LAUANTAINA PEURUNKAAN!
Pian sitten odotettu lauantai koitti ja pääsin viettämään työkavereitteni kanssa päivää ja iltaa Peurunkaan. Olinkin jo pitkään toivonut jotain piristystä ja uutta elämääni, ja pieni touhu ammattiyhdistyksen järjestämänä kyllä todellakin sitä toi.
MAJOITTUMINEN
Ihan ensiksi klo 15 saimme huoneet. Majoituimme uudessa huoneistohotellissa, josta meille oli varattuna kaksi huonetta. Yöksi oli jäämässä 11 henkilöä, joten mahduimme kahteen huoneeseen todella hyvin. Huoneistoissa oli kaksi makuuhuonetta, levitettävä sohva, iso ruokapöydä, täydellinen keittiö, parveke, erillinen wc, kylpyhuone ja sauna sekä ylipäätäänkin reilusti neliöitä. Kun olimme hetken ihastelleet majoituspaikkaamme, suuntasimme jäähalliin, jossa meitä odottikin jo curling-ohjaaja ja pari työkaveria, jotka eivät jääneet yöksi, mutta tulivat kuitenkin "curlaamaan" ja syömään.
CURLING
Ohjaajan tulkinnan mukaan olimme vähän myöhässä, vaikka astuimme juuri sovitulla kellonlyömällä halliin. Hintaan kuului koko varustus eli kengät, kypärä ja harja. Niitäpä menimmekin heti alkuun sovittelemaan. Jokainen löysi melko nopeasti sopivat välineet, ja pian olimme jo jäällä. Siitähän se hässäkkä alkoi, kun iso porukka innostui höpöttelemään ja ihmettelemään kaikkea. Ohjaaja taisi hieman hermostua ja äksyillä meille. Ohjaajan tyyli muutenkin oli alkuun hieman takakireä. Pian kuitenkin tajusimme, että hänellä on kuitenkin paljon pilkettä silmäkulmassa ja että töksähtelevä tyyli on oikeastaan ihan pirun hauskaa. Ja hauskaahan meillä riittikin! Yhteinen sävel todellakin löytyi. Ja ohjaaja vain lisäsi sitä hauskuutta.
Alkuun ihmettelimme sitä, miten jäällä muka voi liukua, kun tossu ei luista.. Ohjaaja kertoi, että meillä on vielä suojus kengässä. Ilmankos ei luistanut. Kun sitten otimme suojuksen pois, homma muuttui täysin. Ei vaan meinannut hallita toista jalkaa ollenkaan. Hieman "luisteltuamme" aloimme harjoittelemaan liukumista vasemman jalan varassa harjan kanssa. Eihän siitä tullut mitään minun ja parin muun osalta. Emme saaneet juuri liukuta aikaiseksi ja lähinnä muljauttelimme polvet ja nivuset sijoiltaan. Siinä vaiheessa olin parin muun tyypin kanssa sitä mieltä, että pakkaamme kamat ja lähdemme vetämään. Ei ole meidän lajimme!
 |
| Tässä vaiheessa olin täysin valmis luovuttamaan. |
Kun saimme liukumisharjoitukseen yhdistettyä kiven, homma muuttui. Yhtäkkiä tasapaino alkoikin löytyä ja homma sujua. Emme siis paenneet paikalta, vaan aloimme pelata. Ja se olikin ihan huippua. Oli todella jännää osua juuri tiettyyn paikkaan. Oli vaikea hallita voimaansa, ettei kivi liukuisi ohi halutun alueen. Yhtä jännää oli miettiä, milloin pitää harjata ja milloin ei. Kiveen piti yrittää saada kierrettä, mutta se olikin jo varsin haastavaa.
Harjoittelimme ja pelasimme yhteensä reilut kaksi tuntia. Se onkin mielestäni minimiaika lajin ensimmäiselle kerralle. Voin kyllä suositella curlingia ihan kaikille. Ja ei kannata lannistua, jos ei alkuun pääse oikein kiinni ideasta. Loppuvaiheessa sillä liukkaalla jalalla menee jo hirmuista kyytiä!
