Kirja: Marko Hautalan Kuokkamummo

"Kukaan ei puhu. Ikinä."

Marko Hautalan Kuokkamummo

MARKO HAUTALA: KUOKKAMUMMO

Ostin kyseisen kirjan vähän mainoksen uhrina jo joulukuussa. Kevään aikana sain luettua hävettävän vähän kirjoja entiseen tahtiin verrattuna. Niin, ja tänä kesänä tahti on ollut vieläkin surkeampi. Kesän lukemattomuus selittyy oikeastaan samalla kuin keväänkin: kun aloitan illalla sängyssä lukemaan, olen jo ihan liian väsynyt. Niinpä kirjat etenevät liian hitaasti pitääkseen minut mukanaan. Nyt kesälomalla olen aloittanut parikin kirjaa, mutta ne eivät ole saaneet minua oikein pauloihinsa. Niinpä astelin omaan "kirjastooni" ja koppasin sieltä Kuokkamummon. En edes ollut muistanut, että minulla on se hyllyssäni.

Oli ihanaa, kun tällä kertaa kirja koukutti kunnolla. Jo muutamat ensimmäiset sivut olivat sellaisia, että kirjaa ei vaan voinut laskea pois. Perinteinen "jos minä vielä yhden sivun luen" oli läsnä koko ajan.

Kirjan nimi on aika raflaava. Jo heti alussa lukija pääsee perille siitä, mitä nimellä tarkoitetaan. Tai niin lukija ainakin luulee. Nuorille kerrotaan pommisuojassa tarinaa Kuokkamummosta, joka tappaa lapsia. Lukija ei oikein tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Onko kaikki urbaanilegendaa vai ei? Kuokkamummo tuntuu kuitenkin koskettavan kaikkia kirjan henkilöitä. Ne, jotka eivät ole mummon kanssa tekemisissä olleet, tietävät ja vaikenevat. Henkilöihin lukija pääsee hyvin käsiksi, vaikka kirjassa kuljetaankin eri aikatasoissa. Mielenkiintoista on, että Kuokkamummo ei näyttäydy vain yhden aikajakson ohimenevänä ilmiönä vaan ravisuttaa eri muodoissaan useaakin sukupolvea.

Henkilögalleria ja miljöö ovat hyvin tavallisia. Siksipä kirjan kauhuelementit ovatkin osuvia. Ne tuntuvat tosilta, kun henkilöt ja miljöökin vaikuttavat tosilta. Lukija pääsee Kuokkamummoon käsiksi nykynuorten, mutta myös paikkakuntaan aikaisemmin sidoksissa olleiden henkilöiden kautta. Jokainen henkilöistä on mielenkiintoinen ja heillä on myös kytköksiä toisiinsa.

Kuokkamummo ei ole helposta kielestään huolimatta erityisen helppo teos. Vaikka Kuokkamummo vaikuttaakin takakannessa mummolta, joka on vain sekaisin päästään, kirjan mummo on jotain muuta. Kuokkamummo on symboli, joka avautuu varmaan vähän eri tavalla eri lukijoille. Jokainen lukija näin ollen tulkitsee lopunkin omista lähtökohdistaan. Joka tapauksessa lopussa kirjailija onnistuu herättelemään lukijan pois luomastaan kauhumaailmasta. Ehkäpä kirja on lopulta muistutus siitä, että pelolle ei saa antaa liikaa valtaa tai se vie lopullisesti mukanaan. Kirja on sekoitus totta ja tarua - ja kaikkea sitä, mitä emme edes pysty luokittelemaan.

Itselleni kotimainen kauhu on kyllä melko tuntematon genre. Kirja sai kuitenkin kiinnostukseni heräämään. Aivan varmasti tartun vielä muihinkin Hautalan teoksiin.

Twin Peaks Cherry Pie eli Twin Peaksin kirsikkapiiras

Ja tässäpä sitten se makea viritys. Olen nyt parasta aikaa katsomassa Netflixistä Twin Peaksiä (jälleen kerran). Edellisen kerran muistan katsoneeni sarjan jaksot, kun olin yläasteella. Aikaa on vierähtänyt, ja ihan kaikkia juttuja en edes muista. (Jos et sarjasta muista mitään, katso jutun loppu.) Mutta piiraanpas muistan. Rupesin googlettelemaan, josko jossakin olisi kirsikkapiiraan ohje. Siis sellaisen, jossa kirsikat ovat taikinakuoren sisällä kokonaan. Mielestäni omenapiirakkakin on parhaimmillaan, kun se leivotaan amerikkalaiseen apple pie -tyyliin.

Ja kyllähän netistä löytyi juuri tarvitsemani ohje! Ohje on alun perin Leila Lindholmin, mutta useista blogeista se myös löytyy. Ohjeessa perunajauhon määrä on mielestäni liian vähäinen, joten olen tähän ohjeeseen sitä jo vähän lisännyt. Ainakin minun piiraani täytettä lirahti ulos leikatessa vähän liian paljon. ;) Kannattaakin siis katsoa, että kirsikkaseos alkaa kunnolla saeta jo liedellä. Jos ei sakene, kannattaa perunajauhojen määrää suosiolla lisätä. Täytteen pitää olla valuvaa, mutta ei kyllä ihan lirua sentään.

Twin Peaks Cherry Pie ja hieman liian vähän saostunut kirsikkatäyte

Valmis piiras on näyttävä.

TWIN PEAKS CHERRY PIE
(Twin Peaksin kirsikkapiiras)

Pohja:
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tomusokeria
0,5 rkl vettä
kananmuna

Täyte:
1,5 l tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 vaniljatanko
yhden sitruunan raastettu kuori (tai puolet siitä)
yhden sitruunan mehu
2-2,5 rkl perunajauhoja (tämän kanssa tarkkana -> voit joutua lisäämään)

Voiteluun:
kananmuna
1 rkl ruokosokeria

1. Valmista ensin pohja. Nypi kylmä voi jauhojen ja tomusokerin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja kananmuna. Sekoita nopeasti taikinaksi esim. veitsellä. Muotoile taikinasta pallo, laita se tuorekelmuun ja painele levyksi. Laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.
2. Tee täyte. Leikkaa veitsellä kirsikat halki ja poista kivet ja kannat. Laita kirsikat kattilaan. Lisää kirsikoiden sekaan sokeri. Halkaise vaniljatanko keskeltä ja kaavi veitsen kärjellä "mustat pisteet" irti ja laita kattilaan. Jätä vaniljatangotkin kattilaan. Raasta joukkoon vielä yhden sitruunan kuori (tai puolikas, jos et tykkää yleensä sitruunasta). Purista sitruunasta mehu erilliseen astiaan.
3. Anna kirsikka-sokeriseoksen kiehahtaa kunnolla. Sekoita perunajauhot huolellisesti sitruunamehuun. Kaada seos ohuena nauhana kirsikoiden joukkoon. Muista sekoittaa koko ajan ja pohjaa myöten. Keittele ihan pieni tovi ja katso, saostuuko seos ollenkaan. Jos ei, lisää perunajauhoja nesteen seassa. Nosta seos liedeltä. Poista vaniljatangon palat.
4. Jaa taikina kahteen osaa niin, että toinen on toista hieman isompi. Kauli jauhotetulla pöydällä ensin se isompi pala ympyräksi. Ota tavallinen irtopohjavuoka (siis sellainen, johon yleensä tehdään kakku) halkaisijaltaan 24 cm. Peitä pohja leivinpaperilla niin, että se jää vuoan reunojen ja pohjan väliin tiiviisti kiinni. Älä kuitenkaan siisti reunoja, vaan anna ylimääräisen leivinpaperin olla vuoan ulkopuolella. (Täytettä saattaa valua muuten uuniin.) Taikinaympyrän tulee olla ainakin niin iso, että sen reunat ovat vuoan sisällä reilusti yli puolen välin. Mielellään jopa ylös asti. (Voit mitata vuoalla ja leikata veitsellä tasaisen ympyrän.)
5. Siirrä taikinaympyrä varovasti vuokaan. Kauli toinen taikinapala samalla tavalla ympyräksi. Mittaa niin, että ympyrä on vain hieman vuoan kokoa suurempi.
6. Kaada täyte ensimmäisen taikinaympyrän päälle vuokaan. Lisää välittömästi päälle toinen taikinaympyrä. Käännä nopeasti alla olevan ympyrän reunat päällimmäisen taikinaympyrän päälle. Jäljelle jääneestä taikinasta voit muotoilla koristeita. Itse tein pieniä kierteitä, jotka "liimasin" vedellä kiinni.
7. Voitele piiras kananmunalla. Ripottele päälle ruokosokeria.
8. Paista +175 asteessa uunin alaosassa noin 35 minuuttia.
9. Anna piiraan jäähtyä täysin ennen kuin poistat reunat. Tarjoile vaniljajäätelön kera. Mielestäni piiras maistuu parhaalta ihan kylmänä.

