Härkäruukku

Olen maistanut elämässäni pariakin hyvää härkäruukkua. Toinen kokemukseni oli kuopiolaisella Ukko-laivalla. Ilokseni löysin ehkäpä sen saman reseptin. Hieman sitä kuitenkin muuttelin ja lopputuloksena olikin aivan ihana härkäruukku! Söin itse ruukun basmatiriisin kera, mutta suosittelen kuitenkin ruukkua uuniperunoiden kanssa. Ei siis muuta kuin "uuniperunat" pesun ja kuivaamisen jälkeen folioon, noin +200 astetta lämmintä (kiertoilma vähemmän) ja noin tunti. Sitten pintaan ristiviilto, täytettä ulos ja aiolia pintaan. (Tai voita, maustevoita, ranskankermaa...)

Härkäruukkua riisin kera

Tässä kuitenkin sen ihanan härkäruukun ohje. Syötpä sitten perunoiden tai riisin kera.

HÄRKÄRUUKKU
(3-4 annosta)

reilu 400 g naudan paistisuikaleita
reilu 100 g pekonikuutioita
1 suippopaprika pieninä kuutioina
1 sipuli hienonnettuna
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/4-1/2 kesäkurpitsaa pilkottuna
4 kpl kokonaista aurinkokuivattua tomaattia silputtuna
noin 2 dl vettä
0,5 rich beef -lihaliemikuutiofondi
Aura-juustoa murennettuna
reilu 2 dl ruokakermaa (itse käytin sekaisin Mustapekka- ja Kolme juustoa -kermoja)
mustapippuria rouhittuna
basilikaa (tuoretta tai kuivattua) hienonnettuna
rosmariinia (tuoretta tai kuivattua) hienonnettuna
persiljaa (tuoretta) hienonnettuna

1. Tee ohjeen mukaiset pilkkomispuuhat ensin.
2. Freesaa kasvikset (paprika, sipuli, valkosipuli, kesäkurpitsa, aurinkokuivattu tomaatti) pannussa. Tilkka öljyä on bueno.
3. Voitele pata ja ruskista siinä lihat ja pekonit tilkassa öljyä.
4. Lisää pataan freesatut kasvikset. Kääntele ihan pieni tovi. Lisää vesi ja lihaliemikuutiofondi. Odota, että vesi alkaa kiehumaan. Lisää halutettasi myös Aura-juusto. Lisää tässä vaiheessa jo ihan vähän suolaa mukaan. (Oikeasti vähän...)
5. Laita pata uuniin. +175 kiertoilmalla on ihan ihan hyvä lämpötila. Anna hautua kannen kera vajaa tunti. Lisää tarvittaessa nestettä.
6. Kun noin tunti on kulunut, lisää kerma ja yrtit (tuoreet yrtit voi lisätä vähän myöhemmin). Hauduttele vielä noin 45 minuuttia. Ei haittaa, vaikka hautuisi pidempäänkin.
7. Tarjoa riisin tai uuniperunoiden kera. Annoksen päälle voi sipaista hieman smetanaa.

Broileripiirakka

Jos jostain tykkään niin suolaisista piirakoista. Usein päädynkin herkkupaikoissa kakkupalan sijaan valitsemaan suolaisen piirakkapalan. Lähes aina näin käy, vaikka matkalla vannon ottavani makeaa. Olen siis piirakkaihmisiä.

Suosikkeja on monia. Valitettavasti olen tehnyt paljon erilaisia piirakoita jo ennen tätä blogitouhua. Siksi ohjeita ei täällä kaikkiin ole. Mainitaan nyt kuitenkin muutama hyvä. Tonnikalapiirakka, johon tulee mm. fetaa, suolakurkkua, paprikaa ja purjoa, on ihan superihana. Sitten tietenkin kinkkupiirakka, johon tulee mm. parsakaalia, kinkkua, sipulia ja paprikaa, on yksi suurista suosikeistani. Perinteinen feta-pinaattipiirakka on todella varma valinta. Piirakoissahan on parasta, että lähes aina me ovat hyviä täytteistä riippumatta. Pohjissa suosin yleensä rapeaa pohjaa, mutta perinteinenkin on hyvä. Välillä käytän muna-maitoa, välillä kerma-maitoseosta, joskus kerma-muna-maitoseosta. Aina kuitenkin laitan juustoa ja paljon.

Broileripiirakkaa en ollut jostain syystä aikaisemmin tehnyt, vaikka usein broileri päätyykin pizzan täytteeksi. Ehkä juuri siksi se on jäänyt piirakoiden täytteistä paitsioon. Nyt kuitenkin tein broileripiirakan, josta tuli sellainen, että sitä voi kyllä muillekin suositella. Pohja on rapea, mutta se ei ole ongelma muulloin kuin syödessä. Vuo'asta se irtoaa hyvin.

Broileripiirakan kanssa tarjoiltavaksi käy raikas salaatti.

BROILERIPIIRAKKA
(yksi pyöreä)

Pohja:
150 g Oivariinia
1 dl durumvehnäjauhoja
vajaa 2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
ripsaus suolaa
1 kananmuna
2 rkl kylmää vettä
1 dl emmentaljuustoraastetta

Täyte:
350 g broilerin fileesuikaleita (maustamaton)
1 sipuli hienonnettuna
valkosipulirouhetta maun mukaan
1,5 tl paprikajauhetta
1 tl paprikajauhetta (strong)
1 tl currya
1 rkl kanafondia
1 rkl soijaa (jos käytit maustamattomia suikaleita)
suolaa
1 suippopaprika silputtuna (käytin itse puolikkaan keltaisen ja puolikkaan punaisen)
säilykeananaspaloja maun mukaan
Aura-juustoa maun mukaan (tai fetaa, jos et tykkää Aurasta)
(puolikkaita kirsikkatomaatteja)
2 kananmunaa
1,5 dl Mustapekka-ruokakermaa
1 dl Kolme juustoa -ruokakermaa
oreganoa
ripaus currya
1 dl emmentaljuustoraastetta
reilu 1 dl Valion pizzajuustoraastetta

1. Tee ensin pohja nyppimällä rasva ja kuivat aineet sekaisin. Lisää kananmuna, juustoraaste ja vesi. Painele nopeasti taikinaksi. Laita kelmun sisään ja laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi.
2. Laita paistinpannuun hieman öljyä ja aloita paistamaan broilerisuikaleita ja sipuleita. Kun ne ovat vähän ottaneet väriä, lisää valkosipulirouhe, paprikajauheet ja curry. Paista broilerit kypsiksi. Lisää fondi ja soija. Lisää tarvittaessa suolaa, jos broilerit maistuvat savolaisittain tuimilta (mikä muissa murteissa tarkoittaa samaa?). Itse jouduin lisäämään tässä vaiheessa vähän.
3. Ota pyöreä piirakkavuoka ja voitele se. Laita hetkeksi jääkaappiin.
4. Ota jääkaapista vuoka ja taikina. Kauli vähän taikinaa ja nosta se vuokaa. Painele taikina tasaisesti pohjalle ja reunoille.
5. Sekoita kerma-munaseos eli sekoita keskenään kananmunat, ruokakermat, mausteet ja juustoraasteet.
6. Levitä pohjalle ensin broilerit. Sen jälkeen lisää paprikasilppu ja ananaspalat. Lisää Aura-juustoa maun mukaan. Minun oli tarkoitus laittaa myös kirsikkatomaatteja, mutta ne unohtuivat kauppaan. Ensi kerralla kyllä muistan!
7. Levitä muna-kermaseos tasaisesti täytteen päälle.
8. Paista +200 asteessa noin 35 minuuttia. (Itse paistoin 25 minuuttia uunin alimmalla tasolla, sen jälkeen reilu 5 minuuttia keskitasolla ja lopuksi vielä alatasolla. Tuli kaunis pinta ja pohjakin paistui.
9. Anna levätä tovi ennen leikkaamista.

Uunituore broileripiirakka!

Mongolialaista kanaa

Jostain netin syövereissä törmäsin moiseen ohjeeseen. Ruoka oli niin hyvää, että se ansaitsee päästä jakeluun suomenkielisenäkin.

