käsityötä ja arvostan suuresti sitä, että markkinoilla on ihan oikeasti suomalaisia tuotteita. Hienoa, että joku tekee tuotteet itse. Pian lanseerattavaan mallistoon kuuluu tyynyjen lisäksi paljon muutakin ihanaa (myös aikuisille). Kannattaakin siis käydä katsomassa tuotteita Emilia Kareninan sivuilla. Jos tarvitset sisustussuunnittelua, niin sitäkin on tarjolla. Monipuolista toimintaa siis!

Kyllähän tämä nyt mainostamisen puolelle menee, mutta en vaan voi sille mitään, että haluan hehkuttaa näitä tuotteita. Ovat aivan todella hienot nämä tyynytkin, niin minkäs sille voi.

Tyynyjen värivaihtoehtoina olivat roosa, minttu, harmaa ja valkoinen. Lapselle tilasin roosan ja mintun väriset tyynyt, koska vauvan omassa sängyssä on ihan samoja värejä. Itselleni tilasin neutraalin harmaan. Alun perinkin ihastuin tyynyjen muotoiluun sekä ommeltuihin silmiin. Tyynyt ovat vain ihan todella söpöt. Mielelläni maksan siitä, että joku keksii ja tekee. Ja luottaa omiin kykyihinsä.

Jos minulla olisi lapsia, tilaisin myös Emilian suunnitteleman talosängyn. On se vaan sen verran hieno.

Noh, jos nyt vähän vähemmän tähän loppuun hehkutan. Käykää itse katsomassa Emilian touhuja.

Ja nyt sitten ihastelkaa niitä tyynyjä. Niitä saa tilaamalla tai ostamalla ensi viikonloppuna Kuopio Designmarket -tapahtumasta, jossa on lukuisa määrä kotimaisten suunnittelijoiden ja tekijöiden tuotteita myynnissä. Ja kukapas muu on ollut tapahtumaa puuhamassa kuin Emilia. :) Harmi, etten itse tapahtumaan pääse.

Tyynyt etupuolelta

...ja takaa!

Tiedän. Ne ovat ihanat.

Taulukollaasit (Juniqe, Nanalala, Ikea)

Tämä teksti piti kirjoittaa jo aikoja sitten. Nyt sitten vihdoin sain viimeisen taulun seinälle ensimmäiseen kollaasiin, joten nyt vasta on tekstinkin aika.

Tilasin jo kesällä Juniqen verkkokaupasta, Saksasta erikokoisia julisteita tarkoituksenani piristää valkoista käytävän seinää. Silloin Juniqella oli vielä tarjolla pieniä noin A5-kokoisia julisteita, mutta myöhemmin täydentäessäni kollaasia ei niitä enää saanut. Ja kävin tarkistamassa, että eipä niitä saa enää sieltä ollenkaan. Yhyy!

Tilasin värikkäitä julisteita A3-, A4- ja A5-kokoisina. Kehykset olivat Ikean halvimpia Nyttja-kehyksiä, valkoisia ja mustia. Alkuun sommittelin kehykset seinälle, mutta pari meni vähän hassusti. Siispä sommittelin uudelleen. Pari naulan tekemää reikää kylläkin jäi seinään.

Ensimmäinen versio

Kun kollaasi oli valmis, tajusin, että yhtä taulua se vielä kaipaa. Juniqella ei enää ollut pieniä julisteita, joten olinkin ongelman edessä: mistä uusi juliste? Kun kävin Ikeassa ostamassa lisää kehyksiä, koppasin sieltä mukaan postikorttilajitelman, jonka yksi korteista päätyi sitten "julisteeksi". Ongelma siis ratkesi, ja seinän kollaasi on nyt valmis.

Yksi taulu lisää ja valmis kollaasi

En tiedä, mikä kehyksissä on vikana, mutta ne haisevat ihan sellaiselle maakellarille. Otin jo yhteyttä Ikeaan, sillä aion käydä tuoksuttelemassa uusia kehyksiä. Jos ostamani kehykset olivatkin vain huonosta erästä? Saan ne toki vaihtaa, jos niissä on erikoislaatuinen hajuhaitta. Katsotaan, miten käy.

Tänään sitten sain vihdoin kehyksiin viime marraskuussa Bangkokin viikonloppumarkkinoilta ostamani kortit. Ihastuin niihin välittömästi, kun ne siellä näin. Markkina-alue on niin sokkeloinen, että tuskin toista kertaa sinne löytäisin. Onneksi ostin kortit, ettei tarvitse katua. Kortit on suunnitellut ja tehnyt thaimaalainen Nanalala-niminen yritys. Kortit on painettu kierrätyspaperille ja painomuste on ekologista. Tyyli on kuitenkin se paras juttu.

