Blinejä ja muita talven herkkuja -kurssi

Kävin viime viikolla jälleen Marttailemassa. Ja voin kyllä jälleen kehua kurssia! Aivan mahtavia herkkuja! Blineistä en joskus nuorempana tykännyt, mutta nykyään ne ovat suurinta herkkua. Kurssilla teimme erilaisia blinejä, ja ne kaikki kyllä maistuivat todella hyvin.

Illan tarjoilut

Tässäpä illan tarjoilut:

Blinit:

- Paksut blinit

- Ohuet blinit

- Blinivohvelit

Blinien täytteet:

- Mätimousse

- Belugalinssisalaatti

- Savulohi-punajuuritäyte

Jo aluksi sanottakoon, että mokasin vähän filmaamisessa. En muistanut ottaa kuvia ollenkaan ohuista ja paksuista blineistä. Kuvia on siis ainoastaan blinivohveleista, joita olin itse työstämässä. Joku tosin saattaa nähdä tihrustaa blinit kuvasta, jossa on koko illan tarjoilu.

Blinivohvelit

Blineillä ei ollut suurta eroa, vaan ne kaikki olivat hyviä. Itse asiassa eilen huomasin blinipannuja 7 euron hintaan, joten enköhän viimeistään ensi viikolla ryhdy blinihommiin. Ainakin mätitäytettä teen, mutta joku toinenkin täyte olisi kiva.

Savulohi-punajuuritäyte sekä mätimousse

Belugalinssisalaatti

Täytteistä eniten olen perinteisen mätitäytteen fani. Silti muutkin tehdyt täytteet olivat jees. Savulohi-punajuuritäytteestä olisin tykännyt todennäköisesti valtavasti, jos vuohenjuuston tilalla olisi ollut Auraa. Belugalinssi oli jo tuotteena minulle uusi. Täyte oli fetajuustoineen päivineen todella maukas.

Blinien lisäksi teimme keittoja. Keittohan on aivan loistava talviruoka, joten ei ihme, että keittoruoat päätyivät myös kurssin anniksi.

Keitot:

- Crème Ninon eli ranskalainen hernekeitto

- Madekeitto

Lisäksi:

- Siemennäkkileipä

Ranskalaiseen hernekeittoon tuli mm. kuohuviiniä, mikä toi kyllä hyvän säväyksen. Keitto jakoi mielipiteet, mutta itse kuuluin ihastelijoiden joukkoon. Tätäkin pitää joskus tehdä!

Crème Ninon

Madekeitto oli myös uusi tuttavuus. Meillä ei lapsena kovin kalaruokia tarjoiltu, joten kotimaisia järvikaloja olen opetellut syömään vasta aikuisena. Made on villin näköinen kala, enkä varmaan haluaisi sitä käsitellä kotona. Keitto oli kyllä maukasta, joten syödä sitä voin oikein hyvin jatkossakin. Pakko ehkä myöntää, että keitto oli todella hyvää...

Madekeitto

Saimme ohjeen myös kalaseljankaan. Venäläisistä ruoista tykkään kovin, joten ihan varmasti seljankaakin testailen jossain vaiheessa.

Siemennäkkileipää olen kerran tehnyt kotona. Nyt kuitenkin kyseessä oli eri resepti ja eri maku. Ei parempi tai huonompi, mutta hyvä. Näkkäreihin ei tullut ollenkaan suolaa, mutta eivät ne sitä kaivanneet. Sopivan paahteinen maku kävi hyvin yhteen illan muiden tarjottavien kanssa.

Siemennäkkäreitä

Pääruoat:

- Inkiväärilohi ja uunitomaatit

- Palsternakkapyree

Inkivääriloheen tuli mm. osterikastiketta ja sweet chili -kastiketta. Vähän vastaavia kalavartaita olen tehnyt aikaisemmin, joten makumaailma oli tuttu. Kala ei siis yllättänyt, mutta se toki se oli hyvää. Uunitomaatit olivat monen mielestä kurssin parasta antia. Hyviähän ne olivatkin! Valkosipuli tuli ihanasti esille.

