Karkkikorut (lakukorut)

Ihastelin usein ystäväni kaulassa roikkuvaa karkkikorua. Hänpä järjestikin minulle yllätyksen, ja sain 30-vuotislahjaksi samanlaisen! Kyseessä on diy-koru, ei Elvarin, ja sehän siinä on juuri parasta.

Ystäväni oli alun perin ihastellut Elvarin karkkikoruja ja oli halunnut haastaa itsensä. Hän oli erään kaverinsa kanssa sitten ostanut askartelukaupasta Fimo-massaa ja tehnyt muutamia koruja onnistuen erittäin hyvin. Siitä se ajatus sitten lähti. Toisen oman koruni teinkin sitten jo itse (toki ystäväni avustuksella). Jos minulta kysytään, niin nämä itse tehdyt korut ovat jotenkin aidomman näköisiä kuin Elvarin. Yleensä huijaankin ihmisiä, että minun kaulassani roikkuu oikeita karkkeja. Nyt minulla on kaksi kaulakorua: pinkki ja keltainen.

Fimo-massaa oli melko helppo käsitellä, joten siitä saisi kyllä tehtyä vaikka mitä. Minulla on aina paljon ideoita ja innostusta, mutta toteutus sitten usein jääkin...jonnekin. :) En ole kovin innostunut näpertelijä, mutta onneksi ystäväni saa minut aika usein tekemään ties mitä askartelujuttuja.

Keltainen ja pinkki kaulakoru

Merellinen lasagne

Naapuri kyseli netissä ruokavinkkejä ruoista, jotka helpottavat arkea. Sellaisista, joita voi tehdä ison erän sunnuntaina ja nautiskella useampana päivänä peräkkäin. Hän päätyi lasagneen.

Tietenkin minun myös rupesi tekemään mieli lasagnea. En kuitenkaan päätynyt perinteiseen jauhelihaversioon vaan rupesin miettimään hyviä yhdistelmiä merelliseen lasagneen. Viimeksi olin syönyt tonnikalalasagnea Ilokivessä opiskelijavuosinani. Yritin tehdä jotain vastaavaa.

Nyt kyllä joudun sanomaan, että tuli parempaa kuin opiskelijaravintolassa! Lasagne oli niin hyvää, että ihan hyvin se pärjää jauhelihaversiolle. Ja nyt on minunkin arkeni helpottunut. Olo on myös huojentunut.

Yritän muistella, mitä lasagneen laitoin...

Herkullinen merellinen lasagne kruunaa sunnuntain.

MERELLINEN LASAGNE

(iso vuoka)

Tonnikala-katkarapukastike:

1 paprika pieninä palasina

1 porkkana pieninä palasina

2 sipulia hienonnettuna

3 valkopulinkynttä hienonnettuna

1 Herkkumaan maustekurkku pilkottuna pieneksi

2 dl vettä tai kasvislientä

375 g Mutti Polpa yrtti-tomaattimurskaa

1 dl Rainbow chili-tomaattimurskaa

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria rouhittuna

1 tl tilliä hienonnettuna

1 tl oreganoa

2 tlk tonnikalaa öljyssä (valutettuna, vajaa 300 g yhteensä)

70 g katkarapuja sulatettuna ja vedet valutettuna

Juustokastike:

50 g voita

1 dl vehnäjauhoa

1 l kevytmaitoa

150 g emmentaljuustoa raasteena

viherpippuria jauhettuna

muskottipähkinää jauhettuna

Väliin:

Lasagnelevyjä (tavallisia + pinaattilevyjä)

Lasagnen pinnalle:

150 g juustoraastetta

- Tee ensin tonnikala-katkarapukastike. Pilko kasvikset ja laita ne yhdessä tomaattimurskan, veden ja mausteiden kanssa kattilaan. Keitä hiljalleen 15 minuuttia. Lisää valutettu tonnikala. Jatka keittämistä.

- Tonnikalan lisäämisen jälkeen voit aloittaa juustokastikkeen teon. Sulata toisessa kattilassa voi ja sekoita siihen vehnäjauho. Vatkaa joukkoon maito pienissä erissä. Keitä muutama minuutti. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon juustoraaste. Lisää mausteet.

- Tässä vaiheessa lisää katkaravut tonnikalakastikkeen joukkoon. Sekoita.

- Voitele suurehko lasagnevuoka. Kaada pohjalle melko ohuelti tonnikalakastiketta ja sen päälle juustokastiketta. Lisää päälle tavalliset lasagnelevyt niin, että ne eivät kovin paljon ole päällekkäin. Peitä mahdolliset reiät pienemmillä lasagnelevyn palasilla. Tee seuraava kerros samalla tavalla, mutta käytä tavallisten lasagnelevyjen sijaan pinaattilevyjä. Tee taas uusi kerros ja käytä tavallisia levyjä. (Katso, että juustokastiketta jää vielä yhteen kerrokseen.) Kun kerros on valmis ja tonnikalakastikkeen ja juustokastikkeen päällä on levykerros, lisää vielä loput juustokastikkeesta. Ripottele päälle juustoraaste.

- Paista 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 50 min.

- Anna hieman vetäytyä ennen nauttimista.

Ihanan rapsakka pinta!

Tonnikalan lisäksi voi kokeilla lohta ja jättää vaikkapa katkaravut pois. Tärkeintä on, että sitä kalaakin tulee välillä syötyä. Ja lasagnen muodossa se maistuu ainakin hyvältä!

Turkki (Alanya)

Istun lauantai-iltaa kotona ja katselen kuvia. Ehkä taidan vielä kirjoittaa yhden postauksen lisää. Olen nimittäin käynyt Turkin Alanyassa kolme kertaa, joten siitä taidan seuraavaksi hiukan kirjoittaa.