Kahtena seuraavana päivänä nivuset olivat ihan tulessa ja polvet mustelmilla, mutta oli se kyllä sen arvoistakin!
PÄIVÄLLINEN VILLIPEURASSA
Curlingin jälkeen oli vuorossa päivällinen. Villipeurassa ruokaa oli tarjolla klo 17-19, joten menimme kuudelta syömispuuhiin. Tarjolla on alkuruokapöytä, joka sisälsi melko paljon kalaa, mutta myös muuta mukavaa. Pääruokana oli erilaisia ylikypsiä lihoja (pulled chickeniä, lihapataa...) ja palvattua possua (se possu makasi kokonaisena pöydällä). Jälkiruokapöydässä oli mm. lettuja, moussea, suklaata, lakritsi-karviaishilloketta ja muuta hyvää.
Kokemukseni ruokailutilanteesta ei ollut pelkästään positiivinen. Ymmärrän kyllä, että ruoat ovat mietoja ja yksinkertaisia, koska syömässä käy varsin erilaista porukkaa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että tietyt ruokalajit olivat loppu ennen kuin niitä ehti edes maistaa. Jos ruokailu on seitsemään asti, pitäisi mielestäni jälkiruokaakin riittää siihen saakka. Jäin ilman esimerkiksi sitä erikoista lakritsijuttua ja ohukaisia. Jälkiruokani sisälsi siis esanssista moussea tylsän mehukiisselin kanssa. Melko tympeää. Ruokaa pitäisi varata tarpeeksi, sillä ihmiset ovat maksaneet ruokailusta täyden hinnan (22 euroa), jolloin odottaisi kyllä rahoilleen vastinetta.
Ruoka siis oli sinänsä ihan tavallista ja ihan hyvääkin, mutta ruoan määrä harmitti. Henkilökuntaa oli melko vähän, joten itse ainakin "nautin" jälkiruokani sillä tavalla, että edessäni oli likainen pääruokalautanen. Ja siinä se oli ruokailun loppuun asti.
ETKOT
Päivällisen jälkeen vietimme etkoja toisessa hotellihuoneessamme. Kuuntelimme musiikkia, kuvasimme hassuja videoita Dubsmash-sovelluksella (ks. esim. Appstoresta), juttelimme, tälläydyimme... Maistelimme erilaisia kuohuviinejä: Fresitaa, NVY Passion Fruitia ja J. P. Chenetin Sparkling Ice Editionia, joista eniten tykkäsin passioninmakuisesta kuoharista. Fresita on myös hyvä, mutta sitä on tullut maisteltua enemmänkin. Tarjolla oli myös sipsejä ja dippejä sekä karkkia. Peruskivat etkot siis!
JARI SILLANPÄÄN KEIKKA
Klo 23 suuntasimme Peurunka Areenalle, jossa illan esiintyjänä oli Jari Sillanpää. Areena on vähän kolkko keikkapaikka, mutta se ei mitenkään tullut yllätyksenä. Keikka alkoi klo 24 ja kesti reilun tunnin. Tuona aikana tila täyttyi hyvin ja kuulimme kappaleita hittibiiseistä uusiin kipaleisiin. Olin positiivisesti yllättynyt, että uusienkin kappaleiden joukossa oli hyviä biisejä. Toisaalta olisin kaivannut enemmän niitä klassikoita. Siltsu ei ole ollut suosikkiartistini koskaan, mutta olen aina arvostanut hänen uraansa ja häntä ihmisenä. Keikasta jäi kuitenkin vähän sellainen liukuhihnafiilis. Rupeaakohan tiukka keikkaputki jo väsyttämään? Kuitenkin meillä oli kivaa ja keikalla viihdyimme hyvin.