Inkiväärilohi

Hieman "tärähtäneet" uunitomaatit

Suurin yllätys oli kyllä palsternakkapyree. Mielestäni pitäisi immeisten käyttää paljon enemmän kotimaisia juureksia. Tässä on kyllä yksi hyvä. Jos ei pelkästään palsternakan maku miellytä, voi sitä laittaa vaikka osaksi perunamuusia. Rohkeasti suosittelen kuitenkin kokeilemaan ilman mitään perunoita. Hyvää ja pehmeää!

Palsternakkapyree

Jälkiruoat:

- Marokkolainen appelsiinisalaatti

- Sitruskiisseli ja inkiväärikerma

Appelsiinit ovat nyt parhaimmillaan. Siksipä molemmissa jälkkäreissä oli appelsiinia. Kuvasta ei kovin hyvin saa selvää, että kyseessä on marokkolainen appelsiinisalaatti. Kuvassa näkee vain pinnan, jonka alla oli ihania appelsiineja ja mm. granaattiomenan siemeniä.

Marokkolainen appelsiinisalaatti

Sitruskiisseli ja inkiväärikerma yllättivät yksinkertaisuudessaan. En ole mikään kiisselifani, mutta oli kyllä ihanan raikasta. Molemmat päätyvät jossain vaiheessa testivuoroon. Kiisseli varsinkin on niin nopea tehdä, ettei ole mitään syytä, miksipä en kokeilisi melkein heti.

Sitruskiisseli ja inkiväärikerma

Tässäpä siis kurssin anti. Ohjeita kirjoittelen vasta kotikokkailuiden jälkeen...
Viikonloppuna yritän tehdä hatsapureja, mutta katsotaan, saanko makuaistini takaisin. On vielä ihan hullu nuha, joten en viitsi kokkailla ja maistella uusia makuja, jos en maista mitään.

Makkarakurssi (ohjeet: chorizo, joulumakkara + lisukkeet)

Kävin muutama päivä sitten taas Keski-Suomen Marttojen kurssilla. Tällä kertaa vuorossa oli makkarakurssi, sillä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt itse makkaroita. Homma siis kiinnosti kyllä valtavasti.

Chorizoa, haudutettua punakaalia sekä puolukkaista punasipulilisäkettä

Alkuun taas kävimme reseptiikkaa läpi. Saimme myös hyviä vinkkejä, joita kerronkin heti tähän alkuun.

Vinkkejä:

- Lihamylly makkarasuppiloineen on kyllä aika ehdoton.
- Parin kilon massaan tarvitset 6-7 metriä suolta.
- Jyväskylän seudulla tuoretta suolta (sian tai lampaan) saa mm. Palvarista. Pakasteena sitä on esim. Mestarin Herkussa ja Minimanissa. Saatavuus kannattaa kuitenkin varmistaa ennen kuin alkaa tehdä massaa.
- Tuore suoli kannattaa huuhdella ja liottaa hyvin, sillä se on todella suolaista.
- Pakasteena ostettu suoli kannattaa sulattaa kylmässä vedessä.
- Ihra/silava kannattaa ensin silputa yleiskoneessa leikkuuterällä. Vasta sen jälkeen se menee sujuvasti lihamyllyn läpi.
- Valmiista massasta kannattaa ottaa pieni erä ja paistaa ns. koekakku. Näin voi vielä tarkistaa, ovatko maut kohdillaan.
- Suoli ujutetaan kasaan makkarasuppiloon öljytyillä käsillä. Suolen toiseen päähän tehdään solmu. Kun lihamylly laitetaan päälle, on tärkeää, että massa tulee tasaisesti suoleen. Sitä varten täytyy pitää suppilosta, suun läheltä tiiviisti kiinni, ettei ilmaa mene väliin ja massa mene pitkin poikin suppiloa. Käsiä liikutellaan sitä mukaa, kun makkaraa valmistuu. "Suppilokäden" täytyy kuitenkin liukua tiiviisti. Suolta ei kannata täyttää liian pinkeäksi.
- Makkarat kieritellaan sopivan kokoisiksi. Lankaa voi käyttää apuna, jos pelkää, että makkarat eivät pysy oikean kokoisina. Viimeisen makkaran jälkeen suoleen tehdään solmu.
- Makkarat pitää muistaa pistellä ennen paistamista. Muuten voi käydä pieni räjähdys.
- Makkarat kannattaa keittää ensin ja vasta sitten paistaa (uunissa tai pannulla).
- Kannattaa tehdä isompi erä kerralla. Lihamyllyyn jää sitä massaa, vaikka ei haluaisikaan. Toisaalta makkaroita voi myös pakastaa. Paras pakastustulos syntyy, kun makkarat nopeasti kiehauttaa ja jäähdyttää ennen pakastusta.
- On hyvä, jos on useampi käsipari makkaroita tekemässä. Toinen ohjaa makkaramassan ulostuloa ja toinen käyttää konetta (latoo massaa ja painaa sitä myllyyn).

