Liitutaulu navetan ikkunasta

Tämä liitutaulu on roikkunut seinälläni jo kesästä asti, mutta nyt siinä on niin kiva teksti, että päätin tuoda kuvan teidänkin näkyville. Loma lähestyy!

Liitutaulu navetan ikkunasta

Olin jo pitkään halunnut asuntoni "käytävälle" liitutaulua, mutta en ollut oikein löytänyt mieluisaa. Metsänkylän navetalta ostin vanhoja ikkunoita, ja yksi niistä päätyikin liitutauluksi. Navetan ikkuna sai siis uusiokäyttöä vallan mukavalla tavalla. Toinen ikkunoista päätyi makuuhuoneen seinälle (ks. tästä) ja kolmas siskolleni.

Työvaiheet:
1. Poista ikkunasta lasi. (Itse jouduin ainakin ottamaan naulat irti varovasti ja irrottamaan listat, jotka pitivät lasin paikoillaan.)
2. Pese kehykset kunnolla.
3. (Hio ja maalaa. Itse en tehnyt ikkunan kehyksille mitään.)
4. Osta sopivan iso taulupohja. Leikkaa täysin sopivaksi. (Oman taulupohjani ostin Clas Ohlsonilta.)
5. Maalaa pohja liitutaulumaalilla. (Ostin oman maalini Biltemasta. Eikä maksanut paljoa.)
6. Odota kuumeisesti kuivumista ja maalaa pariin kertaan uudelleen.
7. Laita taulupohja lasin tilalle.
8. Osta kiinnikkeitä ja juuttinarua. Ripusta seinälle.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Yhteen aikaan jokainen tehtaili näitä tauluja, mutta jotenkin navetan ikkuna seinällä on vinkeä kaikin puolin - oli vanha juttu tai ei.

Laitetaanpas tähän nyt raporttia pienestä kevennyskuurista. Olen karpannut jokseenkin uskollisesti välttäen kuitenkin liiallista rasvalla lutraamista. Olen myös syönyt jonkun verran hiilihydraatteja. En siis puhtaasti karppaa, mutta painonpudotus on käynnistynyt hyvin. Vielä muutama viikko ja menoksi. Kun nyt on tottunut kaikkea tarkkailemaan, ei reissussakaan siltä välty. Silti aion syödä hiilareita enemmän kuin nyt, eli dieetillä en reissussa ole. Ehtiihän sitä sitten palata ruotuun heti reissun jälkeen.

Kukkiva kaktus

Ilmeisesti kaikki on hyvin, sillä kaktukseni päätti ruveta kukkimaan näin keskellä talvea. Mikähän sillekin on tullut? Orkideassakin on nuppu.

Mukavan pirteää viikkoa kaikille!

Brownie mix ja muita joulujuttuja

Käsitelläänpäs nyt koko joulu aiheena loppuun. Ajattelin esitellä tekemiäni joululahjoja ja muita juttuja hieman tarkemmin.


JOULUKALENTERI. Ostin tänä vuonna kaksi kalenteria. Se on sinänsä uutta, sillä en ollut aikaisemmin ostanut joulukalentereita. Pienenä toki minulla oli joka vuosi suklaakalenteri, mutta muutettuani vuosia sitten omilleni ei tullut kalentereita hommattua. Nyt minulla oli Dumle-suklaakalenteri sekä Halvan salmiakkikalenteri. Enemmän pidin salmiakkikalenterista, sillä Dumlet maistuivat jotenkin vähän pahville. Olisin halunnut Haribon kalenterin, mutta ne olivat joka kaupasta loppu.

Pari kalenteria

HUULIRASVAT. Kaikille tutuille annoin lahjaksi huulirasvat, jotka olin tehnyt itse. Teksti huulirasvoista löytyy täältä. Paketoin huulirasvat pieniin ekokirjekuoriin ja kirjoitin pienen saatekirjeen mukaan.


BROWNIE MIX. Lähdin mukaan villitykseen ja ostin muutamalle ystävälle purkit, joihin pilkoin ja mittasin brownien kuiva-aineet. Lahjan vastaanottajan tarvitsee siis lisätä vain munat ja voi, joten aika nopeasti pääsee herkuttelemaan. Ohje on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, mutta pekaanipähkinöiden lisäksi käytin saksanpähkinöitä. Huom! Kuvassa ei ole vielä purkkien mukaan kirjoitettua ohjetta. Ohje oli kirjotettu ekokartongille ja kiinnitetty purkkiin juuttinarulla.