Näkymä Kale-kukkulalta

Ensimmäisen reissuni tein heinäkuussa 2002, toisen toukokuussa 2007 ja kolmannen elokuussa 2014. Jos vertaan ensimmäistä ja viimeistä reissua, on kohde 12 vuodessa muuttunut aika paljon. Mitä nyt kolmen reissun jälkeen voin sanoa? Jos kaipaa perinteistä turistikohdetta, Alanya sopii ihan kaikille. Aina paistaa aurinko, hotelleja on sekä perheille että bilettäjille, ruoka on hyvää ja tekemistä riittää. Olin itsekin ennakkoluuloinen ennen ensimmäistä reissua, mutta "ählämijutut" kyllä loppuivat hyvin nopeasti. Islam on hyvin maltillista ja maallistakin, mutta moskeijan rukouskutsut tuovat kivan ripauksen eksotiikkaa. Sen kuuluisan mahataudinkin sain vain ensimmäisellä reissulla, mutta sekin johtui omasta toilailusta. En syytä maata tai kohdetta. Toivon, että ette tekään. Osa kuvista on koneella, joka on rikki. Siksipä tämän postauksen kuvat ovat lähinnä elokuun 2014 kuvia. Toisaalta kaksi ensimmäistä reissua piti sisällään melko paljon biletystä, joten eivät ne kuvat kyllä välttämättä päivänvaloa olisi kestäneetkään! Ja se pitää vielä mainita, että Alanya on sekä kaupunki- että rantakohde. Ei ole ihan mikään tuppukylä.

Maaseutuakin näkee, kun vuokraa taksin ja suuntaa pois kaupungista.

Kaikki reissut olivat Finnmatkojen reissuja ja hotellin oikeastaan vähän vahingossa aina sama: Flower Garden. Suosittelen tätä hyvälaatuista hotellia lapsiperheistä kaveriporukoihin. Sijainti on hyvä, eikä minnekään ole pitkä matka. Hotelli on myös rauhallinen, mutta seinät hieman pahvia. Hotellin aamiainen ei ole kummoinen, mutta lähellä on ravintoloita ja kauppoja. Hotellista ei juuri uusia kuvia ole, mutta Finnmatkojen sivuilta niitä löytyy. Alla olevasta kuvasta näkee tämän huoneistohotellin räväkät kaapistot.

Lähdössä bilettämään vuonna 2007. Silloin, kun leggarit olivat vielä in.

Bilettäjille voin kertoa, että Alanya on hyvä kohde. Meno ei ole 12 vuodessa ainakaan huonontunut ja satamassa on edelleen paljon ulkoilmayökerhoja ja ihan perinteisiä pubejakin. Jatkopaikkana oli vuosina 2002-2007 Auditorium-niminen paikka, mutta enää sitä ei ole. Vaikka Alanya on kuuluisa bileistään, voi viikon viettää rauhallisemmissakin merkeissä.

Eräs keino tutustua Alanyan ympäristöön on vuokrata taksi. Itse käytin suomea osaavan Fatih-nimisen miehen taksipalveluita. Oli sinänsä ihan hyvä juttu, että kaupan päälle sai paikallisoppaan, joka osasi kertoa vaikka mitä. Seuraavaksi muutamia mielenkiintoisia kohteita.


DIM-TIPPUKIVILUOLA

Maailman kolmanneksi pisin tippukiviluola löytyi aikanaan vahingossa. Nyt sinne pääsee pienen pääsymaksun maksettuaan. Koko reitin läpi kulkeminen vaatiin normaalin kunnon, mutta kyllä siellä hiki tulee hyväkuntoisellekin. Näkymät ovat hienot ja vaikuttavat.

Kaikkea se luonto luovaakin (Dim-tippukiviluola)

SAPADEREN KANJONI

Lisää hienoja kokemuksia näköaistille. Huikea kanjoni, jonne on rakennettu kävelysilta. Kanjonin viileässä vedessä voi vaikka uida, jos haluaa. Hyvä kohde, kun ulkona on muuten liian kuuma. Tie tänne on mutkainen ja kapea, mutta matkalla näkee hienoja maisemia, paikallisasutusta ja banaaniviljelmiä.

Viileässä vedessä on ihana uida (Sapadere)

Siellä se kanjoni jossain piileskelee...

Kävelysilta on melko pitkä. Reitti on helppokulkuinen.

Pieni putous

Hieman suurempi putous.

DIM-JOKI

Tänne voi tulla viettämään aikaa, uimaan ja syömään hyvin. Joki on täynnä veden päällä olevia ravintoloita.

Tänne syömään ja lekottelemaan. (Dim-joki)

KALE-KUKKULA JA LINNOITUS

Alanyan keskustassa oleva kukkula, jonne pääsee kätevästi dolmuksella. Näkymät alas ovat huikeat!

Linnoitukselle oli pieni pääsymaksu.

Vaikuttavat näköalat

BASAARIT JA MARKKINAT

Jos jaksat tinkiä, osta basaareilta feikkitavaraa edulliseen hintaan. Markkinat järjestetään lähes päivittäin jossain päin Alanyaa.


LC WAIKIKI

25 metrin kadulla sijaitseva vaatekauppa, jossa on kiinteät hinnat ja vaatteet sopivat myös suomalaisten makuun.


RUOKAA!

Parhaat ruokapaikat ovat mielestäni 25 metrin kadulla. Niistä mainittakoon kulmauksessa ja lähes LC Waikikia vastapäätä oleva Robinson (vai Crusoeko se oli?). Saa paikallista ruokaa tai halutessaan vaikka pizzaa. Siellä oli ehdottomasti parhaat pihvit. Kadulla on myös Mäkkäri, Burger King ja jopa Hesburger, jos alkavat ne tutut pöperöt kiinnostaa. Parhaat kebabrullat ja -annokset söin dolmusaseman lähellä olevissa ravintoloissa, esimerkiksi Freetimessa, ja sen lisäksi rannan lähellä Elite-ravintola oli hyvä. Rannalle kannattaa ostaa mukaan paikallisia rinkeleitä, joita myydään pikkukojuissa ympäri kaupunkia. Myös muita perinneherkkuja, kuten baklavaa, kannattaa maistaa. Hotellissa ruoat olivat päivällä hyviä, mutta illan a´la carte ei ollut kummoinen.

PS. Alkuruoaksi saa lähes joka paikassa reilun puolen metrin kokoisen leivän ja erilaisia levitteitä tai jogurttia.



ALANYUM-OSTOSKESKUS

Jonkin verran matkaa keskustasta, mutta kannattaa kuitenkin käydä. Kiinteät hinnat miellyttävät.