Huom! Ystäväni testasi ohjetta pihasta keräämillään kirsikoilla. Eri lajit käyttäytyvät eri tavalla, joten perunajauhon käyttö kannattaa katsoa tilanteen mukaan. Hänen ei tarvinnut lisäillä mitään ja kirsikkaseos oli ihan jankkia. :D

Twin Peaks - pelottava uusintakierros

Ja mitäs muuta loppuun laitetaankaan kuin tunnelmia tältä päivältä. Tehkää piirakkaa ja katsokaa Twin Peaksiä. Mitäpä sitä muutakaan, kun ulkona sataa aina.

TWIN PEAKS UUSINTAKIERROKSELLA

Jos joku ei muista sarjasta yhtään, niin ihan tähän loppuun pieni tiivistys. Sarjassa siis agentti Cooper tiimeineen yrittää selvittää nuoren Laura Palmerin murhaa amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Siellä hän tutustuu mitä ihmeellisimpiin ihmisiin ja kohtaa myös yliluonnollisia ilmiöitä. Henkilögalleriassa on niin puupökkelöä kantava nainen kuin hieman väpelö poliisikin. Useilla sarjan henkilöillä on kuitenkin pelottavia salaisuuksia - tai he ovat itse pelottavia. Vaikka sarja on välillä pelottava, jännittävä ja raaka, välillä saa kyllä ihan nauraakin. Juonittelua, valheita, outoja näkyjä ja piinaavan hyvä äänimaailma musiikkeineen. Siitäpä se Twin Peaks on tehty. Ja minua ei ainakaan häiritse yhtään vanhahtava tyyli. Juoni se on, mikä kantaa kaikki 30 jaksoa. Niin, kukas sen Laura Palmerin nyt murhasikaan? Paras kaveri, kateellinen ikätoveri, rämäpää "poikaystävä", viimeisin rakas, huumekuriiri, serkku, äiti, isä, joku "tavallinen" kaupunkilainen, pölkkymuija, väkivaltainen tuttu, baarin omistaja, hotellin omistaja, bordellin keskushahmo, sahan omistaja... Joku näistä on syyllinen -  vai onko sittenkään? Kyllähän sarja kannattaa katsoa toisenkin kerran, vaikka syyllisen tietääkin. Itselleni ainakin on tullut iän mukana sellaista älliä, että jotkut asiat näyttäytyvät ihan erilaisina kuin aikaisemmin.

PS. Ai miten se piiras tähän sarjaan liittyy? Norma Jenningshän sitä tarjoilee kuppilassaan ko. sarjassa. Siitä pitävät kaikki - erityisesti agentti Cooper.

MAKEEdesign ja ihanat kukkarot

Kirjoitanpas tähän väliin lyhyen jutun niinkin arkisesta asiasta kuin kukkarosta. Enpä ehkä muuten vaivautuisi asiasta kirjoittelemaan, mutta lähes päivittäin kukkaroni saa sellaista huomiota, että on kyllä jo pakko kirjoittaakin.

MAKEEdesignin kukkarot

Olen siis jo vuosia käyttänyt MAKEEdesignin tekemiä kukkaroita. Alkuun ostin kaksi käsityömessuilta Jyväskylästä. Toinen kukkaro kesti pari-kolme vuotta, kunnes meni vähän huonoon kuntoon. Ensimmäinen MAKEE-kukkaroni oli light popcorn -kukkaro, joka herätti kyllä paljon huomiota. Kaupassa kassalla moni ihmetteli, enkö maksa kaikkia ostoksiani. Kukkarohan näyttää siis ihan oikealta popparipussilta. Samaan aikaan käytin varsinkin ulkomailla kuvassakin näkyvää Tupla-pussia. Se on vieläkin ihan ehjä.

Kun popparipussi meni rikki, halusin tietenkin uuden. MAKEE:lla on paljon hienoja kuoseja, mutta olin jotenkin ihastunut popparikuosiin. Niinpä tilasin pari uutta. Nyt minulla on siis kolme kukkaroa, joista kahta käytän koko ajan. Ja huomiota kukkarot saavat lähes joka kerta, kun asioin jossain. :)

MAKEEdesignissa ihastuttaa myös ekoajattelu - ovathan pussien kääreet oikeita, muuten roskiin meneviä papereita. Kiva, että uusiokäytetään eikä heitetä kaikkea roskiin. Kun itse en osaa ommella, mielelläni tuen yrityistoimintaa, joka osaa asioita kierrättää.

Joku on joskus kysynyt, eikö tuollaisen kukkaron käyttäminen ole hankalaa. Eipäs ole ollenkaan. Se hyvä puoli kukkarossa on, että ihan kaikkia maailman kortteja ei tule mukana enää kuljetettua. Ja ihan hyvin olen pärjännyt.

Rukatunturi ja Pieni karhunkierros

Tänään on niin ihana ulkoilukeli, että muistellaanpas vanhoja reissuja...

PIENI KARHUNKIERROS

Kesällä 2013 päätin pari päivää ennen töiden alkua repäistä ja kiertää Pienen karhunkierroksen. Olin jo lähdössä yksin, mutta äitini innostuikin lähtemään mukaan. Olin hieman huolissani, jaksanko kävellä moisen matkan, sillä reitin varrella olisi aika jyrkkiäkin nousuja. Onneksi olin kesän aikana kävellyt laskettelurinteitä ylös ja alas useampaankin otteeseen, joten luulin kyllä selviäväni. Tuona kesänä kävelyharrastuksestani huolimatta olin painavampi kuin koskaan ja kuntoni melko huono.

Niin siinä vain kävi, että jaksoin erittäin hyvin kävellä reitin. Aikaa meillä meni muistaakseni nelisen tuntia, mutta pysähdyimme paistamaan makkaraa ja ihastelemaan maisemia. En silti suosittele reittiä, jos kunto on todella huono. Pohjalla olisi hyvä olla kävelykokeiluja ja tietämys siitä, jaksaako kävellä 12 km vaihtelevassa maastossa.

Elokuun alku tuolloin oli erittäin lämmin. Oli kiva lähteä reissuun, kun tiesi, ettei ainakaan sada. Ajoimme ensin Rukalle, jossa majoituimme hotelli Rukatontussa. Ajattelin ensin, että kesällä ei varmaan Rukalla tapahdu juuri mitään, mutta olin väärässä. Ravintolat Rukan keskustassa olivat auki normaalisti ja väkeä riitti. Kävimme syömässä Coloradossa, sillä sen menu vaikutti sopivalta. Ruoka oli hyvää ja annokset olivat poikkeuksellisen isot. Ravintola oli melkein täynnä.

Hotellihuone oli uusi ja oikein hieno. Hotellissa oli poikkeuksellisen hyvä palvelu! Omistaja jututti meitä useaankin otteeseen ja halusi palvella. Illalla hotellin ravintolan terassilla oli pubivisa, ja taas oli sellainen olo, että tulen kyllä hotelliin vielä uudelleen. Aamiainen oli todella runsas ja taas kerran palvelu loistavaa. Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti kierrosta.

(Tähän väliin pitää mainita, että äitini unohti neuletakin hotelliin. Palvelu taas toimi, ja äitini sai takin takaisin postissa.)

Ajoimme Juumaan, josta Pieni karhunkierros starttaa. Koska oli aikainen aamu, parkkipaikkakin löytyi hyvin. Aikainen ajankohta oli senkin takia hyvä, että reitin varrella ei juurikaan ollut ruuhkaa.

