Hatsapuri (imeretiläisittain) (leipä)

No tämä on nyt se Ville Haapasalon ja Kauko Röyhkän kirjasta löytyvä hatsapuri. Jos nyt nuo Georgian osat itsellä ovat vähän sekaisin, niin korjailen niitä sitten myöhemmin.

On vähän ollut kiire tehdä näitä sulugunileipomuksia, sillä juusto alkoi mennä vanhaksi. Siksipä eilen tein piirasversioita ja tänään leipäversioita. Voin kyllä kertoa, että kokemus oli tähän asti syödyistä juustoleivistä paras, maukkain ja toki myös rasvaisin. :) Tulin siihen tulokseen, että ei tuosta leivästä aitoa saa ilman sulugunijuustoa. Mozzarellan ja fetan sekoitus ei kyllä ole sama asia ollenkaan. Sulugunisattumat taikinan sisällä ja pinnalla paistuivat todella rapsakaksi ja samalla tuli hyvä maku pintaan. Kun vielä paiston jälkeen teki viillot ja laittoi viiltoihin Oivariiniä sekä sulugunipaloja, oli lopputulos huikea. Nyt juustoa hankkimaan! (Itselläni on tosin juustokiintiö vähäksi aikaa täynnä...)

Tässä ohje niin kuin minä sitä käytin. Tarkkaile nesteen määrää. Voit lisätä vielä sitä siinä vaiheessa, kun alustat taikinaa. Itse jouduin ainakin niin tekemään, sillä alkuperäinen 7 rkl ei riittänyt. Suosittelen kohottamista yön yli. Tuli sopivan täyteläinen maku.

Valmis hatsapuri odottelemassa juuston sulamista

HATSAPURI IMERETILÄISITTÄIN (LEIPÄ)
(4 kpl)

2 tl kuivahiivaa
7-9 rkl lämmintä vettä
4 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
1 kananmuna
300 g sulugunijuustoa

Paistamiseen:
öljyä

Tarjoiluun:
voita/Oivariinia sekä sulugunia

1. Ripottele hiiva lämpimään veteen. Sekoita huolellisesti joukkoon ruokalusikallinen vehnäjauhoa. Anna seistä noin viisi minuuttia.
2. Sekoita leivontakulhossa jauhojen joukkoon ensin suola, seuraavaksi muna ja viimeiseksi hiiva-vesiseos. Sekoita huolellisesti. Jos taikina tuntuu liian murumaiselta, lisää vähän vettä. Hieman kuivahkoa taikina saa olla, mutta kiinteänä sen on kuitenkin pysyttävä.
3. Kaada taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja vaivaa kunnolla ainakin viisi minuuttia.
4. Hienonna sulugunijuusto rouheaksi (voi olla jopa pieniä kuutioita) ja sekoita siitä noin 2/3 taikinan joukkoon. Jatka vaivaamista, kunnes juusto on sekoittunut taikinaan tasaiseksi sattumiksi.
5. Muotoile taikina palloksi ja pyörittele kauttaaltaan jauhoissa. Jätä lepäämään kelmulla peitettynä mielellään yön yli. Kiireen yllättäessä muutama tunti voi riittää, vaikka lopputulokseen se toki vaikuttaa.
6. Muotoile taikinasta neljä leipästä (paksuus sentistä kahteen) ja paista ne pannulla öljyssä kypsiksi molemmin puolin. Leivät kypsyvät melko runsaassa öljyssä melko kuumalla pannulla noin kolmessa minuutissa per puoli.
7. Leikkaa lämpimiin leipiin viiltoja ja laita viiltoihin voita sekä loput sulugunista. Tarjoile heti.

Hatsapuri paistuu ihanan rapsakaksi pannulla.

Etualalla vielä juustokuutioita vailla oleva leipä.

Mursin leivästä palasen. Se onkin paras tapa tätä syödä.

Hatsapuri (adzarialaisittain) (piiras)

Valmis hatsapuri ilman raakaa kananmunaa

Ensikosketukseni tai siis näköhavaintoni hatsapureihin oli Pietarissa, jossa eräs porukastamme kehui piiraita maasta taivaaseen ja varmaan siitä ylikin. Osa sitten tilasi hyvien mainospuheiden jälkeen hatsapurit. Juustoa ja kananmunaa valui pitkin lautasta. En itse ollut tilaajien joukossa, sillä saavuin paikalle vasta siinä vaiheessa, kun piiraat oli jo lähes syöty. Vielä toisenkin kerran porukassa oli joku, joka tilasi hatsapurin. Itse testailin muita makuja, niin annokseni oli jotain muuta. Olen kuitenkin juustofani, joten piiraat jäivät mieleeni.

