Taulukollaasit (Juniqe, Nanalala, Ikea)

Tämä teksti piti kirjoittaa jo aikoja sitten. Nyt sitten vihdoin sain viimeisen taulun seinälle ensimmäiseen kollaasiin, joten nyt vasta on tekstinkin aika.

Tilasin jo kesällä Juniqen verkkokaupasta, Saksasta erikokoisia julisteita tarkoituksenani piristää valkoista käytävän seinää. Silloin Juniqella oli vielä tarjolla pieniä noin A5-kokoisia julisteita, mutta myöhemmin täydentäessäni kollaasia ei niitä enää saanut. Ja kävin tarkistamassa, että eipä niitä saa enää sieltä ollenkaan. Yhyy!

Tilasin värikkäitä julisteita A3-, A4- ja A5-kokoisina. Kehykset olivat Ikean halvimpia Nyttja-kehyksiä, valkoisia ja mustia. Alkuun sommittelin kehykset seinälle, mutta pari meni vähän hassusti. Siispä sommittelin uudelleen. Pari naulan tekemää reikää kylläkin jäi seinään.

Ensimmäinen versio

Kun kollaasi oli valmis, tajusin, että yhtä taulua se vielä kaipaa. Juniqella ei enää ollut pieniä julisteita, joten olinkin ongelman edessä: mistä uusi juliste? Kun kävin Ikeassa ostamassa lisää kehyksiä, koppasin sieltä mukaan postikorttilajitelman, jonka yksi korteista päätyi sitten "julisteeksi". Ongelma siis ratkesi, ja seinän kollaasi on nyt valmis.

Yksi taulu lisää ja valmis kollaasi

En tiedä, mikä kehyksissä on vikana, mutta ne haisevat ihan sellaiselle maakellarille. Otin jo yhteyttä Ikeaan, sillä aion käydä tuoksuttelemassa uusia kehyksiä. Jos ostamani kehykset olivatkin vain huonosta erästä? Saan ne toki vaihtaa, jos niissä on erikoislaatuinen hajuhaitta. Katsotaan, miten käy.

Tänään sitten sain vihdoin kehyksiin viime marraskuussa Bangkokin viikonloppumarkkinoilta ostamani kortit. Ihastuin niihin välittömästi, kun ne siellä näin. Markkina-alue on niin sokkeloinen, että tuskin toista kertaa sinne löytäisin. Onneksi ostin kortit, ettei tarvitse katua. Kortit on suunnitellut ja tehnyt thaimaalainen Nanalala-niminen yritys. Kortit on painettu kierrätyspaperille ja painomuste on ekologista. Tyyli on kuitenkin se paras juttu.

Nanalala-kollaasi

Yksi

Kaksi

Kolme

Näiden kiinnittäminen oli kyllä todella iisiä, eikä tällä kertaa huteja tullut. Silti sitä kyllä usein miettii, että pitäisi olla se mies talossa tällaisia puuhastelemassa.

Jospa seuraavan kerran saisin vihdoin kirjoitettua ne unkarilaiset ruoat...

Rocky road -palaset

Pientä hiljaisuutta on ollut. Olen ollut aivan törkeän väsynyt, enkä tiedä mikä vaivaa. Tai tiedän nipun erilaisia vaivoja, jotka todennäköisesti väsymyksen aiheuttavat. Nyt sitten olen ravannut ties missä tutkittavana. Jospa jotain joskus selviääkin. Niin, ja erilaiset vaivat hellittävät.

On siis jäänyt bloggailukin vähemmälle. Nyt kuitenkin viime viikolla sain aikaiseksi tehdä nimiäisjuhliin rocky roadeja. Sinänsä hyvä idea, koska olinkin jo pitkään haaveillut niitä tekeväni. Selailin taas erilaisia ohjeita, ja Kotilieden ohje tuntui parhaalta tällaiselle lakun ystävälle. Muokkasin ohjetta niin, että vaihdoin tavallisen maitosuklaan Fazerin popcorn-suklaaseen. Suosittelen! Tuli sellaista suolaista rapsakkuutta kivasti lisää.