Lähdimme kävelemään reput selässä. Repuissa on useampi litra vettä, makkaraa, pientä naposteltavaa, pari mehua ja laastaria. Niin, olihan jo tiedossa, että myös ne hyvät lenkkarit hankaavat jalkani rikki. Loppujen lopuksi laastaria ei juuri lisätä tarvinnut ja jalkani selvisivät reissusta hyvin.

Matkan varrella on hienoja maisemia! Kiersimme reitin niin, että jyrkät portaat pitää lopussa kivuta ylös (reitti vastapäivään). Portaiden lisäksi matkan varrella oli hienoja siltoja, näkymiä, soita, koskia ja kalliomuodostelmia. Kaikkea sellaista, mitä ei uskoisi niin pienellä, samalla alueella olevan.

Makkaraa!

Matkan varrella oli sopivasti paikkoja, joissa pysähtyä. Vessat olivat siistit huussit. Karttaa kannattaa pitää mukana, vaikka reitti onkin selkeä.

Äiti niiden rankkojen portaiden alapäässä.

Kun pääsee takaisin lähtöpisteeseen, olo on huima. Minä tein sen! Sen verran innostuin touhusta, että seuraava kohteeni on Koli. Harmi, että en viime kesänä sinne vielä ehtinyt. Täytyy tänä kesänä korjata tilanne.

Me teimme sen!

Suosittelen Pientä karhunkierrosta oikeastaan kaikille peruskuntoisille. Se helposti saa kiinnostuksen päiväretkeilyä kohtaan heräämään. Luonnosta löytyy yllättäin ne ihan parhaat jutut!

Paluumatkalla Kuopioon pysähdyimme mm. Namellin tehtaanmyymälässä Suomussalmella. Samassa rakennuksessa söimme myös rönttösiä. Nam! Päivällistä nautimme vasta Kajaanin Rossosta. Varma valinta, mutta ihan hyvä sellainen.


RUKATUNTURI TALVELLA

Tauon paikka!

Olen käynyt Rukalla ennen tuota Pientä karhunkierrostakin. Joululomalla vuonna 2009 vietimme lähes koko viikon ystävieni kanssa juurikin Rukalla. Eräs kaverini oli työpaikkansa kautta saanut mökin (tai paritalon toisen puolikkaan) vuokrattua todella edulliseen hintaan, joten sinnehän sitten menimme. Mökissä oli kolme makuuhuonetta ja täysi varustelu takkoineen ja saunoineen. Sijainti oli hyvä, sillä rinteille oli vain kivenheitto matkaa.

Ajoin autoni Rukatunturin parkkihalliin. Se on hyvä vaihtoehto, jos tolppapaikkaa ei ole saatavilla. En muista, paljonko lysti maksoi, mutta se ei kovin kallista ollut.

Söimme välillä ulkona, välillä laitoimme ruokaa (pizzaa ja makkaraa). Sauna oli päällä joka päivä, ja kyllähän sitä taisivat alkoholipitoiset juomatkin maistua. Iltaa vietimme erityisesti Zonessa, sillä se oli sopivan pieni ja rento paikka. Uudenvuodenaattona esiintymässä oli Pandora - tai ainakin niin piti olla. Olemme kyllä edelleen varmoja, ettei suutaan liikutellut nainen ollut Pandora. Musiikki tuli playbackinä, joten ihan sama kai sitä on, kuka siellä "lauloi".

Laskettelemassa kävimme kerran. Rinteet olivat ihan hyvässä kunnossa, eikä jonottaa tarvinnut. Laskimme sinisiä ja punaisia rinteitä. Välillä pysähdyimme minttukaakaon juontiin. Laskettelu oli rentoa (toisin kuin nuoruusvuosien alppihiihtoharrastuksessa, jolloin kisailu oli se ykkösjuttu).

Rukatunturi on mielestäni ihan ok laskettelukeskus, mutta Lapin keskuksissa on jotenkin rauhallisempi ja aidompi tunnelma. Vaikka Rukallakin keskusta ja palvelut ovat kävelymatkan päässä, pidän silti enemmän Levistä. Toisaalta loma on aina loma.

Laskettelemassa!

Curlingia ja Jari Sillanpäätä Peurungassa

Tämä mukava reissu tuli tehtyä 18.4.2015:

LAUANTAINA PEURUNKAAN!

Pian sitten odotettu lauantai koitti ja pääsin viettämään työkavereitteni kanssa päivää ja iltaa Peurunkaan. Olinkin jo pitkään toivonut jotain piristystä ja uutta elämääni, ja pieni touhu ammattiyhdistyksen järjestämänä kyllä todellakin sitä toi.

MAJOITTUMINEN

Ihan ensiksi klo 15 saimme huoneet. Majoituimme uudessa huoneistohotellissa, josta meille oli varattuna kaksi huonetta. Yöksi oli jäämässä 11 henkilöä, joten mahduimme kahteen huoneeseen todella hyvin. Huoneistoissa oli kaksi makuuhuonetta, levitettävä sohva, iso ruokapöydä, täydellinen keittiö, parveke, erillinen wc, kylpyhuone ja sauna sekä ylipäätäänkin reilusti neliöitä. Kun olimme hetken ihastelleet majoituspaikkaamme, suuntasimme jäähalliin, jossa meitä odottikin jo curling-ohjaaja ja pari työkaveria, jotka eivät jääneet yöksi, mutta tulivat kuitenkin "curlaamaan" ja syömään.

CURLING

Ohjaajan tulkinnan mukaan olimme vähän myöhässä, vaikka astuimme juuri sovitulla kellonlyömällä halliin. Hintaan kuului koko varustus eli kengät, kypärä ja harja. Niitäpä menimmekin heti alkuun sovittelemaan. Jokainen löysi melko nopeasti sopivat välineet, ja pian olimme jo jäällä. Siitähän se hässäkkä alkoi, kun iso porukka innostui höpöttelemään ja ihmettelemään kaikkea. Ohjaaja taisi hieman hermostua ja äksyillä meille. Ohjaajan tyyli muutenkin oli alkuun hieman takakireä. Pian kuitenkin tajusimme, että hänellä on kuitenkin paljon pilkettä silmäkulmassa ja että töksähtelevä tyyli on oikeastaan ihan pirun hauskaa. Ja hauskaahan meillä riittikin! Yhteinen sävel todellakin löytyi. Ja ohjaaja vain lisäsi sitä hauskuutta.

Alkuun ihmettelimme sitä, miten jäällä muka voi liukua, kun tossu ei luista.. Ohjaaja kertoi, että meillä on vielä suojus kengässä. Ilmankos ei luistanut. Kun sitten otimme suojuksen pois, homma muuttui täysin. Ei vaan meinannut hallita toista jalkaa ollenkaan. Hieman "luisteltuamme" aloimme harjoittelemaan liukumista vasemman jalan varassa harjan kanssa. Eihän siitä tullut mitään minun ja parin muun osalta. Emme saaneet juuri liukuta aikaiseksi ja lähinnä muljauttelimme polvet ja nivuset sijoiltaan. Siinä vaiheessa olin parin muun tyypin kanssa sitä mieltä, että pakkaamme kamat ja lähdemme vetämään. Ei ole meidän lajimme!

Tässä vaiheessa olin täysin valmis luovuttamaan.

Kun saimme liukumisharjoitukseen yhdistettyä kiven, homma muuttui. Yhtäkkiä tasapaino alkoikin löytyä ja homma sujua. Emme siis paenneet paikalta, vaan aloimme pelata. Ja se olikin ihan huippua. Oli todella jännää osua juuri tiettyyn paikkaan. Oli vaikea hallita voimaansa, ettei kivi liukuisi ohi halutun alueen. Yhtä jännää oli miettiä, milloin pitää harjata ja milloin ei. Kiveen piti yrittää saada kierrettä, mutta se olikin jo varsin haastavaa.

Harjoittelimme ja pelasimme yhteensä reilut kaksi tuntia. Se onkin mielestäni minimiaika lajin ensimmäiselle kerralle. Voin kyllä suositella curlingia ihan kaikille. Ja ei kannata lannistua, jos ei alkuun pääse oikein kiinni ideasta. Loppuvaiheessa sillä liukkaalla jalalla menee jo hirmuista kyytiä!

Kahtena seuraavana päivänä nivuset olivat ihan tulessa ja polvet mustelmilla, mutta oli se kyllä sen arvoistakin!