Makkaroiksi kierittelyä

Pojat tekivät melkoiset hirvimakkarat

Menossa keitettäväksi

Poikkeuksellisesti julkaisen nyt pari ohjetta, vaikka en niitä kotioloissa olekaan testannut. Kurssilla teimme joulumakkaraa, braatwurstia, hirvimakkaraa ja chorizoa. Näistä itseäni miellytti eniten chorizo (mausteet ja massa kohdillaan) ja joulumakkara (ajankohtainen, erilainen). En pääse ihan heti makkaroita kotona tekemään, sillä minulla ei ole välineitä moiseen. Makkarat olivat kuitenkin niin hyviä, että ansaitsevat jo nyt päästä tänne. Toivottavasti joku rohkenee kokeilemaan.

Ohjeet ovat siis Martoilta.

Pätkittyä joulumakkaraa

JOULUMAKKARA

300 g sianlihaa
300 g naudanlihaa
300 g silavaa
1 dl madeiraa
0,5 dl konjakkia
rouhittua mustapippuria
0,5 tl neilikkaa
0,5 tl inkivääriä
0,5 tl kanelia
2 dl korintteja
suolaa (massan painosta noin 1,5-2 %)

1. Leikkaa lihat kuutioiksi.
2. Leikkaa silava kuutioiksi ja hienonna yleiskoneella terää käyttäen.
3. Yhdistä lihat ja silava. Kaada niiden päälle mausteet ja alkoholit.
4. Anna maustua pari tuntia.
5. Aja pariin kertaan lihamyllyn läpi.
6. Lisää joukkoon korintit ja suola (ensin vaikka pari tl).
7. Paista koepala ja tarkista suolan määrä. Lisää tarvittaessa suolaa ja sekoita massa.
8. Tee makkaroiksi pursottamalla seos suoleen.
9. Muotoile makkaroiksi kierittämällä ja/tai lankaa käyttäen.
10. Pistele makkarat paksuhkolla neulalla.
11. Paista pannulla. Voit myös keittää ensin lihaliemessä ja paistaa vasta sitten.

Valmiit chorizot

CHORIZO

1 kg possun kassleria
150 g silavaa
2 sipulia hienonnettuna
1 paprika hienonnettuna
1 tl muskottia
4 tk chilirouhetta
2 tuoretta chiliä
1 tl valkopippuria
2 tl kuminansiemeniä
3 tl sinapinsiemeniä
3 tl paprikajauhetta
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 rkl suolaa
3 dl jäämurskaa tai 1,5 dl jääkylmää vettä

1. Tämäkin kannattaa aloittaa siten, että hienontaa silavan ensin yleiskoneella.
2. Sen jälkeen lihat ja silava kannattaa jauhaa lihamyllyllä pariin kertaan.
3. Lisää makkaramassaan kaikki mausteet.
4. Aja yleiskoneella tai käsin massa sekaisin. (Yleiskoneella terän kanssa tulee sileämpi massa.)
5. Paista koepala. Lisää tarvittaessa mausteita,
6. Pursota makkaramassa suoleen.
7. Kierittele makkaroiksi ja tee tarvittaessa langasta solmut.
8. Pistele makkarat.
9. Kypsennä makkarat lihaliemessä (reilu 15 min.) ja paista sitten uunissa (reilu 200 astetta ja 15-30 minuuttia) tai grillaa.

