MAKEEdesign ja ihanat kukkarot

Kirjoitanpas tähän väliin lyhyen jutun niinkin arkisesta asiasta kuin kukkarosta. Enpä ehkä muuten vaivautuisi asiasta kirjoittelemaan, mutta lähes päivittäin kukkaroni saa sellaista huomiota, että on kyllä jo pakko kirjoittaakin.

MAKEEdesignin kukkarot

Olen siis jo vuosia käyttänyt MAKEEdesignin tekemiä kukkaroita. Alkuun ostin kaksi käsityömessuilta Jyväskylästä. Toinen kukkaro kesti pari-kolme vuotta, kunnes meni vähän huonoon kuntoon. Ensimmäinen MAKEE-kukkaroni oli light popcorn -kukkaro, joka herätti kyllä paljon huomiota. Kaupassa kassalla moni ihmetteli, enkö maksa kaikkia ostoksiani. Kukkarohan näyttää siis ihan oikealta popparipussilta. Samaan aikaan käytin varsinkin ulkomailla kuvassakin näkyvää Tupla-pussia. Se on vieläkin ihan ehjä.

Kun popparipussi meni rikki, halusin tietenkin uuden. MAKEE:lla on paljon hienoja kuoseja, mutta olin jotenkin ihastunut popparikuosiin. Niinpä tilasin pari uutta. Nyt minulla on siis kolme kukkaroa, joista kahta käytän koko ajan. Ja huomiota kukkarot saavat lähes joka kerta, kun asioin jossain. :)

MAKEEdesignissa ihastuttaa myös ekoajattelu - ovathan pussien kääreet oikeita, muuten roskiin meneviä papereita. Kiva, että uusiokäytetään eikä heitetä kaikkea roskiin. Kun itse en osaa ommella, mielelläni tuen yrityistoimintaa, joka osaa asioita kierrättää.

Joku on joskus kysynyt, eikö tuollaisen kukkaron käyttäminen ole hankalaa. Eipäs ole ollenkaan. Se hyvä puoli kukkarossa on, että ihan kaikkia maailman kortteja ei tule mukana enää kuljetettua. Ja ihan hyvin olen pärjännyt.

Rukatunturi ja Pieni karhunkierros

Tänään on niin ihana ulkoilukeli, että muistellaanpas vanhoja reissuja...

PIENI KARHUNKIERROS

Kesällä 2013 päätin pari päivää ennen töiden alkua repäistä ja kiertää Pienen karhunkierroksen. Olin jo lähdössä yksin, mutta äitini innostuikin lähtemään mukaan. Olin hieman huolissani, jaksanko kävellä moisen matkan, sillä reitin varrella olisi aika jyrkkiäkin nousuja. Onneksi olin kesän aikana kävellyt laskettelurinteitä ylös ja alas useampaankin otteeseen, joten luulin kyllä selviäväni. Tuona kesänä kävelyharrastuksestani huolimatta olin painavampi kuin koskaan ja kuntoni melko huono.

Niin siinä vain kävi, että jaksoin erittäin hyvin kävellä reitin. Aikaa meillä meni muistaakseni nelisen tuntia, mutta pysähdyimme paistamaan makkaraa ja ihastelemaan maisemia. En silti suosittele reittiä, jos kunto on todella huono. Pohjalla olisi hyvä olla kävelykokeiluja ja tietämys siitä, jaksaako kävellä 12 km vaihtelevassa maastossa.

Elokuun alku tuolloin oli erittäin lämmin. Oli kiva lähteä reissuun, kun tiesi, ettei ainakaan sada. Ajoimme ensin Rukalle, jossa majoituimme hotelli Rukatontussa. Ajattelin ensin, että kesällä ei varmaan Rukalla tapahdu juuri mitään, mutta olin väärässä. Ravintolat Rukan keskustassa olivat auki normaalisti ja väkeä riitti. Kävimme syömässä Coloradossa, sillä sen menu vaikutti sopivalta. Ruoka oli hyvää ja annokset olivat poikkeuksellisen isot. Ravintola oli melkein täynnä.