PÄIVÄLLINEN VILLIPEURASSA

Curlingin jälkeen oli vuorossa päivällinen. Villipeurassa ruokaa oli tarjolla klo 17-19, joten menimme kuudelta syömispuuhiin. Tarjolla on alkuruokapöytä, joka sisälsi melko paljon kalaa, mutta myös muuta mukavaa. Pääruokana oli erilaisia ylikypsiä lihoja (pulled chickeniä, lihapataa...) ja palvattua possua (se possu makasi kokonaisena pöydällä). Jälkiruokapöydässä oli mm. lettuja, moussea, suklaata, lakritsi-karviaishilloketta ja muuta hyvää.

Kokemukseni ruokailutilanteesta ei ollut pelkästään positiivinen. Ymmärrän kyllä, että ruoat ovat mietoja ja yksinkertaisia, koska syömässä käy varsin erilaista porukkaa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että tietyt ruokalajit olivat loppu ennen kuin niitä ehti edes maistaa. Jos ruokailu on seitsemään asti, pitäisi mielestäni jälkiruokaakin riittää siihen saakka. Jäin ilman esimerkiksi sitä erikoista lakritsijuttua ja ohukaisia. Jälkiruokani sisälsi siis esanssista moussea tylsän mehukiisselin kanssa. Melko tympeää. Ruokaa pitäisi varata tarpeeksi, sillä ihmiset ovat maksaneet ruokailusta täyden hinnan (22 euroa), jolloin odottaisi kyllä rahoilleen vastinetta.

Ruoka siis oli sinänsä ihan tavallista ja ihan hyvääkin, mutta ruoan määrä harmitti. Henkilökuntaa oli melko vähän, joten itse ainakin "nautin" jälkiruokani sillä tavalla, että edessäni oli likainen pääruokalautanen. Ja siinä se oli ruokailun loppuun asti.

ETKOT

Päivällisen jälkeen vietimme etkoja toisessa hotellihuoneessamme. Kuuntelimme musiikkia, kuvasimme hassuja videoita Dubsmash-sovelluksella (ks. esim. Appstoresta), juttelimme, tälläydyimme... Maistelimme erilaisia kuohuviinejä: Fresitaa, NVY Passion Fruitia ja J. P. Chenetin Sparkling Ice Editionia, joista eniten tykkäsin passioninmakuisesta kuoharista. Fresita on myös hyvä, mutta sitä on tullut maisteltua enemmänkin. Tarjolla oli myös sipsejä ja dippejä sekä karkkia. Peruskivat etkot siis!

JARI SILLANPÄÄN KEIKKA

Klo 23 suuntasimme Peurunka Areenalle, jossa illan esiintyjänä oli Jari Sillanpää. Areena on vähän kolkko keikkapaikka, mutta se ei mitenkään tullut yllätyksenä. Keikka alkoi klo 24 ja kesti reilun tunnin. Tuona aikana tila täyttyi hyvin ja kuulimme kappaleita hittibiiseistä uusiin kipaleisiin. Olin positiivisesti yllättynyt, että uusienkin kappaleiden joukossa oli hyviä biisejä. Toisaalta olisin kaivannut enemmän niitä klassikoita. Siltsu ei ole ollut suosikkiartistini koskaan, mutta olen aina arvostanut hänen uraansa ja häntä ihmisenä. Keikasta jäi kuitenkin vähän sellainen liukuhihnafiilis. Rupeaakohan tiukka keikkaputki jo väsyttämään? Kuitenkin meillä oli kivaa ja keikalla viihdyimme hyvin.

JATKOT

Jatkot olivat olemattomat. Olimme erittäin pettyneitä, ettei Peurunka tarjonnut mitään kunnollista yökerho- tai tanssiravintolaelämää enää keikan jälkeen. Homma kuihtui kasaan täysin. Pieni karaokebaari trubaduureineen ei säväyttänyt, sillä porukka lähinnä istuskeli. Ehkäpä Peurungassa ei ole ymmärretty, että keikan jälkeen ihmiset varmasti jäisivät, jos olisi joku hyvä paikka auki. Nyt osa lähti takaisin Jyväskylään, eikä ihme. Tutkimusten mukaan kaljaa menee kaupaksi hyvin juuri klo 2-4, joten ehdottamasti Peurungankin kannattaisi tahkota rahaa auki olevalla ravintolalla. Olisimme halunneet tanssimaan ja vielä myös tilaamaan. Rahaa oli tajunnut tahkota HK:n Makkarabaari, josta sai lihiksiä. Siinä kyllä oli jonoa riittikin. Toivon, että Peurunka panostaa keikkailtoihin niin, ettei meininki kuole heti keikan jälkeen. Bilelipulle haluaisi saada vastinetta.

AAMIAINEN

Aamiainen oli maittava ja varsin monipuolinen, mutta jälleen kerran osa ruoista tuppasi loppumaan kesken. Henkilökuntaa oli jälleen vähän ja lautaset pyörivät pöydillä. Lämpimät ruoat eivät olleet nyt mitenkään hyviä, mutta onneksi muut maistuivat hyvin. Saipa aamiaisella ihanan munkinkin.

KYLPYLÄ

Suuntasimme vasta aamusella kylpylään. Se oli hyvä ratkaisu, sillä illalla olisi tullut liian kiire. Olen käynyt muutaman kerran aikaisemminkin kylpylässä, joten siellä ei yllättänyt mikään. Kylpylässä on hyvä vesiliukumäki, lapsille (ja meille aikuisillekin) kiipeilyrata, porealtaita, lämminvesiallas, kuntouintiin tarkoitettu allas, hierontapisteitä jne. Kylpylä on melko tavallinen suomalainen kylpylä. Siinä ei ole mitään moittimista, mutta en kyllä maksaisi päälle 19 euroa yhdestä käynnistä. Mieluummin suuntaan halvempaan paikkaan, jos uida haluan. Nyt kylpyläkäynti sisältyi bilepakettiin, joten tietenkin siellä kävin.

BILEPAKETIN HINTA

Paketti sisälsi majoituksen huoneistohotellissa, lipun Jari Sillanpään keikalle, aamiaisen ja kylpyläkäynnin ja maksoi 69 euroa. Mielestäni hinta oli ok, mutta hieman parannettavaa Peurungallekin siis jäi. Curling ja päivällinen piti maksaa erikseen.

SUMMA SUMMARUM

Peurunka on hyvä paikka, jos haluaa yhdistää liikkumista, viihdettä ja ruokailua. Curlingia kannattaa ehdottomasti kokeilla ja kylpylässä käydä - varsinkin, jos kylpylälippu kuuluu hintaan. Seisovasta pöydästä ruokailu saattaa olla pettymys, joten kannattaa katsoa myös kylpylän ravintolan tarjonta. Joskus hyvä hampurilainen voittaa monen ruokalajin noutopöydän. Keikkatarjonta on hyvä, mutta viihdettä soisi olevan keikan jälkeenkin. Majoituspaikaksi kannattaa valita huoneistohotelli, joka on päärakennuksen välittömässä läheisyydessä. Pienistä puutteista huolimatta aion käydä Peurungassa toisenkin kerran. Muutamia juttuja tosin pitää miettiä etukäteen.

PS. Sori, että valokuvamateriaali jäi melko kököksi. Keskityin lähinnä meininkiin, joten enpäs tajunnut kovin paljon filmailla.

Brownie mix ja muita joulujuttuja

Käsitelläänpäs nyt koko joulu aiheena loppuun. Ajattelin esitellä tekemiäni joululahjoja ja muita juttuja hieman tarkemmin.


JOULUKALENTERI. Ostin tänä vuonna kaksi kalenteria. Se on sinänsä uutta, sillä en ollut aikaisemmin ostanut joulukalentereita. Pienenä toki minulla oli joka vuosi suklaakalenteri, mutta muutettuani vuosia sitten omilleni ei tullut kalentereita hommattua. Nyt minulla oli Dumle-suklaakalenteri sekä Halvan salmiakkikalenteri. Enemmän pidin salmiakkikalenterista, sillä Dumlet maistuivat jotenkin vähän pahville. Olisin halunnut Haribon kalenterin, mutta ne olivat joka kaupasta loppu.