Nanalala-kollaasi

Yksi

Kaksi

Kolme

Näiden kiinnittäminen oli kyllä todella iisiä, eikä tällä kertaa huteja tullut. Silti sitä kyllä usein miettii, että pitäisi olla se mies talossa tällaisia puuhastelemassa.

Jospa seuraavan kerran saisin vihdoin kirjoitettua ne unkarilaiset ruoat...

KJ Collectionin pikkupöytä ja Rosenthalin (Wirkkalan) Paperipussi-maljakot

Olen tehnyt kesäloman aikana parikin itselle mieluisaa kivaa löytöä!

Ensimmäinen löytö oli ihana pikkupöytä. Kiertelin ja kaartelin Tallinnassa Telliskiven alueella (juttua tästä myöhemmin). Sisustuskahvilassa sen näin: täydellinen pikkupöytä sohvan lähettyville! Olen niin monta kertaa kaivannut pientä pöytää, jotta voin mutustella iltapalaleivät ja juoda kupposen kahvetta ihan sohvan ääressä. Laskutila on vain puuttunut. Mutta eipä siis puutu enää! Pöydällä oli hintaa 45 euroa. Hinta ehkä yläkanttiin, mutta on se vaan niin kiva. Tarkoitus olisi lähteä hakemaan toinenkin pöytä makuuhuoneeseen yöpöydäksi. Olohuoneen pöytä on pyöreä, mutta samanlaisia pöytiä oli myös neliöinä ja kolmioina. Jospa vielä yhden neliöpöydän saisin aikaiseksi hakea. Kyllähän siinä pöydälle tulee hintaa, mutta voihan sitä käydä samalla vaikka kasvohoidossa. Miten pöydän sitten roudasin Suomeen? Jalat lähtivät irti, joten pöytä kulki kätevästi ihan paperikassissa.

KJ Collectionin pikkupöytä

Toisen löytöni tein muutamaa viikkoa myöhemmin Lempäälän Ideaparkin Outlet-myymälästä. Olin jo pitkään haaveillut Rosenthalin Paperipussi-maljakoista, jotka ovat Tapio Wirkkalan suunnittelemia.  En vain ollut saanut aikaiseksi selvitellä, mistä ne löydän mahdollisimman kätevästi ja edullisesti. Joitakin sivustoja olin sellaillut ja todennut, että "ostan ne sitten joskus". Sillä hetkellä maljakoiden hintakin tuntui olevan liikaa. Lempäälässä sain kaksi maljakkoa hieman reilun satasen hintaan. Alun perin samalla rahalla olisin saanut ehkä yhden. Voihan olla, että joku on saanut vaasit vieläkin halvemmalla, mutta siinä tilanteessa ja hetkessä halusin maljakot ehdottomasti. Olinhan niitä jo aikaisemminkin ihastellut. Ja siinä ne nyt pitävät majaansa, pöydällä.

Rosenthal Paper Bag Vase, Rosethalin Paperipussi-maljakko

Jospa sitä vielä tänä kesänä ehtisi tehdä löytöjä. Toisaalta ostin juuri kirpputorilta pieniä Iittalan Aika Graphics -lautasia vaivattomaan 3 euron kappalehintaan. Kannatti, kun samaa sarjaa on pari isoa ruokalautasta sekä pastalautasia. Tänä kesänä olen myös täydentänyt Arabian Hetkiä-mukisarjan. Siitä onkin tullut oikein lemppari.

Riviera Maisonin maitokannu ja sokerikko (Carton Jar Milk ja Carton Jar Sugar)

Näin kesälomalla blogiakin tulee päivitettyä vähän harvemmin, kun kaikkea muuta puuhaa. Tähän väliin esittelen kuitenkin viimeisimmät hankintani. Ne ovat aivan ihanat Riviera Maisonin tuotteet, jotka ostin Muuramesta Annival Interiorilta. Kyseessähän ovat siis maitokannu (Carton Jar Milk) ja sokerikko (Carton Jar Sugar), jotka näyttävät maitopurkeilta. Materiaalina on posliini, ja tuotteet voi pestä koneessa.

Ihastuin näihin "pikkumaitopurkkeihin" jo tovi sitten, mutta heti kesäloman alettua sain aikaiseksi kurvata Muurameen. Onneksi niitä vielä oli, sillä myyjän mukaan ne ovat olleet erittäin suosittuja. En ihmettele, sillä ne kyllä kummasti kiinnittävät vieraidenkin huomion ja käyvät yhteen melkein minkä tahansa astiasarjan kanssa. Hinta oli 9,50 euroa kappaleelta, mikä mielestäni oli varsin kohtuullinen. Voipa olla, että jollekin ostan vielä tuliaisiksi nämä ihanat pienet jutut.

