Selfiepostaus

Olen tosiaan viime aikoina ostellut vaikka mitä. Olen myös huomannut, että kaikki kultaiselta 90-luvulta säilyttämäni vaatteet ja asusteet ovat nyt todella IN. Laitoin esimerkiksi perjantaina töihin viidennellä luokalla ostamani Adidas-verkkatakin. Oli kyllä todellakin teinien mielestä suurinta huutoa. Samoin kävin isojen papukaijakorvistenkin kanssa. Nooh, mikäs 90-lukua muistellessa. Niitä, mitä en ole säilyttänyt, olen näköjään vähän ostanut. Kyllä. Kaapissani odottaa pilottitakki kylmempiä kelejä. Mitähän muuta on vielä luvassa...

Olen ostanut kesällä aika monta perusmekkoa Henkkamaukalta. Löytöjä olen tehnyt paljon myös Newyorkerilta (mm. ruutupaidan ja collegejakkuja). Farkkutakin bongasin Vero Modasta. Lisäksi olen tilaillut Zalandolta eri merkkisiä vaatteita. Ihastunut olen Piecesin perusleggareihin sekä Adidaksen urheilutrikoisiin. Näiden lisäksi eteeni sattui aivan ihan kukallinen Even&Oddin ohut takki. Inhoan kuvata itseäni, mutta ihan jo takin ja kesän kaikkien löytöjen kunniaksi julkaisen nyt kaksi kuvaa. Jee!

Uudet Burberryn lasit

Trikoomekkoselfie

Kukkatakkiselfie

Ps. Kuten huomasitte olen vahingossa oppinut tekemään tuollaisen sekavan nutturan. Jipii, nyt se sitten onnistuukin aina. Ja alimmaisessa kuvassa on jonkilainen viritys. Sekin on jees.

No ne hiukset!

En kovin paljon ulkonäöstäni pidä meteliä. En ole erityisen siro ja kaunis immeinen, mutta hiuksistani kyllä pidän. Aloin värjäämään hiuksiani n. 11-vuotiaana. Sen jälkeen luonnollinen (maantien) väri on ollut esillä vain kerran. Niinpä hiuksissani on ehtinyt olla kaikki mahdolliset värit. Hiusten pituuskin on vaihdellut, mutta on aikuisiällä ollut jo pidempään pitkä. Yllättävän kauan olen jaksanut nyt olla vaaleahiuksinen. Sitä ennen vannoin räiskyvän ja räikeän punaisen nimeen.

Huomiota hiukset herättävät edelleenkin. Siksi oikeastaan tämän postauksen teen. Hiuksiani on  mm. silitelty baarissa. Jäinpä kerran jumiin hiustenhoitotuotteita myyvään liikkeeseenkin. Aina saan selitellä, että hiukset ovat ihan aidot ja minulla ei ole mitään lisäkkeitä. Väri ihan oikeasti on hiuksissa. Ja kyllä, olen kasvattanut itse hiukseni.

Ensimmäiset dipit (c) Jenni

Olen onneton laittamaan hiuksiani. Onneksi värit ovat varsinkin nyt niin räväkät, että se antaa vähän anteeksi laiskuudelleni ja osaamattomuudelleni. Pidän hiuksia lähinnä ponnarilla toisella puolella tai sekaisella nutturalla. Joskus minulla saattaa olla tavallinen letti (kun muuta en osaa). Jos lähden viihteelle, saatan ja osaan jopa kihartaa hiukseni kiharrinpuikolla. Auki harvemmin hiuksia pidän silloinkaan.

Melkein meikittömänä...mutta tukassa on väriä!

Käyn kampaajalla noin kahden kuukauden välein. Sitä jotenkin luulee, että eipä tämä kulahtanut letti niin paha ole, mutta värjäyksen ja leikkaamisen jälkeen todellakin eron huomaa. Kyllä se oli sittenkin paha.

Kiharaselfie

Reilu vuosi sitten otin blondattuihin hiuksiin pinkit dipit. Ne on tehty Fantasy Color -suoravärillä, joka pysyy hiuksissani 1-2 kk! Melkein heti aloitimme sävyttämään myös blondia osaa, sillä vaalennettu tyvi oli käsittelyn jälkeen todella nätti keltainen. Sävytys tasaa hiusten värin todella hyvin. Vaikka varsinainen sävy ei kestäkään hiuksissa niin pitkään kuin shokkiväri, hiusten väri jää silti tasaiseksi. Välillä yritimme myös sävyttää pastellilla suoravärillä, mutta hiukseni eivät ottaneet sitä vastaan ja tulos jäi vaisuksi. Väri tarttui lähinnä hiusten tyviosaan:

Nyt tällä viikolla jatkoimme entiseen malliin. Aikaisemmasta strawberry blond -sävystä siirryimme astetta peittävämpään. Väri on varsin vinkeä (vaikka kuvasta se ei kovin hyvin näykään). Dippeihin tehtiin liukuvärjäys, jossa ihan latvat ovatkin violetit. Tykkään! Taidan pysytellä tovin tässä kuosissa.