Hotellihuone oli uusi ja oikein hieno. Hotellissa oli poikkeuksellisen hyvä palvelu! Omistaja jututti meitä useaankin otteeseen ja halusi palvella. Illalla hotellin ravintolan terassilla oli pubivisa, ja taas oli sellainen olo, että tulen kyllä hotelliin vielä uudelleen. Aamiainen oli todella runsas ja taas kerran palvelu loistavaa. Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti kierrosta.

(Tähän väliin pitää mainita, että äitini unohti neuletakin hotelliin. Palvelu taas toimi, ja äitini sai takin takaisin postissa.)

Ajoimme Juumaan, josta Pieni karhunkierros starttaa. Koska oli aikainen aamu, parkkipaikkakin löytyi hyvin. Aikainen ajankohta oli senkin takia hyvä, että reitin varrella ei juurikaan ollut ruuhkaa.

Lähdimme kävelemään reput selässä. Repuissa on useampi litra vettä, makkaraa, pientä naposteltavaa, pari mehua ja laastaria. Niin, olihan jo tiedossa, että myös ne hyvät lenkkarit hankaavat jalkani rikki. Loppujen lopuksi laastaria ei juuri lisätä tarvinnut ja jalkani selvisivät reissusta hyvin.

Matkan varrella on hienoja maisemia! Kiersimme reitin niin, että jyrkät portaat pitää lopussa kivuta ylös (reitti vastapäivään). Portaiden lisäksi matkan varrella oli hienoja siltoja, näkymiä, soita, koskia ja kalliomuodostelmia. Kaikkea sellaista, mitä ei uskoisi niin pienellä, samalla alueella olevan.

Makkaraa!

Matkan varrella oli sopivasti paikkoja, joissa pysähtyä. Vessat olivat siistit huussit. Karttaa kannattaa pitää mukana, vaikka reitti onkin selkeä.

Äiti niiden rankkojen portaiden alapäässä.

Kun pääsee takaisin lähtöpisteeseen, olo on huima. Minä tein sen! Sen verran innostuin touhusta, että seuraava kohteeni on Koli. Harmi, että en viime kesänä sinne vielä ehtinyt. Täytyy tänä kesänä korjata tilanne.

Me teimme sen!

Suosittelen Pientä karhunkierrosta oikeastaan kaikille peruskuntoisille. Se helposti saa kiinnostuksen päiväretkeilyä kohtaan heräämään. Luonnosta löytyy yllättäin ne ihan parhaat jutut!

Paluumatkalla Kuopioon pysähdyimme mm. Namellin tehtaanmyymälässä Suomussalmella. Samassa rakennuksessa söimme myös rönttösiä. Nam! Päivällistä nautimme vasta Kajaanin Rossosta. Varma valinta, mutta ihan hyvä sellainen.


RUKATUNTURI TALVELLA

Tauon paikka!

Olen käynyt Rukalla ennen tuota Pientä karhunkierrostakin. Joululomalla vuonna 2009 vietimme lähes koko viikon ystävieni kanssa juurikin Rukalla. Eräs kaverini oli työpaikkansa kautta saanut mökin (tai paritalon toisen puolikkaan) vuokrattua todella edulliseen hintaan, joten sinnehän sitten menimme. Mökissä oli kolme makuuhuonetta ja täysi varustelu takkoineen ja saunoineen. Sijainti oli hyvä, sillä rinteille oli vain kivenheitto matkaa.

Ajoin autoni Rukatunturin parkkihalliin. Se on hyvä vaihtoehto, jos tolppapaikkaa ei ole saatavilla. En muista, paljonko lysti maksoi, mutta se ei kovin kallista ollut.

Söimme välillä ulkona, välillä laitoimme ruokaa (pizzaa ja makkaraa). Sauna oli päällä joka päivä, ja kyllähän sitä taisivat alkoholipitoiset juomatkin maistua. Iltaa vietimme erityisesti Zonessa, sillä se oli sopivan pieni ja rento paikka. Uudenvuodenaattona esiintymässä oli Pandora - tai ainakin niin piti olla. Olemme kyllä edelleen varmoja, ettei suutaan liikutellut nainen ollut Pandora. Musiikki tuli playbackinä, joten ihan sama kai sitä on, kuka siellä "lauloi".