#mongolianchicken

MONGOLIALAISTA KANAA
(3 annosta)

450 g broilerin fileesuikaleita
reilu 1 rkl maissitärkkelystä
2 rkl öljyä
2 tl inkivääriä hienonnettuna
1 rkl valkosipulia hienonnettuna
kevätsipulia hienonnettuna valkoiset ja vihreät osat erikseen
(löytää etnisistä kaupoista ainakin)

kastike:
2 rkl hoisinkastiketta
1 tl seesamiöljyä
1/4 tl mustapippuria rouhittuna
reilu 1 dl soijakastiketta
reilu 1 dl vettä
reilu 2 tl maissitärkkelystä
reilu 1 dl ruskeaa sokeria (ostin etnisestä kaupasta)

1. Tee ensin kastike. Sekoita niin, että sokeri ja maissitärkkelys liukenevat. Jätä odottamaan.
2. Pyörittele kanasuikaleet maissitärkkelyksessä.
3. Kuumenna pannussa öljy ja paista kanat nopeasti kypsiksi. (Älä paista liikaa!)
4. Lisää valkosipuli ja inkivääri. Paista noin 30 sekuntia.
5. Lisää kastike ja sipulin valkeat osat. Keitä, kunnes hieman saostuu.
6. Lisää sipulin vihreät osat ja nosta pannu pois liedeltä. Lisää suolaa, jos soijakastikkeen suola ei ole mielestäsi riittävä.
7. Tarjoile hieman suolatun riisin kanssa.

Selfiepostaus

Olen tosiaan viime aikoina ostellut vaikka mitä. Olen myös huomannut, että kaikki kultaiselta 90-luvulta säilyttämäni vaatteet ja asusteet ovat nyt todella IN. Laitoin esimerkiksi perjantaina töihin viidennellä luokalla ostamani Adidas-verkkatakin. Oli kyllä todellakin teinien mielestä suurinta huutoa. Samoin kävin isojen papukaijakorvistenkin kanssa. Nooh, mikäs 90-lukua muistellessa. Niitä, mitä en ole säilyttänyt, olen näköjään vähän ostanut. Kyllä. Kaapissani odottaa pilottitakki kylmempiä kelejä. Mitähän muuta on vielä luvassa...

Olen ostanut kesällä aika monta perusmekkoa Henkkamaukalta. Löytöjä olen tehnyt paljon myös Newyorkerilta (mm. ruutupaidan ja collegejakkuja). Farkkutakin bongasin Vero Modasta. Lisäksi olen tilaillut Zalandolta eri merkkisiä vaatteita. Ihastunut olen Piecesin perusleggareihin sekä Adidaksen urheilutrikoisiin. Näiden lisäksi eteeni sattui aivan ihan kukallinen Even&Oddin ohut takki. Inhoan kuvata itseäni, mutta ihan jo takin ja kesän kaikkien löytöjen kunniaksi julkaisen nyt kaksi kuvaa. Jee!

Uudet Burberryn lasit

Trikoomekkoselfie

Kukkatakkiselfie

Ps. Kuten huomasitte olen vahingossa oppinut tekemään tuollaisen sekavan nutturan. Jipii, nyt se sitten onnistuukin aina. Ja alimmaisessa kuvassa on jonkilainen viritys. Sekin on jees.

Lohivoileipäkakku (ja kermavaahtoruusut)

Vietimme merkkipäivää viikko sitten. Tein jo aikaisemmin tutuksi tulleen kinkku-salami-juustovoileipäkakun lisäksi ensimmäistä kertaa lohikakun. Se onnistui paremmin kuin hyvin. Utelin vähän täytteitä työkaveriltani. Lopullinen versio oli hieman tuunattu versio siitä. Tarkkoja määriä täytteisiin en kirjoittanut ylös. Kannattaa vähän kokeilla, milloin täytteessä on sopivasti tavaraa, mutta se ei ole liian löysää.

LOHIVOILEIPÄKAKKU

12 henkilölle

Tarvitset: 16 paahtoleipäpalaa ja niistä reunat pois
Kostutus: laihaa kasvislientä

Täyte 1 ja 3:
 - lämminsavulohta
- keitettyä kananmunaa (ainakin 1)
- tilliä hienonnettuna
- sitruunamehua vähän
- ranskankermaa
(Jos täyte on liian löysää, voi lisätä vähän vaikkapa maustamatonta tuorejuustoa.)

Täyte 2:
- paprikaa hienonnettuna
- maustekurkkua pienenä silppuna ja valutettuna
- purjoa hienonnettuna
- mustapippuria rouhittuna
- vähän emmentaljuustoraastetta
- ruohosipulituorejuustoa

Päälle:
Philadelphia-tuorejuustoa ja tilkka maitoa (sopivaksi seokseksi)

Koristeluun:
Esimerkiksi kananmunaa, katkarapuja, tilliä, herneenversoa, viinirypäleitä, oliiveja, tomaattia, kurkkua...

1. Tee ensin täytteet. Mieti, että lohitäytettä pitää riittää kahteen kerrokseen.
2. Laita paahtoleivät pitkäksi jonoksi. Kostuta kasvisliemellä.
3. Levitä reilusti täytettä 1.
4. Laita paahtoleivät päälle. Kostuta ja levitä täyte 2.
5. Toista vaiheet ja lisää viimeisen kerran lohitäytettä.
6. Laita viimeisen kerran leivät päälle. Kostuta kevyesti.
7. Kieritä kakun ympärille ja päälle kelmua. Laita kevyt paino kakun päälle ja nosta se jääkaappiin.
8. Koristele vasta seuraavana päivänä.

Ja kun kerta lupasin...
KERMAVAAHTORUUSUT

Siskoni oli ostanut ruusutyllan, joten pitihän sitä minunkin kokeilla. Mielestäni ihan hyvin onnistuivat, vaikka vaahdon lämmetessä ei kyllä työskentelystä tullut enää mitään.

Tässäpä juhlahumu tältä erää...

Japanilainen vieras ja monta japanilaista herkkua

Juttuhan oikeastaan alkaa jo viime vuoden puolelta Tallinnan-laivalta. Tapasin siellä nuoren naisen, joka oli ensimmäistä kertaa ulkomailla. Ja tuo ensimmäinen kerta suuntautui nimenomaan Suomeen. Hän oli kovin kiinnostunut kaikesta, mm. Nuuksiosta. Sanoinkin hänelle, että Suomeen kannattaa tulla myös kesällä, sillä silloin täällä näkee vähän toisenlaista elämää.

Homma meni siihen pisteeseen, että nyt elokuussa sain vieraakseni japanilaisen. Toimin neljä päivää oppaana ja tulkkina. Ensin vietimme aikaa Jyväskylässa, mutta pariksi päiväksi suuntasimme Siilinjärvelle. Viimeisenä päivänä sitten seikkailimme Porvoossa ja Helsingissä.

Rankka neljän päivän setti, mutta sitäkin antoisampi. Ennen vierailuaan nainen laittoi minulle paketin, joka sisälsi erilaisia japanilaisia snacksejä sekä ruokatarvikkeita. Tuo laatikko painoi oikeasti 10 kg ja se sisälsi vaikka mitä. Kun nainen saapui luokseni, eivät tuliaiset loppuneet laatikon antimiin. Sain hienot syömäpuikot, kortteja, eväslaatikkopyyhkeitä, viuhkan jne. Aivan mahtavaa!

Siilinjärvellä pääsimme testailemaan laatikon tarvikkeita. Ensin maistoimme riisikakkuja, jotka olivat suolaisia mutta makeita päältä. Sitten vuorossa olivat ilmeisesti paputahnalla täytetyt keksit, hedelmähyytelöt, sienen muotoiset suklaat, senchateet (toisessa paahdettua riisiä mukana)... Lista oli loputon. Ai niin! Kalalle maistuvat tikut unohtuivat. Pidin ihan kaikesta. Osa on vieläkin syömättä.

Kokkasimme myös japanilaista. Tarkoitus oli tehdä makizusheja, mutta emme jaksaneet enää mitään. Teimme nimittäin okonomiyakeja osakalaiseen tapaan. Kyseessä on siis jonkinlainen kaalilettu, jonka päälle sivellään okonomiyakikastiketta, japanilaista majoneesia, kuivattua kalaa ja merilevää. Oli todella hyvää! Taikina tehtiin valmiiseen seokseen, johon lisättiin kaalia ja kananmunaa. Helppoa ja aitoa japanilaista.

Myöhemmin sitten testailin kotona muitakin herkkuja. Tein furikakella maustettua riisiä, onigirejä, udonkeittoa ja kara age -kanaa. Olin tyytyväinen kaikkiin! Vielä on kokeilematta mm. otyaduke, joka on siis riisikeitto liemenään vihreä tee.

Vielä on tutustuminen japanilaiseen ruokakulttuuriin kesken. Pidän tonkatsusta, joten sitäkin pitää vielä tehdä. Ehkä pitää pian matkustaa Japaniin...

Valitettavasti en voi ruokaohjeita tänne kirjoittaa. En nimittäin tiedä, mitä kaikki pakkaukset ovat ns. tavallisilla kirjaimilla. En myöskään ole tutkinut, saako kaikkea Suomesta.