Toivoisin, että näitä tulisi vielä lisää. Itse asiassa Riviera Maisonin lautaset ovat kyllä varsin hienoja, mutta kaipaisin siltikin vielä näitä maitopurkkijuttuja lisää.

Riviera Maisonin ihanat "maitopurkit"

Vaikka tämä teksti jää hieman lyhyeksi, on lisää jossain vaiheessa luvassa. Aion nimittäin kirjoittaa muutamasta ravintolasta (ainakin Trattoria Sorrentosta, Bohosta ja Karoliinan keskikievarista) sekä muutamista grilliherkuista. Ribseistä voisin kirjoittaa jo nyt, mutta aion vielä heinäkuun aikana tehdä niistä vieläkin parempia kuin eilen. :)

Anno LED-pallovalosarja

Ihanat valot, mutta tuhottu seinä...

ANNON LED-PALLOVALOSARJA

Olin jo pitkään pähkäillyt, laitanko vitriinirivistön ja ikkunan väliselle seinäosuudelle jonkun taulun vai jotain muuta. Keksin aivan yhtäkkiä, että hommaan jotain muuta. Olin kyllä jo jonkun aikaa ollut ihastunut pallovaloihin (mielestäni muistuttavat kyllä hehkulamppuja), mutta en ollut niille keksinyt oikein mitään paikkaa. Niin, vasta kuin nyt.

Sain synttärialennuksena Kodin1:een 25 prosentin alennuksen. Niinpä hyödynsin edun ja tilasin Annon valot. Toimitus tavarataloon oli ilmainen ja kesti yhden päivän.

Ryhdyin heti kiinnittämään valoja. Minulla oli idea, miten aion ne laittaa seinälle. Muodostelmasta olin siis varma. Minulle tosin kävi niin kuin yleensäkin, että kirvesmiehen hommat eivät kerralla mene putkeen. Katsoin valmista muodostelmaa ja huomasin, että lamput olivat liian tiiviisti eikä alaosassa ollut juuri mitään. Niinpä sitten irrotin kymmenen naulaa seinästä ja naulasin lamput eri kohtiin. Muuten ihan hyvä, mutta irrotetuista nauloista jäi vähemmän kivat reiät. Olin melkein jo itkun partaalla, että olen pilannut tapettini.

Ryhdyin korjaushommiin ja tasoittelin naulanreiät parhaani mukaan. Väritin hieman lyijykynällä kohtia, jotta ne eivät harmaasta kovin hyvin erotu. Lopputulokseen olen jokseenkin tyytyväinen, vaikka kyllähän minä ne reiät näen. Voi tosin olla, että kukaan muu ei tule koskaan niihin kiinnittämään huomiota.

Mitä olisin voinut tehdä toisin? Olisin voinut mallata valoja ennen kuin naputtelen naulat seinään! Toisaalta mallaaminen on vaikeaa, kun asuu yksin. Onneksi tapetti repsottaa muutamasta kohdasta muutenkin, että ei oikeasti harmittanut kuin vähän aikaa. Voihan olla, että jossain vaiheessa vaihdan tapetin muutenkin. Nyt en enää irrota uusia nauloja, vaan valot saavat kyllä nyt roikkua seinällä hamaan tulevaisuuteen. En nimittäin haluaisi kuitenkaan lisää niitä reikiä.

Lopputulokseen olen tyytyväinen, sillä valot ovat vinkeällä tavalla tökeröt. Ja sellainen tänne asuntooni juuri sopii.

IKI-kiuas (Pilari-Iki 6 kW)

IKI-KIUAS VEI SYDÄMENI!

Pakkohan tästä tapauksesta on kertoa...

Tässäpä uusin hankintani: Pilari-IKI

Tarina alkaa...

Eräänä mukavana lauantaipäivänä tulin hiihtolenkiltä. Laitoin saunan kiukaan päälle ja jäin kylmissäni odottelemaan lämpiämistä. Kun tunnin päästä menin saunaan, siellä oli vain 30 astetta lämmintä. Jaahas. Kiuas rikki.

Kun muutin asuntoon, kiuasvalinta oli jo tehty. Asunnossani oli siis 6 kW:n Harvian Vega -kiuas, joka on siis ihan perinteinen "postilaatikkokiuas". Ulkomuoto oli jo häirinnyt pitkään, mutta en ollut ajatellut tehdä asialle mitään. Olihan kiuas ehjä ja uusi. Ehkä hieman oli häirinnyt myös se, että termostaattia piti pitää täysillä, jotta lämpö saunassa nousi edes kohtuulliselle tasolle. Toisaalta löylyt olivat todella hyvät, joten siitäkään en jaksanut välittää - ainakaan liikaa.