Laskettelemassa kävimme kerran. Rinteet olivat ihan hyvässä kunnossa, eikä jonottaa tarvinnut. Laskimme sinisiä ja punaisia rinteitä. Välillä pysähdyimme minttukaakaon juontiin. Laskettelu oli rentoa (toisin kuin nuoruusvuosien alppihiihtoharrastuksessa, jolloin kisailu oli se ykkösjuttu).

Rukatunturi on mielestäni ihan ok laskettelukeskus, mutta Lapin keskuksissa on jotenkin rauhallisempi ja aidompi tunnelma. Vaikka Rukallakin keskusta ja palvelut ovat kävelymatkan päässä, pidän silti enemmän Levistä. Toisaalta loma on aina loma.

Laskettelemassa!

Makkaravartaat, grillauskastike ja paprikadippi

Viikko alkoi tahmeasti, mutta ajattelin kerrankin panostaa ruokapuoleen jo arkena. Niinpä keittelin tässä eräs ilta grillauskastikkeen. Tarkoitus oli tehdä makkaravartaita seuraavana päivänä, joten oli hyvä hieman ennakoida asioita kiireen keskellä. Olipas sitten helppo seuraavana päivänä tekaista vartaat, kun grillauskastike oli jo valmiina. Olisin halunnut dippailla vartaita majoneesiin, mutta en jaksanut lähteä kauppaan. Jääkaapissa oli korkkaamaton ranskankermapurkki, joten dippi syntyi siitä.


MAKKARAVARTAAT, GRILLAUSKASTIKE JA PAPRIKADIPPI

Valmiit makkaravartaat ja paprikadippi

Grillauskastike:
(n. 1 litra)

1 sipuli hienonnettuna
3-4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl (vahva) tai 0,5 rkl (mieto) chilijauhetta (määrästä 3/4 chilijauhetta ja 1/4 cayennepippuria)
2 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria rouhittuna
reilu 1 tl suolaa
5 dl ketsuppia
1,5 dl Coca-colaa
0,75 dl ananasmehua
1,25 dl sinappia (vahvaa ja mietoa sekaisin)
1,25 dl punaviinietikkaa
1 dl Worcestershire-kastiketta
0,5 dl sitruunamehua
0,5-1 dl muscovadosokerisiirappia
0,5-1 dl hunajaa
1 tl Chipotle Tabascoa
2-3 dl fariinisokeria
rypsiöljyä kuullottamiseen

1. Hienonna sipulit. Kuullota sipulit kattilassa rypsiöljyssä. Lisää loppuvaiheessa myös valkosipulisilppu.
2. Lisää tarvittaessa rypsiöljyä. Lisää kattilaan chilijauhe, paprikajauhe, mustapippuri ja suola. Anna mausteiden maustua tovi.
3. Lisää loput aineet ja keittele kastiketta kasaan noin 20-30 minuuttia. Maistele välillä ja lisää tarvittaessa aineita. Huom! Makeutta voi säädellä helposti itse lisäämällä siirappia, hunajaa ja sokeria minimääristä.

Makkaravartaat:
(6 kpl)

1,5 sipulia
pari paprikaa
puolikas kesäkurpitsa
grillimakkarapaketti (esim. Kabanossi Juusto)
(puisia) varrastikkuja

1. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita ne veteen noin tuntia ennen grillaamista.
2. Paloittele kasvikset reiluiksi paloiksi.
3. Laita tikkuun vuorotellen erilaisia kasviksia ja makkarapaloja
4. Sivele pintaan grillauskastiketta. Käännä ja sivele myös toinen puoli.
5. Grillaa kypsiksi. Grillaamisen aikana lisää kastiketta valelemalla vartaiden pintaan.
TAI 5. Paista uunissa +225 asteessa reilu 15 minuuttia. Käännä välillä ja lisää kastiketta.

Paprikadippi:
(pari annosta)

150 g ranskankermaa
pala paprikaa pilkottuna todella pieneksi
1-2 tl sinappia
2 kpl Hesen grillimaustepussia
pari tl paprikajauhetta maun mukaan
ripaus cayennepippuria
ripaus valkosipulijauhetta
1-2 tl Taco-pöytämaustetta
ripaus sokeria

1. Sekoita aineet keskenään. Jos kaipaat hapokkuutta, lisää esim. vähän sitruunamehua. Jos dippi ei oikein maistu miltään, lisää aineita. En nimittäin muista ihan tarkkaan, minkä verran mausteita laitoin.