Uudelleen piiraat tulivat mieleeni, kun luin Ville Haapasalon ja Kauko Röyhkän Georgia - makujen maa -teosta. Siinä esitellään toisenlaisia hatsapureja. Piti ihan googlettaa, että mitä ihmettä tämä hatsapuritouhu on. Sain selville, että hatsapuri on melkeinpä yleisnimitys juustoleivälle tahi -piiraalle. Niinpä päätin, että ensimmäisenä testaan sitä Pietarissa nähtyä, adzarialaista hatsapuria, joka on siis juustopiiras raa'an kanamunan kera. Myöhemmin testaan sitten enemmän leipämäistä, imeretiläistä versiota, joka esitellään myös Haapasalon kirjassa. Tai ainakin joku versio siitä. Vaikka hatsapureja pääsee maistelemaan Venäjällä ja Virossa, ovat ne kuitenkin georgialaista perinne-evästä.

Kaikissa ohjeissa käytetty juusto oli suluguni-/sulgunijuustoa. Kyselin sitä muutamista isoista kaupoista, mutta heillä ei ollut eikä tilaamaankaan pystynyt. Haapasalon kirjassa sulguni on korvattu mozzarellan ja fetan yhdistelmällä. En itse kuitenkaan halunnut vielä tähän lähteä, vaan päätin ensin yrittää kaikki keinot löytää sulugunia. Jotenkin oli halu tehdä asiat alkuperäisellä tavalla ja alkuperäistä makumaailmaa kunnioittaen.

Jostain sitten tajusin kysyä vielä jyväskyläläisestä Tallinnan kaupasta juustoa. Heillä sitä ei suoraan ollut, mutta lupasivat kyllä tilata. Niinpä sain muutaman päivän päästä haluamani määrän sulugunia. Olipa hyvä, että jaksoin kysellä paikoista. En nimittäin osaa oikein edes sanoa, mihin juustoa voisi verrata. Ei se ehkä suoraan ole fetan ja mozzarellan sekoitustakaan. Sellaista vaaleaa ja napakkaa, mutta hieman pehmeää juustoa. Napakkuudella tarkoitan leipäjuuston ja Koskenlaskijan välimaastoa. Jos vaan mistään saatte juustoa käsiinne, niin sitä kyllä kannattaa käyttää. Juusto nimittäin käyttäytyy uunissakin niin, että se sulaa kauniisti. Tallinassa juustoa kyllä saa, joten kannattaakin seuraavalla reissulla ostaa pari kimpaletta mukaan.

Sulugunit vielä avaamatta

Tein nämä ensimmäisen hatsapurit virolaisen blogin Pireti koduköökin ohjeella. Osaan piiraista laitoin raa'an kananmunan paistamisen loppuvaiheessa, mutta osan jätin ilman. Jos siis ajatus raa'asta munasta hirvittää, voi ihan hyvin sen jättää poiskin.

HATSAPURI ADZARIALAISITTAIN (PIIRAS)
(4 kpl)

Taikina:
25 g hiivaa
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl sokeria
0,5 tl suolaa
400-450 g vehnäjauhoja
70 g sulatettua voita

Täyte:
1 kananmuna
1 valkosipulinkynsi
400 g sulugunijuustoa
50 g sulatettua voita
0,25 tl suolaa

Voiteluun ja päälle:
kananmuna(t)

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää myös suola ja sokeri.
2. Lisää jauhot. Älä lisää suoraan 450 grammaa vaan jonkin verran vähemmän.
3. Lisää sulatettu voi. Alusta hyvin. Lisää tarvittaessa jauhoja. Koostumuksen tulee olla sellaista, että taikina irtoaa hyvin käsistä, mutta ei ole murumaista kuitenkaan.
4. Kohota kaksinkertaiseksi vedottomassa ja lämpimässä paikassa.
5. Jaa taikina neljään osaan. Kauli soikeiksi, n. 23 cm pitkiksi levyiksi kuin tekisit paksuja karjalanpiirakoita. Kohota n. 20 minuuttia ja valmista sillä aikaa täyte.
6. Rikon kananmunan rakenne kulhossa. Hienonna valkosipuli ja lisää joukkoon. Lisää myös suola. Hienonna veitsellä juusto rouheiksi paloiksi ja muruksi. Lisää joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää viimeisenä sulatettu voi. Sekoita.
7. Laita uuni lämpenemään +180 asteeseen (kiertoilma).
8. Levitä täytettä yhtä paljon jokaiselle piiraalle. Jätä reunat ja päät reilusti tyhjiksi. Käännä reunat täytteen päälle ja nipistä päädyt. Kierrä päädyt kuin karkkipaperi konsanaan.
9. Voitele kananmunalla.
10. Paista uunissa 20-30 minuuttia. Kun piiraat ovat ottaneet jo varsin hyvin väriä, lisää halutessasi kananmuna jokaiselle piiraalle. Lisäys tehdään siinä vaiheessa, kun paistoaikaa on jäljellä 5-10 minuuttia. Itselläni kokonaispaistoaika oli n. 35 minuuttia, sillä paistoin kaikki kerralla.
11. Tarjoa lämpimänä ja mielellään heti.