Ja makkarathan eivät olisi mitään ilman kunnon lisukkeita. Tässä pari oivaa lisuketta, joista puolukkainen punasipulilisuke on kyllä aivan ehdoton.

PUOLUKKAINEN PUNASIPULILISUKE

4 punasipulia
öljyä
4 dl vähäsokerista puolukkasurvosta
hiukan fariinisokeria
ripaus suolaa
mustapippurirouhetta

1. Halkaise kuoritut sipulit ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi.
2. Hauduta suikaleita öljyssä muutama minuutti.
3. Lisää joukkoon puolukkasurvos.
4. Mausta fariinisokerilla, suolalla ja mustapippurilla.

HAUDUTETTU PUNAKAALI
(reilusti)

n. 1 kg punakaalia
2-3 rkl öljyä
2 rkl siirappia
2-3 omenaa lohkoina
1 sipuli hienonnettuna
pala purjoa hienonnettuna
1-2 rkl viinietikkaa
suolaa
mustapippuria
0,5 dl laimentamatonta mustaherukkamehua

1. Leikkaa punakaali ohuiksi suikaleiksi.
2. Kuumenna öljy padassa.
3. Lisää kaalisuikaleet ja siirappi. Sekoittele, kunnes kaali alkaa pehmetä.
4. Lisää sipulit, omenalohkot ja viinietikka pataan. Hauduta miedolla lämmöllä noin 45 minuuttia. Sekoita välillä.
5. Mausta.

Huom! Jos kaali tuntuu liian kuivalta, lisää kypsennyksen aikana pataan tilkka vettä.

- - - - - -

Tässäpä tämän kerran anti. Nyt pitää ruveta viettämään itsenäisyyspäivää eli rauhoittumaan.

Ruisleivontakurssi ja teeluento

Hei taas pitkästä aikaa!

Oikeastaan minun piti tehdä juttu jo pari viikkoa sitten, kun testasin kaikki unkarilaisen ruokakurssin maut syyslomalla vanhempieni luona. Reseptit jäivät sinne, joten se juttu on tulossa myöhemmin. Olen kuitenkin jo ehtinyt teeluennolle ja ruisleivontakurssille tässä välissä, joten kirjoitanpas niistä ensin. Ensi viikolla tarkoitus on vihdoin kirjoittaa muustakin kuin ruoasta. Pieni juttu kolmesta kivasta asiasta on luvassa...

Mutta nyt ruisleivonnan pariin! Tälläkin kertaa kyseessä oli Jyväskylän Kaupunkimarttojen kurssi. En taaskaan laita ohjeita tänne ennen kuin olen ne testannut ihan kotona. Porukasta osa oli jo minulle hieman tuttuja, osa täysin uusia ja vieraita. Työskentelin alkujaan Etelä-Karjalasta kotoisin olevan tytsyn kanssa. Jotenkin sellainen Savo-Karjala-yhteys löytyi kyllä heti. Saimme tehtäväksi pieniä ruisleipiä, jotka olivat kyllä äärimmäiset helpot tehdä. Illan aikana teimme ja nautimme suuren määrän erilaisia ruisleivonnaisia. Tässäpä illan lista:

- Pienet ruisleivät (kotikaljauutetta mukana)
- Ruisteeleivät
- Kylmäsavulohipalat
- Yhden kalan kukot
- Juureskukko (sis. Aura-juustoa)
- Rukiinen kääretorttu
- Mustikkakukko
- Ruis-suklaakakku

Mielestäni nämä kaikki olivat sellaisia, että niitä voisin kotona tehdä. Ruisteeleivät varmaan tulevat olemaan se ensimmäinen juttu, sillä minun on saatava tasaisin väliajoin teeleipiä nimenomaan teen kanssa. Yhden kalan kukot olivat hyvä idea napostelupöytään ja rukiinen kääretorttu yllätti kovin makunsa puolesta. Kaikki nämä leivonnaiset olivat helppoja ja varsin nopeita.