Brownie mix lahjaksi:
1. Osta noin 1 litran vetoinen, kaunis lasipurkki. (Kuvan purkit ovat Prismasta.)
2. Kasaa purkkiin kerroksittain: 1,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1,5 dl tummaa kaakaota, 2,5 dl sokeria, 1 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä, 1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä, 2 dl rouhittua valkosuklaata.
3. Kirjoita mukaan ohje ja koristele purkki.
Ohje: "Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Sulata 75 grammaa voita ja anna jäähtyä. Vatkaa kaksi kananmunaa ja sekoita vaahtoon voisula ja kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Älä vaivaa, jotta taikinasta ei tule sitkeää. Vuoraa uunivuoka (n. 20 x 30 cm) leivipaperilla ja levitä seos tasaisesti vuokaan. Paista brownieta uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, kunnes pinta on kypsä, mutta sisus vielä kosteaa. Älä paista liikaa, ettei browniesta tule kuivaa. Leikkaa brownie 12 osaan. Tarjoa haaleana tai jäähtyneenä vaniljakastikkeen, -jäätelön tai kermavaahdon kera."



KORI. Virkkasin taas lisää. Tein vastaavan keltaisen korin kuin täällä, mutta tein pienet kahvat lisäksi. Ulkonäkö miellytti paljon ja kuvankin siitä olisin ottanut, mutta taisin olla liian innokas paketoija. En siis viitsinyt enää purkaa pakettia kuvaustilannetta varten. Ohje korin tekoon löytyy esim. täältä. Teen itse hieman eri tavalla, kun lähden tekemään pohjan jälkeen seinämää, mutta jokaisella on varmaan se oma tapansa. Kahvat tein tekemällä ketjusilmukoita ja liittämällä ketjun koriin jättäen muutaman tyhjän silmukkakohdan väliin. Tein vielä yhden kierroksen kahvojen lisäämisen jälkeen ja päättelin työn.


GLÖGI. Paras (alkoholipitoinen) glögi oli mielestäni Lidlin Deluxe Premium -glögi, joka oli tehty cabernet sauvignon -rypäleistä valmistettuun viiniin. Alkoholipitoisuus oli päälle neljä, eli maku on mieto. Niin, ja tämä ei ole mainos. Tykkäsin glögistä ihan ilmaiseksi.


LAHJAPUSSIT. Olen laiska paketoimaan. Olen aina solmussa niiden nauhojen kanssa, joten tänä vuonna keksin laittaa  lahjat ekopusseihin, jotka koristelin tarroilla. Hauskat piparitarrat ovat Sinellistä. Hieman tuo ensimmäinen tarrahässäkkä meni vähän reisille ja tarran pienet osaset ovat vinossa, mutta tuo pussi jäikin itselle muistoksi.

Lahjapussukka

PIKKUVELJEN PARAS -TOFFEESEKOITUS. Jos joskus sinulle joku myy näitä (yleensä koululuokka ja urheiluseura), niin osta! On kyllä ihan paras sekoitus toffeita. Sain näitä maistaa joskus vuosia sitten, ja aina olen ostanut, jos se on ollut mahdollista. Tällä kertaa ostin 6 rasiaa eräältä koululuokalta.

Pikkuveljen paras!

KIRJAT. Ostin jokaiselle perheenjäselle kirjan Prisman verkkokaupasta. Siellä kirjat olivat edulliset ja sain vielä tuplabonukset päälle. Idea oli, että ostin sellaisia kirjoja, jotka itsekin aion lukea. Kirjat olivat: Ville Haapasalo ja Kauko Röyhkä - Et muuten tätäkään usko..., Camilla Läckberg - Jääprinsessa, Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys ja Jaana Laamanen - Unohdetut sotilaat. Itselleni ostin lisäksi Jo Nesbøn Isänsä pojan, Marko Hautalan Kuokkamummon, Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa -kirjan ja Ilkka Remeksen Hornan. Arvostelut saatan kirjoittaa, kun olen lukenut kirjat läpi.

Ilkka Remeksen Horna

Sellainen hössötysjoulu tänä vuonna. Voi olla, että en ensi vuonna jaksa. :)

Huulirasvan tekeminen (DIY)

Ensimmäisen kerran testasin huulirasvan tekemistä viime keväänä ystäväni kanssa. Etsimme netistä ohjeita ja päädyimme helppoon reseptiin:

1/3 mehiläisvahaa
1/3 kookosöljyä
1/3 rypsiöljyä
useita tippoja Dr. Oetkerin piparminttuöljyä

Laitoimme mehiläisvahan, kookosöljyn ja rypsiöljyn pieneen, kuumuutta kestävään astiaan. Sulatimme aineet vesihauteessa. Lopuksi kaadoimme nesteen varovasti pieniin purkkeihin.

