Kirja: Marko Hautalan Kuokkamummo

"Kukaan ei puhu. Ikinä."

Marko Hautalan Kuokkamummo

MARKO HAUTALA: KUOKKAMUMMO

Ostin kyseisen kirjan vähän mainoksen uhrina jo joulukuussa. Kevään aikana sain luettua hävettävän vähän kirjoja entiseen tahtiin verrattuna. Niin, ja tänä kesänä tahti on ollut vieläkin surkeampi. Kesän lukemattomuus selittyy oikeastaan samalla kuin keväänkin: kun aloitan illalla sängyssä lukemaan, olen jo ihan liian väsynyt. Niinpä kirjat etenevät liian hitaasti pitääkseen minut mukanaan. Nyt kesälomalla olen aloittanut parikin kirjaa, mutta ne eivät ole saaneet minua oikein pauloihinsa. Niinpä astelin omaan "kirjastooni" ja koppasin sieltä Kuokkamummon. En edes ollut muistanut, että minulla on se hyllyssäni.

Oli ihanaa, kun tällä kertaa kirja koukutti kunnolla. Jo muutamat ensimmäiset sivut olivat sellaisia, että kirjaa ei vaan voinut laskea pois. Perinteinen "jos minä vielä yhden sivun luen" oli läsnä koko ajan.

Kirjan nimi on aika raflaava. Jo heti alussa lukija pääsee perille siitä, mitä nimellä tarkoitetaan. Tai niin lukija ainakin luulee. Nuorille kerrotaan pommisuojassa tarinaa Kuokkamummosta, joka tappaa lapsia. Lukija ei oikein tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Onko kaikki urbaanilegendaa vai ei? Kuokkamummo tuntuu kuitenkin koskettavan kaikkia kirjan henkilöitä. Ne, jotka eivät ole mummon kanssa tekemisissä olleet, tietävät ja vaikenevat. Henkilöihin lukija pääsee hyvin käsiksi, vaikka kirjassa kuljetaankin eri aikatasoissa. Mielenkiintoista on, että Kuokkamummo ei näyttäydy vain yhden aikajakson ohimenevänä ilmiönä vaan ravisuttaa eri muodoissaan useaakin sukupolvea.

Henkilögalleria ja miljöö ovat hyvin tavallisia. Siksipä kirjan kauhuelementit ovatkin osuvia. Ne tuntuvat tosilta, kun henkilöt ja miljöökin vaikuttavat tosilta. Lukija pääsee Kuokkamummoon käsiksi nykynuorten, mutta myös paikkakuntaan aikaisemmin sidoksissa olleiden henkilöiden kautta. Jokainen henkilöistä on mielenkiintoinen ja heillä on myös kytköksiä toisiinsa.

Kuokkamummo ei ole helposta kielestään huolimatta erityisen helppo teos. Vaikka Kuokkamummo vaikuttaakin takakannessa mummolta, joka on vain sekaisin päästään, kirjan mummo on jotain muuta. Kuokkamummo on symboli, joka avautuu varmaan vähän eri tavalla eri lukijoille. Jokainen lukija näin ollen tulkitsee lopunkin omista lähtökohdistaan. Joka tapauksessa lopussa kirjailija onnistuu herättelemään lukijan pois luomastaan kauhumaailmasta. Ehkäpä kirja on lopulta muistutus siitä, että pelolle ei saa antaa liikaa valtaa tai se vie lopullisesti mukanaan. Kirja on sekoitus totta ja tarua - ja kaikkea sitä, mitä emme edes pysty luokittelemaan.

Itselleni kotimainen kauhu on kyllä melko tuntematon genre. Kirja sai kuitenkin kiinnostukseni heräämään. Aivan varmasti tartun vielä muihinkin Hautalan teoksiin.

Brownie mix ja muita joulujuttuja

Käsitelläänpäs nyt koko joulu aiheena loppuun. Ajattelin esitellä tekemiäni joululahjoja ja muita juttuja hieman tarkemmin.


JOULUKALENTERI. Ostin tänä vuonna kaksi kalenteria. Se on sinänsä uutta, sillä en ollut aikaisemmin ostanut joulukalentereita. Pienenä toki minulla oli joka vuosi suklaakalenteri, mutta muutettuani vuosia sitten omilleni ei tullut kalentereita hommattua. Nyt minulla oli Dumle-suklaakalenteri sekä Halvan salmiakkikalenteri. Enemmän pidin salmiakkikalenterista, sillä Dumlet maistuivat jotenkin vähän pahville. Olisin halunnut Haribon kalenterin, mutta ne olivat joka kaupasta loppu.

Pari kalenteria

HUULIRASVAT. Kaikille tutuille annoin lahjaksi huulirasvat, jotka olin tehnyt itse. Teksti huulirasvoista löytyy täältä. Paketoin huulirasvat pieniin ekokirjekuoriin ja kirjoitin pienen saatekirjeen mukaan.