Hankintoja (Marimekko, Hobstar, Riva Clothing, Scnd) ja Ravintolapäivä + StreetJKL

Kesän aikana ja tässä alkusyksystä on tullut tehtyä aika paljon erinäisiä ostoksia. Esittelen tässä muutamia.

MARIMEKKO

Ensin metsästin astioita. Leipälautaset sain jopa ihan Stockmannilta, mutta pieniä kippoja jouduin etsimään huutokaupoista ja Facebookista. Kyseessähän on siis juhlamallisto, Kestit.

Kestit

Ostin myös pari laukkua, Mini Matkurin sekä Mini Weekenderin.

Lisäksi ostin myös pari tunikaa, mutta niistä minulla ei ole kuvaa. (Ja kangasta ja...) Olen nyt siis melkoinen Marimekko-tyyppi. 

HOBSTAR

Täydensin lasikokelmaani kesän aikana. Aikaisemmassakin kuvassa näkyy pari Hobstarin lasia, mutta kyllä niitä minulla vähän enemmän on.

RIVA CLOTHING

Kävin Jyväskylässä Designtorilla, josta tein tämän hankintani. Kyseessä on jyväskyläläinen uusi vaatefirma. Toisen pääjehun äiti on kollegani, joten myös siksi olen seurannut Rivan tarinaa jo tovin. Hienoja paitoja!

SCND

Toinen jyväskyläläinen! Ostin vanhasta skeittilaudasta tehdyt korvikset ja pyörän sisäkumista tehdyn kaulakorun. Tästäkin kuullaan vielä!

RAVINTOLAPÄIVÄ

Kankaalla Jyväskylässä järjestettiin Designtorin kanssa samaan aikaan myös Ravintolapäivä. Kävin kahdessa kojussa, Kansaissa ja Holy Crepsissä. Ensimmäisestä ostin aivan ihanan japanilaisen tortillan ja toisesta aidon ranskalaisen crepsin sitruuna-sokeritäytteellä. Nam!

STREETJKL

Juuri eilen loppui pari päivää kestänyt StreetJKL-tapahtuma. Kyseessä oli siis streetfoodiin ja katutaiteeseen erikoistunut tapahtuma. Itseäni kiinnostivat eniten juuri ruokakojut. Kävimme kaverini kanssa testailemassa vaikka mitä, mutta kuvat ovat nyt muutamasta eri kojusta. Maistelimme mm. BurgerBrosin hampurilaista, Mortonin karviaislimsaa, spiraaliperunoita sekä churroja.

Juustotangot

Tässä maailman helpoimmat ja parhaimmat juustotangot! Sainpas pakastinta tyhjennettyä...

JUUSTOTANGOT

Tarvitset:

lehti- tai voitaikinalevyjä
kananmunaa (rakenne rikki)
parmesania raastettuna

1. Leikkaa levyistä leveydeltään noin sentin paksuisia suikaleita (pituussuuntaan leikataan).
2. Uittele suikaleita kananmunassa, lautasella.
3. Kasta molemmin puolin parmesaaniraasteessa.
4. Tee suikaleesta kierre.
5. Paista kierteet uunissa +225 asteessa keskitasolla, noin 6-12 minuuttia.

Pippuripihvi ja sinappi-konjakkikastike

Kyllähän pihvi tarvitsee kunnon kastikkeen. Kesällä ostin pariinkiin otteeseen Kuopion Lihakaupasta marmoroitua naudan ulkofilettä. Paistaminen on helppoa: muutama minuutti molemmin puolin todella kuumalla pannulla tai grillissä, suolaa ja pippuria pinnoille ja folioon lepäämään. Liha on niin hyvää, että sitä voisi kyllä syödä sellaisenaan. Tänä kesänä tein pippuripihvit eli vuorasin pihvin molemmat puolet vastarouhitulla mustapippurilla. Kylkeen sopii todella hyvin alla oleva kastike. Pakko myöntää, että olen todellinen pippuripihvifani.

Pippuripihvi, sinappi-konjakkikastiketta, uusia pottuja ja paprika-sipulipaistosta

SINAPPI-KONJAKKIKASTIKE

2 dl kuohukermaa

alle puolikas lihaliemikuutiofondi

1 rkl dijonsinappia

pienen pieni tilkka konjakkia (n. 1 tl)

- Keittele tovi kasaan - ja se on siinä! Kastike on parhaimmillaan juuri pippuripihvin seurana.

Lankkulohi kaasugrillissä

Tämän ohjeen bongasin Aamu-TV:stä. Kyseessä on Sami Garamin ohje ja todellakin kokeilemisen arvoinen.

LANKKULOHI

1 kirjolohifilee
25 g voita
3 rkl dijonsinappia
nippu tilliä
suolaa

Lisäksi tarvitset puulankun.

1. Liota käsittelemätöntä lankunpätkää yön yli vedessä.
2. Levitä pinnalle voita, sitten sinappia ja sitten tillinoksia. Mausta kirjolohifilee suolalla (runsaasti) ja aseta se nahkapuoli ylöspäin lankun päälle. Ripottele suolaa myös nahan päälle.
3. Nosta lauta kaasugrilliin. Grillaa aluksi niin, että lauta savuaa kunnolla ja palaakin pohjasta hieman. Pienennä sitten lämpöä ja pienennä sitten liekkiä. Grillaa kypsäksi kannen alla epäsuoralla lämmöllä niin, että lohen sisälämpötila on noin +50 astetta.

Tarjoile lohi perunoiden ja esimerkiksi tzatzikin kera.

TZATZIKI

Yhdistelin seuraavia:

Kurkkua raastettuna ja valutettuna
suolaa (myös itkettämiseen)
turkkilaista jogurttia
valkosipulia hienonnettuna
mustapippuria rouheena
hieman sitruunamehua
hieman hunajaa/sokeria
tuoretta minttua silputtuna

Maistele siis!

Kesä paketissa!

Hei vaan kaikille!

Meni monta kuukautta inspiraatiota etsiessä. Niinpä päätinkin jatkossa olla stressaamatta tästä(kin) asiasta. Kirjoittelen, kun siltä tuntuu. Ajattelin kirjoittaa yhden postauksen, jossa lyön nippuun kesän meiningit. Kirjoittelen ruokajutuista kuitenkin erikseen, kunhan endin.

Kesän parhaat asiat:

Maltan-reissu

- Kävin viikon mittaisella kielikurssilla työkaverini kanssa. Lisää voit lukea täältä: https://peda.net/joutsa/smile/om/japlcimij2
Teen myöhemmin tästä oman juttunsa, mutta saatte vielä lueskella Peda.netin versiota.

Blue Window (Gozo, Malta)

Helsinki

- Monta monituista kivaa reissua. Täällähän asuu myös lempinakeroni eli tädin mussukka. Erityisesti tykkään Helsingin ruokatarjonnasta. Aina on jotakin uutta tarjolla.

Kimchi Wagonin ihanaa ruokaa

Siivouspäivän antia

Siilinjärvi

- Mm. uusi harrastus, CrossFit. Rankka lajihan se on, mutta olen nyt sinnikkäästi jatkanut. Vaikka olen tällainen xl-kokoinen sohvaperuna, olen ylittänyt tosisesti itseni. Tavoite on joskus olla m-kokoinen, ei-sohvaperuna. Olin muutenkin melkein koko kesän Siilissä. Oli niin kiva oleilla, kun usein päiviäni ilostuttivat myös lähes vuoden ikäisen tyttösen touhut.

CrossFit Siilinjärvi

Japanilainen uusi ystävä ja hänen vierailunsa
- Lisää tarinaa muissa postauksissa... Oli kuitenkin melko internationaali kesä. Opin paljon japanilaisesta kulttuurista ja erityisesti japanilaisista ruoista. Toivon, että voisin parin vuoden sisällä päästä käymään Japanissa. Olisi ainakin paikallisopas tarjolla.

Sain tuliaisiksi 10 kg japanilaisia herkkuja ja ruokatarvikkeita.

Viikko Luhangassa

- Vuokrasimme mökin ja liikuimme paljon Luhanka-Joutsa-akselilla. Sattui sopivasti kesän ainut sateeton viikko. Mökki oli Haapalan lomamökkien Salakkaniemi. Suosittelen sitä kyllä, jos haluaa viettää viikon rauhassa, kirkkaan veden ääressä ja kuitenkin melko lähellä kaikkea. Mökillä oli täysi varustus, mikä sopi tällaiselle kaupunkilaiselle vallan hyvin.

Vaarunvuorilla

Soutuhommia Hauhalla

Kesä oli ihana, mutta toki hieman liian lyhyt. Kertoilen vähän lisää japanilaisen naisen vierailusta toisessa postauksessa. Samaan postaukseen kerron tarinaa myös hieman ruoista, joita kokkailimme. Muistakin ruokajutuista tulee omat päivityksensä.