Hatsapuri oikeaoppisesti kananmunan kera

No niin! Nyt on maha täynnä. Yhdenkin piiraan syöminen on melkoinen saavutus, sillä niin tuhtia tavaraa se on. Kuten reseptistä jokainen pystyi hahmottamaan, piiras ei ole myöskään mikään laihduttajan eväs. Syytä olisi miettiä itsenikin painoasioita, mutta nyt mielenkiinto piiraita kohtaan voitti kyllä järjen. Joskus se kannattaa. Nam.

Blinejä ja muita talven herkkuja -kurssi

Kävin viime viikolla jälleen Marttailemassa. Ja voin kyllä jälleen kehua kurssia! Aivan mahtavia herkkuja! Blineistä en joskus nuorempana tykännyt, mutta nykyään ne ovat suurinta herkkua. Kurssilla teimme erilaisia blinejä, ja ne kaikki kyllä maistuivat todella hyvin.

Illan tarjoilut

Tässäpä illan tarjoilut:

Blinit:

- Paksut blinit

- Ohuet blinit

- Blinivohvelit

Blinien täytteet:

- Mätimousse

- Belugalinssisalaatti

- Savulohi-punajuuritäyte

Jo aluksi sanottakoon, että mokasin vähän filmaamisessa. En muistanut ottaa kuvia ollenkaan ohuista ja paksuista blineistä. Kuvia on siis ainoastaan blinivohveleista, joita olin itse työstämässä. Joku tosin saattaa nähdä tihrustaa blinit kuvasta, jossa on koko illan tarjoilu.

Blinivohvelit

Blineillä ei ollut suurta eroa, vaan ne kaikki olivat hyviä. Itse asiassa eilen huomasin blinipannuja 7 euron hintaan, joten enköhän viimeistään ensi viikolla ryhdy blinihommiin. Ainakin mätitäytettä teen, mutta joku toinenkin täyte olisi kiva.

Savulohi-punajuuritäyte sekä mätimousse

Belugalinssisalaatti

Täytteistä eniten olen perinteisen mätitäytteen fani. Silti muutkin tehdyt täytteet olivat jees. Savulohi-punajuuritäytteestä olisin tykännyt todennäköisesti valtavasti, jos vuohenjuuston tilalla olisi ollut Auraa. Belugalinssi oli jo tuotteena minulle uusi. Täyte oli fetajuustoineen päivineen todella maukas.

Blinien lisäksi teimme keittoja. Keittohan on aivan loistava talviruoka, joten ei ihme, että keittoruoat päätyivät myös kurssin anniksi.

Keitot:

- Crème Ninon eli ranskalainen hernekeitto

- Madekeitto

Lisäksi:

- Siemennäkkileipä

Ranskalaiseen hernekeittoon tuli mm. kuohuviiniä, mikä toi kyllä hyvän säväyksen. Keitto jakoi mielipiteet, mutta itse kuuluin ihastelijoiden joukkoon. Tätäkin pitää joskus tehdä!

Crème Ninon

Madekeitto oli myös uusi tuttavuus. Meillä ei lapsena kovin kalaruokia tarjoiltu, joten kotimaisia järvikaloja olen opetellut syömään vasta aikuisena. Made on villin näköinen kala, enkä varmaan haluaisi sitä käsitellä kotona. Keitto oli kyllä maukasta, joten syödä sitä voin oikein hyvin jatkossakin. Pakko ehkä myöntää, että keitto oli todella hyvää...

Madekeitto

Saimme ohjeen myös kalaseljankaan. Venäläisistä ruoista tykkään kovin, joten ihan varmasti seljankaakin testailen jossain vaiheessa.

Siemennäkkileipää olen kerran tehnyt kotona. Nyt kuitenkin kyseessä oli eri resepti ja eri maku. Ei parempi tai huonompi, mutta hyvä. Näkkäreihin ei tullut ollenkaan suolaa, mutta eivät ne sitä kaivanneet. Sopivan paahteinen maku kävi hyvin yhteen illan muiden tarjottavien kanssa.