Saimme jokainen mukaamme myös ruisleivän juuren. Oikean ruisleivän tekoa on siis kokeiltava lähiaikoina. Aikaisemmin olen kaksi kertaa onnistunut tappamaan juuren, joten nyt olisi aika onnistua. Pitääpä raportoida heti tänne, jos onnistun. :)

Tässä kuitenkin kuvia illan ihanista herkuista:

Suolaisia herkkuja

Yhden kalan kukot

Kylmäsavulohipalat

Ruisteeleivät

Pienet ruisleivät

Juureskukko

Suolaisten ruiseväiden lautanen

Makeita herkkuja

Mustikkakukko

Rukiinen kääretorttu

Ruis-suklaakakku

Makeita herkkuja lautasella

TEELUENTO

Kävin siis jokunen viikko sitten myös Marttojen teeluennolla. Uusimmassa Martat-lehdessä on aika kattava paketti erilaisista teejutuista, mutta luento täydensi hyvin sitä tietopakettia. Itselleni uutena asiana tuli oolong-tee, joka on vähän niin kuin valkoisen ja vihreän sekoitusta. Yllättävin kokemus oli puer-tee, joka on ainoa tee, jonka maku ja laatu paranee viinin tapaan vanhetessa. Maku ja haju toivat mieleen navetan, mutta kyseisen teen terveysvaikutusten pitäisi olla omaa luokkaansa Viis siis hajusta! :) Luennon jälkeen maistelimme erilaisia teelaatuja. Eniten porukkaa miellytti valkoinen tee, mutta itse vannon lähes aina vihreän nimeen. Niin tälläkin kertaa. Haudutettu tee on laadukkainta ja parasta, joten itse ainakin pyrin välttämään pussiteetä, vaikka niissäkin on niitä parempia vaihtoehtoja. Kävin taas Porvoossa Skafferissa ja ostin neljä pussia irtoteetä. Tällä kertaa lipsahti mukaan myös makukahvi, joka jauhettiin siellä. Teet olen testannut ja ihaniksi todennut, mutta kahvi on vielä korkkaamatta.

Seuraavasta kurssista ei ole vielä tietoa, mutta suuntaan Marttojen kanssa elokuviin parin viikon päästä. Kivaa!

Unkarilainen keittiö

Nyt mennään kovaa tahtia! Taas olin Marttojen ruokakurssilla. Tällä kertaa järjestäjänä ei ollut Jyväskylän Kaupunkimartat vaan Keski-Suomen Martat. Pääsin hyppäämään tuntemattomaan, sillä unkarilainen ruoka oli minulle entuudestaan vähän vierasta. Kurssilla opettajana oli aito unkarilainen nainen, ja se oli kyllä ihan parasta. Kun teimme ruokaa, hän tuli koko ajan neuvomaan, miten ne ruoat siellä Unkarissa oikeasti tehdään. Vaikka netistä löytyykin unkarilaisten ruokien ohjeita, niiden tekotapa on usein suomalainen, joten ihan väärin tulee tehtyä. Siksipä tuntuikin alkuun, ettei mikään ryhmä tehnyt oikein. :) Ohjaus oli kuitenkin hauskaa ja lempeästi ojentavaa, joten nyt meitä onkin 16 innokasta unkarilaisen ruoan fania. Oli aivan todella hyvää ruokaa!

Mm. tästä unkarilainen keittiö tunnetaan: kylmä hapankirsikkakeitto

Teimme yhden ateriakokonaisuuden. Illan ruoat olivatkin:

Hideg meggyleves eli kylmä hapankirsikkakeitto
Paprikáscsirke eli paprikakana
Galuskat
Fejessaláta eli keräsalaatti
Palacsinta eli ohukaiset, joihin rahkatäyte
Sajtos rúd eli juustotangot
Espresso

Klassista ja niin hyvää! Kaikki ruoat olivat sellaisia, että aion niitä myös keittiössäni tehdä! Laittelen sitten ohjeen, kun saan ruoat ensin tehtyä ja onnistumaan nimenomaan unkarilaiseen tapaan.