Makean tulinen kaalilaatikko

Kaalilaatikko on lapsuuteni inhokkiruokia, mutta olen hiljattain oppinut pitämään kaaliruoista. Päätin tehdä ensimmäistä kertaa kaalilaatikkoa, mutta halusin hieman tulisemman version. Niinpä päädyin kokeilemaan Me-lehden versiota. Taisin kuitenkin laittaa sweet chili -kastiketta ja siirappia hieman enemmän. Olen lisännyt määrät jo ohjeeseen. Jos et tykkää kovin makeasta laatikosta, vähennä määrät (siirappia 1 rkl ja sweet chiliä 1,5 rkl).

MAKEAN TULINEN KAALILAATIKKO
(4-5 annosta)

0,75 dl rikottuja ohrasuurimoita
vettä
suolaa
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
1 chili
puolikas valkokaali (0,7 kg)
10 g voita
250 g naudan jauhelihaa
2 rkl tummaa siirappia
2,5 rkl sweet chili -kastiketta
0,75 rkl HP-kastiketta
5-10 tippaa tabascoa (vihreää tai chipotlea)
1 rkl jeeraa eli juustokuminaa jauhettuna
0,5 rkl kuivattua timjamia
0,5 rkl rouhittua mustapippuria
0,5 rkl kurkumaa
0,5 tl jauhettua korianteria
0,5 rkl paprikajauhetta
0,5-0,75 tl suolaa
0,5 lihaliemifondikuutiosta
2 dl kiehuvaa vettä

1. Keitä ohrasuurimot kypsäksi paketin ohjeen mukaan suolaisessa vedessä. Siivilöi ja huuhtele.
2. Pilko sipuli, valkosipulin kynnet ja chili hienoksi.
3. Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi.
4. Sulata voi suuressa kattilassa. Lisää sipuli- ja chilisilput. Kypsennä niin, että ne vähän pehmenevät. Lisää jauheliha ja ruskista kypsäksi.
5. Lisää kaalisuikaleet, siirappi sekä kaikki maustekastikkeet ja mausteet kattilaan. Kypsennä välillä sekoittaen noin 15 minuuttia.
6. Mausta suolalla ja lisää ohrasuurimot joukkoon.
7. Kaada seos voideltuun vuokaan ja valuta vedestä ja lihaliemifondikuutiosta tehty seos joukkoon.
8. Lisää pinnalle voinokareita ja siirappiraitoja.
9. Paista +170 asteessa ainakin 60 minuuttia, mielellään kauemmin, kunnes pinta on kauniin ruskea. Jos pinta meinaa kärtsähtää, voit lisätä folion päälle.

Nyhtökaura-bbq-pizzat

Opettajan toukokuu on kiireisintä aikaa. Siksipä ei oikein jaksa kauheasti tehdä mitään töiden lisäksi. Sain kuitenkin viikko sitten metsästettyä käteeni pari pakettia nyhtökauraa. Päätin ensiksi kokeilla tuttua ja turvallista bbq-pizzaa.

Nyhtökaurani oli nude-versiota, joten päätin ensin marinoida nyhtiksen. Se oli hyvä ratkaisu, sillä jotakin makua kaipaisi lihaankin, jos sellaista käyttäisi. Bbq-kastikkeen keittelin vanhalla ohjeella. Tein kaksi lankkupizzaa, koska niiden muotokieli miellyttää parhaiten. Lutraan itse kunnolla juustoa, joten lopputulos on ihanan mehevä. Täytteeksi laitoin bbq-kastikkeen ja nyhtiksen lisäksi Aura-juustoa, ananasta ja suippopaprikaa.

NYHTÖKAURA-BBQ-PIZZAT
(2 lankkupizzaa, 4 hlöä)

Nyhtökauraa marinoituna:

1 pkt nyhtökauraa (nude)
1/3 dl rypsiöljyä
reilu 0,5 rkl sitruunamehua
0,2 dl soijakastiketta
vajaa 1 tl mustapippuria rouhittuna
1,5 tl paprikajauhetta
vajaa 1 tl currya
0,5 tl valkosipulijauhetta
0,3 tl sipulijauhetta
1/4 tl suolaa
0,3 tl chilijauhetta
0,3 tl jeeraa
0,3 tl savupaprikajauhetta
(lisää suolaa)

1. Kaada nyhtökaura pussiin. Kaada marinadi päälle.
2. "Murentele" kauraa. Anna levätä pari tuntia.

Bbq-kastike:

14 rkl Heinz-ketsuppia
13 rkl ananasmehua
2 rkl Coca-Colaa
11 rkl fariinisokeria
3 rkl tomaattipyrettä
5 tl Chipotle Tabasco -kastiketta

1. Laita ainekset kattilaan. Keitä kasaan jokunen minuutti. Maistele. Lisää tarvittaessa makeutta (sokeria/ananasmehua).

Lankkupizzapohjat (2 kpl):

1,5 dl vettä
1/3 pkt tuorehiivaa
reilu 0,5 tl suolaa
ripaus sokeria
2 rkl öljyä
3-4 dl durumvehnäjauhoja

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen (0,5 dl). Lisää loput kädenlämpöisestä vedestä (1 dl).
2. Lisää suola, sokeri, öljy ja jauhot.
3. Alusta taikinaa tovi. Taikinan pitää irrota käsistä.
4. Kohota kaksikertaiseksi.
5. Jaa taikina kahteen osaan.
6. Kauli kahdeksi lankkumaiseksi, pitkulaiseksi pizzaksi. Yritä tehdä mahdollisimman ohut pohja.
7. Tee tarvittaessa pienet reunat rullaamaalla hieman reunoista.
8. Lisää täytteet.

Pizzan täyttäminen ja paistaminen:

bbq-kastiketta
Valion pizzajuustoraastetta
Valion Aura-juustoa
ananasta paloina
suippopaprikaa viipaleina

1. Levitä pohjan päälle bbq-kastiketta.
2. Lisää reilusti Valion pizzajuustoa. (Oikeasti saa olla paljon.)
3. Lisää murenneltu nyhtökaura tasaisesti juuston päälle.
4. Lisää Aura-juustomuru, ananaspalat ja viipaloidut paprikat.
5. Ripottele vielä vähän juustoa päälle.
6. Paista pizzatoiminnolla (kiertoilma+alavastus) +230 asteessa 11-13 minuuttia yksi pizza kerrallaan.

Banaaniletut (ne kuuluisat)

Tässä on taas yrittänyt hieman karsia hiilareiden tasoa, joten korvaavia juttuja on pitänyt jostain kehitellä. Muistin sitten jostain viime vuoden hitin: banaaniletut! Näitä sitten testailin ja kovin tykkäsin. Helpot ovat kuin mitkä ja sopivat kyllä hyvin moneen ruokavalioon.

Mielenkiinnosta testasin myös sokeritonta kinuskia. Kyllähän se ällömakeaa oli ja pystyin letun kanssa syömään sitä vain pieninä tippoina. Jos kantti kestää, niin kannattaa moista kokeilla. Itse aion jatkossa pysyä ihan normaalissa kinuskissa.

Lettujen kanssa voi tarjota tuoreita marjoja, kermavaahtoa, rahkaa...mitä tahansa. Paistoin letut blinipannulla, joka sopi tähän tarkoitukseen hyvin. Letut pysyivät kasassa, enkä tarvinnut vehnäjauhoja tai kaurahiutaleita ollenkaan. Kokeilkaa, jos myöhästyitte tekin viime vuoden suurimmasta kouhotuksesta.

BANAANILETUT
(4 blinipannun kokoista lettua)

2 kananmunaa
iso banaani
0,5 tl leivinjauhetta

1. Soseuta banaani ja kananmunat kulhossa sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.
2. Sekoita joukkoon leivinjauhe.
3. Kuumenna blinipannu kuumaksi, minkä jälkeen laske lämpöä melko roimasti.
4. Sipaise pannulle voita. Paista letut miedolla lämmöllä molemmin puolin.

Huom!
- Älä käännä lettua liian aikaisin. Se tuppaa helposti hajoamaan.
- Jos haluat hurjastella ja kokeilla sokeritonta kinuskia, keitä se kuohukermasta (2 dl) ja steviasta (alle puolet kerman määrästä). Varoitan, että ytyä on!

Feikkipestopasta kesäkurpitsasta + normaali pestopasta

No niin! Sarjassamme "en tiedä, oliko hyvä kokeilu" tuli tehtyä reilu viikko sitten. En nyt juurikaan tällä hetkellä syö pastaa, joten kiinnosti korvata se jollakin. Olin nähnyt useissa blogeissa pastankorvikkeena kesäkurpitsaa, ja siitä se idea lähti. Rakastan pestopastaa, joten halusin kokeilla juuri sitä.