Ensimmäinen kokeilu

Lopputulos oli:

Yllätyimme, miten helppoa huulirasvan tekeminen on! Totesimme, että piparminttuöljy ei tuoksu tuotteessa, vaikka sitä laitettiin paljon. Valmis huulirasva tuoksui pikemminkin kookokselle, mikä nyt ei huono asia ollut. Tällä ohjeella huulirasvasta tuli kovaa. Valmis huulirasva olisikin parempi kaataa putkiloihin purkkien sijaan.

- - -

Innostuin huulirasvan tekemisestä, mutta en vaan saanut mitään aikaiseksi. Nyt kun joulu alkaa olla jo ovella, huulirasvaprojekti tuli taas ajankohtaiseksi. Asuntoni muuttuikin hetkessä joulupukin huulirasvapajaksi! Muutin hieman ohjetta, jotta saisin muitakin kuin kookokselta tuoksahtavia rasvoja. Tilasin Pienestä tuoksukaupasta kaikki puuttuvat aineet eli luomulaatuista mehiläisvahaa ja kolmea erilaista aromiöljyä (hedelmäpommi, granaattiomena ja bubble gum). Kookos- ja rypsiöljyä löytyikin kotoa. Tilasin kaupasta myös huulirasvahylsyjä, sillä halusin tehdä taas kovaa huulirasvaa. Jos haluaisi purkkeihin soveltuvaa, voisi lisätä rypsiöljyn määrää. Itse en näin halunnut tehdä.

Valmiit huulirasvat (20 kpl)

HUULIRASVA

1/3 mehiläisvahaa (luomu)
1/3 kookosöljyä (luomu)
1/3 rypsiöljyä (luomu)
aromiöljyä

Käytin 24 tippaa aromiöljyä erään, jossa jokaista kolmea ainetta oli keskikokoisen Mango-lusikallisen verran. Ei siis ehkä ihan ruokalusikallista. Sopivan aromimäärän saa kuitenkin testaamalla!

Käytin sulattamisessa 2,5 desin mittaa, jossa oli kaatonokka. Sulatin aineet aromia lukuun ottamatta vesihauteessa, lisäsin lopuksi aromin ja kaadoin nesteen putkiloihin. Tein pieniä eriä kerrallaan, sillä niitä oli helpompi käsitellä. Yksi erä oli siis sellainen, että käytin yhden keskikokoisen Mango-lusikallisen kaikkia aineita aromia lukuunottamatta. Määrä riitti muistaakseni neljään huulirasvaputkiloon. Putkilot kannattaakin sitten sitoa kuminauhalla yhteen (esim. 7 putkiloa), jotta ne eivät kaadu. Itse ainakin koin kaatamisen helpoksi, kun putkilot pysyivät itsekseen pystyssä. Niin, muutahan huulirasva ei sitten vaadikaan. Tai ihan vähän aikaa jäähtyäkseen. Suosittelen kyllä kokeilemaan!

Koristelin putkilot kolmella valkoisella tarralla, joihin kirjoitin tekstit: "Sun huulilles", "Hedelmäpommi" (aromin mukaan) ja "Sydämellä Johanna". Lopuksi kietaisin hylsyjen ympärille kontaktimuovia. Nyt ovat joululahjat valmiit!

PS. Pienen tuoksukaupan aromiöljyt ovat ihania! Kannattaa tilata!
PPS. En varmaan enää tule ostamaan huulirasvoja. Nämä ovat parempia kuin kaupan vastaavat.

Etiketit ovat aika simppelit.

Pahoitteluni taas siitä, että kuvat ovat hieman rakeisia. Vanha puhelin yhdistettynä synkkään ja myrskyiseen ajanjaksoon ei oikein toimi. Ehkä pitäisi ostaa ihan oikea kamera.

Karkkikorut (lakukorut)

Ihastelin usein ystäväni kaulassa roikkuvaa karkkikorua. Hänpä järjestikin minulle yllätyksen, ja sain 30-vuotislahjaksi samanlaisen! Kyseessä on diy-koru, ei Elvarin, ja sehän siinä on juuri parasta.