Uusin viritys väritys (c) Jenni

Tässä jutussa kuvat ovat pääosin kampaajani Jennin ottamia. Kaikki kunnia kuuluukin hänelle ja Jyväskylän Seppälän Prisman parturi-kampaamolle!

Niin, ja tämä ei ole maksettu mainos. Haluan vain esitellä kuontaloani ja totta kai kehua tekijää.

Reebokin Skyscape Runaround 2.0 -tennarit

Kun kerta vauhtiin pääsin, niin lisää kengistä.

Olenkin jo aikaisemmin kehunut Reebokin Skyscape Runaround -tennarit maasta taivaaseen. Ne eivät siis paina mitään, ovat ihanan pehmeät ja ne voi pestä koneessa. Lisäksi ne tietenkin näyttävät kivoilta.

Olen kuluttanut pinkit tennarit lähes puhki. Yritinkin siis etsiä netistä uusia. Ikäväkseni huomasin, että niitä ei enää valmisteta. Tai niitä ei ainakaan mistään enää saa. Tilalle oli tullut 2.0-versio, joka hieman ulkoisesti poikkesi aikaisemmista. Päätin pettymyksestäni huolimatta tilata uudemmat versiot. Kuosit ainakin miellyttivät, joten siinä mielessä ei tarvinnut pelätä. Pelkäsin sitä, että uusi malli on liian kapea.

Kengät tilasin Stadiumista. Niitä toki olisi saanut muualtakin, mutta minulla oli Stadiumille lahjakortti. Päädyin kirjavaan kuosiin, sillä kengät saavat olla nyt pirteät. Kenkiä kokeiltuani olin kyllä jälleen myyty. Onhan se malli vähän erilainen, mutta eivät ne kengät ole sen kapeammat kuin edeltäjänsäkään. Ihanat ovat jalassa, ja kyllähän minun puolestani se kesä saisi jo tulla!

Missä ne ovat?
- No tässä!

Reebok Skyscape Runaround 2.0

Adidas Superstar -tennarit

Vielä pieni kenkäpäivitys.

Tai ei taida olla kyse kovin pienestä asiasta, sillä Adidaksen Superstar-kengät ovat kulkeneet mukana elämässäni jo vuodesta 1999 asti. Silloin lähes jokaisella vähänkään aikaansa seuraavalla nuorella piti olla ko. kengät - niin minullakin. Minulla kuitenkin on sellainen ongelma, että lähes kaikki kengät hankaavat. Huomasin pian, että Superstarit eivät hankaakaan. Niinpä olenkin ostanut aina uudet kengät, kun entiset ovat kuluneet puhki. Uusimmat hankintani tein viime kuussa. Laskin, että uusimmat kengät ovat järjestyksessään kahdeksannet.

Nämä ovat vielä jokseenkin ehjät.

Minulla ovat olleet seuraavat väriyhdistelmät:

valkoinen-hopea
valkoinen-punainen (tarrakiinnitys)
musta-kultainen
valkoinen-vaaleanpunainen
valkoinen-pinkki (itse suunniteltu)
musta-valkoinen
valkoinen-musta

Ihanat Supercolorit!

Tänä vuonna vietetään Superstarien juhlavuotta, joten Pharrel William suunnitteli hienon Supercolor-malliston, jossa esimerkiksi kyseisiä kenkiä saa 50:llä eri värillä. Itse meinasin ostaa ensin pinkit, mutta jostain syystä päädyinkin turkoosiin (lab green). Voi olla, että tilaan jossain vaiheessa vielä toiset.

Tilasin kengät Stadiumista, mutta Adidaksen omassa nettikaupassa on laajempi valikoima. Hinnoissakaan ei ole suurta eroa.

Ihanat pohjalliset!

Juhlista siis sinäkin Superstarien juhlavuotta kulkemalla niissä! Ja olen ymmärtänyt, että niin tekee tällä hetkellä moni julkkiskin. (Se tosin tuntuu hauskalta, sillä olen kulkenut moisissa, jo välillä niin epämuodikkaissa kengissä 16 vuotta.) Minkäs teet, kun kengät ovat aivan mahtavat jalassa!

Motto: Kun tarpeeksi monta vuotta odottaa, niin joskus ne ovat muodissa. :D