Pari kalenteria

HUULIRASVAT. Kaikille tutuille annoin lahjaksi huulirasvat, jotka olin tehnyt itse. Teksti huulirasvoista löytyy täältä. Paketoin huulirasvat pieniin ekokirjekuoriin ja kirjoitin pienen saatekirjeen mukaan.


BROWNIE MIX. Lähdin mukaan villitykseen ja ostin muutamalle ystävälle purkit, joihin pilkoin ja mittasin brownien kuiva-aineet. Lahjan vastaanottajan tarvitsee siis lisätä vain munat ja voi, joten aika nopeasti pääsee herkuttelemaan. Ohje on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, mutta pekaanipähkinöiden lisäksi käytin saksanpähkinöitä. Huom! Kuvassa ei ole vielä purkkien mukaan kirjoitettua ohjetta. Ohje oli kirjotettu ekokartongille ja kiinnitetty purkkiin juuttinarulla.

Brownie mix lahjaksi:
1. Osta noin 1 litran vetoinen, kaunis lasipurkki. (Kuvan purkit ovat Prismasta.)
2. Kasaa purkkiin kerroksittain: 1,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1,5 dl tummaa kaakaota, 2,5 dl sokeria, 1 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä, 1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä, 2 dl rouhittua valkosuklaata.
3. Kirjoita mukaan ohje ja koristele purkki.
Ohje: "Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Sulata 75 grammaa voita ja anna jäähtyä. Vatkaa kaksi kananmunaa ja sekoita vaahtoon voisula ja kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Älä vaivaa, jotta taikinasta ei tule sitkeää. Vuoraa uunivuoka (n. 20 x 30 cm) leivipaperilla ja levitä seos tasaisesti vuokaan. Paista brownieta uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, kunnes pinta on kypsä, mutta sisus vielä kosteaa. Älä paista liikaa, ettei browniesta tule kuivaa. Leikkaa brownie 12 osaan. Tarjoa haaleana tai jäähtyneenä vaniljakastikkeen, -jäätelön tai kermavaahdon kera."



KORI. Virkkasin taas lisää. Tein vastaavan keltaisen korin kuin täällä, mutta tein pienet kahvat lisäksi. Ulkonäkö miellytti paljon ja kuvankin siitä olisin ottanut, mutta taisin olla liian innokas paketoija. En siis viitsinyt enää purkaa pakettia kuvaustilannetta varten. Ohje korin tekoon löytyy esim. täältä. Teen itse hieman eri tavalla, kun lähden tekemään pohjan jälkeen seinämää, mutta jokaisella on varmaan se oma tapansa. Kahvat tein tekemällä ketjusilmukoita ja liittämällä ketjun koriin jättäen muutaman tyhjän silmukkakohdan väliin. Tein vielä yhden kierroksen kahvojen lisäämisen jälkeen ja päättelin työn.


GLÖGI. Paras (alkoholipitoinen) glögi oli mielestäni Lidlin Deluxe Premium -glögi, joka oli tehty cabernet sauvignon -rypäleistä valmistettuun viiniin. Alkoholipitoisuus oli päälle neljä, eli maku on mieto. Niin, ja tämä ei ole mainos. Tykkäsin glögistä ihan ilmaiseksi.


LAHJAPUSSIT. Olen laiska paketoimaan. Olen aina solmussa niiden nauhojen kanssa, joten tänä vuonna keksin laittaa  lahjat ekopusseihin, jotka koristelin tarroilla. Hauskat piparitarrat ovat Sinellistä. Hieman tuo ensimmäinen tarrahässäkkä meni vähän reisille ja tarran pienet osaset ovat vinossa, mutta tuo pussi jäikin itselle muistoksi.

Lahjapussukka

PIKKUVELJEN PARAS -TOFFEESEKOITUS. Jos joskus sinulle joku myy näitä (yleensä koululuokka ja urheiluseura), niin osta! On kyllä ihan paras sekoitus toffeita. Sain näitä maistaa joskus vuosia sitten, ja aina olen ostanut, jos se on ollut mahdollista. Tällä kertaa ostin 6 rasiaa eräältä koululuokalta.

Pikkuveljen paras!

KIRJAT. Ostin jokaiselle perheenjäselle kirjan Prisman verkkokaupasta. Siellä kirjat olivat edulliset ja sain vielä tuplabonukset päälle. Idea oli, että ostin sellaisia kirjoja, jotka itsekin aion lukea. Kirjat olivat: Ville Haapasalo ja Kauko Röyhkä - Et muuten tätäkään usko..., Camilla Läckberg - Jääprinsessa, Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys ja Jaana Laamanen - Unohdetut sotilaat. Itselleni ostin lisäksi Jo Nesbøn Isänsä pojan, Marko Hautalan Kuokkamummon, Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa -kirjan ja Ilkka Remeksen Hornan. Arvostelut saatan kirjoittaa, kun olen lukenut kirjat läpi.

Ilkka Remeksen Horna

Sellainen hössötysjoulu tänä vuonna. Voi olla, että en ensi vuonna jaksa. :)

Mindfulness-kurssi

Tyynyjä, vilttejä ja patjoja - rentoutunut ja tietoinen olo

MINDFULNESS-KURSSILLA

Joku saattaa miettiä, että kaikkeen se tuokin tunkee, mutta niinhän se on. Selailin alkusyksystä Jyvälän kansalaisopiston esitettä ja huomasin siellä mindfulness-kurssin. Minun oli tarkoitus ilmoittautua heti, kun se on mahdollista, mutta tietenkin myöhästyin parilla tunnilla. Kaikki paikat tuolle kahden päivän mittaiselle kurssille olivat menneet kai kolmessa minuutissa.

Laitoin viestiä Jyvälään ja tiedustelin, oliko kursseja tulossa lisää. Turha oli nimittäin toivoa, että varasijalta 20 kurssille pääsisi. Kävi tuuri ja varasijoilla oleville tarjottiin toista mahdollisuutta. Niinpä minä nyt viikonloppuna huomasin "istuvani" yhdeksän muun kanssa mindfulness-kurssilla. Kurssin hinta ei päätä huimannut, sillä se maksoi reilut 40 euroa. Tuohon hintaan sai molempina päivinä neljä tuntia ohjelmaa.

Mitä se mindfulness sitten on? Mindfulness.fi-sivuston mukaan "hyväksyvä tietoinen läsnä olo eli mindfulness sulkee sisäänsä koko tämän hetken". "Kun elämme 'tässä ja nyt' syntyy uusia oivalluksia niin tulevasta kuin menneestäkin. Kiireessä tuntuu usein siltä, että emme ehdi olla läsnä tässä hetkessä. Elämme joko menneessä tai tulevassa, jopa olettaen, että se on tehokasta. Toiset osaavat palata tähän rentoutuneeseen ja stressittömämpään olotilaan", sivustolla sanotaan. Siellä myös todetaan, että ryhmässä harjoittelu on useimmille juuri sopivinta ja että hyväksyvän läsnäolon voima on yllättävänkin vahva. Wikipedian mukaan mindfulness pohjautuu buddhalaiseen filosofiaan, mutta se ei sisällä uskonnollista tai hengellistä puolta. Menelmä ei myöskään ole pelkästään rentoutumisharjoitusta. Mindfulnessin tarkoituksena onkin luoda uudenlainen suhtautuminen omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Menetelmän on kehittänyt Jon Kabat-Zinn, jonka mukaan mindfulnessissa tärkein viesti on seuraava: "Kun kykenemme olemaan läsnä tässä hetkessä, olemme tietoisempia jokaisesta hetkestä ja tietoisempia meille avoimina olevista mahdollisuuksista. Mindfulnessin tarkoituksena ei ole päästä eroon ongelmista vaan oppia hyväksymään ne ja elämään niiden kanssa."