Entinen kiuas (Harvia Vega)

Kun moinen kiuas sitten sanoi sopimuksensa irti, rupesin katselemaan muita kiukaita. Yhtäkkiä muistin vuosien takaa erään sisustuslehden, jossa oli IKI-kiuas. Selailin nettiä, ja pakkohan se kiuas oli saada. Kampanjahinta ko. kiukaalle (6 kW) oli 595 euroa (kiinteällä ohjauksella). Kallista, mutta kun jotain on saatava, niin sitten se on saatava. Minut vakuutti se, että netissä oli ylistäviä kirjoituksia kiukaasta ja myös, että kiuas on suomalaista käsityötä.

En halunnut rikkinäistä kiuasta korjauttaa, vaan annoin sen korjaajan matkaan. Kiukaasta varmaan olisi saanut ihan toimivan pelin vieläkin, mutta olin jo uuden kiukaan lumoissa. Onhan IKI-kiuas todella tyylikäs!

Niinpä tilasin uuden kiukaan (ja hävisin toki rahaa, sillä entinen kiuas olisi korjattu ilmaiseksi). Tilasin sen IKI-kiukaan verkkokaupasta. Toimitus oli ilmainen, sillä pääsin hakemaan tuotteen paikalliselta jälleenmyyjältä. Kiuas tuli nopeasti, asentaja ei. Siksipä uusi kiuas töröttikin olohuoneessa pari viikkoa.

Kiuas vielä paketissa

Kiukaan asentaminen ei kovin helppoa ollut. Kuvista ei oikein tahtonut saada selvää, ja anturit menivätkin asentajalta väärään kohtaan. Itse sitten pihdeillä painelin anturit kunnolla kiinni ja anturit listoineen oikeaan kohtaan. Kivien laittaminen oli hirveää hommaa - varsinkin, kun jouduin latomaan ne kolmeen kertaan. 90 kiloa kiviä ei ole pieni määrä... Ensin kiuas oli vähän vinossa, ja siksi laitoin kivet uudelleen. Toisella kerralla vastukset näkyivät liikaa, joten kolmas kerta vasta sanoi sen kuuluisan toden.

Pilari-IKI-kiukaan paketti

Mutta olihan se sen arvoista. Löylyt ovat ihanat! Kiukaassa riittää tehoa todellakin entiseen verrattuna paremmin. (Miten tämä on mahdollista, kun tehoa pitäisi olla saman verran?) Toisaalta IKI-kiuasta ei ole tarkoituskaan lämmittää niin kuumaksi kuin perinteistä kiuasta. Sanoisin, että 70 astetta alkaa olla jo maksimi, että löylyt säilyvät ihanan pehmeinä. Löylyominaisuuksiensa lisäksi se näyttää kivalta. Aika hyvä pointti.

IKI-kiuas

Tietoja kiukaasta:
- Käy 5-9 kuution saunoihin. (Itsellä n. 6 kuutiota + lasiovi ja teho riittää todella hyvin.)
- Korkeus huimat 140 cm. (Pieneen saunaan kiuas on hieno sisustuselementti.)
- Vaatii ympärilleen tyhjää tilaa minimissään 10 cm joka puolelle ja ylös 100 cm.
- Löylyjen voimakkuutta voi itse säädellä heittämällä vettä kiukaan eri kohtiin.
- Maksimikivimäärä 100 kg. (Minulla meni noin 90 kg kiviä.)
- Lämmitysaika pienissä saunoissa 45-60 minuuttia. (Minun saunassani on tarpeeksi lämpöä tunnin lämmittämisen jälkeen.)

Tervaleppää ja kiveä

Tarkoituksenani ei ole parjata Harvian kiuasta. Se on ihan hyvä peruskäytössä, eikä mielestäni entistä ja nykyistä voi verrata keskenään. Ovat mielestäni ihan erilaisia kiuastyyppejä keskenään. Harviallakin on pilarikiukaita, mutta niistä minulla ei ole kokemusta. Naapurin mukaan kuitenkin myös Harvian pilarikiukaalla saa hyvät löylyt. Halusin kuitenkin IKI-kiukaan, sillä se on ensimmäinen pilarikiuas, takuulla kotimaista käsityötä ja siitä kirjoitetut jutut ovat todellakin ylistäviä. Ja onhan se vähän sellainen design-tuotekin.

Pahoitteluni huonoista kuvista. Saunani on niin pimeä, ettei kunnollisia kuvia saa. Parempia kuvia: ikikiuas.fi.

Liitutaulu navetan ikkunasta

Tämä liitutaulu on roikkunut seinälläni jo kesästä asti, mutta nyt siinä on niin kiva teksti, että päätin tuoda kuvan teidänkin näkyville. Loma lähestyy!