Siemennäkkäreitä

Pääruoat:

- Inkiväärilohi ja uunitomaatit

- Palsternakkapyree

Inkivääriloheen tuli mm. osterikastiketta ja sweet chili -kastiketta. Vähän vastaavia kalavartaita olen tehnyt aikaisemmin, joten makumaailma oli tuttu. Kala ei siis yllättänyt, mutta se toki se oli hyvää. Uunitomaatit olivat monen mielestä kurssin parasta antia. Hyviähän ne olivatkin! Valkosipuli tuli ihanasti esille.

Inkiväärilohi

Hieman "tärähtäneet" uunitomaatit

Suurin yllätys oli kyllä palsternakkapyree. Mielestäni pitäisi immeisten käyttää paljon enemmän kotimaisia juureksia. Tässä on kyllä yksi hyvä. Jos ei pelkästään palsternakan maku miellytä, voi sitä laittaa vaikka osaksi perunamuusia. Rohkeasti suosittelen kuitenkin kokeilemaan ilman mitään perunoita. Hyvää ja pehmeää!

Palsternakkapyree

Jälkiruoat:

- Marokkolainen appelsiinisalaatti

- Sitruskiisseli ja inkiväärikerma

Appelsiinit ovat nyt parhaimmillaan. Siksipä molemmissa jälkkäreissä oli appelsiinia. Kuvasta ei kovin hyvin saa selvää, että kyseessä on marokkolainen appelsiinisalaatti. Kuvassa näkee vain pinnan, jonka alla oli ihania appelsiineja ja mm. granaattiomenan siemeniä.

Marokkolainen appelsiinisalaatti

Sitruskiisseli ja inkiväärikerma yllättivät yksinkertaisuudessaan. En ole mikään kiisselifani, mutta oli kyllä ihanan raikasta. Molemmat päätyvät jossain vaiheessa testivuoroon. Kiisseli varsinkin on niin nopea tehdä, ettei ole mitään syytä, miksipä en kokeilisi melkein heti.

Sitruskiisseli ja inkiväärikerma

Tässäpä siis kurssin anti. Ohjeita kirjoittelen vasta kotikokkailuiden jälkeen...
Viikonloppuna yritän tehdä hatsapureja, mutta katsotaan, saanko makuaistini takaisin. On vielä ihan hullu nuha, joten en viitsi kokkailla ja maistella uusia makuja, jos en maista mitään.

Pulled beef -tortilla

Tämän ruoan tarina lähti käyntiin jo perjantai-iltana. Ajamme aina kimppakyydeillä ja aina enemmän tai vähemmän nälkäisinä kotiin töistä - niin tälläkin kertaa. Usein myös intoudumme puhumaan ruoista ja kaikista testatuista resepteistä. Heitin vaan vitsinä, että koska olen testannut nyhtökanaa ja nyhtöpossua, seuraavana olisi vuorossa varmaan nyhtönauta.

Jotenkin jäin jumiin tuohon ajatukseen. Googletin taas melko paljon ja totesin, että pulled beef on muita nyhtöjuttuja harvinaisempi. En vielä tuolloin tajunnut, miksi. Tajusin sen vasta lauantaina, kun etsin ja etsin naudan rintaa. Ei ollut helppo tehtävä, sillä tuo ruhon osa on muita osia harvinaisempi. Ei kuulemma ole suomalaisen leikkaustavan mukainen osanen.

Kiertelen ja kaartelin. Lopulta rintaa löysin Mestarin herkusta, jossa on oiva lihatiski. Kokonaista rintapalaa ei ollut, mutta kuitenkin sellaisia isoja paloja oli tarjolla. Ostin lihaa sen reilun kilon ja lähdin ostamaan muut tarvikkeet. Mukaan lähti kasa erilaisia mausteita ja jopa viskiä. Oli tärkeää heti löytää kaikki tarvitsemansa, sillä lihan työstäminen piti aloittaa päivää aikaisemmin.

Itselleni mieluisat reseptit olivat englanninkielisiä. Olen todella urpo enkussa, mutta käänsin enemmän ja vähemmän sujuvasti kuitenkin yhden ohjeen. Voi olla, että alkuperäisessä sanotaan ihan muuta, mutta tälläkin tavalla onnistuin. Alun perin ohje on kuitenkin Tom Kerridgen. Olen sitä siis sujuvasti muokannut.