Miten harjoitetaan? Kurssilla teimme lukuisia harjoituksia. En kaikkea tietenkään ulkoa muista tai osaa toistaa, mutta mindfulnessista on lukuisia kirjoja, joiden avulla pääsee alkuun. Jon Kabat-Zinnillä on parikin hyvää kirjaa, mutta ne eivät ole ainoita hyviä. Tärkeintä on, että mukana on cd, sillä on hieman vaikea kuvitella tekevänsä harjoituksia täysin yksinään ilman ulkopuolisen ääntä. Kurssilla kokeilimme niin mindfulness-joogaa kuin erilaisia mietiskelyharjoituksiakin. Oli mielenkiintoista huomata, miten helposti ajatus lähti alkuun harhailemaan eikä pysynyt harjoituksessa mukana. Myöhemmin aivoja sai hieman enemmän ohjattua pyydettyyn asiaan. Osa harjoituksista oli liiankin rentoja, ja niinhän siinä kävi, että torkahdin parikin kertaa. Tai tunne oli jotain nukkumisen ja valvomisen rajamailta. (Väitin olleeni koko ajan hereillä, mutta en ollut.) Nukahtaminen näissä harjoituksissa on vähän huono juttu, sillä silloin ei voi olla tietoisesti läsnä, jos nukkuu. Toisaalta oli ilo huomata, että osaa rentoutua aika nopeastikin. Pidin paljon esimerkiksi tuoli- ja kävelymeditaatioista. Kummassakaan ei ollut nukahtamisriskiä ja jotenkin niissä kummassakin pääsi aika syvälle mietinnöissä. Kurssilla suhtauduttiin muutenkin arkisiin asioihin hieman eri tavalla: ruokailuunkin ja erilaisiin ruokiin voi suhtautua kuin pieni lapsi ihmetellen ja kummastellen. Niin, kaiken ei tarvitse olla puuduttavaa rutiinia.

Kenelle mindfulness sopii? Ihan kaikille! Jokaisella varmaan arki toistaa helposti samoja rutiineja ja tilanteet soljuvat ohi niin, ettei oikeasti pysähdy välillä miettimään asioita. Tutkimusten mukaan mindfulness on auttanut masentuneita, kroonisista kiputiloista kärsiviä, uupuneita, vatsavaivaisia ja useita muita. Siltikään ei ole takeita, että menetelmä auttaa kaikkia. Silti sitä voi kokeilla!

Millainen fiilis jäi kurssista? Hyvä fiilis! Silti on todettava, että tuo lyhyt kurssi oli kyllä vain pintaraapaisu mindfulnessin maailmaan. Ehdottomasti voisin osallistua uudelleen ja harkita pidempää kurssia. Jospa en nukahtaisi kertaakaan, kun saan harjoitettua aivot tiettyyn tilaan... Luulen, että avaimet parempaa arkeen sain käteeni, mutta vielä on epäselvää, osaanko niitä vielä heti käyttää. Käykäähän te muutkin ihmeessä kokeilemassa mindfulnessia, jos sellainen tilaisuus tulee. On kyllä varsin rentouttava, osin jopa väsyttäväkin kokemus. Silti se antaa paljon!


Lisätietoja:
Jyvälän kansalaisopisto
Mindfulness-sivusto
Wikipedia
Yle.fi

Huulirasvan tekeminen (DIY)

Ensimmäisen kerran testasin huulirasvan tekemistä viime keväänä ystäväni kanssa. Etsimme netistä ohjeita ja päädyimme helppoon reseptiin:

1/3 mehiläisvahaa
1/3 kookosöljyä
1/3 rypsiöljyä
useita tippoja Dr. Oetkerin piparminttuöljyä

Laitoimme mehiläisvahan, kookosöljyn ja rypsiöljyn pieneen, kuumuutta kestävään astiaan. Sulatimme aineet vesihauteessa. Lopuksi kaadoimme nesteen varovasti pieniin purkkeihin.

Ensimmäinen kokeilu

Lopputulos oli:

Yllätyimme, miten helppoa huulirasvan tekeminen on! Totesimme, että piparminttuöljy ei tuoksu tuotteessa, vaikka sitä laitettiin paljon. Valmis huulirasva tuoksui pikemminkin kookokselle, mikä nyt ei huono asia ollut. Tällä ohjeella huulirasvasta tuli kovaa. Valmis huulirasva olisikin parempi kaataa putkiloihin purkkien sijaan.

- - -

Innostuin huulirasvan tekemisestä, mutta en vaan saanut mitään aikaiseksi. Nyt kun joulu alkaa olla jo ovella, huulirasvaprojekti tuli taas ajankohtaiseksi. Asuntoni muuttuikin hetkessä joulupukin huulirasvapajaksi! Muutin hieman ohjetta, jotta saisin muitakin kuin kookokselta tuoksahtavia rasvoja. Tilasin Pienestä tuoksukaupasta kaikki puuttuvat aineet eli luomulaatuista mehiläisvahaa ja kolmea erilaista aromiöljyä (hedelmäpommi, granaattiomena ja bubble gum). Kookos- ja rypsiöljyä löytyikin kotoa. Tilasin kaupasta myös huulirasvahylsyjä, sillä halusin tehdä taas kovaa huulirasvaa. Jos haluaisi purkkeihin soveltuvaa, voisi lisätä rypsiöljyn määrää. Itse en näin halunnut tehdä.

Valmiit huulirasvat (20 kpl)

HUULIRASVA

1/3 mehiläisvahaa (luomu)
1/3 kookosöljyä (luomu)
1/3 rypsiöljyä (luomu)
aromiöljyä

Käytin 24 tippaa aromiöljyä erään, jossa jokaista kolmea ainetta oli keskikokoisen Mango-lusikallisen verran. Ei siis ehkä ihan ruokalusikallista. Sopivan aromimäärän saa kuitenkin testaamalla!

Käytin sulattamisessa 2,5 desin mittaa, jossa oli kaatonokka. Sulatin aineet aromia lukuun ottamatta vesihauteessa, lisäsin lopuksi aromin ja kaadoin nesteen putkiloihin. Tein pieniä eriä kerrallaan, sillä niitä oli helpompi käsitellä. Yksi erä oli siis sellainen, että käytin yhden keskikokoisen Mango-lusikallisen kaikkia aineita aromia lukuunottamatta. Määrä riitti muistaakseni neljään huulirasvaputkiloon. Putkilot kannattaakin sitten sitoa kuminauhalla yhteen (esim. 7 putkiloa), jotta ne eivät kaadu. Itse ainakin koin kaatamisen helpoksi, kun putkilot pysyivät itsekseen pystyssä. Niin, muutahan huulirasva ei sitten vaadikaan. Tai ihan vähän aikaa jäähtyäkseen. Suosittelen kyllä kokeilemaan!

Koristelin putkilot kolmella valkoisella tarralla, joihin kirjoitin tekstit: "Sun huulilles", "Hedelmäpommi" (aromin mukaan) ja "Sydämellä Johanna". Lopuksi kietaisin hylsyjen ympärille kontaktimuovia. Nyt ovat joululahjat valmiit!

PS. Pienen tuoksukaupan aromiöljyt ovat ihania! Kannattaa tilata!
PPS. En varmaan enää tule ostamaan huulirasvoja. Nämä ovat parempia kuin kaupan vastaavat.

Etiketit ovat aika simppelit.

Pahoitteluni taas siitä, että kuvat ovat hieman rakeisia. Vanha puhelin yhdistettynä synkkään ja myrskyiseen ajanjaksoon ei oikein toimi. Ehkä pitäisi ostaa ihan oikea kamera.

Matkailua Suomessa: Levitunturi

Talvi lähestyy, joten kirjoittelenpa hieman eräästä talvikohteesta. Tämä paikka on Levitunturi.

Levin huipulla oli kylmä!

Harrastin lapsena ja nuorena alppihiihtoa, joten Suomen hiihtokeskukset ovat minulle todella tuttuja. Jostain syystä Levitunturi oli kuitenkin jäänyt väliin. Hain noin kaksi vuotta sitten Ensimmäinen askel -nimiselle tuetulle lomalle liiton kautta, sillä kaipasin vähän irtiottoa ja kuntonikin oli melko huono. Laitoin yhdeksi kohteeksi Levin ja ajankohdaksi hiihtoloman (v. 2013). Ja kas kummaa, tärppäsi. Luvassa oli kuntoilua ohjatusti, kuntotestejä ja täysihoito kuuden päivän ajan! Kyseinen lystihän maksoi sen 150 euroa, joten ei tarvinnut kovin pitkään miettiä, lähdenkö lomalle.

Oli kyllä ihan mahtavaa! Sain hyviä vinkkejä kuntoiluun ja motivaatiota muutenkin lisää. Kuntotestit ja liikuntatunnit olivat erittäin rankkoja, mutta kaikesta selvisin silti. Pääsin käymään rinteessäkin, mutta liikuntarääkit tuntuivat sen verran jaloissa, etten kovin pitkään jaksanut laskea.