Liitutaulu navetan ikkunasta

Olin jo pitkään halunnut asuntoni "käytävälle" liitutaulua, mutta en ollut oikein löytänyt mieluisaa. Metsänkylän navetalta ostin vanhoja ikkunoita, ja yksi niistä päätyikin liitutauluksi. Navetan ikkuna sai siis uusiokäyttöä vallan mukavalla tavalla. Toinen ikkunoista päätyi makuuhuoneen seinälle (ks. tästä) ja kolmas siskolleni.

Työvaiheet:
1. Poista ikkunasta lasi. (Itse jouduin ainakin ottamaan naulat irti varovasti ja irrottamaan listat, jotka pitivät lasin paikoillaan.)
2. Pese kehykset kunnolla.
3. (Hio ja maalaa. Itse en tehnyt ikkunan kehyksille mitään.)
4. Osta sopivan iso taulupohja. Leikkaa täysin sopivaksi. (Oman taulupohjani ostin Clas Ohlsonilta.)
5. Maalaa pohja liitutaulumaalilla. (Ostin oman maalini Biltemasta. Eikä maksanut paljoa.)
6. Odota kuumeisesti kuivumista ja maalaa pariin kertaan uudelleen.
7. Laita taulupohja lasin tilalle.
8. Osta kiinnikkeitä ja juuttinarua. Ripusta seinälle.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Yhteen aikaan jokainen tehtaili näitä tauluja, mutta jotenkin navetan ikkuna seinällä on vinkeä kaikin puolin - oli vanha juttu tai ei.

Laitetaanpas tähän nyt raporttia pienestä kevennyskuurista. Olen karpannut jokseenkin uskollisesti välttäen kuitenkin liiallista rasvalla lutraamista. Olen myös syönyt jonkun verran hiilihydraatteja. En siis puhtaasti karppaa, mutta painonpudotus on käynnistynyt hyvin. Vielä muutama viikko ja menoksi. Kun nyt on tottunut kaikkea tarkkailemaan, ei reissussakaan siltä välty. Silti aion syödä hiilareita enemmän kuin nyt, eli dieetillä en reissussa ole. Ehtiihän sitä sitten palata ruotuun heti reissun jälkeen.

Kukkiva kaktus

Ilmeisesti kaikki on hyvin, sillä kaktukseni päätti ruveta kukkimaan näin keskellä talvea. Mikähän sillekin on tullut? Orkideassakin on nuppu.

Mukavan pirteää viikkoa kaikille!

Ihana taulu ruokailutilaan ja Iittalan Nappula-kynttilänjalat

Tämä on nyt jo vähän vanha juttu, mutta ostin tai tarkemmin sanottuna tilasin itselleni taulun. Ruokailutilan seinä näytti niin tyhjältä, että oli pakko keksiä jotain.

Taulu on ihana!

Selaan usein Emilian Valontalo-blogia, josta nytkin sain hyvän idean. Hän oli tilannut kuopiolaiselta Noora Svärdiltä taulun, jonka abstrakti tyyli miellytti myös minua. Niinpä suuntasin Nooran sivuille katselemaan, mitä kaikkea hän on tehnyt. Taulut olivat niin upeita, että olisin voinut ostaa niistä minkä tahansa! Lopputulos oli, että tilasin Nooralta taulun toiveideni mukaan. Halusin mustaa, valkoista, harmaata sekä yllättäin keltaista. Ja todellakin sain minä tilasin! Taulu on ihana! Voi olla, että tilaan jossain vaiheessa toisenkin taulun asuntoani koristamaan.

Tästä lähdin liikkeelle...

Ja tähän päädyin!

Valitettavasti kuvat ovat taas hieman rakeisia. Tilasin taulun jo kesällä, mutta sain vasta nyt aikaiseksi kuvata sen. Harmi, että valo ei oikein tähän aikaan vuodesta riitä kuvailemaan sisäkohteita vanhalla luurillani.

Maalaustyyli on sopivan utuisa.

Tarkkasilmäiset huomasivat, että keittiön pöydällä oli kaksi uutta kynttilänjalkaa. Nehän ovat Iittalan Nappulat, jotka ostin viikko sitten alennusmyynnistä. Olin jo pitkään suunnitellut ostavani ne, mutta nyt oli kyllä ihan pakko, kun kerta halvalla sain.

Iittalan Nappulat

Huomenna tulee vieraita, joten kynttilät palamaan!

Brownie mix ja muita joulujuttuja

Käsitelläänpäs nyt koko joulu aiheena loppuun. Ajattelin esitellä tekemiäni joululahjoja ja muita juttuja hieman tarkemmin.