Nyhtönaudan ajattelin sopivan hyvin tortillalettujen täytteeksi, joten ryhdyinkin tortillatalkoisiin (Myllyn paras -ohje), kun liha oli vielä riivittynä tekeytymässä uunissa. Aikaisemmin päivällä olin jo tehnyt aina yhtä ihanan coleslawin valmiiksi.

Tässäpä siis ohje. Lihaa tuli aika reilu satsi. Luulen tässä vaiheessa, että ainakin kuuteen-kahdeksaan tortillaan riittää. Vielä on nimittäin lihaa jäljellä.

Valmis tortilla (pulled beef + coleslaw)

PULLED BEEF
(n. 6-8 hlöä)

Liha:

n. 1 kg naudan rintaa
0,75 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
0,5 rkl mustapippuria rouhittuna
0,5 rkl fariinisokeria
0,5 rkl smoked paprika -jauhetta
0,5 rkl cayennepippuria
n. 2 dl tummaa lihalientä

Bbq-kastike:

125 ml punaviinietikkaa
50 g fariinisokeria
0,4 dl viskiä (bourbon)
0,4 dl Coca-Colaa
1,25 dl ketsuppia
loraus Worcestershire-kastiketta
1 dl paistolientä (edellisestä)

1. Aloita ruoan tekeminen jo edellisenä päivänä. Paahda korianterinsiemeniä ja sinapinsiemeniä kuivalla pannulla. Varo, etteivät ne pala. Kun olet paahtanut tovin, anna niiden jäähtyä.
2. Hienonna siemenet morttelissa, kun ne ovat jäähtyneet. Siirrä pieneen kippoon.
3. Lisää kippoon myös juustokumina, mustapippuri, fariinisokeri, smoked paprika ja cayennepippuri. Sekoita hyvin.
4. Hieno mausteseos kauttaaltaan lihakimpaleille. Jos sinulla on yksi iso lihaköntti, leikkaa viiltoja lihaan, jotta saat maustetta myös sisään. Jos sinulla on useita kimpaleita, pyörittely seoksessa riittää varsin hyvin.
5. Laita esim. muovipussiin ja jääkaappiin tekeytymään yön yli. Huolehdi siitä, että kaikki mausteet ovat mukana.
6. Seuraavana päivänä keitä tumma lihaliemi esim. fondikuutiosta. (Itselläni oli rich beef -fondikuutio.)
7. Laita uuni kuumenemaan +160 asteeseen (kiertoilmauuni n. +140 asteeseen).
8. Voitele esim. Arabian Kokki-pata ja kaada liemi padan pohjalle. Laita lihat nesteen päälle ja sulje kansi. Jos sinulla on pata, muttei kantta, tee kansi foliosta. Höyryt eivät missään nimessä saa karata padasta.
9. Anna lihojen paistua uunissa 4-6 tuntia. Katso välillä, onko nestettä riittävästi. Itse pidin lihoja uunissa 5,5 tuntia enkä lisännyt nestettä (vettä) kertaakaan.
10. Kun lihat ovat ylikypsiä ja hajoavat helposti, siirrä ne folioon vetäytymään.
11. Aloita bbq-kastikkeen tekeminen.
12. Kaada kuivalle pannulle punaviinietikka. Laita liesi täysille. Kun neste alkaa kiehua, pienennä lämpöä ja keitä hiljalleen. Keitä siihen saakka, kunnes nesteestä on jäljellä enää puolet.
13. Lisää sitten fariinisokeri, viski, Coca-cola, ketsuppi, Worcestershire-kastike ja noin 1 dl paistolientä. Keittele kasaan noin 15 minuuttia. Maista ja mausta. Lisää tarvittaessa hieman sokeria ja ketsuppia.
14. Kun bbq-kastike on liedellä, avaa foliot ja riivi liha säikeiksi erillisessä astiassa kahta haarukkaa käyttäen. Lihassa mahdollisesti olleet kalvot saa tässä vaiheessa helposti poistettua.
15. Kun liha on revitty ja kastike on sopivasti keittynyt kasaan, kaada kastike lihojen sekaan.
16. Kaada myös melkein kaikki pataan jäänyt paistoliemi mukaan. (Kaikkia roikaleita ja rasvoja ei kannata kaataa.)
17. Sekoita ja maista. Jos on tarpeen, lisää suolaa ja sokeria. Laita miedolle lämmölle uuniin, kun teet tortillat.