Kaikki meni kyllä ihan putkeen, mutta ihan en ollut tyytyväinen makuun. En oikein kesäkurpitsasta välitä, ja maku puski kyllä kaiken läpi. Jaan kuitenkin ohjeen ja idean, sillä joku enemmän kesäkurpitsoista pitävä innostuu varmaankin tästä.

Jos et välitä ollenkaan kesäkurpitsasta, lue normaalin pestopastan ohje alempaa.

"Pasta" odottaa vielä parmesania,

FEIKKIPESTOPASTA
(2 annosta)

1 kesäkurpitsa
pestokastiketta
valkosipulia hienonnettuna
kirsikkatomaatteja
fetakuutioita
mustapippurirouhetta
suolaa
parmesania

1. Kuori kesäkurpitsa kuorimaveitsellä. Tee "pastat" kuorimalla kuorimaveitsellä ikään kuin nauhapastaa. Älä käytä vetistä keskustaa ollenkaan!
2. Valuta ja kuivaa talouspaperilla. Halutessasi voit "itkettää" kurpitsat suolan avulla.
3. Puolita kirsikkatomaatit, hienonna valkosipuli ja ota feta ja pestokastike valmiiksi.
4. Käytä kesäkurpitsat nopeasti pannulla (pari minuuttia riittää.)
5. Sekoita nopeasti joukkoon muut aineet parmesania lukuun ottamatta. Jokainen voi laittaa pestoa ja muita aineksia oman maun mukaan.
6. Laita lautaselle. Ripottele päälle raastettua parmesania.

Huomioita:
- Kannattaa kokeilla, milloin kesäkurpitsat ovat kypsiä.
- Tämä on todellista pikaruokaa eli kannattaa nauttia heti.
- Pestoa voi olla melko runsaasti, jotta se maistuu.


PESTOPASTA

Ja jos ei kesäkurpitsa maistu, voi tehdä ihan oikeaa pestopastaa samoista aineksista. Käyttää kesäkurpitsan tilalla oikeaa pastaa ja keittää sen ensin melkein al denteksi hyvin suolatussa vedessä. Sitten lisää joukkoon muut aineet parmesania lukuun ottamatta. Siinähän se olikin! Pastan päälle ripotellaan syömisvaiheessa parmesania.

Emilia Kareninan lastenmalliston tyynyt

Vanhan tuttuni asunto-, talo- ja sisustusprojekteja olen seurannut ilolla jo pitkän ajan. (Ps. Seuraa sinäkin ja kurkkaa Valontalo-blogi!) Olin todella innostunut, kun huomasin Emilian laajentaneen osaamistaan sisustustuotteisiin. Erityisesti ihastuin pian lanseerattavan lastenmalliston tyynyihin. Eihän minulla lapsia ole, mutta onneksi lähipiirissä on ihania pieniä lapsosia... Näinpä siis päädyin tilaamaan Emilialta kolme tyynyä, joista harmaan kyllä pidän ihan itselläni.

Haluan ehdottomasti tukea suomalaista käsityötä ja arvostan suuresti sitä, että markkinoilla on ihan oikeasti suomalaisia tuotteita. Hienoa, että joku tekee tuotteet itse. Pian lanseerattavaan mallistoon kuuluu tyynyjen lisäksi paljon muutakin ihanaa (myös aikuisille). Kannattaakin siis käydä katsomassa tuotteita Emilia Kareninan sivuilla. Jos tarvitset sisustussuunnittelua, niin sitäkin on tarjolla. Monipuolista toimintaa siis!

Kyllähän tämä nyt mainostamisen puolelle menee, mutta en vaan voi sille mitään, että haluan hehkuttaa näitä tuotteita. Ovat aivan todella hienot nämä tyynytkin, niin minkäs sille voi.

Tyynyjen värivaihtoehtoina olivat roosa, minttu, harmaa ja valkoinen. Lapselle tilasin roosan ja mintun väriset tyynyt, koska vauvan omassa sängyssä on ihan samoja värejä. Itselleni tilasin neutraalin harmaan. Alun perinkin ihastuin tyynyjen muotoiluun sekä ommeltuihin silmiin. Tyynyt ovat vain ihan todella söpöt. Mielelläni maksan siitä, että joku keksii ja tekee. Ja luottaa omiin kykyihinsä.

Jos minulla olisi lapsia, tilaisin myös Emilian suunnitteleman talosängyn. On se vaan sen verran hieno.

Noh, jos nyt vähän vähemmän tähän loppuun hehkutan. Käykää itse katsomassa Emilian touhuja.

Ja nyt sitten ihastelkaa niitä tyynyjä. Niitä saa tilaamalla tai ostamalla ensi viikonloppuna Kuopio Designmarket -tapahtumasta, jossa on lukuisa määrä kotimaisten suunnittelijoiden ja tekijöiden tuotteita myynnissä. Ja kukapas muu on ollut tapahtumaa puuhamassa kuin Emilia. :) Harmi, etten itse tapahtumaan pääse.

Tyynyt etupuolelta

...ja takaa!

Tiedän. Ne ovat ihanat.

Pientä naposteltavaa: mikrosipsit ja lakritsimantelit

LAKRITSIMANTELIT JA MIKROSIPSIT

Olisi taas useampikin juttu naputtelematta, mutta päätin lähteä purkamaan tätä tekstien vyyhtiä kaikkein lyhyimmällä postauksella.

Reilu viikko sitten vietin synttäreitäni ja päätin viedä töihin gluteenittomia herkkuja. Olin jo aikaisemmin tehnyt minttuisen kinuskikakun, joten sellaisen tein nytkin. Lisäksi halusin pieniä naposteltavia juttuja, ja netin ihmeellisestä maailmasta löysinkin pari kiinnostavaa reseptiä. Ensin löysin lakritsimantelit (alun perin HS:n ohje) ja sitten ns. mikrosipsit (alkup. täältä). En uskonut, että mikrossa voi tehdä sipsejä, joten ihan pakko oli kokeilla. Ja voin kertoa, että kyllä voi tehdä ja hyviä sipsejä tulevi. Lakritsimantelitkin olivat superhyvä herkku.

LAKRITSIMANTELIT

1,5 tl vettä
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
reilu 1,5 tl lakritsijauhetta
100 g kuorellisia manteleita

päälle:
1-1,5 tl lakritsijauhetta

1. Sekoita vesi, suola, sokeri ja lakritsijauhe hyvin keskenään.
2. Lisää mantelit ja sekoita hyvin.
3. Asettele mantelit pellille leivinpaperin päälle niin, että ne eivät ole päällelkäin. Paista +200 asteessa 7 minuuttia.
4. Nosta pelti pois uunista ja odota ihan pieni tovi. Irrottele mantelit irti leivinpaperista, ripottele päälle loppu lakritsijauhetta ja sekoittele.
5. Kaada tarjoiluastiaan. Kaada joukkoon leivinpaperin päälle jäänyt "sälä".

Huomioita:
- Nämä jakavat vähän mielipiteitä. Ei siis ehkä kannata olla ainoa tarjottava.
- Nämä ovat superhelppoja tehdä. Ensi jouluna jokainen kaveri saa lahjaksi pussillisen näitä.

MIKROSIPSIT

Rosamunda-perunoita
hienoa merisuolaa
rypsiöljyä
(halutessasi yrttejä, mausteita...)

1. Viipaloi kuorellinen ja pesty peruna ohuiksi lastuiksi. (Raastiraudan se viiltosivu on ihan jees.)
2. Kuivaa viipaleet leivinpaperilla.
3. Leikkaa leivinpaperista mikroosi sopiva pala.
4. Kaada rypsiöljyä kippoon ja kasta siinä sormesi. Hiero rypsiöljy perunalastuihin.
5. Asettele perunalastut leivinpaperin päälle niin, etteivät ne ole päällekkäin. Ripottele tässä vaiheessa suolaa (ja mausteita).
6. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 2,5 minuutista 3,5 minuuttiin. (Seuraa paistumista ja säädä aika sen mukaan.)
7. Siirrä puhtaan leivinpaperin päälle jäähtymään.
8. Nauti!

Huomioita:
- Sipsien tekeminen on melko hidasta, mutta lopputulos palkitsee.
- Itse käytin sitä samaa leivinpaperia todella monta kertaa. Pyyhin vain välillä rasvat ja suolat pois.
- Käytin mikroa monta kertaa peräkkäin. Oma mikroni ainakin kesti hyvin moisen tehokäytön.
- Jokaista "paistoa" pitää vahtia, sillä aika vaihtelee. Keskimmäiset tuppaavat tummumaan liikaa.
- Ensi kerralla kokeilen maustamista.