JOULUKALENTERI. Ostin tänä vuonna kaksi kalenteria. Se on sinänsä uutta, sillä en ollut aikaisemmin ostanut joulukalentereita. Pienenä toki minulla oli joka vuosi suklaakalenteri, mutta muutettuani vuosia sitten omilleni ei tullut kalentereita hommattua. Nyt minulla oli Dumle-suklaakalenteri sekä Halvan salmiakkikalenteri. Enemmän pidin salmiakkikalenterista, sillä Dumlet maistuivat jotenkin vähän pahville. Olisin halunnut Haribon kalenterin, mutta ne olivat joka kaupasta loppu.

Pari kalenteria

HUULIRASVAT. Kaikille tutuille annoin lahjaksi huulirasvat, jotka olin tehnyt itse. Teksti huulirasvoista löytyy täältä. Paketoin huulirasvat pieniin ekokirjekuoriin ja kirjoitin pienen saatekirjeen mukaan.


BROWNIE MIX. Lähdin mukaan villitykseen ja ostin muutamalle ystävälle purkit, joihin pilkoin ja mittasin brownien kuiva-aineet. Lahjan vastaanottajan tarvitsee siis lisätä vain munat ja voi, joten aika nopeasti pääsee herkuttelemaan. Ohje on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, mutta pekaanipähkinöiden lisäksi käytin saksanpähkinöitä. Huom! Kuvassa ei ole vielä purkkien mukaan kirjoitettua ohjetta. Ohje oli kirjotettu ekokartongille ja kiinnitetty purkkiin juuttinarulla.

Brownie mix lahjaksi:
1. Osta noin 1 litran vetoinen, kaunis lasipurkki. (Kuvan purkit ovat Prismasta.)
2. Kasaa purkkiin kerroksittain: 1,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1,5 dl tummaa kaakaota, 2,5 dl sokeria, 1 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä, 1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä, 2 dl rouhittua valkosuklaata.
3. Kirjoita mukaan ohje ja koristele purkki.
Ohje: "Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Sulata 75 grammaa voita ja anna jäähtyä. Vatkaa kaksi kananmunaa ja sekoita vaahtoon voisula ja kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Älä vaivaa, jotta taikinasta ei tule sitkeää. Vuoraa uunivuoka (n. 20 x 30 cm) leivipaperilla ja levitä seos tasaisesti vuokaan. Paista brownieta uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, kunnes pinta on kypsä, mutta sisus vielä kosteaa. Älä paista liikaa, ettei browniesta tule kuivaa. Leikkaa brownie 12 osaan. Tarjoa haaleana tai jäähtyneenä vaniljakastikkeen, -jäätelön tai kermavaahdon kera."



KORI. Virkkasin taas lisää. Tein vastaavan keltaisen korin kuin täällä, mutta tein pienet kahvat lisäksi. Ulkonäkö miellytti paljon ja kuvankin siitä olisin ottanut, mutta taisin olla liian innokas paketoija. En siis viitsinyt enää purkaa pakettia kuvaustilannetta varten. Ohje korin tekoon löytyy esim. täältä. Teen itse hieman eri tavalla, kun lähden tekemään pohjan jälkeen seinämää, mutta jokaisella on varmaan se oma tapansa. Kahvat tein tekemällä ketjusilmukoita ja liittämällä ketjun koriin jättäen muutaman tyhjän silmukkakohdan väliin. Tein vielä yhden kierroksen kahvojen lisäämisen jälkeen ja päättelin työn.


GLÖGI. Paras (alkoholipitoinen) glögi oli mielestäni Lidlin Deluxe Premium -glögi, joka oli tehty cabernet sauvignon -rypäleistä valmistettuun viiniin. Alkoholipitoisuus oli päälle neljä, eli maku on mieto. Niin, ja tämä ei ole mainos. Tykkäsin glögistä ihan ilmaiseksi.


LAHJAPUSSIT. Olen laiska paketoimaan. Olen aina solmussa niiden nauhojen kanssa, joten tänä vuonna keksin laittaa  lahjat ekopusseihin, jotka koristelin tarroilla. Hauskat piparitarrat ovat Sinellistä. Hieman tuo ensimmäinen tarrahässäkkä meni vähän reisille ja tarran pienet osaset ovat vinossa, mutta tuo pussi jäikin itselle muistoksi.

Lahjapussukka

PIKKUVELJEN PARAS -TOFFEESEKOITUS. Jos joskus sinulle joku myy näitä (yleensä koululuokka ja urheiluseura), niin osta! On kyllä ihan paras sekoitus toffeita. Sain näitä maistaa joskus vuosia sitten, ja aina olen ostanut, jos se on ollut mahdollista. Tällä kertaa ostin 6 rasiaa eräältä koululuokalta.

Pikkuveljen paras!

KIRJAT. Ostin jokaiselle perheenjäselle kirjan Prisman verkkokaupasta. Siellä kirjat olivat edulliset ja sain vielä tuplabonukset päälle. Idea oli, että ostin sellaisia kirjoja, jotka itsekin aion lukea. Kirjat olivat: Ville Haapasalo ja Kauko Röyhkä - Et muuten tätäkään usko..., Camilla Läckberg - Jääprinsessa, Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys ja Jaana Laamanen - Unohdetut sotilaat. Itselleni ostin lisäksi Jo Nesbøn Isänsä pojan, Marko Hautalan Kuokkamummon, Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa -kirjan ja Ilkka Remeksen Hornan. Arvostelut saatan kirjoittaa, kun olen lukenut kirjat läpi.

Ilkka Remeksen Horna

Sellainen hössötysjoulu tänä vuonna. Voi olla, että en ensi vuonna jaksa. :)

Normann Copenhagenin Dropit-koukut

Pieni blogihiljaisuuteni johtui siitä, että olin 10 päivän reissulla Thaimaassa. Postausta aiheesta onkin tulossa myöhemmin, kun saan järjesteltyä hieman kuviani.

Nyt kuitenkin haluan esitellä hieman asuntoni "käytävää" tai sisääntuloa - mikä nyt onkaan. Asuntoni käytävä on valkoista täynnä, joten halusin siihen vähän jotain piristystä. Kun olen nyt jotenkin ihastunut puuhun, hankin käytävälle kahdeksan Normann Copenhagenin Dropit-koukkua Finnish Design Shopista. Olen ollut ostokseeni tyytyväinen (ostin koukut jo kesällä), mutta yhden parin haluaisin vielä lisää, jotta seinä näyttäisi tasapainoiselle.

Dropit-koukut (pari tulossa lisää)

Koukut hieman lähempää

Laitoin pisaroihin roikkumaan karkkikoruni. Tarkoitus on laittaa lisää koruja, sillä levyseinään poratut koukut eivät kovin paljon painoa kestä. Jostain syystä koukuissa on todella iso (olisiko 10 mm) ruuvikiinnityssysteemi.

Korut pääsivät esille.

Dropit-koukkuja myydään tuon puunvärin lisäksi ainakin mustina ja valkoisina. Koukuista voi tehdä vaikka millaisia yhdistelmiä ja sekoitella eri värejä. Itse sain ainakin ehkä jopa tylsään valkoiseen käytävään lisää särmää.

Kivaa keittiöön: Finel, Bloomingville ja Verso Design

Joitakin asioita sitä vain haluaa. Ja etsii niin kauan, että löytää hyvän yksilön. Vakavasti puhuttuna voisin tässä nyt puhua miehistä, mutta oikeasti tarkoitan kuitenkin Pehtoori-kahvipannua. Metsästin melko kauan ehjää ja kaunista pannua, ja löysinkin sellaisen eräästä antiikkiliikkeestä. Kyseinen pannuhan on Finelin valmistama, ja nykyään hinnat ovat suolaiset. Ensinnä tuli varmistua siitä, että pannu myös on Finelin. Puolalaisia "kopioita" (eivät ole ihan samanlaisia) on liikkeellä, mutta onneksi niissä yleensä lukee "made in Poland". En myöskään halunnut uustuotantoa, sillä vanha on se, mikä miellyttää itseäni kaikin puolin. Kun selvisi, että pannuni on oikeasti vanha, hyväkuntoinen (kuin uusi), sen mukana tulee "pulputin" ja valmistaja on oikeasti Finel, uskalsin sijoittaa siihen reilun satasen. Ja nyt olen ihan ihastunut Pehtooriini! Vinkiksi teille: älkää ostako rikkinäistä ja maksako siitä mitä tahansa. Kannattaa siis jäädä vähäksi aikaa odottelemaan.

Finelin Pehtoori ja Verso Designin Silmu

Kesällä kävin tietenkin myös Jyväskylän Asuntomessuilla. Taloista osa kiinnosti erittäin paljon, mutta jotkut eivät ollenkaan. Näinhän se aina onkin. Silti jäi kuitenkin sellainen haave kytemään, että jonakin päivänä haluan vielä asua omakotitalossa. Niin kai se vähän menee, että kerrostalosta rivariin ja rivarista omakotitaloon. Taloihastelun jälkeen kävin vielä messuhallissa, josta ostin Verso Designin Silmu-pannunalusen. Kyseinen alunen on varmaan metrin pituinen, joten se ajaa asiansa myös kaitaliinana. Ja on muuten hieno. Mikä parasta, se on myös kätevä. Kuumia kattiloita tai pannuja voi laskea pöytään useammankin. Materiaali on huopaa, joten alunen pysyy hyvin kasassa.

Ensimmäiset kohteet Asuntomessuilla

Kesällä kävin vierailemassa myös Muuramen Annival Interior -liikkeessä. Paljon sielläkin oli kivaa sisutustavaraa, mutta eniten ihastuin Bloomingvillen valmistamaan talouspaperitelineeseen. Olen muutenkin sisustuksessani viime aikoina panostanut puuhun ja tuonut sitä vähän joka huoneeseen. Ja hyvinhän se valkoisen ja harmaan joukkoon käykin. Lisää puujuttuja myöhemmin...