VEHNÄTORTILLAT
(10 kpl)

5,5 dl durumvehnäjauhoa
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
2 dl vettä

1. Sekoita aineet tasaiseksi ja kimmoisaksi taikinaksi.
2. Pyöritä pötkyksi ja jaa se kymmeneen osaan.
3. Anna palojen levähtää muovin alla tovi.
4. Kauli pannusi kokoisiksi tortillaletuiksi.
(Letut eivät tartu kiinni, kun laitat ihan vähän jauhoa väliin ja mahdollisesti vähän muoviakin. Letut eivät saa kuivaa!)
5. Karista turhat jauhot pois. Paista yksi kerrallaan molemmin puolin. Paistoaika on todella lyhyt. Kun vaaleat täplät ilmestyvät, käännä. Jos paistat liian pitkään, tortillaletuista tulee kuivia.

COLESLAW

Ohjeen löydät täältä.
Tällä kertaa taisin laittaa vähän enemmän mausteita ja majoneesia sekä sinappia. Sitruunamehua käytin vähän vähemmän.

- - - - - - - -

Vähäksi aikaa kokkailut ovat nyt tässä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla hatsapurileipiä ja/tai -piiraita. Menee tosin ensi viikosta seuraavalle viikolle, sillä pitää tässä välissä mm. käydä tekemässä blinejä Marttojen kurssilla. :)

Perinteinen hernekeitto

Ulkona on -25 celsiusastetta pakkasta. Tällaisina päivinä tekee jostain syystä aina mieli keittoa. Niin nytkin.

Oikeastaan idea keittoon syntyi jo pari päivää aikaisemmin kauppareissullani. Kävelin lihahyllyn ohi ja huomasin savupotkat.. Niinpä sitten hetken mielijohteesta googlettelin vähän, mitä muuta hernekeittoon laittaisin. Hassua. Lähdin kauppaan ostamaan erikoista juustoa, mutta sitä ei ollut. Aika kaukana tämä keitto oli nyt siitä alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta itse asiassa parempaa ideaa ei olisi voinut kyllä tähän saumaan tullakaan.

Ajattelin ensin, että kylläpä on halpa ruoka. Sitten muistin, ettei minulla ole 10 litran kattilaa. Kalliiksi tuli, kun piti uusi kattila ostaa! Ei vainiskaan. Tarvitseehan tuota aina muutenkin silloin tällöin. Nyt siis oli ainekset ja kattila...

Niinpä aloitin eilen hernekeiton tekemisen huuhtelemalla herneet. Tänään sitten pääsin keittelyhommiin ja lopputuloksena oli juuri sellainen ihanan perinteinen, lihaisa ja maukas kunnon hernekeitto. Kyllä tätä kelpaa syödä useammankin kerran. Alkuun ajattelin, että pakastan suurimman osa. Höpö höpö. Taidanpa sittenkin syödä tämän viikon aikana koko keiton poijjes.

Mielestäni hernekeitossa pitää olla makua. Siksipä lutrasin perusohjeita enemmän sinappia ja mausteita. Tässä ohjeessa kerron siis oman versioni. Keiton kanssa maistuu leipä + juusto. Nam!

Perinteinen hernekeitto (Valaistuksesta johtuen keitto näyttää todellista vaaleammalta.)

PERINTEINEN HERNEKEITTO
(n. 8 annosta)

500 g kuivattuja herneitä
2,5 - 2,75 l vettä
n. 500 g porsaan lapaa
n. 500 g savupotkaa (=palvattu potka)
1 - 2 tl suolaa
1 iso sipuli
3 - 4 porkkanaa
rouhittua mustapippuria
2 - 6 rkl vahvaa sinappia
reilu 2 tl meiramia

1. Poista herneistä roskat ja huuhtele ne lävikössä.
2. Laita herneet likoamaan isoon kattilaan, jossa on noin puolet vesimäärästä. Anna liota yön yli.
3. Lisää kattilaan loppu vesi. (Itse käytin vettä sen 2,75 litraa yhteensä.)
4. Kuumenna ja keitä pieni tovi. Kuori pinnalle muodostuva vaahto pois.
5. Lisää molemmat lihakimpaleet ja suola. Keitä todella miedolla lämmöllä hiljakseen tunti.
6. Pilko porkkanat ja hienonna sipuli. Lisää keiton joukkoon.
7. Keitä herneitä, lihoja, porkkanoita ja sipuleita vielä reilu tunti. Sekoittele aina välillä.
8. Kun noin 2,5 tuntia on kulunut, nosta lihat pois. Poista niistä luut ja nahat ja enin rasva. Paloittele lihat sopiviksi paloiksi.
9. Lisää lihat keiton joukkoon takaisin siinä vaiheessa, kun keitto on jo vähän saennut.
10. Lisää mustapippuri, sinappi ja meirami. Lisää myös tarvittaessa suolaa. Kiehauta.

Herneet likoamassa

Sipuli silputtu ja porkkanat viipaloitu

Takana savupotka, edessä lapa. Osa lavasta meni pakastimeen.

Huomioita:
- Käytin sinappia ainakin sen 6 rkl. Siksi oli hyvä, että alkuvaiheessa tein keiton jo vähän reilumpaan vesimäärään. Sinappi saostaa keittoa hieman.
- Suolaakin lisäsin. Aluksi laitoin 1 tl:n, mutta lisäsin sitä muutaman kerran ripotellen. Kannattaa siis maistella. Suolan määrää on vaikea antaa mitään tarkkaa määrää, sillä se on ihan riippuvainen lihan suolamäärästä.
- Muista oikeasti keitellä miedolla lämmöllä. Itselläni ei ainakaan kertaakaan ollut pohjaan palaminen lähellä...
- Käytin lihaa vähän ohjetta reilummin.

Katsotaanpas, saanko huomenna työkaverit kateellisiksi... :D Lisätään nyt vielä, että tämä ohje on perinteinen siksi, että meillä aina on tehty tällaista keittoa. Yleensä tosin lihana on ollut joulukinkun jämät. Porkkanaa keittoon on aina kuulunut.

Sitten vielä pari sanaa ällötyksestä. Kyllähän se on pakko myöntää, että sitä on hieman vieraantunut asioista ja tuollaiset lihaköntit hieman pysäyttävät. Silti olen sitä mieltä, että vaikka tuollainen savupotka onkin aika ällöttävä kapistus, on lihansyöjän kuitenkin pystyttävä itse lihansa käsittelemään. Vaikka en varmasti teurastajana voisikaan olla, pitää minun pystyä sentään tuollaisia paloja käsittelemään. :) Ja ihan hyvin pystyin ja kannustan myös muita tuohon. Onhan tällaisessa ruoanlaitossa hyvätkin puolensa: tietää ihan varmasti, mitä ruoassa on. Ei ole silputtu ties mitä ruhon osia vaan keittoon varmasti pääsevät ne parhaat palat. Ja tuohan se savupotka keittoon sen parhaan maun. Luussa sja savussa en salaisuus. Ugh!

Makeat rieskarullat (eli feikkipullat)

Tämäkin ohje on peräisin ystävältäni, joka oli sen K-Ruoka-lehdestä bongannut. Kyseessä ovat siis tonnikalatäytteisiltä rieskarullilta näyttävät makeat rullat. Maku vähän yllättää, kun olettaa laittavansa suuhun jotain suolaista tortillaa tai vastaavaa. Nämä ovat kuitenkin pullan korvikkeita. Jos tykkäät pullataikinasta ja korvapuustien mausta, tämä ohje on sinulle. Niin, ja valmista syntyy noin 5 minuutissa, joten nämä ovat kyllä todellisen loistavia vierasvaroja. Kannattaa joskus kokeilla. Sain noista idiksen kokeilla joskus muitakin feikkipullia. Joskus sitten niistä lisää...

MAKEAT RIESKARULLAT

(30 kpl)

3 Fazerin rullarieskaa

180 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl fariinisokeria

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1. Sekoita tuorejuusto, fariinisokeri, kaneli ja kardemumma keskenään.

2. Levitä tahna tasaisesti kolmen rieskan päälle. Kääri rieskat tiiviiksi rulliksi. Peitä rullat kelmulla ja laita jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi tai mielellään yön yli.

3. Leikkaa ennen tarjoilua jokainen rulla 10 osaan. Tarjoa esim. kahvin kanssa.

Juttuja tänne sinkoilee nyt vähän verkkaisesti, sillä taistelen terveyteni kanssa. Voimat eivät riitä aina...

Seeprakakku(kokeilu) salmiakin ystäville

Olin tapsanpäivänä ystäväni luona. Hän oli kokeillut somehittiä eli seeprakakkua, joka maistui ihan "ookoolta". Kakku jäi kytemään mieleeni siksi, että minäkin halusin raitoja kokeilla. Niin, ja olen salmiakin suuri ystävä.

Niinpä pari päivää ennen loppiaista ostin apteekista salmiakkimikseriä ja ryhdyin hommiin. Kerron tässä, miten kakun tein ja miten en ensi kerralla tekisi. :) Alkuperäisen reseptin löydät täältä.