Unkarissa illallinen aloitetaan aina keitolla. Meistä suomalaisista tuntuu oudolta, että eteen tuodaan ensin makea keitto, mutta se oli kyllä todella ihanaa! Hapankirsikoita ei saa ihan joka kaupasta, mutta jyväskyläläinen Tallinnan kauppa niitä ainakin myy. Ja välillä tosiaan voi kokeilla, josko alkuruokana olisikin jotain makeaa. Suosittelen! Ilmeisesti kylmä kirsikkakeitto on se, mitä monet kaipaavat sitä kerran maistettuaan.

Kylmä hapankirsikkakeitto

Paprikakana on monille suomalaisille tuttu ruoka. Silti sitä tehdessä huomasimme, että me suomalaiset teemme sen ihan väärin. Tarkoituksena ei ole kärisyttää kanoja pannulla vaan ensin rauhassa kuullotella sipuleita ja antaa ne lähes hajota pieneen vesitilkkaan. Kana haudutetaan rauhassa kypsäksi runsaan paprikajauhemäärän siivittelemänä. Taikasana oli myös letso, joka on säilöttyä paprikaa ja tomaattia. Sitä käytetään paljon Unkarissa, sillä tuoreita raaka-aineita ei esim. talvella saa. Ihana ruoka! Tätä kokeilen lähiaikoina!

Paprikakanaa, galuskoita ja keräsalaattia

Galuskat olivat minulle uusi tuttavuus. Ne siis ovat käytännössä pastaa, joka tehdään vinkeällä tavalla raastinrauan näköisen välineen avulla. Löysä taikina "raastetaan" välineen läpi kiehuvaan veteen ja siivilöidään ja huuhdellaan. Lopputuloksena on aivan todella maukas "pasta". Tätä siis syötiin paprikakanan kanssa. Huh, tätäkin suosittelen!

Galuskat tehdään "raastamalla".

Keräsalaatti oli yksinkertaisuudessaan aivan loistava lisuke. Jos suomalaiset kattavat leipälautasen pöytään, unkarilaiset kattavat salaattilautasen sen sijaan. Salaatti siis syödään erilliseltä lautaselta. Tätä keräsalaattia oli liotettu vedestä, etikasta, sokerista ja suolasta valmistetussa liemessä. Päälle jokainen sai laittaa smetanaa. Aivan ihanan raikasta salaattia!

Keräsalaattia ja smetanaa

Ohukaiset ovat kyllä suomalaisille tuttuja. Nyt lopputuloksena pyrittiin muurinpohjalettuihin siinä mielessä, että pitsireunat olivat pakolliset ja letun oli muutenkin oltava ohut. Taikasanana oli vichy. Sekä letuissa että galuskoissa käytettiin erittäin hienoa virolaista vehnäjauhoa, jota saa Tallinan kaupasta muttei oikein muualta. Sekin auttoi saamaan ihania lettuja. Ohukaiset täytettiin rahkatäytteellä, mutta sen tilalla olisi ihan hyvin voinut käyttää aprikoosihilloa. Rahka täytteeseen tehtiin itse rasvattomasta piimästä.

Oikeasti ohuet ohukaiset

Ohukaisten kanssa jälkkärinä kahvin kanssa tarjottiin juustotankoja. Noh, niistä tuli suosikkini! Aivan ihania, juustoisia ja rapeita tankoja! Unkarissa kahvin ja viinin kanssa tarjotaan paljon suolaisia paloja. Makean rinnalla pitää siis aina olla jotain suolaista. Olen itse suolaisen ystävä, joten nämä olivat sitten melkein parasta antia. Teen näitäkin pian kotona. Hyvää!

Juustotangot

Seuraavaksi suuntaan todennäköisesti teeluennolle. :) Ruokakirjoitusten lisäksi tarkoitus olisi kertoa myös sisustustuulista. Katsotaan, mihin kaikkeen sitä aikaa riittää.

Kattaus

Niin, ja mikä ihmeen Tallinnan kauppa? Sepänkadulla on niistä toinen ja se näyttää tältä:

Ostin jo kotiin hapankirsikoita, hienoa jauhoa ja letsoa. Niistäpä sitten lisää joku toinen kerta.