Ystäväni oli alun perin ihastellut Elvarin karkkikoruja ja oli halunnut haastaa itsensä. Hän oli erään kaverinsa kanssa sitten ostanut askartelukaupasta Fimo-massaa ja tehnyt muutamia koruja onnistuen erittäin hyvin. Siitä se ajatus sitten lähti. Toisen oman koruni teinkin sitten jo itse (toki ystäväni avustuksella). Jos minulta kysytään, niin nämä itse tehdyt korut ovat jotenkin aidomman näköisiä kuin Elvarin. Yleensä huijaankin ihmisiä, että minun kaulassani roikkuu oikeita karkkeja. Nyt minulla on kaksi kaulakorua: pinkki ja keltainen.

Fimo-massaa oli melko helppo käsitellä, joten siitä saisi kyllä tehtyä vaikka mitä. Minulla on aina paljon ideoita ja innostusta, mutta toteutus sitten usein jääkin...jonnekin. :) En ole kovin innostunut näpertelijä, mutta onneksi ystäväni saa minut aika usein tekemään ties mitä askartelujuttuja.

Keltainen ja pinkki kaulakoru

Virkatut korit ja matot

Pohjustetaanpas asiaa hieman. Tässä tuorein Facebook-päivitykseni:

"Mitä tein syyslomalla? Nämä kuvat kuuluvat sarjaan "kukaan ei usko kuitenkaan", mutta julkaisen ne silti. Pohjustuksena kerrottakoon, että olen virkannut elämässäni ainoastaan lapaset (huonolla menestyksellä) ja että asenteeni käsitöihin on ollut aina kielteinen.

Olin jo useamman vuoden ajan ihmetellyt, miten jotkut (eli työkaverit) jaksavat tehdä aina käsitöitä (autossa, kokouksissa - tai no ihan joka paikassa). Olin myös suureen ääneen huudellut, miten minua ei kiinnosta pätkääkään ja pärjään ihan hyvin elämässäni ilman neulomista tai virkkaamista. Olin myös moneen kertaan sanonut, että inhoan koko touhua ja en ikinä aio tehdä yhtään mitään.

Syysloman alkajaisiksi menin ystäväni P:n luo kahville. Kakun saamisen ehtona oli, että kokeilen virkkaamista. Olin nimittäin sanonut, että matto vessassa olisi kiva. Tein siinä naamaa väännellen ja negatiivisesti huokaillen pari riviä. (Seppo Räty olisi sanonut: "Vittuillakseni virkkasin.") Lopulta otin vastahakoisesti koukun ja matonkuteet kotiini. Ja niinhän siinä kävi, että tein aloittamani maton loppuun (suorakulmainen), tein pyöreän maton, astelin lankakauppaan, ostin ontelokudetta ja oman koukun ja tein kolme koria. Että sellaista tein syyslomalla. Voin kertoa, että nyt on aikuinen olo.

PS. Pahinta on, että aion jatkaa virkkaamista."

Pitkä on päivitys, mutta oli paljon asiaakin. Lisättäköön tähän vielä, että olen elämässäni neulonut vain kerran ja sain aikaiseksi vain yhden villasukan. Toisen teetin mummollani, mutta opettaja uskoi molempien olevan minun tekemiäni.

Mistä aloitin?

Aloitin ystäväni luona tekemään vessaan mattoa "patalapputyyliin". (Häneltä sain siis kuteet ja koukun.) Olin tehnyt ehkä kymmenen kerrosta, kun huomasin tehneeni väärin. Purin työn lähes kokonaan. Aloitin alusta ja sain aikaiseksi ihan kivan maton, jonka reunat olivat jokseenkin tasaiset.

Neliskanttinen matto kuvattuna vanhempieni keittiössä

Kun sain neliskanttisen maton valmiiksi, rupesin huvikseni kokeilemaan pyöreää mattoa. Luin netistä ohjeita, mutta sovelsin niitä aika paljon. Käsialani ei nimittäin jostain syystä käy yksiin ohjeiden kanssa. Kun olin tehnyt pyöreää mattoa tovin, huomasin, että siitä tulee paljon kauniimpi kuin neliskanttisesta. Päädyin siis siihen, että vessaan päätyykin pyöreä matto. Matonkude olisi loppunut kesken, joten purin kokonaan tuon neliskanttisen maton. (!) Toisaalta pyöreä matto onnistui todella hyvin, niin ei paljon harmita.

Pyöreä matto päätyi sinne vessaan asti.