Lanzarote (Puerto del Carmen)

Enpä olisi arvannut vuosi sitten Teneriffan-juttua kirjoittaessani, että oikeasti päädyn seuraavaksi Lanzarotelle. Päädyimme kuitenkin taas Kanariansaarille, sillä seurueessamme oli 6 kk:n ikäinen pieni matkustaja. Emme siis vielä ainakaan uskaltaneet lähteä esimerkiksi Thaimaahan. Ja Teneriffalla tuli käytyä jo, joten oli aika etsiä uusi saari.

Saarihan ei varsinaisesti minulle ollut uusi. Olin käynyt kummitätini kanssa ensimmäisellä ulkomaanmatkallani vuonna 1990 juurikin Lanzarotella. Silloin olimme Costa Teguisesssa, mutta en muista reissusta yksittäisiä muistoja enempää.

Nyt keskitytään kuitenkin nyt tämän vuoden kokemuksiin Lanzarotesta. Tuttuun tapaan käsittelen paikkaa aiheittain ja muistutan, että en tee tässä mitään virallista matkaopasta. Kertoilen asioista niin kuin itse ne koin. Olin Lanzarotella viikon 9.

Karu Lanzarote viehättää.

PERUSTIETOA

Kaivelin tietenkin jo etukäteen esiin ne perusasiat. Tässäpä ne Wikipediasta hienosti kopioituna.

"Lanzarote on Espanjalle kuuluva saari Atlantin valtamerellä. Se on yksi Kanariansaarista. Saari sijaitsee noin 140 kilometrin päässä Pohjois-Afrikan rannikosta. Lanzarotelta on 15 kilometrin matka Fuerteventuralle ja kahden kilometrin matka Graciosalle. Ensimmäinen saarella annettu nimi oli Insula de Lanzarotus Marocelus, jonka sille antoi Angelino Dulcert.


Lanzaroten pinta-ala on 807 neliökilometriä ja sen väkiluku oli 139 506 vuonna 2008. Saarella on pituutta noin 60 km ja leveyttä noin 20 km. Saarella on 213 kilometriä rantaviivaa. Saarella sijaitsee Arrecifen lentoasema.

Lanzaroten on arveltu olevan ensimmäinen Kanariansaarista, joka koskaan asutettiin. Se nousi vedenpinnan yläpuolelle noin 19 miljoonaa vuotta sitten. Saari on maisemiltaan hyvin karu ja kasvillisuutta on vähän. Lanzarote poikkeaa muista Kanariansaarista sen pelkistetyn värimaailman vuoksi. Lähes kaikki saaren rakennukset ovat matalia ja valkoiseksi kalkittuja. Saaren yleisilmeeseen ja tulivuoritoimintaan läheisesti liittyvien nähtävyyksien syntyyn on vaikuttanut saarella asunut taiteilija Cesar Manrique yhdessä saaren hallinnon kanssa. Lanzarotella sijaitsee Kanariansaarten toiseksi suosituin luonnonnähtävyys, Timanfayan kansallispuisto, joka on perustettu 1974."

LENNOT JA MAJOITUS

Tällä kertaa päädyimme ihan perinteiseen pakettimatkaan. Matkanjärjestäjäksi valikoitui Aurinkomatkat, sillä heillä oli tarjolla meille sopiva majoitus sopivaan hintaan. Mikä lie lipsahdus hinnassa lienee käynyt, sillä sama majoitus maksoi viikkoa aikaisemmin ja viikkoa myöhemmin 200 euroa enemmän per henkilö! No, meitähän tämä tietenkin miellytti. Varasimme matkan jo heinäkuussa, sillä hiihtolomareissut tuppaavat menemään aika nopsaan. Varasimme yhden kaksion ja yhden huoneiston, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Näin jokaiselle oli tarpeeksi tilaa. Ja Aurinkomatkat eivät veloittaneet yhdestä tyhjästä vuoteesta. Sekin oli todella jees.

Lennot lensimme tietenkin Finnairilla. Kaikki meni todella hyvin, sillä koneessa oli superhyvät penkit ja hyvin tilaa. Matkustamohekilökunta sen sijaan oli vähän niin ja näin. Tuntui, että he tekivät pakolliset hommansa ja painelivat sen jälkeen verhon taakse tekemään omia juttujaan. Palvelu oli myös todella hidasta. Harmi. Tähän on kai kaikessa säästämisessä tultu. Ruoka koneessa oli hyvää, mutta se piti nykymaailman tyylin mukaisesti maksaa erikseen ja tilata etukäteen.

LENTOKENTÄLTÄ KOHTEESEEN

Meidän matkamme hintaan kuului "ilmainen" lentokenttäkuljetus kohteeseen. Vaikka näin ei olisi, kulkeminen kohteeseen olisi helppoa. Kentältä on Puerto del Carmeniin noin 8 minuutin matka. Ei siis kovasti köyhtyisi, vaikka taksilla suhaisi tuon välin. Bussillakin kaupunkiin pääsisi.

HOTELLI

Majoituspaikaksi valikoitui huoneistohotelli Hyde Park Lane. Kyseinen hotellikompleksi on aika iso, mutta sitä ei kuitenkaan sellaiseksi tajua. Samalla nimellä myydään bungaloweja ja oman uima-altaan sisältäviä asuntoja. Me päädyimme halvempaan vaihtoehtoon eli emme omaa uima-allasta halunneet. Vaikka tosiaan alue on iso, siellä on rauhallista. Kaikki huoneistot ovat yhdessä tasossa, joten yksityisyyttä piisaa. Ihmisiä varmasti on paljon, mutta se ei tunnu siltä.

Huoneistoihin oli helppo kulkea.

Hotellin allasalue oli ihan viihtyistä. Altaiden piti olla lämmitettyjä, mutta tuskin sitä olivat. Kerran kävin uimassa ja oli ihan pirun kylmää vettä. Pahempi kuin uimahallin kylmäallas konsanaan! Allasbaarissa tuli syötyä pari kertaa lounasta. Ei kyllä kummoista ollut tarjolla, ja on harmi, ettei hotelli panosta ruokapuoleen. Pitää aina lähteä muualle syömään, jos ei halua tonnikalasalaattia (tomaattia + tonnikalaa) tai rasvaisia toasteja ja burgereita tai pakastepizzaa.

Hotellin allasalue

Olimme maksaneet aamiaisesta, sillä se ei tuonut kovin paljon lisähintaa. Se kyllä kannatti, vaikkei aamiainenkaan ollut mikään huippu. Tarjolla oli kuitenkin perussetit ja niitä vähän jopa vaihdeltiin. Silti jäi vähän sellainen rasvainen ja einesmäinen fiilis. Olisin kyllästynyt, jos olisin joutunut jatkamaan tuon aamiaisen syömistä vielä viikon.

Kerran emme jaksaneet lähteä illallispaikkaa etsimään ja söimme hotellilla. Buffet taisi maksaa 12 euroa ja sisälsi ihan ok setin perusruokia. Silti tuo 12 euroa tuntui melko kovalta hinnalta. Nooh, kyseessä oli vain yhden illan hätäratkaisu. Ja tilaamani sangria oli maukasta.

Joku voisi sanoa, että hotelli sijaitsee syrjässä. Se tietyllä tavalla pitää paikkansa. Puerto del Carmenin vanhaan keskustaan on varmaan se 4 kilometriä matkaa. Ensimmäiset ravintolat ja palvelut ovat kuitenkin alle kilometrin päässä, joten ei hotellivalinta huono ollut. Sitä paitsi hotelli on lähellä hienoa ja suurta rantaa. Hotellilta on rantakadulle tosiaan se alle kilometriä. Rantakatu jatkuu aina sinne Puerto del Carmenin satamaan saakka ja sitä pitkin onkin kiva kävellä. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja korkeuseroja on vähän. Siksi kohde sopii myös liikuntarajoitteisille.

Hotellia markkinoitiin edullista majoitusta etsiville. Se piti paikkaansa, sillä olihan se hieman jo kulahtanut. Ei kuitenkaan niin paljon, että se olisi haitannut. Perusasiat olivat siis ihan kunnossa.

KAUPUNKINÄKYMÄÄ

Kovin vähän tuli kuvattua. Tämä johtui siitä, että puhelin oli aina muualla kuin mukana. Puerto del Carmenissa on oikeastaan kaksi kivaa asiaa: rantakatu ja satama. Sen lisäksi Arrecifeen päin mennessä on pieni keskittymä myöskin rantakadulla. Rantakadulla on perusasiota: putiikkeja turistikrääsöineen sekä erilaisia ravintoloita lähes identtisine ruokalistoineen. Perinteinen turistipaikka siis. Meininki oli rauhallinen ja kohteessa oli paljon iäkästä porukkaa. Se ei meitä kyllä haitannut yhtään. Ehkä kaikkia Kanarian kohteita vaivaa vähän samanlainen päivittämisen tarve. Tuntuu, että parhaat vuodet ovat olleet joskus, mutta eivät ainakaan nyt. Autioita liiketiloja ei Teneriffan Puerto de la Cruzin tapaan kuitenkaan ollut. Ihmisiä ja elämää siis oli! Ihmettelimme oikeastaan isäni kanssa, mikseivät suomalaiset käy Lanzarotella niin paljon kuin vaikkapa Gran Canarialla. Paikka oli sen verran jees, etten näe mitään syytä moiseen ilmiöön.