TURKKILAINEN SAUNA eli HAMAM

Suosittelen! Kannattaa käydä ensimmäisinä päivinä, niin aurinko tarttuu todella hyvin. Saunomisen lisäksi pakettiin nimittäin kuuluu ihon kuorinta, pesu ja hieronta. Hyvä paikka oli hotellissamme, kunhan tinki puolet hinnasta pois. Hyviä paikkoja on kuitenkin myös ympäri kaupunkia.



KLEOPATRA-RANTA

Syvenee melko nopeasti, mutta rannalla on paljon aktiviteetteja. Hiekka on myös keltaista, vaikkakin paikoin hieman karheaa. Aika tavallinen turistiranta, mutta kuitenkin päivän ykköspaikkoja. Ranta on melko siisti.

Hiekka on polttavaa. Ja ihosta päätellen myös aurinko. (2002)

Ja sitten vinkkejä.

- Selviät huutelusta, kun et kiinnitä mitään huomiota. Jos jäät höpisemään, huomaat viettäväsi päivän sitten siinä. Et ole töykeä, jos kävelet vain ohi.
- Tingi puolet ainakin hinnasta pois, jos ostat basaareilta.
- Moskeijan rukouskutsuihin kyllä tottuu, vaikka ensimmäisenä yönä sellaiseen heräisikin. Loppulomalla niitä alkaa jo odottaa ja kotona niitä jo ikävöi.
- Lapset kannattaa viedä vesipuistoon. Keskustassakin sellainen on.
- Heikin baari on kai ihan jees. Ei ehditty sinne, mutta kyllähän ne Juhlamokat olisivat olleet ihan paikallaan.
- Muista juoda vettä ja käyttää käsidesiä. Jos saat mahataudin, mene heti lääkäriin. Lääkkeet tehoavat yleensä nopeasti. Suomalaiset Imocurit ovat ihan turhia.
- Paikalliset retkijärjestäjät ovat hyviä. Suomalaiset matkatoimistot vetävät paljon välistä, joten niitä ei kannata valita - ellei halua suomenkielistä opastusta.


Lisää myöhemmin jotain, jos unohdin. Kuviakin lisään, jos joskus saan pelastettua entisen koneen kiintolevyn. Käykäähän ensi kesänä Alanyassa, jos ihan tavallinen pakettimatka kelpaa. :)

Kivaa keittiöön: Finel, Bloomingville ja Verso Design

Joitakin asioita sitä vain haluaa. Ja etsii niin kauan, että löytää hyvän yksilön. Vakavasti puhuttuna voisin tässä nyt puhua miehistä, mutta oikeasti tarkoitan kuitenkin Pehtoori-kahvipannua. Metsästin melko kauan ehjää ja kaunista pannua, ja löysinkin sellaisen eräästä antiikkiliikkeestä. Kyseinen pannuhan on Finelin valmistama, ja nykyään hinnat ovat suolaiset. Ensinnä tuli varmistua siitä, että pannu myös on Finelin. Puolalaisia "kopioita" (eivät ole ihan samanlaisia) on liikkeellä, mutta onneksi niissä yleensä lukee "made in Poland". En myöskään halunnut uustuotantoa, sillä vanha on se, mikä miellyttää itseäni kaikin puolin. Kun selvisi, että pannuni on oikeasti vanha, hyväkuntoinen (kuin uusi), sen mukana tulee "pulputin" ja valmistaja on oikeasti Finel, uskalsin sijoittaa siihen reilun satasen. Ja nyt olen ihan ihastunut Pehtooriini! Vinkiksi teille: älkää ostako rikkinäistä ja maksako siitä mitä tahansa. Kannattaa siis jäädä vähäksi aikaa odottelemaan.

Finelin Pehtoori ja Verso Designin Silmu

Kesällä kävin tietenkin myös Jyväskylän Asuntomessuilla. Taloista osa kiinnosti erittäin paljon, mutta jotkut eivät ollenkaan. Näinhän se aina onkin. Silti jäi kuitenkin sellainen haave kytemään, että jonakin päivänä haluan vielä asua omakotitalossa. Niin kai se vähän menee, että kerrostalosta rivariin ja rivarista omakotitaloon. Taloihastelun jälkeen kävin vielä messuhallissa, josta ostin Verso Designin Silmu-pannunalusen. Kyseinen alunen on varmaan metrin pituinen, joten se ajaa asiansa myös kaitaliinana. Ja on muuten hieno. Mikä parasta, se on myös kätevä. Kuumia kattiloita tai pannuja voi laskea pöytään useammankin. Materiaali on huopaa, joten alunen pysyy hyvin kasassa.

Ensimmäiset kohteet Asuntomessuilla

Kesällä kävin vierailemassa myös Muuramen Annival Interior -liikkeessä. Paljon sielläkin oli kivaa sisutustavaraa, mutta eniten ihastuin Bloomingvillen valmistamaan talouspaperitelineeseen. Olen muutenkin sisustuksessani viime aikoina panostanut puuhun ja tuonut sitä vähän joka huoneeseen. Ja hyvinhän se valkoisen ja harmaan joukkoon käykin. Lisää puujuttuja myöhemmin...

Bloomingvillen talouspaperiteline on ahkerassa käytössä.

Virkatut korit ja matot

Pohjustetaanpas asiaa hieman. Tässä tuorein Facebook-päivitykseni:

"Mitä tein syyslomalla? Nämä kuvat kuuluvat sarjaan "kukaan ei usko kuitenkaan", mutta julkaisen ne silti. Pohjustuksena kerrottakoon, että olen virkannut elämässäni ainoastaan lapaset (huonolla menestyksellä) ja että asenteeni käsitöihin on ollut aina kielteinen.

Olin jo useamman vuoden ajan ihmetellyt, miten jotkut (eli työkaverit) jaksavat tehdä aina käsitöitä (autossa, kokouksissa - tai no ihan joka paikassa). Olin myös suureen ääneen huudellut, miten minua ei kiinnosta pätkääkään ja pärjään ihan hyvin elämässäni ilman neulomista tai virkkaamista. Olin myös moneen kertaan sanonut, että inhoan koko touhua ja en ikinä aio tehdä yhtään mitään.

Syysloman alkajaisiksi menin ystäväni P:n luo kahville. Kakun saamisen ehtona oli, että kokeilen virkkaamista. Olin nimittäin sanonut, että matto vessassa olisi kiva. Tein siinä naamaa väännellen ja negatiivisesti huokaillen pari riviä. (Seppo Räty olisi sanonut: "Vittuillakseni virkkasin.") Lopulta otin vastahakoisesti koukun ja matonkuteet kotiini. Ja niinhän siinä kävi, että tein aloittamani maton loppuun (suorakulmainen), tein pyöreän maton, astelin lankakauppaan, ostin ontelokudetta ja oman koukun ja tein kolme koria. Että sellaista tein syyslomalla. Voin kertoa, että nyt on aikuinen olo.

PS. Pahinta on, että aion jatkaa virkkaamista."

Pitkä on päivitys, mutta oli paljon asiaakin. Lisättäköön tähän vielä, että olen elämässäni neulonut vain kerran ja sain aikaiseksi vain yhden villasukan. Toisen teetin mummollani, mutta opettaja uskoi molempien olevan minun tekemiäni.

Mistä aloitin?

Aloitin ystäväni luona tekemään vessaan mattoa "patalapputyyliin". (Häneltä sain siis kuteet ja koukun.) Olin tehnyt ehkä kymmenen kerrosta, kun huomasin tehneeni väärin. Purin työn lähes kokonaan. Aloitin alusta ja sain aikaiseksi ihan kivan maton, jonka reunat olivat jokseenkin tasaiset.

Neliskanttinen matto kuvattuna vanhempieni keittiössä

Kun sain neliskanttisen maton valmiiksi, rupesin huvikseni kokeilemaan pyöreää mattoa. Luin netistä ohjeita, mutta sovelsin niitä aika paljon. Käsialani ei nimittäin jostain syystä käy yksiin ohjeiden kanssa. Kun olin tehnyt pyöreää mattoa tovin, huomasin, että siitä tulee paljon kauniimpi kuin neliskanttisesta. Päädyin siis siihen, että vessaan päätyykin pyöreä matto. Matonkude olisi loppunut kesken, joten purin kokonaan tuon neliskanttisen maton. (!) Toisaalta pyöreä matto onnistui todella hyvin, niin ei paljon harmita.

Pyöreä matto päätyi sinne vessaan asti.

Koska matto onnistui hyvin, päätin kokeilla koreja. Valkoista matonkudetta oli jonkun verran jäljellä, ja se riittikin koriin. Itse korista tuli ihan hirveä. Se ei pysynyt oikein kasassa ja oli mutkia täynnä. En kuitenkaan luovuttanut, vaan luin netistä lisää ohjeita. Selvisi, että koreihin sopii paljon paremmin ontelokude. Niinpä marssinkin Kuopion Nappi ja Nauha -kauppaan ihan noviisina, mutta takaisin tulin valkoisen ja keltaisen ontelokudevyyhdin sekä virkkuukoukun kanssa. Aloitin koriprojektin uudelleen. Tuloksena oli kaksi melko tyylikästä koria.

Keltaiset korit. Toinen on vielä "siistimättä".

Pienemmässä korissa säilytän arkimeikkejäni. Suurempi kori sitä vastoin päätyi keittiöön. Vaikka peukalo olisi kuinka keskellä kämmentä tahansa, suosittelen kokeilemaan virkkaamista. Sitähän voi vaikka yllättyä!

Sytykeruusut

Loman kunniaksi päivitetään blogia nyt sitten ihan urakalla...

Muutama viikko sitten ystäväni sai minut houkuteltua askartelun pariin. Ja onpahan hän saanut houkuteltua minut jopa virkkaamaan, mutta siitä lisää myöhemmin...

Ystäväni oli jo aikaisemmin kokeillut erään toisen kaverinsa kanssa sytykeruusujen tekemistä, mutta ruusut eivät olleet kovin hyvin onnistuneet. Yhteinen työkaverimme oli onnistunut tekemään hienoja ruusuja, joten pitihän sitä meidänkin kokeilla.

Tarvikkeet ovat siis yksinkertaiset: kananmunakennoja ja kynttilöitä. Kennoja revitään ja niistä muotoillaan ruusuja. Ruusut kannattaa kasata niihin osiin, joissa kananmunat ovat olleet (kupit) tai sitten repiä kennoista ne välissä olevat "piikit" irti ja rakennella ruusut niihin. Piikistä pitää tuolloin ottaa se terävä pää pois. Munakennoista työstetyt ruusut kastetaan lopuksi steariiniin (kynttilöiden jämät sulatetaan) ja annetaan kuivua sanomalehden päällä. Huom! Anna steariinin hieman viilentyä ennen kuin rupeat kastamaan siinä ruusuja. Varo myös sormiasi eli käytä välineitä, kun kastat ruusut kuumassa steariinissa. Voin sanoa, että oli melko työlästä hommaa. Kaikkein vaikeinta oli saada pidettyä ruusut kasassa varsinkin siinä uittamisvaiheessa.

En ole vielä pahemmin ehtinyt takkaa sytytellä, mutta ystäväni kehui, että sytykeruusuilla saa esimerkiksi kiukaan syttymään todella hyvin.

Sytykeruusut valmiina

Minun ruusuni ovat melko harmaita, sillä vaaleasta kynttilästä tehty steariinilitku ei juurikaan peitä kennon väriä. Ystäväni teki ruusut vihreästä kennosta, ja niistä ruusuista tulikin hienompia. Voit katsella kuvia täältä.

Sytykeruusujen tekemistä kannattaa kokeilla. Voihan niitä antaa vaikka lahjaksi.

Very Nice -farkut

Muutama vuosi sitten ostin farkut, jotka mullistivat elämäni...

Very Nicen SuzzieSkinnyt

Mistähän aloittaisin tarinan? Aloitetaan faktalla. Uskokaa tai älkää, niin Suomessa tehdään edelleen vaatteita ja farkkuja. Suomalaisia farkkuja valmistaa M.A.S.I. Company, jonka tehdas sijaitsee pienellä paikkakunnalla Savossa, Keiteleellä. Paikkakunnalla on tehtaanmyymälä, josta voi ostaa edullisesti kakkoslaatua ja poistotuotteita sekä ihan priimaa. Tehtaanmyymälät löytyvät Keiteleen lisäksi Pielavedeltä, Viitasaarelta ja Vaasasta. Valikoimissa on farkuista Lee Coopereita, Warrickeja ja Very Niceja. (Kaikki ovat kotimaisia merkkejä!) Rekit ovat pullollaan myös vapaa-ajan vaatteita; esimerkiksi Sail&Skin takkeja ja housuja on useita erilaisia.

Sukujuureni yltävät Pielavedelle, joten "farkkukauppa" on tuttu jo lapsuudestani. Olin kuitenkin lapsuuteni ja nuoruuteni kulkenut Levi's-farkuissa ja aikuisikäni lähinnä H&M:n, Vilan ja Vero Modan farkuissa. En ajatellut, että unelmien farkut löytyisivät Pielavedeltä.

Useampi kesä sitten lähdin kuitenkin käymään Pielavedellä farkkukaupassa. Kokeilin farkkuja ja tajusin, että kaikki aikaisemmat farkut ovat olleet ihan huonoja ja istuneet huonosti. Ostin mustat kakkoslaatuiset Very Nicet (pieni kangasvirhe reidessä) parillä kympillä ja pidin niitä, kunnes ne kuluivat puhki. Ja kyllä ne kestivätkin! Ihan eri tavalla kuin HenkkaMaukan vaatteet! Malli oli PIRREstraight, joka oli "superstretchiä". Ja sitä ne farkut olivatkin! Pystyin ostamaan melko pieneltä näyttävät farkut, mutta ne istuivat juuri tuon stretchin takia erittäin hienosti. Ovatpa ne suunniteltukin suomalaiselle kropalle.

Hieman jo rupsahtaneet Very Nicet

Farkkujen jossain vaiheessa hajottua piti tietenkin saada uudet. Taas suuntasin Pielavedelle, ja taisinpa käydä Keiteleelläkin. Tällä kerralla kakkoslaatuisena ei ollut juuri haluamaani mallia ja kokoa mustana, joten ostin vain Lee Cooperin caprihousut ja ajelin vanhempieni luokse takaisin. Ilokseni usea liike (kannattaa googletella) myy Very Nice -farkkuja, joten sijoitin sen melkein satasen ja ostin haluamani. Välillä ostin myös SUZZIEskinny-malliset Very Nicet, jotka ovat kyllä myös erittäin ihanat. Hieman kapeammat ne tosin ovat ja sopivat ehkä enemmän juhlatilaisuuksiin.

Nämä farkut istuvat täydellisesti (PIRREstraight)

Tänään sitten taas huomasin kuluttaneeni lempifarkut rikki (pidän jalassa päivittäin) ja tarvitsin uudet. Kävin äitini kanssa Pielavedellä taas "farkkukaupassa". Äitini löysi kyllä itselleen farkut, mutta minä jäin tällä kertaa vaille halpaa kakkoslaatua. Tiesin, että PIRREstraight-mallia myydään Siilinjärvellä Intersportissa, joten sijoitin taas sen lähes satasen ja sain haluamani. Satanen kyllä on iso raha, mutta farkut kestävät kolme kertaa pidempään kuin halpisfarkut, joten niiden ostaminen kannattaa. Nyt sitten olen taas iloinen, maailman parhaiden farkkujen omistaja. On kiva, että tällaiselle hieman isommallekin naiselle löytyy oikeasti istuvat farkut. Ja eivät ne stretchit ole vain isojen tyttöjen mieleen. Tiedän, että kerran Pirret ostanut, päätyy niihin aina uudelleen koosta riippumatta. ;) Ja onhan se aika jees tukea suomalaista työtä. Suosittelen!

Farkut ovat todella venyvät, mutta eivät rupsahda missään vaiheessa.

Farkuissa on 3 % elastaania. Siitä tunnistat superstretchit.

Lisätietoa löytyy M.A.S.I. Companyn sivuilta. Käykäähän jossakin tehtaanmyymälässä, kun ajelette tietä nro 77.

PÄIVITYS 3.12.2014 JA 11.5.2015:

Farkkujen teko ainakin osittain loppuu Keiteleellä. Farkut valmistetaan jatkossa ainakin Virossa. Sinne meni täysi kotimaisuus. :( Toisaalta kotimaisuusaste on kuitenkin edelleen kohtuullinen.

Kun painoa on pudonnut, olen kallistunut Pirreistä SuzzieSkinny-farkkuihin. Istuvat nimittäin nyt paremmin (näistä kuva jutun alussa). Molemmat mallit sopivat kuitenkin myös meille hieman isommille tytöille. Summa summarum: Merkkiä en vaihda koskaan, vaikka malli välillä vaihtuisikin.

Minttuinen kinuskikakku (gluteeniton)

Työkaverini toi muutama vuosi sitten töihin maistuvan kakun. Se olikin jäänyt mieleeni, kun suunnittelin tarjottavia ystävilleni. Onneksi muistin, että kakun ohje oli aikoinaan K-ryhmän julkaisussa, joten Pirkan sivuiltahan sain ohjeen selville. Kakku on aika makea, joten olen vähentänyt hieman sokeria (mausta tinkimättä). Kinuskin keitin tavallisen sokerin sijaan osaksi fariinisokeriin.

Kakku näyttää ja maistuu herkulliselta.

MINTTUINEN KINUSKIKAKKU
(gluteeniton, 16-20 palaa)

Pohja:
2 kananmunaa
2 dl sokeria
150 g mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta

1. Voitele ja jauhota halkaisijaltaan 24 cm oleva irtopohjavuoka mantelijauheella.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
3. Sekoita manteli- ja leivinjauhe keskenään
4. Lisää seos muna-sokerivaahtoon.
5. Kaada taikina vuokaan.
6. Paista 175 asteessa 25-35 minuuttia.

Täyte:
3 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
250 g maitorahkaa
0,5 dl sokeria
0,5 dl maitoa
100 g (eli 1/2 pss) Pirkka minttusuklaarakeita

1. Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
2. Vatkaa kerma vaahdoksi.
3. Sekoita joukkoon rahka ja sokeri.
4. Pilko veitsellä minttusuklaarakeet pienemmiksi (vaikkapa neljään tai kuuteen osaan).
5. Kuumenna maito ja liota liivatelehdet siihen.
6. Kaada maitoseos ohuena nauhana rahkaseokseen koko ajan sekoittaen.
7. Sekoita joukkoon minttusuklaarakeet.
8. Kaada seos jäähtyneen pohjan päälle.
9. Anna kakun hyytyä neljä tuntia tai mielellään yön yli.

Kuorrutus:
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa
1 rkl meijerivoita

1. Sekoita sokerit ja kerma kattilassa.
2. Keita 20 minuuttia, kunnnes seos sakenee.
3. Lisää voinokare.
4. Anna kinuskin hieman jäähtyä.
(5. Jos kakku hyytyi yön yli, pyyhi kakun pintaan muodostunut neste paperilla pois.)
6. Kaada kinuski kakun päälle jauhotettuihin reunoihin saakka.
7. Ennen kakkuvuoan irrottamista, pyöräytä veitsellä kakku varovasti irti reunoista. Samalla manteliajauhoa valuu vuoasta nätiksi reunakoristeeksi.
8. Irrota vuoka.

Koristelu:
paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä
Pirkka minttusuklaarakeita

1. Koristele kakku maun mukaan cashewpähkinöillä ja minttusuklaarakeilla.

Koristelua pähkinöillä ja suklaarakeilla

Voileipäkakku (kinkku-salami-juusto)

Olin kotipaikkakunnallani viikon ja olin kutsunut ystäviä käymään lapsuudenkodissani. Yhdellä ystävistäni oli samana päivänä synttärit, joten ajattelin hieman yllättää. Päätin tehdä voileipäkakun, koska siitä oli ollut jostain syystä puhetta jo useaan otteeseen.

Lähdin taas metsästämään ohjetta. Lopuksi päädyin yhdistelemään ja hieman muuttelemaankin Kinuskikissan ja Valion ohjeita. Koristelut kehittelin omasta päästäni. Ja onpahan muuten kokeilemisen arvoinen kakku! Suosittelen siis tätäkin! Huom! Kakun tekeminen kannattaa aloittaa edellisenä iltana.

Lisäys 4.10.2016: Katso myös lohivoileipäkakun täytteet täältä!

Valmis voileipäkakku

VOILEIPÄKAKKU
(kinkku-salami-juusto)

Ohjeen täytteet riittävät kahteen ns. kolmen ja puolen paahtoleipäpalan kakkuun. Jos teet vain yhden kakun, puolita ohje. Yhdestä kakusta syö noin kahdeksan henkilöä.

Leivät:
2 x 14 Vaasan Iso Paahto -paahtoleipäpalaa (itse käytin sekä vehnää että grahamia)

Kostutus:
mieto lihaliemi (täyte on löysää, joten kostutuksen tulee olla melko vähäistä)

Kinkkutäyte:
200 g Atrian palvikinkkua
1,5 maustekurkkua
100 g purjoa
2 prk (á 125 g) piparjuurituorejuustoa
180-200 g ranskankermaa
(2 tl sinappia)

Salamitäyte:
150 g Saarioisen salami- tai kevytmeetvurstisiivuja
2 punaista paprikaa
200 g ruohosipulituorejuustoa
200 g ranskankermaa

Juustotäyte:
250 g Valion Koskenlaskija -sulatejuustoa (levittyvää)
170 g emmentalraastetta (punaleima)
250 g ruohosipulituorejuustoa

Kuorrutus:
vähintään 400 g Philadelphia -tuorejuustoa (maustamaton)
tilkka maitoa

Koristelu:
Atrian saunapalvikinkkua rullattuna
Saarioisen meetvurstia rullattuna
tummia viinirypäleitä
kirsikkatomaatteja
tuorekurkkua
herneenversoa
persiljaa

1.  Tee ensin täytteet. Kinkkutäytettä varten pilko kinkkuviipaleet, kurkut ja purjo melko pieneksi silpuksi tai kuutioksi. Sekoita silpun joukkoon tuorejuusto, ranskankerma ja halutessasi sinappia. Salamitäyte tehdään samalla tavalla eli aloitetaan pilkkomalla. Juustotäyte syntyy sekoittamalla raaka-aineet keskenään.

2. Leikkaa varovasti paahtoleivistä reunat pois. Asettele tarjoilulautaselle (graham)paahtoleipiä kolme ja puoli peräkkäin aina yhtä kakkua varten. Kostuta kevyesti lihaliemellä. Levitä päälle juustotäyte.

3. Asettele päälle toinen kerros (vehnä)paahtoleipiä. Huom! Saumakohdat kannattaa laittaa aina eri kohtiin. Kostuta taas kevyesti ja levitä päälle kinkkutäyte.

4. Asettele päälle kolmas kerros (graham)paahtoleipiä. Kostuta jälleen ja levitä päälle salamikerros.

5. Asettele vielä neljäs kerros (vehnä)paahtoleipiä ja kostuta hyvin.

6. Suojaa kakku kelmulla. Laita kakun päälle leikkuulauta ja kevyt paino. Anna olla jääkaapissa seuraavaan päivään. (Itse annoin painon olla vain pari tuntia. Riitti hyvin sekin. Kakku oli kuitenkin jääkaapissa yön yli.)

7. Seuraavana päivänä poista kelmu ja tee kuorrutus hieman notkistamalla tuorejuustoa maidolla. Levitä kuorrutus veitsellä kakun päälle ja sivuille. Koristele haluamallasi tavalla.

Koristelu näkyy tästä kuvasta hieman paremmin.

Espanjalaiset lihapyörykät, paahdetut yrttiperunat ja aioli

Nyt tuli hyvä yhdistelmä! Olin löytänyt netin ihmeellisestä maailmasta ehkäpä maailman parhaan lohkoperunareseptin. Se löytyi Maku-lehden nettisivuilta pitkän etsinnän jälkeen. Ihanat perunat kaipasivat dipin. Niinpä lähdin metsästämään täydellisen valkosipulimajoneesin eli aiolin ohjetta. Täydellistä en löytänyt, joten kehittelin sen itse. Annos kaipasi jotain lihaa, joten päädyin lihapulliin. Ohjetta etsin niihinkin ja löysin sellaisen Makuja kotoa -blogista. Muuttelin Heidin reseptiä tosin hieman lisäämällä valkosipulijauhetta ja chiliä.