Koska matto onnistui hyvin, päätin kokeilla koreja. Valkoista matonkudetta oli jonkun verran jäljellä, ja se riittikin koriin. Itse korista tuli ihan hirveä. Se ei pysynyt oikein kasassa ja oli mutkia täynnä. En kuitenkaan luovuttanut, vaan luin netistä lisää ohjeita. Selvisi, että koreihin sopii paljon paremmin ontelokude. Niinpä marssinkin Kuopion Nappi ja Nauha -kauppaan ihan noviisina, mutta takaisin tulin valkoisen ja keltaisen ontelokudevyyhdin sekä virkkuukoukun kanssa. Aloitin koriprojektin uudelleen. Tuloksena oli kaksi melko tyylikästä koria.

Keltaiset korit. Toinen on vielä "siistimättä".

Pienemmässä korissa säilytän arkimeikkejäni. Suurempi kori sitä vastoin päätyi keittiöön. Vaikka peukalo olisi kuinka keskellä kämmentä tahansa, suosittelen kokeilemaan virkkaamista. Sitähän voi vaikka yllättyä!

Sohvapöytä pottulaatikosta

Olin ihastunut Emilian kuormalavapöytään, joten päätin itsekin tehdä hieman vastaavan eurolavoista. Raahattuani vanhempieni luo ison lavan, en kuitenkaan nähnyt sitä omassa olohuoneessani. Jotenkin tuntui, että lava ei olisi edes ollut sopiva tupaani. Päätin siis laittaa eurolavan palasiksi ja tehdä vanhoista laudoista jotakin uutta. Lähdin etsimään vanhempieni navetasta tykötarpeita. Niiden edessä oli ukin tekemä pottulaatikko - ja siitähän se idea sitten syntyi.

Löysin navetasta pottulaatikon.

Pottulaatikoita oli useita, joten otin yhden niistä sohvapöydäksi. Pesin laatikon, laitoin pyörät alle (n. 20 euroa) ja tilasin lasin (n. 30 euroa). Lasin alla laatikon reunoissa on imukupit, jotka pitävät lasin jokseenkin paikoillaan. Aluksi meinasin laittaa laatikon väärin päin pöydäksi ja lasin pohjan päälle, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Googlettemalla selvisi, että muutamia pottulaatikkopöytiä on tehty, mutta oikein päin laatikkoa ei pöydäksi ole tietääkseni laitettu. Ja onhan sinne lasin alle kiva laittaa tavaroita esille!

Lasin alla on imukupit.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Mietin kyllä, että isompi pöytä olisi ollut vielä parempi, mutta voihan sitä jossain vaiheessa halutessaan yhdistää kaksi laatikkoa pitkältä sivulta toisiinsa.

Pottulaatikkopöytä käy hyvin myös moderniin sisustukseen.

Vanhasta ikkunasta sisustuselementti

Olin jo puoli vuotta tuijotellut makuuhuoneen tyhjää seinää. Vastakkaisesta tehosteseinästä (kuvassa) olen kyllä tykännyt, mutta toinen seinä on vain valkoinen. Kun lattia on lähes valkoista laminaattia ja vaatehuoneen ja kaapiston liukuovet ovat valkoiset (yksi ovi on vaaleaa puuta), alkaa valkoinen ja iso, tyhjä seinä ahdistaa.

Tehosteseinä näkyy päädyn takaa. Sängyn lakanat ovat Ikeasta. Suosittelen! Ovat kyllä ihanan pehmeät.

Mietin pitkään, mitä seinälle laitan. Olin menossa ostamaan Metsänkylän navetasta keittiön seinälle vanhaa ikkunaa koristeeksi, mutta mukaan tarttuikin isompi ikkuna, joka ei keittiöön käynyt. Keksin kyllä oitis, että makuuhuoneeseen ikkuna kävisi, mutta ei sellaisenaan. Jos ikkunaan ei keksi mitään erikoista, se ei valkealla seinällä valkeine karmeineen näytä oikein miltään. Kävin katsomassa tapetteja - ja niinhän se löytyi! Ihastuin valkoiseen tiiliseinätapettiin (K-Rauta), jota sain ostettua haluamani metrin pätkän koko rullan sijaan. (Tässä vaiheessa kiitos K-Rauta Palokan ihanalle myyjälle!) Itse ikkunalle en tehnyt pesua kummempaa, sillä halusin ajan näkyvän ja rosoisuus muutenkin sopii asuntooni. Niinpä laitoin nastoilla tapetin kiinni karmeihin ja nyt ikkunasta pilkistää "tiiliseinä". Näyttää mielestäni varsin kivalta, vaikka kiinnitinkin ikkunan seinään kolmella koukulla. Toisaalta koukkuihin voi ripustaa joskus jotain, jos ikkuna alkaa kyllästyttää.

Siinä se sitten  on!