Bloomingvillen talouspaperiteline on ahkerassa käytössä.

Virkatut korit ja matot

Pohjustetaanpas asiaa hieman. Tässä tuorein Facebook-päivitykseni:

"Mitä tein syyslomalla? Nämä kuvat kuuluvat sarjaan "kukaan ei usko kuitenkaan", mutta julkaisen ne silti. Pohjustuksena kerrottakoon, että olen virkannut elämässäni ainoastaan lapaset (huonolla menestyksellä) ja että asenteeni käsitöihin on ollut aina kielteinen.

Olin jo useamman vuoden ajan ihmetellyt, miten jotkut (eli työkaverit) jaksavat tehdä aina käsitöitä (autossa, kokouksissa - tai no ihan joka paikassa). Olin myös suureen ääneen huudellut, miten minua ei kiinnosta pätkääkään ja pärjään ihan hyvin elämässäni ilman neulomista tai virkkaamista. Olin myös moneen kertaan sanonut, että inhoan koko touhua ja en ikinä aio tehdä yhtään mitään.

Syysloman alkajaisiksi menin ystäväni P:n luo kahville. Kakun saamisen ehtona oli, että kokeilen virkkaamista. Olin nimittäin sanonut, että matto vessassa olisi kiva. Tein siinä naamaa väännellen ja negatiivisesti huokaillen pari riviä. (Seppo Räty olisi sanonut: "Vittuillakseni virkkasin.") Lopulta otin vastahakoisesti koukun ja matonkuteet kotiini. Ja niinhän siinä kävi, että tein aloittamani maton loppuun (suorakulmainen), tein pyöreän maton, astelin lankakauppaan, ostin ontelokudetta ja oman koukun ja tein kolme koria. Että sellaista tein syyslomalla. Voin kertoa, että nyt on aikuinen olo.

PS. Pahinta on, että aion jatkaa virkkaamista."

Pitkä on päivitys, mutta oli paljon asiaakin. Lisättäköön tähän vielä, että olen elämässäni neulonut vain kerran ja sain aikaiseksi vain yhden villasukan. Toisen teetin mummollani, mutta opettaja uskoi molempien olevan minun tekemiäni.

Mistä aloitin?

Aloitin ystäväni luona tekemään vessaan mattoa "patalapputyyliin". (Häneltä sain siis kuteet ja koukun.) Olin tehnyt ehkä kymmenen kerrosta, kun huomasin tehneeni väärin. Purin työn lähes kokonaan. Aloitin alusta ja sain aikaiseksi ihan kivan maton, jonka reunat olivat jokseenkin tasaiset.

Neliskanttinen matto kuvattuna vanhempieni keittiössä

Kun sain neliskanttisen maton valmiiksi, rupesin huvikseni kokeilemaan pyöreää mattoa. Luin netistä ohjeita, mutta sovelsin niitä aika paljon. Käsialani ei nimittäin jostain syystä käy yksiin ohjeiden kanssa. Kun olin tehnyt pyöreää mattoa tovin, huomasin, että siitä tulee paljon kauniimpi kuin neliskanttisesta. Päädyin siis siihen, että vessaan päätyykin pyöreä matto. Matonkude olisi loppunut kesken, joten purin kokonaan tuon neliskanttisen maton. (!) Toisaalta pyöreä matto onnistui todella hyvin, niin ei paljon harmita.

Pyöreä matto päätyi sinne vessaan asti.

Koska matto onnistui hyvin, päätin kokeilla koreja. Valkoista matonkudetta oli jonkun verran jäljellä, ja se riittikin koriin. Itse korista tuli ihan hirveä. Se ei pysynyt oikein kasassa ja oli mutkia täynnä. En kuitenkaan luovuttanut, vaan luin netistä lisää ohjeita. Selvisi, että koreihin sopii paljon paremmin ontelokude. Niinpä marssinkin Kuopion Nappi ja Nauha -kauppaan ihan noviisina, mutta takaisin tulin valkoisen ja keltaisen ontelokudevyyhdin sekä virkkuukoukun kanssa. Aloitin koriprojektin uudelleen. Tuloksena oli kaksi melko tyylikästä koria.

Keltaiset korit. Toinen on vielä "siistimättä".

Pienemmässä korissa säilytän arkimeikkejäni. Suurempi kori sitä vastoin päätyi keittiöön. Vaikka peukalo olisi kuinka keskellä kämmentä tahansa, suosittelen kokeilemaan virkkaamista. Sitähän voi vaikka yllättyä!