Paprikadippi

Nyt syömään!

Mieto paprikadippi oli oikein hyvä kaveri melko mausteisille vartaille, sillä se hieman tasapainotti makua. Ranskankerma tosin sopisi dipiksi kyllä ihan sellaisenaankin. Grillauskastike oli oikein hyvä juuri vartaisiin. Ohjeesta valmistuu kastiketta noin litra, joten eipähän tarvitse ihan heti uudelleen kastiketta keitellä. Vaikka välttelen esim. sokeria, kastiketta tuli vartaisiin melko vähän. En siis ihan täysin niuhota, kun hiilareiden määrä pysyy kuitenkn tietyllä tasolla. Makkarana oli Kabanossia, jossa hiilihydraatteja on varsin vähän. Suosittelen kokeilemaan näitä helppoja makkaravartaita myös kiireen keskellä.

Curlingia ja Jari Sillanpäätä Peurungassa

Tämä mukava reissu tuli tehtyä 18.4.2015:

LAUANTAINA PEURUNKAAN!

Pian sitten odotettu lauantai koitti ja pääsin viettämään työkavereitteni kanssa päivää ja iltaa Peurunkaan. Olinkin jo pitkään toivonut jotain piristystä ja uutta elämääni, ja pieni touhu ammattiyhdistyksen järjestämänä kyllä todellakin sitä toi.

MAJOITTUMINEN

Ihan ensiksi klo 15 saimme huoneet. Majoituimme uudessa huoneistohotellissa, josta meille oli varattuna kaksi huonetta. Yöksi oli jäämässä 11 henkilöä, joten mahduimme kahteen huoneeseen todella hyvin. Huoneistoissa oli kaksi makuuhuonetta, levitettävä sohva, iso ruokapöydä, täydellinen keittiö, parveke, erillinen wc, kylpyhuone ja sauna sekä ylipäätäänkin reilusti neliöitä. Kun olimme hetken ihastelleet majoituspaikkaamme, suuntasimme jäähalliin, jossa meitä odottikin jo curling-ohjaaja ja pari työkaveria, jotka eivät jääneet yöksi, mutta tulivat kuitenkin "curlaamaan" ja syömään.

CURLING

Ohjaajan tulkinnan mukaan olimme vähän myöhässä, vaikka astuimme juuri sovitulla kellonlyömällä halliin. Hintaan kuului koko varustus eli kengät, kypärä ja harja. Niitäpä menimmekin heti alkuun sovittelemaan. Jokainen löysi melko nopeasti sopivat välineet, ja pian olimme jo jäällä. Siitähän se hässäkkä alkoi, kun iso porukka innostui höpöttelemään ja ihmettelemään kaikkea. Ohjaaja taisi hieman hermostua ja äksyillä meille. Ohjaajan tyyli muutenkin oli alkuun hieman takakireä. Pian kuitenkin tajusimme, että hänellä on kuitenkin paljon pilkettä silmäkulmassa ja että töksähtelevä tyyli on oikeastaan ihan pirun hauskaa. Ja hauskaahan meillä riittikin! Yhteinen sävel todellakin löytyi. Ja ohjaaja vain lisäsi sitä hauskuutta.

Alkuun ihmettelimme sitä, miten jäällä muka voi liukua, kun tossu ei luista.. Ohjaaja kertoi, että meillä on vielä suojus kengässä. Ilmankos ei luistanut. Kun sitten otimme suojuksen pois, homma muuttui täysin. Ei vaan meinannut hallita toista jalkaa ollenkaan. Hieman "luisteltuamme" aloimme harjoittelemaan liukumista vasemman jalan varassa harjan kanssa. Eihän siitä tullut mitään minun ja parin muun osalta. Emme saaneet juuri liukuta aikaiseksi ja lähinnä muljauttelimme polvet ja nivuset sijoiltaan. Siinä vaiheessa olin parin muun tyypin kanssa sitä mieltä, että pakkaamme kamat ja lähdemme vetämään. Ei ole meidän lajimme!

Tässä vaiheessa olin täysin valmis luovuttamaan.