Espanjalaiset lihapyörykät, paahdetut yrttiperunat ja aioli

PAAHDETUT YRTTIPERUNAT:
(6 annosta)

1 kg (yleis)perunoita
1 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
2 tl tuoretta timjamia
2 tl tuoretta rosmariinia
2 tl tuoretta oreganoa
1/2 tl merisuolaa
1/2 tl mustapippuria

1. Pese perunat huolellisesti ja kuivaa ne. Leikkaa perunat reilunkokoisiksi lohkoiksi ja laita kulhoon.
2. Kaada päälle oliiviöljy ja sitruunamehu. Hienonna valkosipuli ja yrtit ja heitä joukkoon. Lisää vielä  mausteet.
3. Pyörittele perunoita öljy-mausteseoksessa.
4. Asettele perunat pellille niin, etteivät ne ole kovin paljon päällekkäin. Kaada kulhon pohjalle jäänyt öljy-mausteseos perunoiden päälle.
5. Paista rapeiksi 225 asteessa (noin 30 minuuttia). Kääntele välillä.
6. Ripottele pinnalle lisää suolaa.


ESPANJALAISET LIHAPYÖRYKÄT:
(3-4 annosta)

400 g nauta-sikajauhelihaa
1 kananmuna
2,5 tl smoked paprika -maustetta tai pimentónia
1 tl valkosipulijauhetta
ripaus chilijauhetta
3/4 - 1 tl merisuolaa
3/4 tl juustokuminaa
silputtua persiljaa
1,25 dl oliiviöljyä

1. Sekoita aineet keskenään.
2. Pyörittele kostutetuilla käsillä pyöryköiksi.
3. Paista uunissa 180 asteessa kypsiksi.


AIOLI eli VALKOSIPULIMAJONEESI:
(noin 2 dl)

2-4 valkosipulin kynttä
2 keltuaista
2 dl rypsiöljyä
1 tl haaleaa vettä
1-2 tl sitruunamehua
ripaus valkopippuria
ripaus suolaa

1. Purista tai hienonna valkosipuli ja laita se pieneen kulhoon.
2. Erottele keltuaiset valkuaisista ja laita valkosipulien joukkoon. Vatkaa sekaisin.
3. Lisää 1 tl öljyä pieninä tippoina koko ajan vatkaten.
4. Lisää 1 tl haaleaa vettä tippoina koko ajan vatkaten.
5. Lisää loput öljystä ohuena nauhana koko ajan vatkaten.
6. Vatkaa vaaleaksi majoneesiksi.
7. Lisää sitruunamehu ja mausteet. Sekoita hyvin.

Valmis aioli eli valkosipulimajoneesi

Ravintola Urban (Kuopio)

Lähes joka kerta käydessäni Kuopiossa päiväsaikaan, suuntaan lounaalle Urbaniin (Puijonkatu 15, Kuopio). Miksi näin? Urbanin ravintolaidea on mielestäni varsin uniikki: tarjolla on päivittäin vain kaksi pääruokavaihtoehtoa, jotka tarjoillaan pöytään lautasannoksina. Tämähän ei vielä uniikkia ole, mutta ruoka on lähes fine dining -osastoa rennossa lounashengessä. Ruoat ovat sellaisia, että niitä ei kyllä mistään muualta saa. Ideat ovat yksinkertaisia ja makuyhdistelmät omaan suuhuni erikoisia, mutta joka kerta maukkaita ja toimivia. Ruoat valmistetaan kokonaan itse, joten valmiskastikkeita on turha odottaa. Ja joku varmaan odottaa, että fine dining on pientä piiperrystä, mutta tässä paikassa annokset ovat nälän poistavia eivät niitä lisääviä.

Ihanat lasit! Lounasviiniäkin saisi, mutta pysyttelin kuitenkin vesilinjalla.

Alkuruoaksi on päivittäin vaihtuva pieni kasviskeitto ja maalaisleipää sekä salaattia. Pääruokavaihtoehtoja on tosiaan kaksi: kala/liha ja kasvis. Jälkiruoaksi on Johan&Nyströmin kahvia ja teetä sekä pieni makea jälkiruokamaistiainen. Ravintolassa istutaan välillä tuntemattomienkin kanssa samassa pöydässä, sillä jokainen paikka täytetään. Kassilla tai takilla ei siis paikkoja varailla. Lounasaikaan (ravintola ei yleensä ole muulloin auki) ravintola on täysi. Ruokaa ei kuitenkaan tarvitse odotella - kiitos loistavan liikeidean. Paria ruokaa on nopeampi valmistaa ja tarjoilla kuin kymmentä erilaista lautasannosta. Urbanissa ehtii siis kellokorttilainenkin hyvin käydä.

Kello 10.30 ravintola oli vielä melko tyhjä. Kymmenen minuuttia myöhemmin tupa olikin jo täynnä.

Tämänkin kuopiolaisravintolan sisustus on hieno. Ravintolan nimi kertoo niin ruoasta kuin sisustuksestakin. Vanha talo kätkee sisälleen urbaanin ravintolan. Sisustuksen yksityiskohdista ei kuvia ole, mutta niitäkin kannattaa käydä katsomassa. Ravintolan nettisivuillakin on joitakin kuvia ravintolasta, mutta toki ruoista kuvia on enemmän.

Olen päässyt maistelemaan erikoisia keittoja, lihapullia ja lohta. Joo-o. Kuulostaapa erikoiselta. Ei olekaan, mutta kun annos tulee pöytään, huomaa syövänsä jotain todella jännää. Ruokien pääraaka-aineet ovat tavallisia, mutta yhdistelmät ja annokset eivät. Suosittelen kokeilemaan! Käsitys lounaasta muuttuu kyllä kovin.

Tällä viikolla sain alkuun maisteltavaksi porkkana-kardemummakeittoa, maalaisleipää ja salaattia. Voin kyllä sanoa, että kardemumma kävi erittäin hyvin porkkanan kaveriksi. Vastaavaa keittoa voisin itsekin kokeilla.

Porkkana-kardemummakeittoa, maalaisleipää ja salaattia

Pääruokavaihtoja oli siis kaksi: bouillabaisse (kala-äyriäiskeitto) ja röstiburger. Vaikka usein päädynkin liha- tai kalavaihtoehtoon, päätin nyt vaihteeksi syödä kasvisruoan. Oli kyllä tiedossa, että Urbanin kasvisruoat ovat todella hyviä, mutta nyt ruoka lähes räjäytti makuaistin. Ihanaa! En voi syödä sieniä, joten sain ruoan ilman niitä. Ravintolassa siis huomioidaan kivasti myös allergiat ja muut ruokarajoitteet.