BROWNIE MIX. Lähdin mukaan villitykseen ja ostin muutamalle ystävälle purkit, joihin pilkoin ja mittasin brownien kuiva-aineet. Lahjan vastaanottajan tarvitsee siis lisätä vain munat ja voi, joten aika nopeasti pääsee herkuttelemaan. Ohje on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, mutta pekaanipähkinöiden lisäksi käytin saksanpähkinöitä. Huom! Kuvassa ei ole vielä purkkien mukaan kirjoitettua ohjetta. Ohje oli kirjotettu ekokartongille ja kiinnitetty purkkiin juuttinarulla.

Brownie mix lahjaksi:
1. Osta noin 1 litran vetoinen, kaunis lasipurkki. (Kuvan purkit ovat Prismasta.)
2. Kasaa purkkiin kerroksittain: 1,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1,5 dl tummaa kaakaota, 2,5 dl sokeria, 1 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä, 1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä, 2 dl rouhittua valkosuklaata.
3. Kirjoita mukaan ohje ja koristele purkki.
Ohje: "Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Sulata 75 grammaa voita ja anna jäähtyä. Vatkaa kaksi kananmunaa ja sekoita vaahtoon voisula ja kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Älä vaivaa, jotta taikinasta ei tule sitkeää. Vuoraa uunivuoka (n. 20 x 30 cm) leivipaperilla ja levitä seos tasaisesti vuokaan. Paista brownieta uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, kunnes pinta on kypsä, mutta sisus vielä kosteaa. Älä paista liikaa, ettei browniesta tule kuivaa. Leikkaa brownie 12 osaan. Tarjoa haaleana tai jäähtyneenä vaniljakastikkeen, -jäätelön tai kermavaahdon kera."



KORI. Virkkasin taas lisää. Tein vastaavan keltaisen korin kuin täällä, mutta tein pienet kahvat lisäksi. Ulkonäkö miellytti paljon ja kuvankin siitä olisin ottanut, mutta taisin olla liian innokas paketoija. En siis viitsinyt enää purkaa pakettia kuvaustilannetta varten. Ohje korin tekoon löytyy esim. täältä. Teen itse hieman eri tavalla, kun lähden tekemään pohjan jälkeen seinämää, mutta jokaisella on varmaan se oma tapansa. Kahvat tein tekemällä ketjusilmukoita ja liittämällä ketjun koriin jättäen muutaman tyhjän silmukkakohdan väliin. Tein vielä yhden kierroksen kahvojen lisäämisen jälkeen ja päättelin työn.


GLÖGI. Paras (alkoholipitoinen) glögi oli mielestäni Lidlin Deluxe Premium -glögi, joka oli tehty cabernet sauvignon -rypäleistä valmistettuun viiniin. Alkoholipitoisuus oli päälle neljä, eli maku on mieto. Niin, ja tämä ei ole mainos. Tykkäsin glögistä ihan ilmaiseksi.


LAHJAPUSSIT. Olen laiska paketoimaan. Olen aina solmussa niiden nauhojen kanssa, joten tänä vuonna keksin laittaa  lahjat ekopusseihin, jotka koristelin tarroilla. Hauskat piparitarrat ovat Sinellistä. Hieman tuo ensimmäinen tarrahässäkkä meni vähän reisille ja tarran pienet osaset ovat vinossa, mutta tuo pussi jäikin itselle muistoksi.

Lahjapussukka

PIKKUVELJEN PARAS -TOFFEESEKOITUS. Jos joskus sinulle joku myy näitä (yleensä koululuokka ja urheiluseura), niin osta! On kyllä ihan paras sekoitus toffeita. Sain näitä maistaa joskus vuosia sitten, ja aina olen ostanut, jos se on ollut mahdollista. Tällä kertaa ostin 6 rasiaa eräältä koululuokalta.

Pikkuveljen paras!

KIRJAT. Ostin jokaiselle perheenjäselle kirjan Prisman verkkokaupasta. Siellä kirjat olivat edulliset ja sain vielä tuplabonukset päälle. Idea oli, että ostin sellaisia kirjoja, jotka itsekin aion lukea. Kirjat olivat: Ville Haapasalo ja Kauko Röyhkä - Et muuten tätäkään usko..., Camilla Läckberg - Jääprinsessa, Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys ja Jaana Laamanen - Unohdetut sotilaat. Itselleni ostin lisäksi Jo Nesbøn Isänsä pojan, Marko Hautalan Kuokkamummon, Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa -kirjan ja Ilkka Remeksen Hornan. Arvostelut saatan kirjoittaa, kun olen lukenut kirjat läpi.

Ilkka Remeksen Horna

Sellainen hössötysjoulu tänä vuonna. Voi olla, että en ensi vuonna jaksa. :)