Intialaisen kasvisruoan kurssi

Taas pääsin nauttimaan Jyväskylän Kaupunkimarttojen ihanien kurssien annista. Noin kuukausi sitten pääsin tekemään ja nauttimaan ihania italialaisia ruokia, mutta nyt vuorossa olivat intialaiset maut.

Keltainen ilotulitus lautasellani!

Kuluneen vuoden aikana olen käynyt melko usein syömässä jyväskyläläisessä Shalimarissa sekä kuopiolaisessa Mount Sherpassa, joista ensimmäinen on intialainen ja jälkimmäinen nepalilainen. Molemmissa makumaailma on hyvin samanlainen, joten minusta on siis tullut intialaisen ja nepalilaisen ruoan fani. Ennestäänhän olinkin jo thaimaalaisen ruoan ystävä. Etniset maut ovat jotenkin nyt olleet erityisen ihania. Siksipä ei ole ihme, että keskiviikon kurssin anti oli kyllä erityisen hyvä.

Kurssi alkoi taas sillä, että kävimme reseptit läpi. Saimme jokainen ison nipun erilaisia intialaisen ruoan ohjeita. Kyseessä oli kasvisruokakurssi, mutta ohjenippu sisälsi myös liharuokia. Kanaruokia ainakin haluan testata täällä kotona!

Kun ohjeet oli katsottu läpi, jakaannuimme ryhmiin. Kahden muun kanssa saimme tehtäväksi samosat. Oli todella huippu tehdä jotain uutta! Ohje oli helppo, mutta lopullisen tuotteen ulkonäkö ei vastannut ihan sitä, mitä piti. Syynä oli kyllä se, että ei ollut mitään hajua, millaisia piti tehdä. Ehkä lopullinen herkku olikin intialaista Suomi-twistillä. Monelle tehdyt tuotteet saattavat olla jokseenkin tuttuja, mutta samosat olivat kyllä itselle ihan vieraita. (Toisaalta kokemus karjalanpiirakoiden teosta oli hyödyksi taikinaa kaulitessa.) Uusia tuttavuuksia olivat myös intialainen maitotee ja intialaiseen tapaan tehty porkkanahalva.

Tässä vielä illan menu:

Kasvis-nuudelikeitto
Naan-leipä
Raita
Kukkakaalicurry
Kikherneitä kookomaidossa
Punainen kidneypapu -curry
Samosat
Porkkanahalva ja maustettu kermavaahto
Intialainen tee


Ja tältä ne näyttivät:

Nuudeli-kasviskeitto

Naan-leipä

Raita

Punainen kidneypapu -curry

Kikherneitä kookosmaidossa

Kukkakaalicurry

Samosat

Porkkanahalva

Intialaista teetä, porkkanahalvaa ja maustettua kermavaahtoa

Keitto syötiin ensiksi, mutta jälkiruokia lukuun ottamatta muut syötiin samaan aikaan. Lautanen olikin pirteän keltainen sekamelska - ihan niin kuin kuuluukin. Intialaisen ruoan kanssa basmatiriisi olisi kyllä parasta, mutta tällä kertaa tyydyimme normaaliin täysjyväriisiin, sillä sitä oli opetuskeittiössä runsaasti tarjolla.

En itse ole korianterin ystävä, vaikka haluaisin. Silti selvisin kurssista hyvin, eikä korianteri puskenut läpi ruoissa. Jos oli isoja lehtiä, noukin ne pois. Intialaiset ruoat sopivat siis myös korianterikammoisille.

En taaskaan laita ohjeita tänne blogiin ennen kuin olen ne testannut kotona. Tiedän jo heti, mitä aion ainakin testata. Jossain vaiheessa siis joitakin ruokaohjeita on luvassa!

Tälläkään kertaa ei tarvinnut paljon toisia ihmisiä jännittää - olipa siellä kyllä pari edellisen kurssinkin tyyppiä mukana. Olen jotenkin niin innoissani touhusta, että olen ilmoittautunut myös unkarilaisen ruokakulttuurin kurssille. Se se vasta vieras kulttuuri onkin. Siksipä onkin aivan huippua, että pääsen kurssille mukaan. Sitä odotellessa!