Kun saimme liukumisharjoitukseen yhdistettyä kiven, homma muuttui. Yhtäkkiä tasapaino alkoikin löytyä ja homma sujua. Emme siis paenneet paikalta, vaan aloimme pelata. Ja se olikin ihan huippua. Oli todella jännää osua juuri tiettyyn paikkaan. Oli vaikea hallita voimaansa, ettei kivi liukuisi ohi halutun alueen. Yhtä jännää oli miettiä, milloin pitää harjata ja milloin ei. Kiveen piti yrittää saada kierrettä, mutta se olikin jo varsin haastavaa.

Harjoittelimme ja pelasimme yhteensä reilut kaksi tuntia. Se onkin mielestäni minimiaika lajin ensimmäiselle kerralle. Voin kyllä suositella curlingia ihan kaikille. Ja ei kannata lannistua, jos ei alkuun pääse oikein kiinni ideasta. Loppuvaiheessa sillä liukkaalla jalalla menee jo hirmuista kyytiä!

Kahtena seuraavana päivänä nivuset olivat ihan tulessa ja polvet mustelmilla, mutta oli se kyllä sen arvoistakin!

PÄIVÄLLINEN VILLIPEURASSA

Curlingin jälkeen oli vuorossa päivällinen. Villipeurassa ruokaa oli tarjolla klo 17-19, joten menimme kuudelta syömispuuhiin. Tarjolla on alkuruokapöytä, joka sisälsi melko paljon kalaa, mutta myös muuta mukavaa. Pääruokana oli erilaisia ylikypsiä lihoja (pulled chickeniä, lihapataa...) ja palvattua possua (se possu makasi kokonaisena pöydällä). Jälkiruokapöydässä oli mm. lettuja, moussea, suklaata, lakritsi-karviaishilloketta ja muuta hyvää.

Kokemukseni ruokailutilanteesta ei ollut pelkästään positiivinen. Ymmärrän kyllä, että ruoat ovat mietoja ja yksinkertaisia, koska syömässä käy varsin erilaista porukkaa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että tietyt ruokalajit olivat loppu ennen kuin niitä ehti edes maistaa. Jos ruokailu on seitsemään asti, pitäisi mielestäni jälkiruokaakin riittää siihen saakka. Jäin ilman esimerkiksi sitä erikoista lakritsijuttua ja ohukaisia. Jälkiruokani sisälsi siis esanssista moussea tylsän mehukiisselin kanssa. Melko tympeää. Ruokaa pitäisi varata tarpeeksi, sillä ihmiset ovat maksaneet ruokailusta täyden hinnan (22 euroa), jolloin odottaisi kyllä rahoilleen vastinetta.

Ruoka siis oli sinänsä ihan tavallista ja ihan hyvääkin, mutta ruoan määrä harmitti. Henkilökuntaa oli melko vähän, joten itse ainakin "nautin" jälkiruokani sillä tavalla, että edessäni oli likainen pääruokalautanen. Ja siinä se oli ruokailun loppuun asti.

ETKOT

Päivällisen jälkeen vietimme etkoja toisessa hotellihuoneessamme. Kuuntelimme musiikkia, kuvasimme hassuja videoita Dubsmash-sovelluksella (ks. esim. Appstoresta), juttelimme, tälläydyimme... Maistelimme erilaisia kuohuviinejä: Fresitaa, NVY Passion Fruitia ja J. P. Chenetin Sparkling Ice Editionia, joista eniten tykkäsin passioninmakuisesta kuoharista. Fresita on myös hyvä, mutta sitä on tullut maisteltua enemmänkin. Tarjolla oli myös sipsejä ja dippejä sekä karkkia. Peruskivat etkot siis!

JARI SILLANPÄÄN KEIKKA

Klo 23 suuntasimme Peurunka Areenalle, jossa illan esiintyjänä oli Jari Sillanpää. Areena on vähän kolkko keikkapaikka, mutta se ei mitenkään tullut yllätyksenä. Keikka alkoi klo 24 ja kesti reilun tunnin. Tuona aikana tila täyttyi hyvin ja kuulimme kappaleita hittibiiseistä uusiin kipaleisiin. Olin positiivisesti yllättynyt, että uusienkin kappaleiden joukossa oli hyviä biisejä. Toisaalta olisin kaivannut enemmän niitä klassikoita. Siltsu ei ole ollut suosikkiartistini koskaan, mutta olen aina arvostanut hänen uraansa ja häntä ihmisenä. Keikasta jäi kuitenkin vähän sellainen liukuhihnafiilis. Rupeaakohan tiukka keikkaputki jo väsyttämään? Kuitenkin meillä oli kivaa ja keikalla viihdyimme hyvin.