Tässäpä siis ohje. Ovat muuten todella nopeita tehdä! Nämä onnistuvat ihan keneltä vain.

Rocky road -palaset

ROCKY ROAD -PALASET

250 g tummaa (leivonta)suklaata
200 g Fazerin popcorn-suklaata (tai tavallista maitosuklaata)
1 prk sokeroitua kondensoitua maitoa
50 g voita
200 g lakritsipaloja pilkottuna (esim. Fazerin Soft Original)
100 g Haribon pieniä vaahtokarkkeja
3 dl suolapähkinöitä

1. Laita paloitellut suklaat, kondensoitu maito ja voi paksupohjaiseen kattilaan. Sulata suklaat (+ muut hommelit) miedolla lämmöllä (1-3/9). Sekoittele.
2. Kun suklaat ja muut ovat sulaneet, lisää ensin suolapähkinät ja sitten karkit.
3. Sekoita tasaiseksi.
4. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun lasagnevuokaan ja tasoittele. Lisää halutessasi vaahtokarkkeja seoksen pintaan. Painele ne kiinni.
5. Anna seoksen jähmettyä kylmässä ainakin neljä tuntia.
6. Leikkaa paloiksi.

Huom!
- Kondensoitua maitoa ei esikäsitellä mitenkään.
- Suklaiden täytyy vain sulaa. Varo liian kuumaa lämpötilaa.
- Massasta tulee aika tahmeaa. Jääkaapissa tämä tahmeus kuitenkin häviää.
- Voit tehdä helposti rocky road -herkun valmiiksi parikin päivää ennen. Säilytä kuitenkin kylmässä ja leikkaa paloiksi vasta ennen tarjoilua.
- Valmis rocky road säilyy ainakin viikon kylmässä.
- Jouluisemman version saat, kun korvaat lakut kuivatuilla karpaloilla. Joukkoon voi murustella vaikka pipareita.

Kolme kivaa: kansallispuisto (Leivonmäki), kengät (Panama Jack) ja kermajäätelö (Jymy)

KOLME KIVAA

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon ihania juttuja. Kolme niistä pääsee ihan tänne blogiinkin asti!

LEIVONMÄEN KANSALLISPUISTO

Olen ammatiltani opettaja. Viime viikon tiistaina suuntasimme isojen ja pienen oppilaiden kanssa Leivonmäen kansallispuistoon. Tuo retkeilypäivä oli todella onnistunut ja kelikin suosi. Ohjelmaan kuului niin Vapepan harjoituksia, makkaranpaistoa, tietovisaa kuin tutustumista esim. suohon. Voin kyllä täydestä sydämestäni sanoa, että tuollaiset päivät ovat äärettömän mukavia ja tärkeitä monessakin mielessä. Tavallisesta poikkeavat päivät piristävät myös tällaisen vanhan opettajan sydäntä. 

Tällaisissa maisemissa päivää vietettiin:

Suolla (Leivonmäen kansallispuisto)

PANAMA JACKIN YELLOW BOOTSIT

En ikinä olisi voinut kuvitella, että törsään lähemmäksi 200 euroa kenkiin. Tai ylipäätään mihinkään vaatetukseen liittyvään asiaan. Olin jo katsonut Kookengän sivuilta, millaiset kengät haluan syyskäyttöön. Lähdin siis tuhlaamaan alle sataa euroa. Kun astelin liikkeeseen, katselin kenkiä tovin. Tietenkin ne parhaan näköiset ja sisältä pehmeimmät kengät oli varustettu kalliilla hintalapulla. Myyjä sitten kovasti tuli kehumaan Panama Jackin kenkiä yleisestikin. Sain tietää, että ne kengät oikeasti valmistetaan Espanjassa eikä Aasiassa (kuten esim. vieläkin kalliimmat Timberlandit). Kokeilin kenkiä ja toivoin niiden olevan surkeat jalassa. Eivätpä olleet. Koska kelpuutan kenkien materiaaliksi vain oikeaa nahkaa (paitsi lenkkareissa ja vastaavisssa sekä pinkeissä pilipaliballeriinoissa), tiesin, että alle satasella en selviä. Mutta että lähes 200 euroa! Huh huh! Olivat niin hyvät kengät ja myyjäkin kehui kenkien olevan ikuiset, niin hyvän myyntipuheen saattelemana astelin kassalle. No nyt on kengät. Olen pari päivää niillä astellut ja en ole ostostani katunut. Myyjä sanoi, että todennäköisesti tulen jäämään koukkuun Panama Jackin kenkiin. Voi olla, mutta ihan heti ei voi toisia ostaa.

Panama Jackin kengät

JYMY-LUOMUJÄÄTELÖ (LAKRITSI)

Meinasin jo pari päivää sitten laittaa Instagramiin kuvan jäätelöstä ja tekstin, etten ole pitkään aikaan syönyt mitään niin taivaallista. Jymyn lakujäätelö on aivan jumalaisen hyvää! Se tuo hieman mieleeni Pappagallon lakritsijäätelön, mutta on enemmän kermaisempi. Siinä ei siis ole Pappagallonkaan tapaan mitään lakritsiraitoja vaniljajäätelössä vaan se koko jäätelö on lakritsaa. Oikeaa lakritsijuurta on siis uutteen muodossa ihan koko jäätelössä. Nam! Ja mikä parasta: tuote on luomua! Kyllä nyt kelpaa herkutella. Ihan varmasti testaan myös muita makuja.

Jymyn lakritsijäätelö

Tein muuten eilen ruisteeleipiä. Niiden ohje ilmestyy tänne myöhemmin...

Ruisleivontakurssi ja teeluento

Hei taas pitkästä aikaa!

Oikeastaan minun piti tehdä juttu jo pari viikkoa sitten, kun testasin kaikki unkarilaisen ruokakurssin maut syyslomalla vanhempieni luona. Reseptit jäivät sinne, joten se juttu on tulossa myöhemmin. Olen kuitenkin jo ehtinyt teeluennolle ja ruisleivontakurssille tässä välissä, joten kirjoitanpas niistä ensin. Ensi viikolla tarkoitus on vihdoin kirjoittaa muustakin kuin ruoasta. Pieni juttu kolmesta kivasta asiasta on luvassa...

Mutta nyt ruisleivonnan pariin! Tälläkin kertaa kyseessä oli Jyväskylän Kaupunkimarttojen kurssi. En taaskaan laita ohjeita tänne ennen kuin olen ne testannut ihan kotona. Porukasta osa oli jo minulle hieman tuttuja, osa täysin uusia ja vieraita. Työskentelin alkujaan Etelä-Karjalasta kotoisin olevan tytsyn kanssa. Jotenkin sellainen Savo-Karjala-yhteys löytyi kyllä heti. Saimme tehtäväksi pieniä ruisleipiä, jotka olivat kyllä äärimmäiset helpot tehdä. Illan aikana teimme ja nautimme suuren määrän erilaisia ruisleivonnaisia. Tässäpä illan lista:

- Pienet ruisleivät (kotikaljauutetta mukana)
- Ruisteeleivät
- Kylmäsavulohipalat
- Yhden kalan kukot
- Juureskukko (sis. Aura-juustoa)
- Rukiinen kääretorttu
- Mustikkakukko
- Ruis-suklaakakku

Mielestäni nämä kaikki olivat sellaisia, että niitä voisin kotona tehdä. Ruisteeleivät varmaan tulevat olemaan se ensimmäinen juttu, sillä minun on saatava tasaisin väliajoin teeleipiä nimenomaan teen kanssa. Yhden kalan kukot olivat hyvä idea napostelupöytään ja rukiinen kääretorttu yllätti kovin makunsa puolesta. Kaikki nämä leivonnaiset olivat helppoja ja varsin nopeita.

Saimme jokainen mukaamme myös ruisleivän juuren. Oikean ruisleivän tekoa on siis kokeiltava lähiaikoina. Aikaisemmin olen kaksi kertaa onnistunut tappamaan juuren, joten nyt olisi aika onnistua. Pitääpä raportoida heti tänne, jos onnistun. :)

Tässä kuitenkin kuvia illan ihanista herkuista:

Suolaisia herkkuja

Yhden kalan kukot

Kylmäsavulohipalat

Ruisteeleivät

Pienet ruisleivät

Juureskukko

Suolaisten ruiseväiden lautanen

Makeita herkkuja

Mustikkakukko

Rukiinen kääretorttu

Ruis-suklaakakku

Makeita herkkuja lautasella

TEELUENTO

Kävin siis jokunen viikko sitten myös Marttojen teeluennolla. Uusimmassa Martat-lehdessä on aika kattava paketti erilaisista teejutuista, mutta luento täydensi hyvin sitä tietopakettia. Itselleni uutena asiana tuli oolong-tee, joka on vähän niin kuin valkoisen ja vihreän sekoitusta. Yllättävin kokemus oli puer-tee, joka on ainoa tee, jonka maku ja laatu paranee viinin tapaan vanhetessa. Maku ja haju toivat mieleen navetan, mutta kyseisen teen terveysvaikutusten pitäisi olla omaa luokkaansa Viis siis hajusta! :) Luennon jälkeen maistelimme erilaisia teelaatuja. Eniten porukkaa miellytti valkoinen tee, mutta itse vannon lähes aina vihreän nimeen. Niin tälläkin kertaa. Haudutettu tee on laadukkainta ja parasta, joten itse ainakin pyrin välttämään pussiteetä, vaikka niissäkin on niitä parempia vaihtoehtoja. Kävin taas Porvoossa Skafferissa ja ostin neljä pussia irtoteetä. Tällä kertaa lipsahti mukaan myös makukahvi, joka jauhettiin siellä. Teet olen testannut ja ihaniksi todennut, mutta kahvi on vielä korkkaamatta.

Seuraavasta kurssista ei ole vielä tietoa, mutta suuntaan Marttojen kanssa elokuviin parin viikon päästä. Kivaa!

Unkarilainen keittiö

Nyt mennään kovaa tahtia! Taas olin Marttojen ruokakurssilla. Tällä kertaa järjestäjänä ei ollut Jyväskylän Kaupunkimartat vaan Keski-Suomen Martat. Pääsin hyppäämään tuntemattomaan, sillä unkarilainen ruoka oli minulle entuudestaan vähän vierasta. Kurssilla opettajana oli aito unkarilainen nainen, ja se oli kyllä ihan parasta. Kun teimme ruokaa, hän tuli koko ajan neuvomaan, miten ne ruoat siellä Unkarissa oikeasti tehdään. Vaikka netistä löytyykin unkarilaisten ruokien ohjeita, niiden tekotapa on usein suomalainen, joten ihan väärin tulee tehtyä. Siksipä tuntuikin alkuun, ettei mikään ryhmä tehnyt oikein. :) Ohjaus oli kuitenkin hauskaa ja lempeästi ojentavaa, joten nyt meitä onkin 16 innokasta unkarilaisen ruoan fania. Oli aivan todella hyvää ruokaa!

Mm. tästä unkarilainen keittiö tunnetaan: kylmä hapankirsikkakeitto

Teimme yhden ateriakokonaisuuden. Illan ruoat olivatkin:

Hideg meggyleves eli kylmä hapankirsikkakeitto
Paprikáscsirke eli paprikakana
Galuskat
Fejessaláta eli keräsalaatti
Palacsinta eli ohukaiset, joihin rahkatäyte
Sajtos rúd eli juustotangot
Espresso

Klassista ja niin hyvää! Kaikki ruoat olivat sellaisia, että aion niitä myös keittiössäni tehdä! Laittelen sitten ohjeen, kun saan ruoat ensin tehtyä ja onnistumaan nimenomaan unkarilaiseen tapaan.

Unkarissa illallinen aloitetaan aina keitolla. Meistä suomalaisista tuntuu oudolta, että eteen tuodaan ensin makea keitto, mutta se oli kyllä todella ihanaa! Hapankirsikoita ei saa ihan joka kaupasta, mutta jyväskyläläinen Tallinnan kauppa niitä ainakin myy. Ja välillä tosiaan voi kokeilla, josko alkuruokana olisikin jotain makeaa. Suosittelen! Ilmeisesti kylmä kirsikkakeitto on se, mitä monet kaipaavat sitä kerran maistettuaan.

Kylmä hapankirsikkakeitto

Paprikakana on monille suomalaisille tuttu ruoka. Silti sitä tehdessä huomasimme, että me suomalaiset teemme sen ihan väärin. Tarkoituksena ei ole kärisyttää kanoja pannulla vaan ensin rauhassa kuullotella sipuleita ja antaa ne lähes hajota pieneen vesitilkkaan. Kana haudutetaan rauhassa kypsäksi runsaan paprikajauhemäärän siivittelemänä. Taikasana oli myös letso, joka on säilöttyä paprikaa ja tomaattia. Sitä käytetään paljon Unkarissa, sillä tuoreita raaka-aineita ei esim. talvella saa. Ihana ruoka! Tätä kokeilen lähiaikoina!

Paprikakanaa, galuskoita ja keräsalaattia

Galuskat olivat minulle uusi tuttavuus. Ne siis ovat käytännössä pastaa, joka tehdään vinkeällä tavalla raastinrauan näköisen välineen avulla. Löysä taikina "raastetaan" välineen läpi kiehuvaan veteen ja siivilöidään ja huuhdellaan. Lopputuloksena on aivan todella maukas "pasta". Tätä siis syötiin paprikakanan kanssa. Huh, tätäkin suosittelen!

Galuskat tehdään "raastamalla".

Keräsalaatti oli yksinkertaisuudessaan aivan loistava lisuke. Jos suomalaiset kattavat leipälautasen pöytään, unkarilaiset kattavat salaattilautasen sen sijaan. Salaatti siis syödään erilliseltä lautaselta. Tätä keräsalaattia oli liotettu vedestä, etikasta, sokerista ja suolasta valmistetussa liemessä. Päälle jokainen sai laittaa smetanaa. Aivan ihanan raikasta salaattia!

Keräsalaattia ja smetanaa

Ohukaiset ovat kyllä suomalaisille tuttuja. Nyt lopputuloksena pyrittiin muurinpohjalettuihin siinä mielessä, että pitsireunat olivat pakolliset ja letun oli muutenkin oltava ohut. Taikasanana oli vichy. Sekä letuissa että galuskoissa käytettiin erittäin hienoa virolaista vehnäjauhoa, jota saa Tallinan kaupasta muttei oikein muualta. Sekin auttoi saamaan ihania lettuja. Ohukaiset täytettiin rahkatäytteellä, mutta sen tilalla olisi ihan hyvin voinut käyttää aprikoosihilloa. Rahka täytteeseen tehtiin itse rasvattomasta piimästä.

Oikeasti ohuet ohukaiset

Ohukaisten kanssa jälkkärinä kahvin kanssa tarjottiin juustotankoja. Noh, niistä tuli suosikkini! Aivan ihania, juustoisia ja rapeita tankoja! Unkarissa kahvin ja viinin kanssa tarjotaan paljon suolaisia paloja. Makean rinnalla pitää siis aina olla jotain suolaista. Olen itse suolaisen ystävä, joten nämä olivat sitten melkein parasta antia. Teen näitäkin pian kotona. Hyvää!

Juustotangot

Seuraavaksi suuntaan todennäköisesti teeluennolle. :) Ruokakirjoitusten lisäksi tarkoitus olisi kertoa myös sisustustuulista. Katsotaan, mihin kaikkeen sitä aikaa riittää.

Kattaus

Niin, ja mikä ihmeen Tallinnan kauppa? Sepänkadulla on niistä toinen ja se näyttää tältä:

Ostin jo kotiin hapankirsikoita, hienoa jauhoa ja letsoa. Niistäpä sitten lisää joku toinen kerta.

Intialainen nuudeli-kasviskeitto

Ensimmäisenä ruokakurssin ohjeista testiin pääsi nuudeli-kasviskeitto. Tämä oikeastaan siksi, että keitto on hyvä lounasruoka ja siitä riittää pitkäksi aikaa. Näinpä eilen ryhdyin pilkkomaan ja keittelemään. Lopputuloksena oli erittäin maittava keitto, jossa oli lientä vain nimeksi. Tiesin ohjeessa olevien nuudelien määrän suureksi ja halusin "keiton" (siis keiton, jossa lientä on vähän). Jos haluaa perinteisemmän version, kannattaa nuudeleita laittaa vähemmän.

Niin, ja korianteria laitoin vain vähän ja pilkoin sen ihan pieneksi. Näin maku ei hyökkää, mutta samalla oppii pienin askelin moista syömään. Ehkä vielä jonakin päivänä oikeasti tykkään tuoreesta korianterista. Jauheena se on aina maistunut.

Alkuperäistä ohjetta olen muuttanut niin, että mausteiden määrät ovat alkuperäistä isommat.

Valmis nuudeli-kasviskeitto

INTIALAINEN NUUDELI-KASVISKEITTO

(ainakin 6 annosta)

250-400 g kuivia paksuja munanuudeleita

reilu 2 rkl öljyä

1 sipuli hienonnettuna

1,5 tl juustokuminaa

reilu 0,5 tl kurkumaa

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

reilu 2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

1 tl suolaa

2 vihreää chiliä hienonnettuna

(chilijauhetta)

100 g sokeriherneenpalkoja pitkittäin ohuiksi suikaloituna

2 isoa porkkanaa ohuina tikkuina

1 punainen paprika ohuina suikaleina

2 tomaattia hienoksi pilkottuna

2-2,5 rkl tummaa soijakastiketta

1 l kasvislientä

reilu 1 tl mustapippuria

100-200 g pikkupinaatin lehtiä

1-6 rkl tuoretta korianteria silputtuna

1 tl seesamiöljyä

1. Työstä ensin kasvikset. Varaa tähän reilusti aikaa.

2. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele ne kylmällä vedellä ja valuta.

3. Kuumenna öljy isossa kattilassa. Kuullota sipulia, kunnes se hieman ruskistuu.

4. Lisää juustokumina, kurkuma, valkosipuli, inkivääri, suola ja chili ja kuumenna sekoitellen 1-2 minuuttia.

5. Lisää sokeriherneet, porkkanat ja paprika. Kuumenna taas sekoitellen pari minuuttia.

6. Lisää tomaatit, soija, kasvisliemi ja pippuri. Keitä 10-12 minuuttia, kunnes kasvikset pehmenevät.

7. Lisää kattilaan nuudelit ja pinaatti ja kiehauta. Lisää vielä lopuksi korianteri ja seesamiöljy.

Huomioita:

- Munanuudelien tilalla voi käyttää riisinuudeleita (gluteeniton vaihtoehto) tai tavallisia vehnänuudeleita.

- Itselläni oli aika tavallinen Mari-kattila. Meinasi kyllä tilavuus loppua kesken. Varaa siis iso kattila tai laita nuudeleita vähemmän.

- Jos kaipaat lisää tulisuutta, lisää chilien määrää tai laita chilijauhetta.

- Pikkupinaatin lehtiä minulla oli vain 100 g. Ei olisi kyllä kattilaan mahtunut enempää. Jos kattila on iso, voi laittaa reilummin.

- Maista. Jos suolaa on liian vähän, lisää soijaa. Samalla tulee lisää makua.

- Käytä korianteria maun mukaan. Älä jätä kuitenkaan kokonaan pois, jos se vain mitenkään on mahdollista.

- Keitosta saa kana-nuudelikeiton lisäämällä kanaa. Tällöin nuudelien määrää kannattaa vähentää reilusti.

Intialaisen kasvisruoan kurssi

Taas pääsin nauttimaan Jyväskylän Kaupunkimarttojen ihanien kurssien annista. Noin kuukausi sitten pääsin tekemään ja nauttimaan ihania italialaisia ruokia, mutta nyt vuorossa olivat intialaiset maut.

Keltainen ilotulitus lautasellani!

Kuluneen vuoden aikana olen käynyt melko usein syömässä jyväskyläläisessä Shalimarissa sekä kuopiolaisessa Mount Sherpassa, joista ensimmäinen on intialainen ja jälkimmäinen nepalilainen. Molemmissa makumaailma on hyvin samanlainen, joten minusta on siis tullut intialaisen ja nepalilaisen ruoan fani. Ennestäänhän olinkin jo thaimaalaisen ruoan ystävä. Etniset maut ovat jotenkin nyt olleet erityisen ihania. Siksipä ei ole ihme, että keskiviikon kurssin anti oli kyllä erityisen hyvä.

Kurssi alkoi taas sillä, että kävimme reseptit läpi. Saimme jokainen ison nipun erilaisia intialaisen ruoan ohjeita. Kyseessä oli kasvisruokakurssi, mutta ohjenippu sisälsi myös liharuokia. Kanaruokia ainakin haluan testata täällä kotona!

Kun ohjeet oli katsottu läpi, jakaannuimme ryhmiin. Kahden muun kanssa saimme tehtäväksi samosat. Oli todella huippu tehdä jotain uutta! Ohje oli helppo, mutta lopullisen tuotteen ulkonäkö ei vastannut ihan sitä, mitä piti. Syynä oli kyllä se, että ei ollut mitään hajua, millaisia piti tehdä. Ehkä lopullinen herkku olikin intialaista Suomi-twistillä. Monelle tehdyt tuotteet saattavat olla jokseenkin tuttuja, mutta samosat olivat kyllä itselle ihan vieraita. (Toisaalta kokemus karjalanpiirakoiden teosta oli hyödyksi taikinaa kaulitessa.) Uusia tuttavuuksia olivat myös intialainen maitotee ja intialaiseen tapaan tehty porkkanahalva.

Tässä vielä illan menu:

Kasvis-nuudelikeitto
Naan-leipä
Raita
Kukkakaalicurry
Kikherneitä kookomaidossa
Punainen kidneypapu -curry
Samosat
Porkkanahalva ja maustettu kermavaahto
Intialainen tee


Ja tältä ne näyttivät:

Nuudeli-kasviskeitto

Naan-leipä

Raita

Punainen kidneypapu -curry

Kikherneitä kookosmaidossa

Kukkakaalicurry

Samosat

Porkkanahalva

Intialaista teetä, porkkanahalvaa ja maustettua kermavaahtoa

Keitto syötiin ensiksi, mutta jälkiruokia lukuun ottamatta muut syötiin samaan aikaan. Lautanen olikin pirteän keltainen sekamelska - ihan niin kuin kuuluukin. Intialaisen ruoan kanssa basmatiriisi olisi kyllä parasta, mutta tällä kertaa tyydyimme normaaliin täysjyväriisiin, sillä sitä oli opetuskeittiössä runsaasti tarjolla.

En itse ole korianterin ystävä, vaikka haluaisin. Silti selvisin kurssista hyvin, eikä korianteri puskenut läpi ruoissa. Jos oli isoja lehtiä, noukin ne pois. Intialaiset ruoat sopivat siis myös korianterikammoisille.

En taaskaan laita ohjeita tänne blogiin ennen kuin olen ne testannut kotona. Tiedän jo heti, mitä aion ainakin testata. Jossain vaiheessa siis joitakin ruokaohjeita on luvassa!

Tälläkään kertaa ei tarvinnut paljon toisia ihmisiä jännittää - olipa siellä kyllä pari edellisen kurssinkin tyyppiä mukana. Olen jotenkin niin innoissani touhusta, että olen ilmoittautunut myös unkarilaisen ruokakulttuurin kurssille. Se se vasta vieras kulttuuri onkin. Siksipä onkin aivan huippua, että pääsen kurssille mukaan. Sitä odotellessa!