Röstiburger, cheddarjuustoa ja suolamanteleita

Jälkiruokana tai oikeastaan jälkijuomana join haudutettua teetä. Urbanissa on jotenkin aina ihanat teet, ja kerran ostinkin juomaani teetä mukaan. Pikkumakeana oli tällä kertaa puolukoita ja kinuskia.

Haudutettua teetä sekä pikkumakea puolukoista ja kinuskista

Suosittelen Urbania kaikille lounaspöytiin ja ketjuravintoloihin kyllästyneille. Ruoka on aina hyvää, sillä lähtee nälkä ja miljöö on tunnelmallinen. Ruoasta voi tosiaan nautiskella, sillä ruokatunnilla ravintolassa ehtii syödä rauhassa. Hyvä Kuopio!

Ravintola Panza (Kuopio)

Sukujuureni ovat vahvasti savolaiset, joten käyn usein Kuopio-Siilinjärvi-akselilla kyläilemässä. Kuopioon on aivan hiljattain avattu useita ravintoloita, ja mielestäni Kuopion ravintolamaailma on esimerkiksi Jyväskylää laajempi ja persoonallisempi.

Eräs esimerkki persoonallisesta ravintolasta on ravintola Panza (Ajurinkatu 26, Kuopio), joka avasi ovensa viime keväänä. Sisustus on vessaa myöten persoonallinen ja meininki rennon tunnelmallinen. Panza tarjoaa lounasta arkisin ja iltaisin ruokaa listalta. Maanantaisin ravintola on suljettu. Lounasaikaan ravintolasta saa meksikolaista kotiruokaa rennolla twistillä ja iltaisin listaruoka on meksikolaista katuruokaa ravintolaversioiksi muutettuna. Lista vaihtuu usein, joten ravintolassa voi käydä säännöllisesti. Odotellessa pöytäseuruettaan kannattaa tilata drinkki jos toinenkin. Ruoan lisäksi Panzasta saa nimittäin erittäin hyviä juomia. Ja voipahan ravintolaan mennä vain istuskelemaan ja nauttimaan pari drinkkiä. Ainakin eilen ravintolassa soitti DJ, mutta musiikki on ravintolassa enemmänkin taustalla. Pääpaino on hyvässä ruoassa - ja toki juomissa.

Ravintolassa kannattaa ilta-aikaan tilata listalta alku-, pää- ja jälkiruoat. Silloin pääsee parhaalla tavalla testailemaan ravintolan makuja. Ruokien hinnatkin ovat kohtuulliset, joten hieman laajemmalle maistelulle ei luulisi olevan esteitä. Lista siis vaihtuu usein, joten esittelemäni ruoat eivät välttämättä parin viikon päästä listalta löydy. Tacot ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen - täytteet vain hieman vaihtelevat. Ravintolan slogan onkin: "Eat tacos - live forever"

Lista on melko lyhyt, mutta jokaiselle varmasti on jotain. Aloitimme tilaamalla juomat ja alkuruoat. Aloitin iltani drinkillä, jonka nimeä en muista. Siinä oli kuitenkin ilmeisesti valkuaisvaahtoa(!) mukana. Alkuruoaksi otimme ystäväni kanssa "salaatin paahdetusta kurpitsasta ja piklatusta limekuoresta". Voin sanoa, että olen aina inhonnut lounasruokapaikkojen salaatteja, joissa on säilykekurpitsaa. Nyt kurpitsa olikin ihanaa ja annoksen paras komponentti! Suosittelenkin juuri tätä salaattia alkuruoaksi. Maut olivat yksikertaisia mutta hyviä! Aina siis kannattaa murtaa ennakkoluulojaan ja tilata jotain, josta ei ole välttämättä ennen niin välittänyt.

Lyhyt mutta hyvä lista

Pahoittelen tässä vaiheessa kuvien laatua. Ei vanhalla iPhone nelosella aina saa hyviä kuvia hämärässä.

Naposteltavaksi tuotiin nachoja ja guacamolea. Edessä tilaamani drinkki, jonka nimeä en muista.

Salaatti paahdetusta kurpitsasta ja piklatusta limekuoresta

Kuten jo aikaisemmin sanoin, juomavalikoima on laaja. Olen itse ihastunut erääseen alkoholittomaan juomaan. Juoma on colajuomien kuningas, Curiosity Cola. Maku muistuttaa mielestäni Rio Cola -mehujäätä tai lapsuuden Africolaa. Maku tulee mm. inkivääristä, joten juoma ei sovi raskaana oleville. Suosittelen tilaamaan!

Curiosity Cola ja jenkkiläinen lager

Pääruoaksi päätimme ottaa tacoja. Edellisellä kerralla söimme ribsejä (ihania!), joten päätimme ottaa nyt jotain muuta. Valitsimme molemmat saman tacoruoan eli Panzan Carnitas Bravan (tutummin mausteista possun niskaa). Annoksessa oli kolme tuhtia pehmeää tacoa täytteineen ja riisi-papuseosta. Pöytään tuotiin myös kolme erilaista "soosia", joita sai itse lisätä tacojen päälle.

Panzan Carnitas Brava

Jälkiruoaksi valitsimme jo edelliseltä kerralta tuttuja meksikolaisia ritareita, jotka tarjoiltiin tällä kertaa kinuskin ja raikkaan (lime)vaahdon kera. Suosittelen! Ritarit ovat juuri niitä ihanan pehmeitä keskeltä.

Meksikolaiset ritarit

Tarjoilupuolella ravintolassa on hieman "hässäkkää", mutta sekin sopii ravintolan tyyliin. Mitään moittimista en ravintolasta kuitenkaan keksi. Siksipä pyrin käymäänkin Kuopion-reissuillani säännöllisesti kyseisessä ravintolassa.

Harmittaa, että ravintolan loistavasta sisustuksesta ei ole lainkaan kuvia. En kehdannut täpötäydessä ravintolassa ruveta filmaamaan, mutta joskus sen vielä teen. Sitten lisään tähän juttuun pari sisustuskuvaa. Ehkäpä jokaisen pitää itse käydä katsomassa, miten persoonallinen ravintolan sisustus voikaan olla. Käykäähän siis Kuopiossa. Ja tutustukaa ravintolan nettisivuihin. Siellä on paljon kuvia!