JATKOT

Jatkot olivat olemattomat. Olimme erittäin pettyneitä, ettei Peurunka tarjonnut mitään kunnollista yökerho- tai tanssiravintolaelämää enää keikan jälkeen. Homma kuihtui kasaan täysin. Pieni karaokebaari trubaduureineen ei säväyttänyt, sillä porukka lähinnä istuskeli. Ehkäpä Peurungassa ei ole ymmärretty, että keikan jälkeen ihmiset varmasti jäisivät, jos olisi joku hyvä paikka auki. Nyt osa lähti takaisin Jyväskylään, eikä ihme. Tutkimusten mukaan kaljaa menee kaupaksi hyvin juuri klo 2-4, joten ehdottamasti Peurungankin kannattaisi tahkota rahaa auki olevalla ravintolalla. Olisimme halunneet tanssimaan ja vielä myös tilaamaan. Rahaa oli tajunnut tahkota HK:n Makkarabaari, josta sai lihiksiä. Siinä kyllä oli jonoa riittikin. Toivon, että Peurunka panostaa keikkailtoihin niin, ettei meininki kuole heti keikan jälkeen. Bilelipulle haluaisi saada vastinetta.

AAMIAINEN

Aamiainen oli maittava ja varsin monipuolinen, mutta jälleen kerran osa ruoista tuppasi loppumaan kesken. Henkilökuntaa oli jälleen vähän ja lautaset pyörivät pöydillä. Lämpimät ruoat eivät olleet nyt mitenkään hyviä, mutta onneksi muut maistuivat hyvin. Saipa aamiaisella ihanan munkinkin.

KYLPYLÄ

Suuntasimme vasta aamusella kylpylään. Se oli hyvä ratkaisu, sillä illalla olisi tullut liian kiire. Olen käynyt muutaman kerran aikaisemminkin kylpylässä, joten siellä ei yllättänyt mikään. Kylpylässä on hyvä vesiliukumäki, lapsille (ja meille aikuisillekin) kiipeilyrata, porealtaita, lämminvesiallas, kuntouintiin tarkoitettu allas, hierontapisteitä jne. Kylpylä on melko tavallinen suomalainen kylpylä. Siinä ei ole mitään moittimista, mutta en kyllä maksaisi päälle 19 euroa yhdestä käynnistä. Mieluummin suuntaan halvempaan paikkaan, jos uida haluan. Nyt kylpyläkäynti sisältyi bilepakettiin, joten tietenkin siellä kävin.

BILEPAKETIN HINTA

Paketti sisälsi majoituksen huoneistohotellissa, lipun Jari Sillanpään keikalle, aamiaisen ja kylpyläkäynnin ja maksoi 69 euroa. Mielestäni hinta oli ok, mutta hieman parannettavaa Peurungallekin siis jäi. Curling ja päivällinen piti maksaa erikseen.

SUMMA SUMMARUM

Peurunka on hyvä paikka, jos haluaa yhdistää liikkumista, viihdettä ja ruokailua. Curlingia kannattaa ehdottomasti kokeilla ja kylpylässä käydä - varsinkin, jos kylpylälippu kuuluu hintaan. Seisovasta pöydästä ruokailu saattaa olla pettymys, joten kannattaa katsoa myös kylpylän ravintolan tarjonta. Joskus hyvä hampurilainen voittaa monen ruokalajin noutopöydän. Keikkatarjonta on hyvä, mutta viihdettä soisi olevan keikan jälkeenkin. Majoituspaikaksi kannattaa valita huoneistohotelli, joka on päärakennuksen välittömässä läheisyydessä. Pienistä puutteista huolimatta aion käydä Peurungassa toisenkin kerran. Muutamia juttuja tosin pitää miettiä etukäteen.

PS. Sori, että valokuvamateriaali jäi melko kököksi. Keskityin lähinnä meininkiin, joten enpäs tajunnut kovin paljon filmailla.