Seeprakakkukokeilu

SEEPRAKAKKU SALMIAKIN YSTÄVILLE

Pohja:
250 g Domino-keksejä
50 g voita tai margariinia
1 rkl Apteekin salmiakki -mikseriä
0,5 dl kaakaojauhetta

Salmiakkikiisseli:
5 liivatelehteä (Meira)
2,5 dl Apteekin salmiakki -mikseriä
2,5 dl vettä
2 rkl sokeria
0,5 dl maissitärkkelystä

Vaniljatäyte:
8 liivatelehteä
650 g Valion Eila-vaniljajogurttia (ei rasvatonta!)
500 g X-tra vaniljarahkaa
200 g X-tra vaniljavanukasta
0,75 dl sokeria
1 dl vettä

1. Vuoraa halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoka leivinpaperilla. Sivele reunoille hieman öljyä.
2. Ravista mikseripulloa, jotta väri tasoittuu.
3. Murskaa Dominot (tehoseikoittimella tai vasaralla...). Sulata voi ja sekoita joukkoon keksimurska, kaakaojauhe ja salmiakkimikseri. Painele seos kevyesti vuoan pohjalle.
4. Laita liivatteet (5+8) kylmään veteen likoamaan.
5. Mittaa kattilaan salmiakkimikseri ja vesi. Yhdistä sokeri ja maissitärkkelys ja lisää kattilaan. Kuumenna liedellä niin, että muutama pulpahdus tulee pintaan. Nosta kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon liivatteet (5 kpl). Nosta liedelle ja anna vielä kerran pulpahtaa, mutta älä keittele sen pidempään.
6. Nosta salmiakkikiisselikattila kylmään vesihauteeseen jäähtymään. Sekoittele välillä, jotta kiisselistä ei tulisi paakkuista. Tarkoitus on jäähdyttää kiisseli melkein huoneenlämpöiseksi.
7. Yhdistä vaniljajogurtti, rahka ja vanukas vatkaimella. Lisää sokeri.
8. Kun salmiakkikiisseli on jäähtynyt sopivaksi, kiehauta vaniljatäytteen vesi ja liota siihen liivatteet. Sekoita liivatevesi vaniljatäytteen joukkoon.
9. Aloita heti kakun täyttäminen. Laita kiisseli ja täyte sellaisiin astioihin, että niistä on helppo kaataa täytteitä kakkuun.
10. Kaada kakun keskelle vuorotellen valkoista ja mustaa täytettä. Valkoista voi ja pitää suhteessa kaataa aina enemmän. Voit säädellä rengaskuviota kaatamalla korkeammalta tai matalammalta. Tarkoitus on, että toinen täyte levittää edellistä renkaana kohti vuoan reunaa. Ole nopea, sillä varsinkin musta kiisseli meinaa jämähtää melko helposti.
11. Kun täytteet loppuvat ja kakku on valmis, nosta se kylmään hyytymään. Anna hyytyä mielellään ainakin yön yli.

Ja nyt niitä huomioita.
- Itse onnistuin hyvin, mutta musta kiisseli loppui kesken ja keskelle jäi valkea pläntti. Olisi siis pitänyt alkuvaiheessa kaataa valkoista paljon enemmän kuin mustaa. Raidat myös olivat reunoilla melko tiheässä. Mustan ja valkoisen vaihtelun ei tarvitsisi olla niin nopeaa alkuvaiheessa.
- Alussa raitoja sotki se, että kippojen reunalle jäi täytettä, joka sitten tippui raitojen päälle. Pyyhi siis astiaa aina välillä.
- Kakun tekemisessä pitää oikeasti olla nopea. Musta meinaa jämähtää. Kannattaakin siis ennakoida eikä odotella jäähtymistä liian pitkään. Toisaalta kuuma liru ei taas ole hallittavissa kakun päällä.
- Kakun maku on salmiakkinen, mutta toisaalta vähän vaisu. Ihana ulkomuoto antaa odottaa jotain superhyvää. Ehkä raitasysteemi sopisi muille täytteille paremmin. Tai sitten valkeaan osuuteen pitää kehitellä jotain syvempää makua. Silti kakku kyllä tuli syötyä.
- Oli hyvä idea käyttää sekä rahkaa että vanukasta. Kakusta ei tullut kovin keltainen, mutta makuun se toi pehmeyttä. Sokeria lisäsin myös vähän, joten kannattaa sitä valkoista täytettä maistella, kun sitä tekee.
- Kakun koostumus on sellainen hyytelömäinen. Se saattaa yllättää. Ei siis ole kyseessä mikään juustokakku.

Kokeilu oli kuitenkin kiinnostava, joten jatkossakin pitää jotain vastaavaa kokeilla.