Hotellina koko jakson ajan oli Kylpylähotelli Levitunturi. Sitä voin lämpimästi suositella kaikille hotellin palveluiden, laadun ja sijainnin tähden. Ruoka oli sellaista laivan buffetin tasoista, eli pöydät notkuivat kaikenlaisia ihania ruokia. Olin yksin reissussa, mutta huoneeni oli uudehko ja tilava (Sammal-talo). Hotelli sijaitsee ihan keskustassa, joten autoa ei tarvitse.

Kylpylähotelli Levintunturi (huone Sammal-rakennuksesta)

Levin keskustassa on lukuisia ravintoloita, kauppoja ja muuta katseltavaa. Baarejakin riittää, joten Levi sopii kyllä niin bilettäjille kuin perheillekin. Keskusta muistuttaa hieman keskieurooppalaisia alppikyliä tyyliltään. Kaikki palvelut ovat kävelyetäisyydellä ja muuallekin pääsee kätevästi ski-bussilla.

Seurantajakso (2 vrk) oli sitten kesällä 2013. Olipas kiva ajella taas Leville ja nähdä tunturi kesällä. Tein kaikkea sellaista, mitä en talvella voinut: kävelin Levin huipulle (aloitin portaista, joissa 800 askelmaa), kävimme porukalla melomassa, seikkailin melkein autiossa keskustassa ja olin vain. Ohjelmaan kuuluivat toki ne samat kuntotestit, jotka teimme talvellakin. Onneksi tulokset olivat jo hiukan paremmat! Kesällä toiminnot ovat keskittyneet lähinnä Levitunturi-hotelliin, joten kaikille Levillä ei tuolloin ole tarpeeksi tekemistä. Kannattaa kuitenkin kierrellä Lapissa kesälläkin ja yöpyä eri paikoissa.

Kesällä porot tulivat ihan pihaan asti.

Talvella 2014 lähdin taas Leville, sillä olin ihastunut siihen. Tälläkin kertaa yövyin Levitunturi-hotellissa, mutta seuranani olivat omat vanhempani. Hekin tykkäsivät sekä hotellista että Levistä paikkana todella paljon. Äiti hiihti joka päivä pitkiä lenkkejä ja kehui latuja erinomaisiksi. Isän kanssa panostimme lasketteluun. Kävimme huipulla ja laskimme erilaisia rinteitä alas. Rennointa laskettelu oli Etelärinteillä, sillä ne olivat sinisiä rinteitä ja hyvässä kunnossa. Sinisestä värikoodista huolimatta ei tullut sellainen olo, että rinteet olisivat liian helppoja. Oli ihana laskea täysillä! Etelärinteillä oli myös kahvila-ravintola, josta sai perinteistä Tazza-kaakaota, mutta myös muuta hyvää. Kävelimme myös isän kanssa lähes tunturin huipulle tietä pitkin aina Tuikku-ravintolaan saakka. Voin kertoa, etä kuumahan siinä hommassa tuli. Kävimme myös kylpylässä joka päivä ja söimme erilaisissa paikoissa. Kerron tarkemmat tärpit esim. ravintoloista kuvien jälkeen. Valitettavasti keskusta-alueesta tai hotellista tarkemmin ei ole kuvia. Käykääpäs siis ihastelemassa itse paikan päällä!

Ilmeisesti 800 askelmaa. Ja sitten ei todellakaan olla vielä huipulla...

Rinteiden keskivaiheilla oli vielä vihreää.

Ylhäällä oli lähinnä kiveä.

Ihanat näkymät!

Talvella rinnepäivän kruunasi Tazza.

Talvella näkymät olivat melko jäätävät (kirjaimellisesti).

Nuorten "SM-kisat" World cup -rinteessä.

Ja tärppejä!

Ravintolat ja kahvilat:
- Kylpylähotelli Levitunturi (illallinen varsinkin kuin laivan buffet)
- Pannukakkutalo (sekä suolaisia että makeita herkkuja)
- Rock Cafe Wanha Hullu Poro (pihvit ja burgerit maan ykköstasoa)
- Tuikku (melkein huipulla...tämä on jo legenda)

Baarit ja yökerhot:
- Hullu Poro Areena (keikkoja)
- Bar Ihku (karaokea ja jytämusaa...ihan kaikkea)
- Kylpylähotelli Levitunturi (varttuneille iskelmää live-musan muodossa eli kunnon tanssit)

Rinteet ja hiihto:
- Jos haluat lasketella vain vähän aikaa ja haluat huipulle, mene golfkentän luo, josta parilla hissillä ihan huipulle asti.
- Jos tykkäät ottaa rennosti ja lasketella auringonpaisteessa, mene Etelärinteille.
- Varaa rahaa, kun hiihdät. Matkan varrella tarjolla mm. lettuja.
- Jos et halua lasketella ja haluat huipulle, sinne pääsee gondolihissillä. Kävelläkin voi!

Muuta:
- Kylpylähotellin kylpylä on ihana paikka! On ulkoallasta, lämminvesiallasta ja kaikkea muuta. Vähemmän ruuhkaa pesutiloissa on ns. vanhalla puolella.
- Saman hotellin jumpat ovat tehokkaita ja hyviä.
- Ja edelleen samaisessa hotellissa voi hohtokeilata, käydä kampaajalla, hieronnassa ja kuntosalilla.
- Keskustassa et todellakaan tarvitse autoa. Siksi kannattaa valita hotelli juuri keskustan läheisyydestä.
- Kannattaa vierailla myös Kittilän keskustassa ja Ylläksellä.

Miinuspuolet:
- Matkailu Suomessa on kyllä melko kallista. :/


Saa kysellä, jos tulee mieleen jotain kysymyksiä. Vastaan mielelläni.

Karkkikorut (lakukorut)

Ihastelin usein ystäväni kaulassa roikkuvaa karkkikorua. Hänpä järjestikin minulle yllätyksen, ja sain 30-vuotislahjaksi samanlaisen! Kyseessä on diy-koru, ei Elvarin, ja sehän siinä on juuri parasta.

Ystäväni oli alun perin ihastellut Elvarin karkkikoruja ja oli halunnut haastaa itsensä. Hän oli erään kaverinsa kanssa sitten ostanut askartelukaupasta Fimo-massaa ja tehnyt muutamia koruja onnistuen erittäin hyvin. Siitä se ajatus sitten lähti. Toisen oman koruni teinkin sitten jo itse (toki ystäväni avustuksella). Jos minulta kysytään, niin nämä itse tehdyt korut ovat jotenkin aidomman näköisiä kuin Elvarin. Yleensä huijaankin ihmisiä, että minun kaulassani roikkuu oikeita karkkeja. Nyt minulla on kaksi kaulakorua: pinkki ja keltainen.

Fimo-massaa oli melko helppo käsitellä, joten siitä saisi kyllä tehtyä vaikka mitä. Minulla on aina paljon ideoita ja innostusta, mutta toteutus sitten usein jääkin...jonnekin. :) En ole kovin innostunut näpertelijä, mutta onneksi ystäväni saa minut aika usein tekemään ties mitä askartelujuttuja.

Keltainen ja pinkki kaulakoru

Turkki (Alanya)

Istun lauantai-iltaa kotona ja katselen kuvia. Ehkä taidan vielä kirjoittaa yhden postauksen lisää. Olen nimittäin käynyt Turkin Alanyassa kolme kertaa, joten siitä taidan seuraavaksi hiukan kirjoittaa.