Mehevä porkkanapiirakka

Parhaat reseptit kiertävät niin, että alkuperäisen jäljille on mahdoton päästä. Tämä on juuri sellainen. Onhan sitä tullut porkkanapiirakkaa tehtyä muutaman kerran ennenkin, mutta tämä on kyllä ylitse muiden. Kun maistoin tällä ohjeella tehtyä piirakkaa, pyysin tietenkin ohjeen itselleni. Ja niin oli tehnyt ystävänikin. Ohjeen hän oli saanut ystävältään ja hän taas jostakin. Miksi ohje sitten kiertää? Poikkeuksellista tässä ohjeessa on, ettei porkkanaa tarvitse raastaa ollenkaan, sillä se on korvattu Piltti-soseella. Ohje on nopea, helppo, ja lopputulos äärimmäisen mehevä. Tämän jälkeen ei ole enää paluuta raastamisen raastavalle tielle.

Olen lisännyt ohjeeseen omia täydennyksiäni, mutta sehän se juuri onkin parasta, kun ohje hieman muuttuu matkalla. Eräs kolmevuotias muuten ihastui piirakkaan niin, että kaapi kuorrutteen melkein kaikkien palasten päältä. Oli kuulemma kivoja timantteja päällä. Eihän siinä. Myös minun mielestäni ne helmet sopivat ihan hyvin koristeiksi.

Tämä porkkanapiirakka on supermehevä!

MEHEVÄ PORKKANAPIIRAKKA
(pellillinen)

5 dl sokeria
4 kananmunaa
2,5 dl öljyä
2 prk Piltti peruna-porkkanasosetta
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1/2 tl suolaa

Kuorrute:
reilu 150 g Olympia-sulatejuustoa
reilu 50 g voita sulatettuna
1 tl vaniljasokeria
1 rkl maitoa
vajaa 5 dl tomusokeria

Koristeeksi:
mantelirouhetta
pehmeitä sokerihelmiä

1. Sekoita sokeri, kananmunat, öljy ja Piltti-sose kulhossa.
2. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, kaneli ja suola. Lisää edelliseen seokseen. Sekoita tasaiseksi.
3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunin keskitasossa +200 asteessa vähän reilu 20 minuuttia. Tarkista kypsyys hammastikulla.
4. Nosta uunista ja anna jäähtyä.
5. Tee kuorrute sekoittamalla aineet. Koostumuksen tulee olla notkean jytäkkää. Ota huomioon, että kuorrute jähmettyy kyllä myöhemmin.
6. Irrota piirakasta leivinpaperi ja levitä täyte kummalle puolelle haluat. (Tämä on taas niitä, että jokainen tekee tavallaan.)
7. Tasoita täyte esim. lastalla.
8. Leikkaa aavistuksen verran jähmettynyt piirakka paloiksi terävällä veitsellä. Huuhtele veistä säännöllisesti kuuman veden alla, niin täyte ei tartu veitseen.
9. Koristele palat mantelirouheella ja sokerihelmillä.

Tämäkin herkku siis syntyi vappuna. Nyt olenkin sitten palannut arkisten eväiden ääreen. Aika tylsää.

Kinuskidonitsit

Olen vappuna (ja vähän muutenkin) munkkien ystävä. Suurinta herkkuani ovat ihan tavalliset munkit, joita äitini on joka vappu paistanut. Lähes yhtä paljon pidän Arnold'sin donitseista, niistä isommista.

Niistäpä sitten innostuneena lähdin kokeilemaan kinuskidonitsien tekemistä. En pidä niistä aidoista donitseista vaan enemmän munkkimaisista versioista. Siksipä taikina onkin aika lailla perinteinen munkkitaikina.