SÄÄ

Säähän se on aina, mikä kiinnostaa. Olinkin jo seurannut Lanzaroten säätä koko talven. Olin koko ajan mielissäni, sillä sää oli koko ajan todella hyvä. Tai oli. Viikko ennen reissuamme sää muuttui todella huonoksi (sateita, hullua tuulta, kylmää). Niinpä sitten pelkäsin, että meidänkin reissumme oli pilalla. Ja pari ensimmäistä päivää siltä tuntuikin, koska oli kylmä. Saarella tuulee koko ajan paljon, joten jos aurinko oli pilvessä ja vettä satoi, oli jäätävän kylmä. Tuulesta on hyötyä, kun on kuuma, sillä mukavasti se tuuli viilentää oloa.

Parin ensimmäisen huonon päivän jälkeen kelit olivatkin sitten mahtavat. Niin mahtavat, että onnistuin polttamaan selkäni rantakatua talsiessa. Eihän säätä voi koskaan ennustaa. Silti vaikuttaa siltä, että tuo huono ajanjakso oli kuitenkin vain reilu viikko vuodesta. Aika vähän siis Kanarialla palellaan. Kyllähän se olisi harmittanut, jos viikkoa aikaisemmin saarella olisin lomaillut. Nyt sai kuitenkin nähdä kaikenlaiset sääilmiöt, mutta pääosin oli todella hyvät kelit.

Hyvä keli!

TEKEMISTÄ JA KOHTEITA

Eteläinen Lanzarote

Ilmoittauduimme tälle retkelle Aurinkomatkojen kautta. Ensin ajoimme bussilla Playa blancaan, josta haimme lisää kyytiläisiä. Sitten ajoimmekin mm. Yaizan kylää ihastellen ensiksi kameliratsastuspisteelle. Itse ratsastus oli jees ja kesti noin 20 minuuttia. Sen jäkeen suuntasimme Timanfayan kansallispuistoon. Omalla autolla pääsee hienon maisemaravintolan nurkille, mutta varsinainen kierros kansallispuistossa pitää hoitaa linja-autolla. Aurinkomatkojen bussilla oli oikeus kiertää reitti, mutta varsinainen opastus tuli nauhalta. Aivan järisyttävän hienot ja pelottavat maisemat kyllä olivat! Kuvia ei juuri ole, sillä bussista oli vähän hankala kuvata. Kansallispuiston jälkeen kohteena oli El Golfo eli ns. vihreä laguuni. Nyt siellä oli pieni remppa kesken, joten ihan parhaimmillaan kohde ei ollut. Kiinnostava paikka oli kuitenkin. Viimeisenä kävimme Los Hervideroksella eli tyrskykallioilla. Hieno paikka kyllä on tämäkin. Suosittelen kyllä retkeä lämpimästi! Näkee muutakin kuin sitä turistielämän rytkettä.

Ei kannata heittää vettä maan sisään...

Maan sisältä tuleva kuumuus paistaa potutkin.

Kameliparkki

Tyrskyjä!

El Golfo oli rempassa...

Pohjoinen Lanzarote

Tälle retkelle en tällä kertaa osallistunut. Jos olisi ollut aikaa enemmän, olisin kyllä käynyt pohjoisessakin. Koska laavatunneleissa kävin silloin 1990 juurikin Lanzarotella ja Turkissa pari vuotta sitten, valitsin retkeilykohteeksi eteläisen Lanzan. Jos aikaa on, käykää nyt ihmeessä siellä pohjoisessakin.

Rannat

Arskaa voi ottaa hotellien altailla tai hienoilla rannoilla. Saaren paras ranta on Playa Blancassa (Papagayo), mutta hienoja paikkoja löytyy myös Puerto del Carmenista. Suurin ja hienoin sekä myös hyvin rauhallinen ranta on Playa Pocillo (meidän lähirantamme). Jos kaipaa enemmän palveluja, voi suunnata vähän pienemmälle rannalle keskustaan.

Lähiranta on melkoisen suuri.

Surffaus

Eräs seurueemme jäsen kävi surffaamassa. Carmenissa ei pääse surffaamaan, vaan on matkustettava saaren toiselle puolelle. Reissuja myyvät niin hotellit, eri firmat kuin kotimaiset matkanjärjestäjätkin. Kohteessa voi olla yötä, mutta yhden päivän reissukin on mahdollinen. Parhaat aallot ovat aamuisin, joten reissu kannattaa sopia etukäteen...ellei sinne hurauta itse autolla. Seuruueemme miekkonen kehui kyllä surffauskokemustaan hyväksi, joten sitäkin voi suositella.

Shoppailu

Rantakadulla myydään lähinnä turistikrääsää, mutta onpa siellä esimerkiksi Adidaksen liikekin. Eräs ostoskeskus löytyy melko läheltä satamaa ja on nimeltään Biosfera. Siellä oli lähinnä espanjalaisia vaateliikkeitä rivi rivissä (eli mangot, bull&bearit ja blancot). Siellä sijaitsee myös Mäkkäri, jos Bic Maciä tulee ikävä.

Ostoskeskus illalla

Rantakatua tuli enimmäkseen käveltyä Los Pocilloksesta satamaan päin. Niinpä matkan varrelle sattui paljon kaikkea katseltavaa. Suosittelekin pientä kävelyä Av. de las Playasta pitkin aina satamaan saakka. Pikkukatuja ja sitten sen Calle Juan Carlos I, jossa kauppakeskuskin sijaitsee.

Ruokakauppaketjuja ovat Spar ja Hiperdino. Ruoka ja käyttötavarat ovat melko edullisia näissä liikkeissä.

Markkinat

Joka sunnuntai on Teguisen kylässä markkinat. (Huom! Teguise on eri asia kuin Costa Teguise.) Sinne pääsee autolla tai paikallisbussilla. Me kuljimme sinne paikallisbussilla San Antonio -pysäkiltä. Kyyti maksoi muutaman euron.

Markkinat olivat todella laajat, mutta mielestäni tarjonta ei oikein vastannut odotuksiani. Afrikkalaisia "melkein aitojen laukkujen" myyjiä oli ihan liikaa. Missä paikalliset tuotteet? Olihan siellä, joo, jotain paikallista, mutta kokonaiskuva jäi vaisuksi. Meille vielä sattui todella huono sää, joten lopputulema oli huono. Kannattaa kuitenkin käydä katsomassa ja toteamassa itse, mitä markkinoista on mieltä. Hauskaa oli, että joitakin ysärituotteita myytiin siellä edelleen - siis samoja kuin silloin 1990, kun edelliskerran markkinoilla kävin.

Markkinoilla parasta antia olivat churrot. En tiedä varmaan mitään parempaa kuin tuoreet churrot sokerin kera.

Markkinahumua

Kylmä oli ja välillä sadekin yllätti.

Churrot!

Muut kaupungit

Jos on aikaa, voi käydä katsastamassa esim. pääkaupungin, Arrecifen. Meidänkin oli tosiaan tarkoitus siellä käydä, mutta ei vaan riittänyt tällä kertaa aika. Muita paikkoja ovat esim. turistikohteet Playa Blanca ja Costa Teguise (jossa siis olin 90-luvulla). Pieniä kyliä on vähän siellä täällä.

Pyöräily

Vuokrapyörä paras pyörä. Puerto del Carmenin sataman liepeiltä kulkee pyörätie rantaa pitkin aina Arrecifeen saakka! Tie oli hyväkuntoinen, joten kylläpä sitä kelpaa retkeillä. On muutaman sadan metrin kohta, jolla ei ole varsinaista pyörätietä, mutta muutenpa on. Loistava baana! Lähin pyörävuokraamo meillä oli rantakadun ja Calle Yugoslavian kulmauksessa.

Kunnon baana!

Vesipuistot

Lapsille on kaksi vesipuistoa. Toinen on Costa Teguisessa (ilmeisesti talvet kiinni) ja toinen Playa Blancassa. Pieniä ovat molemmat, mutta ainakin ensimmäinen oli ihan jees 90-luvulla. Netti tiesi kertoa, että paikka on nykyään hieman kulahtanut, mutta uskoisin lasten viihtyvän.

LIIKKUMINEN

Taksi

Kallein liikkumamuoto on taksi, mutta sekään ei maksa juuri mitään. "Keskustaan" ajaminen maksoi ehkä sen kolme euroa. Pidemmistä reissuista kannattaa sopia eteenpäin. Lanzarotella ei taida pahemmin koijareita olla, ja mittarit ovat päällä kyllä aina.

Bussi

Bussilla liikkuminen on edullista ja helppoa. Pysäkit on nimetty hotellien mukaan ja matka maksetaan kuskille. Kovin ovat tarkkoja, ettei ylimääräisiä matkustajia tule kyytiin. Välillä busseissa näkyi tarkastajiakin, sillä ylilasti on tosi nou nou. Meidän lähin pysäkkimme oli San Antonio. Siitä pääsi kyllä joka suuntaan saarta.

Pyöräily

Hieno baana kulkee rantaa pitkin, joten pyörän vuokraaminen kannattaa. Muutenkin tiet ovat hyvässä kunnossa, joten pyöräilyä harrastavienkin kannattaa tulla Lanzarotelle. Kilpapyöräilijöitä tuli vastaan todella usein.

Kävely

Ei maksa mitään ja on paras väline. Jos vaan jalat kantaa, niin suosittelen kävelyä.

RUOKAA

Kuten useissa turistikohteissa, Lanzarotellakin lähes jokainen ravintola tarjoaa samanlaisia eväitä: pizzaa, pastaa, pihvejä ja salaatteja. Poikkeuksena oli, että kohteessa oli todella paljon intialaisia ravintoloita. Se oli mielestäni kiintoisaa, ja kävinkin testaamassa yhtä. Kanarian ryppyperunoita saa lähes joka paikasta, vaikka usein ruoissa on vakiona lisukevaihtoehtona ranskalaiset. Tylsää.

Kaikki syömämme ruoka oli hyvää ja varsin edullista. On vain päivän ruokahaluista kiinni, mitä kallistuu suuhunsa laittamaan. Testasin itse pihvit, pastat, pizzat, intialaiset ruoat ja tapakset. Lisäksi tuli herkuteltua jäätelöllä ja churroilla. Mitään kovin spesiaalia ei tullut vastaan, mutta lähes aina jäi hyvä mieli ruokailusta. Ehkäpä se lomalla onkin parasta: syödä vaan niin, että maha halkeaa.

Aamulla söimme aina aamupalan ja päivällä jotain pientä (tai välillä suurta). Usein päivällä haukkasimme jotain hotellilla, sillä ei jaksanut tai ehtinyt lähteä kovin kauaksi.  Usein olimme kävelemässä tai retkeilemässä, joten päivällä söimme sitten liikkuessamme jossain. Illalla pyrimme aina sitten löytämään joka kerta eri paikan. Siksi en millään muista kaikkia paikkia nimeltä. Ja kuten sanottu, on oikeastaan ihan sama minne menee. Aina on ihan hyvää ruokaa.

Kokeile ainakin näitä:

- Kanarian ryppyperunat, papas arrugadas, parilla erilaisella mojo-kastikkeella

- Alkupaloista valkosipulileipä juuston kera (tilasimme aina)

- Churrot

- Tapaksista erityisesti padronin paprikat, pimientos de padres, joista joka kymmenes on tulinen. Kokeile muutenkin erilaisia tapaksia.

- Paikallinen kala

- Gazpacho (eli kylmä tomaattikeitto)

- Intialainen ruoka

- Sangria (turismoklassikko)

- Pihvi (on halvempi kuin meillä täällä Suomessa)

Älä kokeile:

- Salaatti, jos et tiedä, mitä se sisältää. Lähes aina nimittäin salaatti oli yhtä kuin 60 prosenttia raakaa sipulia.

- Kana, jos siihen ei tule kylkeen jotain kastiketta tms.

Muutamia ravintoloita:

Arepera La Avenida

- Lähiravintola ja siksi kävimme muutamankin kerran. Testasimme kalaa, pihvejä ja tapaksia sekä kanaa. Kaikki maistamamme ruoat olivat ihan hyviä. Paikan etuna se, että se oli ensimmäinen ravintola, kun hotellilta lähti kaupunkiin päin. Sijaitsee siis Calle Yugoslavian ja rantakadun risteyksessä.

Padronin paprikat

El Ancla

- Satamassa. Ihan hyvin tuossa voisi olla jokin muukin nimi. Satuimme vaan juuri tähän paikkaan. Varmaan saisi hyvää ruokaa siis muualtakin. Satamassa kannattaa käydä ehdottomasti jo maisemienkin vuoksi. Ravintoloita siellä on paljon ja yksi niistä tämä El Ancla. Söimme kalaa ja pizzaa. Molemmat olivat erinomaisia, jopa parhaita tällä reissulla.

Kuvaa satamasta. Tämän kuvan vasemmalla puolella on Anclakin.

Sol y Mar

- Tämä sijaitsee Calle Yugoslavian ja rantakadun risteyksestä alle kilometrin päässä Arrecifeen päin. Kun jatkaa rantakatua pitkin, kohtaa Spar-kaupan. Ravintola on siinä ihan vieressä. Ravintola ei prameile millään, mutta ruoka on hyvää. Söimme kalaa, kanaa, lasagnea (!) ja espanjalaista munakasta. Kaikki ruoat olivat erittäin hyviä, mutta ainakin lasagne oli superhyvää. Parempaa kuin itse tekemäni. Sitä sai tosin odotella pitkään, mutta odotus kannatti. Täällä lista oli lyhyt, mutta ruoat hyviä. Myös paikalliset ruokailivat täällä.

Da Vinci

- Täällä näytti olevan aina porukkaa, joten menimme sinne. Tarjoilija kämmäsi vähän koko ajan, mutta silti jäi hyvä mieli. Isäni tilasi pihvin, joka oli pettymys. Äitini kanssa taas tilasimme pastaa, ja ne annokset olivat ihan järkyttävän huiput. Ravintola sijaitsee rantakadulla.

Terraza

- Paella ja salaatti eivät olleet erikoiset, mutta pihvit olivatkin sitten parhaimmistoa. Homejuustokastike oli maistuvaa ja sitä oli paljon. Myös ryppyperunat ja mojot olivat täällä todella hyvät. Tämäkin pulju sijaitsee rantakadulla.

Himalaya

- Yksi niistä monista intialaisista ravintoloista. Valitsin siksi, koska listalla oli oikeasti vain intialaista ruokaa eikä mitään pihvejä. Kokemus oli hyvä ja ruoka ja henkilökunta oikeasti intialaista. Lämpimästi suosittelen! Tämäkin ravintola sijaitsee rantakadulla.

Intialaista evästä... Tarpeeksi yhdelle henkilölle.

Montana de Fuego

- Täällä ei syöty kuin sämpylät. Näkymät huikeat, sillä ravintola sijaitsee Timanfayan kansallispuistossa. Lihat kypsennetään laavagrillissä, sillä lämmintä maan sisässä piisaa.

PLUSSAT JA MIINUKSET

+ rento paikka
+ siisteys
+ erikoinen kuumaisema
+ parhaimmillaan lämmin
+ vähän korkeuseroja rantakohteissa
+ isot rannat, joilla vähän porukkaa
+ ei bilemeininkiä
+ hyvä ruoka
+ kansallispuisto
+ sopii kaikille
+ tuuli viilentää (jos kuuma)
+ hintataso
+ vähän kulkukoiria ja -kissoja

- sellainen fiilis, että paras aika oli joskus ysärillä
- jos aurinko ei paista, on tuulen takia hullun kylmä
- jos sataa ja on huonot kelit, tekemistä on vähän
- ei nuorisopaikka (jos siis tällaista etsii)
- hotellimme ruokatarjonta
- ei kovin paljon shoppailtavaa
- markkinoiden tarjonta

Summa summarum:

Ihmettelen edelleen, miksi suomalaiset eivät käy Lanzarotella niin paljon kuin vaikka Teneriffalla. Matkat Lanzalle ovat halvempia eivätkä kohteet Kanarialla eroa paljon toisistaan. Suosittelenkin Lanzarotea jo ihan siitäkin syystä. Saarella kyllä tuulee, mutta se ei ole haitaksi kuin silloin, kun sää on muutekin kehno. Meidän reissuumme sattui pari huonoa päivää, mutta muuten olikin sitten todella lämmin. Lanzarotella on rauhallista ja siistiä, muttei tylsää. Jos ihan turistikohteista puhutaan, niin Lanzarote ei ole mitenkään huonompi kuin muut. Voisin hyvin kuvitella vielä siellä käyväni, mutta välissä on muiden kohteiden vuoro. Kovasti haaveilen taas Thaimaasta reppureissumeiningillä.