Näkymä Kale-kukkulalta

Ensimmäisen reissuni tein heinäkuussa 2002, toisen toukokuussa 2007 ja kolmannen elokuussa 2014. Jos vertaan ensimmäistä ja viimeistä reissua, on kohde 12 vuodessa muuttunut aika paljon. Mitä nyt kolmen reissun jälkeen voin sanoa? Jos kaipaa perinteistä turistikohdetta, Alanya sopii ihan kaikille. Aina paistaa aurinko, hotelleja on sekä perheille että bilettäjille, ruoka on hyvää ja tekemistä riittää. Olin itsekin ennakkoluuloinen ennen ensimmäistä reissua, mutta "ählämijutut" kyllä loppuivat hyvin nopeasti. Islam on hyvin maltillista ja maallistakin, mutta moskeijan rukouskutsut tuovat kivan ripauksen eksotiikkaa. Sen kuuluisan mahataudinkin sain vain ensimmäisellä reissulla, mutta sekin johtui omasta toilailusta. En syytä maata tai kohdetta. Toivon, että ette tekään. Osa kuvista on koneella, joka on rikki. Siksipä tämän postauksen kuvat ovat lähinnä elokuun 2014 kuvia. Toisaalta kaksi ensimmäistä reissua piti sisällään melko paljon biletystä, joten eivät ne kuvat kyllä välttämättä päivänvaloa olisi kestäneetkään! Ja se pitää vielä mainita, että Alanya on sekä kaupunki- että rantakohde. Ei ole ihan mikään tuppukylä.

Maaseutuakin näkee, kun vuokraa taksin ja suuntaa pois kaupungista.

Kaikki reissut olivat Finnmatkojen reissuja ja hotellin oikeastaan vähän vahingossa aina sama: Flower Garden. Suosittelen tätä hyvälaatuista hotellia lapsiperheistä kaveriporukoihin. Sijainti on hyvä, eikä minnekään ole pitkä matka. Hotelli on myös rauhallinen, mutta seinät hieman pahvia. Hotellin aamiainen ei ole kummoinen, mutta lähellä on ravintoloita ja kauppoja. Hotellista ei juuri uusia kuvia ole, mutta Finnmatkojen sivuilta niitä löytyy. Alla olevasta kuvasta näkee tämän huoneistohotellin räväkät kaapistot.

Lähdössä bilettämään vuonna 2007. Silloin, kun leggarit olivat vielä in.

Bilettäjille voin kertoa, että Alanya on hyvä kohde. Meno ei ole 12 vuodessa ainakaan huonontunut ja satamassa on edelleen paljon ulkoilmayökerhoja ja ihan perinteisiä pubejakin. Jatkopaikkana oli vuosina 2002-2007 Auditorium-niminen paikka, mutta enää sitä ei ole. Vaikka Alanya on kuuluisa bileistään, voi viikon viettää rauhallisemmissakin merkeissä.

Eräs keino tutustua Alanyan ympäristöön on vuokrata taksi. Itse käytin suomea osaavan Fatih-nimisen miehen taksipalveluita. Oli sinänsä ihan hyvä juttu, että kaupan päälle sai paikallisoppaan, joka osasi kertoa vaikka mitä. Seuraavaksi muutamia mielenkiintoisia kohteita.


DIM-TIPPUKIVILUOLA

Maailman kolmanneksi pisin tippukiviluola löytyi aikanaan vahingossa. Nyt sinne pääsee pienen pääsymaksun maksettuaan. Koko reitin läpi kulkeminen vaatiin normaalin kunnon, mutta kyllä siellä hiki tulee hyväkuntoisellekin. Näkymät ovat hienot ja vaikuttavat.

Kaikkea se luonto luovaakin (Dim-tippukiviluola)

SAPADEREN KANJONI

Lisää hienoja kokemuksia näköaistille. Huikea kanjoni, jonne on rakennettu kävelysilta. Kanjonin viileässä vedessä voi vaikka uida, jos haluaa. Hyvä kohde, kun ulkona on muuten liian kuuma. Tie tänne on mutkainen ja kapea, mutta matkalla näkee hienoja maisemia, paikallisasutusta ja banaaniviljelmiä.

Viileässä vedessä on ihana uida (Sapadere)

Siellä se kanjoni jossain piileskelee...

Kävelysilta on melko pitkä. Reitti on helppokulkuinen.

Pieni putous

Hieman suurempi putous.

DIM-JOKI

Tänne voi tulla viettämään aikaa, uimaan ja syömään hyvin. Joki on täynnä veden päällä olevia ravintoloita.

Tänne syömään ja lekottelemaan. (Dim-joki)

KALE-KUKKULA JA LINNOITUS

Alanyan keskustassa oleva kukkula, jonne pääsee kätevästi dolmuksella. Näkymät alas ovat huikeat!

Linnoitukselle oli pieni pääsymaksu.

Vaikuttavat näköalat

BASAARIT JA MARKKINAT

Jos jaksat tinkiä, osta basaareilta feikkitavaraa edulliseen hintaan. Markkinat järjestetään lähes päivittäin jossain päin Alanyaa.


LC WAIKIKI

25 metrin kadulla sijaitseva vaatekauppa, jossa on kiinteät hinnat ja vaatteet sopivat myös suomalaisten makuun.


RUOKAA!

Parhaat ruokapaikat ovat mielestäni 25 metrin kadulla. Niistä mainittakoon kulmauksessa ja lähes LC Waikikia vastapäätä oleva Robinson (vai Crusoeko se oli?). Saa paikallista ruokaa tai halutessaan vaikka pizzaa. Siellä oli ehdottomasti parhaat pihvit. Kadulla on myös Mäkkäri, Burger King ja jopa Hesburger, jos alkavat ne tutut pöperöt kiinnostaa. Parhaat kebabrullat ja -annokset söin dolmusaseman lähellä olevissa ravintoloissa, esimerkiksi Freetimessa, ja sen lisäksi rannan lähellä Elite-ravintola oli hyvä. Rannalle kannattaa ostaa mukaan paikallisia rinkeleitä, joita myydään pikkukojuissa ympäri kaupunkia. Myös muita perinneherkkuja, kuten baklavaa, kannattaa maistaa. Hotellissa ruoat olivat päivällä hyviä, mutta illan a´la carte ei ollut kummoinen.

PS. Alkuruoaksi saa lähes joka paikassa reilun puolen metrin kokoisen leivän ja erilaisia levitteitä tai jogurttia.



ALANYUM-OSTOSKESKUS

Jonkin verran matkaa keskustasta, mutta kannattaa kuitenkin käydä. Kiinteät hinnat miellyttävät.



TURKKILAINEN SAUNA eli HAMAM

Suosittelen! Kannattaa käydä ensimmäisinä päivinä, niin aurinko tarttuu todella hyvin. Saunomisen lisäksi pakettiin nimittäin kuuluu ihon kuorinta, pesu ja hieronta. Hyvä paikka oli hotellissamme, kunhan tinki puolet hinnasta pois. Hyviä paikkoja on kuitenkin myös ympäri kaupunkia.



KLEOPATRA-RANTA

Syvenee melko nopeasti, mutta rannalla on paljon aktiviteetteja. Hiekka on myös keltaista, vaikkakin paikoin hieman karheaa. Aika tavallinen turistiranta, mutta kuitenkin päivän ykköspaikkoja. Ranta on melko siisti.

Hiekka on polttavaa. Ja ihosta päätellen myös aurinko. (2002)

Ja sitten vinkkejä.

- Selviät huutelusta, kun et kiinnitä mitään huomiota. Jos jäät höpisemään, huomaat viettäväsi päivän sitten siinä. Et ole töykeä, jos kävelet vain ohi.
- Tingi puolet ainakin hinnasta pois, jos ostat basaareilta.
- Moskeijan rukouskutsuihin kyllä tottuu, vaikka ensimmäisenä yönä sellaiseen heräisikin. Loppulomalla niitä alkaa jo odottaa ja kotona niitä jo ikävöi.
- Lapset kannattaa viedä vesipuistoon. Keskustassakin sellainen on.
- Heikin baari on kai ihan jees. Ei ehditty sinne, mutta kyllähän ne Juhlamokat olisivat olleet ihan paikallaan.
- Muista juoda vettä ja käyttää käsidesiä. Jos saat mahataudin, mene heti lääkäriin. Lääkkeet tehoavat yleensä nopeasti. Suomalaiset Imocurit ovat ihan turhia.
- Paikalliset retkijärjestäjät ovat hyviä. Suomalaiset matkatoimistot vetävät paljon välistä, joten niitä ei kannata valita - ellei halua suomenkielistä opastusta.


Lisää myöhemmin jotain, jos unohdin. Kuviakin lisään, jos joskus saan pelastettua entisen koneen kiintolevyn. Käykäähän ensi kesänä Alanyassa, jos ihan tavallinen pakettimatka kelpaa. :)