Valmiit kinuskidonitsit

KINUSKIDONITSIT
(n. 20 kpl)

Taikina:

2,5 dl maitoa tai vichyä tai molempia sekaisin
25 g hiivaa
1 tl suolaa
3/4 dl sokeria
0,5 rkl kardemummaa
1 muna
n. 6 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sulatettua voita

Uppopaistoon:

rypsiöljyä tai kookosrasvaa

Kuorrutus:

200 g Alku-toffeita
2 dl kuohukermaa

tai

2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa
pari rkl voita

Pinnalle:

nonparelleja
valkosuklaata sulatettuna

Ohje:

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen.
2. Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja muna.
3. Lisää jauhoja vähitellen vatkaten, loput kädellä alustaen.
4. Sekoita joukkoon sulatettu voi alustuksen loppuvaiheessa ja alusta taikina tasaiseksi.
5. Anna kohota lämpimässä paikassa.
6. Leivo taikinasta pyöreitä pullia ja anna niiden kohota liinalla peitettynä.
7. Kuumenna kattilassa öljy tai kookosrasva 175-180-asteiseksi.
8. Tee munkkien keskelle reikä sormilla. Paista munkit molemmin puolin ruskeiksi. Varo liian tummia munkkeja!
9. Nosta munkit valumaan talouspaperin päälle.
10. Tee kuorrutus. Jos teet Alku-toffeista, niin sulata toffeet kermaan ja keitä tovi kasaan. Jos teet sokerista ja kermasta, niin keitä hieman pidempään. Lisää voi vasta, kun kinuski on valmista ja sekoita tasaiseksi.
11. Dippaa munkkeja/donitseja aavistuksen verran jäähtyneessä kinuskissa.
12. Ripottele pinnalle nonparelleja.
13. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja pursota munkkien pinnalle raitoja.

Huomioita:
- Munkkien pintaa ei kannata paistaa liian tummaksi, sillä muuten kinuskin maku häviää.
- Molemmat kinuskit ovat kyllä yhtä hyviä. Toffeista tehdyssä on hieman pehmeämpi maku.
- Kohota munkit hyvin ennen paistamista.

Texmex-salaatti ja kermainen salsakastike

Viikonloppuna näimme taas kavereiden kanssa Savossa. Vein tuliaisina porkkanapiirakkaa ja salaattia. Tällä kertaa tein texmex-salaattia, jota olen joskus aikaisemminkin kokeillut. Kastikkeeksi tein hyväksi koetun salsakastikkeen.

Texmex-salaatti on oiva illanistujaisruoka.

TEXMEX-SALAATTI JA KERMAINEN SALSAKASTIKE
(kuudelle)

Salaatti:
400 g naudan jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
1 pss Santa Marian Taco Spice Mixiä
jääsalaattia revittynä
punaista paprikaa pilkottuna
purjoa hienonnettuna
tuorekurkkua pilkottuna
kirsikkatomaatteja halkaistuna
Valion Pizzaraastetta
Santa Marian suolattuja tortillasipsejä

Kastike:
1 prk kermaviiliä
muutama rkl majoneesia
reilu puoli purkkia Santa Marian Chunky Salsaa (mild tai medium)
ripsaus suolaa
ripsaus sokeria

1. Ruskista jauheliha ja sipuli pannussa. Lisää tacomaustepussi. Sekoita ja nosta jäähtymään.
2. Tee salaattipohja seuraavaksi. Revi kulhoon jääsalaattia ja lisää paprikaa, purjoa ja kurkkua. Lisää juustoraastetta pari kourallista. Sekoita.
3. Lisää kirsikkatomaatit ja sekoita.
4. Lisää vähän joukkoon murusteltuja tortillasipsejä. Sekoita. Lisää murusteltuja tortillasipsejä keoksi salaatin päälle.
5. Tee kastike sekoittamalla aineet. Maistele ja mausta maun mukaan.

Huomioita:
- Määriä en laittanut, sillä salaatin sopivan koostumuksen löytää kyllä tekemällä.
- Tulisuutta voi säädellä Chunky Salsan avulla. Kannattaa valita mild-versio, jos joukossa on sellaisia, jotka eivät kestä tulisuutta.
- Vaikka tässä on nyt käytetty pääosin Santa Marian tuotteita, tämä ei ole mainos. Olen vain huomannut, että ne ovat mielestäni texmex-tuotteista niitä maukkaimpia. Ne voi korvata halutessaan muilla tuotteilla.
- Valmismajoneeseista vannon Felixin Kruunumajoneesin nimeen.
- Yllätyt, miten hyvältä voi kylmä jauheliha maistua. :)

Viikonloppuna tuli tehtyä kyllä muutakin. Kirjoittelen niistäkin, kun ehdin.