JATKOT
Jatkot olivat olemattomat. Olimme erittäin pettyneitä, ettei Peurunka tarjonnut mitään kunnollista yökerho- tai tanssiravintolaelämää enää keikan jälkeen. Homma kuihtui kasaan täysin. Pieni karaokebaari trubaduureineen ei säväyttänyt, sillä porukka lähinnä istuskeli. Ehkäpä Peurungassa ei ole ymmärretty, että keikan jälkeen ihmiset varmasti jäisivät, jos olisi joku hyvä paikka auki. Nyt osa lähti takaisin Jyväskylään, eikä ihme. Tutkimusten mukaan kaljaa menee kaupaksi hyvin juuri klo 2-4, joten ehdottamasti Peurungankin kannattaisi tahkota rahaa auki olevalla ravintolalla. Olisimme halunneet tanssimaan ja vielä myös tilaamaan. Rahaa oli tajunnut tahkota HK:n Makkarabaari, josta sai lihiksiä. Siinä kyllä oli jonoa riittikin. Toivon, että Peurunka panostaa keikkailtoihin niin, ettei meininki kuole heti keikan jälkeen. Bilelipulle haluaisi saada vastinetta.
AAMIAINEN
Aamiainen oli maittava ja varsin monipuolinen, mutta jälleen kerran osa ruoista tuppasi loppumaan kesken. Henkilökuntaa oli jälleen vähän ja lautaset pyörivät pöydillä. Lämpimät ruoat eivät olleet nyt mitenkään hyviä, mutta onneksi muut maistuivat hyvin. Saipa aamiaisella ihanan munkinkin.
KYLPYLÄ
Suuntasimme vasta aamusella kylpylään. Se oli hyvä ratkaisu, sillä illalla olisi tullut liian kiire. Olen käynyt muutaman kerran aikaisemminkin kylpylässä, joten siellä ei yllättänyt mikään. Kylpylässä on hyvä vesiliukumäki, lapsille (ja meille aikuisillekin) kiipeilyrata, porealtaita, lämminvesiallas, kuntouintiin tarkoitettu allas, hierontapisteitä jne. Kylpylä on melko tavallinen suomalainen kylpylä. Siinä ei ole mitään moittimista, mutta en kyllä maksaisi päälle 19 euroa yhdestä käynnistä. Mieluummin suuntaan halvempaan paikkaan, jos uida haluan. Nyt kylpyläkäynti sisältyi bilepakettiin, joten tietenkin siellä kävin.
BILEPAKETIN HINTA
Paketti sisälsi majoituksen huoneistohotellissa, lipun Jari Sillanpään keikalle, aamiaisen ja kylpyläkäynnin ja maksoi 69 euroa. Mielestäni hinta oli ok, mutta hieman parannettavaa Peurungallekin siis jäi. Curling ja päivällinen piti maksaa erikseen.
SUMMA SUMMARUM
Peurunka on hyvä paikka, jos haluaa yhdistää liikkumista, viihdettä ja ruokailua. Curlingia kannattaa ehdottomasti kokeilla ja kylpylässä käydä - varsinkin, jos kylpylälippu kuuluu hintaan. Seisovasta pöydästä ruokailu saattaa olla pettymys, joten kannattaa katsoa myös kylpylän ravintolan tarjonta. Joskus hyvä hampurilainen voittaa monen ruokalajin noutopöydän. Keikkatarjonta on hyvä, mutta viihdettä soisi olevan keikan jälkeenkin. Majoituspaikaksi kannattaa valita huoneistohotelli, joka on päärakennuksen välittömässä läheisyydessä. Pienistä puutteista huolimatta aion käydä Peurungassa toisenkin kerran. Muutamia juttuja tosin pitää miettiä etukäteen.
PS. Sori, että valokuvamateriaali jäi melko kököksi. Keskityin lähinnä meininkiin, joten enpäs tajunnut kovin paljon filmailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti