Virkatut korit ja matot

Pohjustetaanpas asiaa hieman. Tässä tuorein Facebook-päivitykseni:

"Mitä tein syyslomalla? Nämä kuvat kuuluvat sarjaan "kukaan ei usko kuitenkaan", mutta julkaisen ne silti. Pohjustuksena kerrottakoon, että olen virkannut elämässäni ainoastaan lapaset (huonolla menestyksellä) ja että asenteeni käsitöihin on ollut aina kielteinen.

Olin jo useamman vuoden ajan ihmetellyt, miten jotkut (eli työkaverit) jaksavat tehdä aina käsitöitä (autossa, kokouksissa - tai no ihan joka paikassa). Olin myös suureen ääneen huudellut, miten minua ei kiinnosta pätkääkään ja pärjään ihan hyvin elämässäni ilman neulomista tai virkkaamista. Olin myös moneen kertaan sanonut, että inhoan koko touhua ja en ikinä aio tehdä yhtään mitään.

Syysloman alkajaisiksi menin ystäväni P:n luo kahville. Kakun saamisen ehtona oli, että kokeilen virkkaamista. Olin nimittäin sanonut, että matto vessassa olisi kiva. Tein siinä naamaa väännellen ja negatiivisesti huokaillen pari riviä. (Seppo Räty olisi sanonut: "Vittuillakseni virkkasin.") Lopulta otin vastahakoisesti koukun ja matonkuteet kotiini. Ja niinhän siinä kävi, että tein aloittamani maton loppuun (suorakulmainen), tein pyöreän maton, astelin lankakauppaan, ostin ontelokudetta ja oman koukun ja tein kolme koria. Että sellaista tein syyslomalla. Voin kertoa, että nyt on aikuinen olo.

PS. Pahinta on, että aion jatkaa virkkaamista."

Pitkä on päivitys, mutta oli paljon asiaakin. Lisättäköön tähän vielä, että olen elämässäni neulonut vain kerran ja sain aikaiseksi vain yhden villasukan. Toisen teetin mummollani, mutta opettaja uskoi molempien olevan minun tekemiäni.

Mistä aloitin?

Aloitin ystäväni luona tekemään vessaan mattoa "patalapputyyliin". (Häneltä sain siis kuteet ja koukun.) Olin tehnyt ehkä kymmenen kerrosta, kun huomasin tehneeni väärin. Purin työn lähes kokonaan. Aloitin alusta ja sain aikaiseksi ihan kivan maton, jonka reunat olivat jokseenkin tasaiset.

Neliskanttinen matto kuvattuna vanhempieni keittiössä

Kun sain neliskanttisen maton valmiiksi, rupesin huvikseni kokeilemaan pyöreää mattoa. Luin netistä ohjeita, mutta sovelsin niitä aika paljon. Käsialani ei nimittäin jostain syystä käy yksiin ohjeiden kanssa. Kun olin tehnyt pyöreää mattoa tovin, huomasin, että siitä tulee paljon kauniimpi kuin neliskanttisesta. Päädyin siis siihen, että vessaan päätyykin pyöreä matto. Matonkude olisi loppunut kesken, joten purin kokonaan tuon neliskanttisen maton. (!) Toisaalta pyöreä matto onnistui todella hyvin, niin ei paljon harmita.

Pyöreä matto päätyi sinne vessaan asti.

Koska matto onnistui hyvin, päätin kokeilla koreja. Valkoista matonkudetta oli jonkun verran jäljellä, ja se riittikin koriin. Itse korista tuli ihan hirveä. Se ei pysynyt oikein kasassa ja oli mutkia täynnä. En kuitenkaan luovuttanut, vaan luin netistä lisää ohjeita. Selvisi, että koreihin sopii paljon paremmin ontelokude. Niinpä marssinkin Kuopion Nappi ja Nauha -kauppaan ihan noviisina, mutta takaisin tulin valkoisen ja keltaisen ontelokudevyyhdin sekä virkkuukoukun kanssa. Aloitin koriprojektin uudelleen. Tuloksena oli kaksi melko tyylikästä koria.

Keltaiset korit. Toinen on vielä "siistimättä".

Pienemmässä korissa säilytän arkimeikkejäni. Suurempi kori sitä vastoin päätyi keittiöön. Vaikka peukalo olisi kuinka keskellä kämmentä tahansa, suosittelen kokeilemaan virkkaamista. Sitähän voi vaikka yllättyä!