Hatsapuri (imeretiläisittain) (leipä)

No tämä on nyt se Ville Haapasalon ja Kauko Röyhkän kirjasta löytyvä hatsapuri. Jos nyt nuo Georgian osat itsellä ovat vähän sekaisin, niin korjailen niitä sitten myöhemmin.

On vähän ollut kiire tehdä näitä sulugunileipomuksia, sillä juusto alkoi mennä vanhaksi. Siksipä eilen tein piirasversioita ja tänään leipäversioita. Voin kyllä kertoa, että kokemus oli tähän asti syödyistä juustoleivistä paras, maukkain ja toki myös rasvaisin. :) Tulin siihen tulokseen, että ei tuosta leivästä aitoa saa ilman sulugunijuustoa. Mozzarellan ja fetan sekoitus ei kyllä ole sama asia ollenkaan. Sulugunisattumat taikinan sisällä ja pinnalla paistuivat todella rapsakaksi ja samalla tuli hyvä maku pintaan. Kun vielä paiston jälkeen teki viillot ja laittoi viiltoihin Oivariiniä sekä sulugunipaloja, oli lopputulos huikea. Nyt juustoa hankkimaan! (Itselläni on tosin juustokiintiö vähäksi aikaa täynnä...)

Tässä ohje niin kuin minä sitä käytin. Tarkkaile nesteen määrää. Voit lisätä vielä sitä siinä vaiheessa, kun alustat taikinaa. Itse jouduin ainakin niin tekemään, sillä alkuperäinen 7 rkl ei riittänyt. Suosittelen kohottamista yön yli. Tuli sopivan täyteläinen maku.

Valmis hatsapuri odottelemassa juuston sulamista

HATSAPURI IMERETILÄISITTÄIN (LEIPÄ)
(4 kpl)

2 tl kuivahiivaa
7-9 rkl lämmintä vettä
4 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
1 kananmuna
300 g sulugunijuustoa

Paistamiseen:
öljyä

Tarjoiluun:
voita/Oivariinia sekä sulugunia

1. Ripottele hiiva lämpimään veteen. Sekoita huolellisesti joukkoon ruokalusikallinen vehnäjauhoa. Anna seistä noin viisi minuuttia.
2. Sekoita leivontakulhossa jauhojen joukkoon ensin suola, seuraavaksi muna ja viimeiseksi hiiva-vesiseos. Sekoita huolellisesti. Jos taikina tuntuu liian murumaiselta, lisää vähän vettä. Hieman kuivahkoa taikina saa olla, mutta kiinteänä sen on kuitenkin pysyttävä.
3. Kaada taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja vaivaa kunnolla ainakin viisi minuuttia.
4. Hienonna sulugunijuusto rouheaksi (voi olla jopa pieniä kuutioita) ja sekoita siitä noin 2/3 taikinan joukkoon. Jatka vaivaamista, kunnes juusto on sekoittunut taikinaan tasaiseksi sattumiksi.
5. Muotoile taikina palloksi ja pyörittele kauttaaltaan jauhoissa. Jätä lepäämään kelmulla peitettynä mielellään yön yli. Kiireen yllättäessä muutama tunti voi riittää, vaikka lopputulokseen se toki vaikuttaa.
6. Muotoile taikinasta neljä leipästä (paksuus sentistä kahteen) ja paista ne pannulla öljyssä kypsiksi molemmin puolin. Leivät kypsyvät melko runsaassa öljyssä melko kuumalla pannulla noin kolmessa minuutissa per puoli.
7. Leikkaa lämpimiin leipiin viiltoja ja laita viiltoihin voita sekä loput sulugunista. Tarjoile heti.

Hatsapuri paistuu ihanan rapsakaksi pannulla.

Etualalla vielä juustokuutioita vailla oleva leipä.

Mursin leivästä palasen. Se onkin paras tapa tätä syödä.

Hatsapuri (adzarialaisittain) (piiras)

Valmis hatsapuri ilman raakaa kananmunaa

Ensikosketukseni tai siis näköhavaintoni hatsapureihin oli Pietarissa, jossa eräs porukastamme kehui piiraita maasta taivaaseen ja varmaan siitä ylikin. Osa sitten tilasi hyvien mainospuheiden jälkeen hatsapurit. Juustoa ja kananmunaa valui pitkin lautasta. En itse ollut tilaajien joukossa, sillä saavuin paikalle vasta siinä vaiheessa, kun piiraat oli jo lähes syöty. Vielä toisenkin kerran porukassa oli joku, joka tilasi hatsapurin. Itse testailin muita makuja, niin annokseni oli jotain muuta. Olen kuitenkin juustofani, joten piiraat jäivät mieleeni.

Uudelleen piiraat tulivat mieleeni, kun luin Ville Haapasalon ja Kauko Röyhkän Georgia - makujen maa -teosta. Siinä esitellään toisenlaisia hatsapureja. Piti ihan googlettaa, että mitä ihmettä tämä hatsapuritouhu on. Sain selville, että hatsapuri on melkeinpä yleisnimitys juustoleivälle tahi -piiraalle. Niinpä päätin, että ensimmäisenä testaan sitä Pietarissa nähtyä, adzarialaista hatsapuria, joka on siis juustopiiras raa'an kanamunan kera. Myöhemmin testaan sitten enemmän leipämäistä, imeretiläistä versiota, joka esitellään myös Haapasalon kirjassa. Tai ainakin joku versio siitä. Vaikka hatsapureja pääsee maistelemaan Venäjällä ja Virossa, ovat ne kuitenkin georgialaista perinne-evästä.

Kaikissa ohjeissa käytetty juusto oli suluguni-/sulgunijuustoa. Kyselin sitä muutamista isoista kaupoista, mutta heillä ei ollut eikä tilaamaankaan pystynyt. Haapasalon kirjassa sulguni on korvattu mozzarellan ja fetan yhdistelmällä. En itse kuitenkaan halunnut vielä tähän lähteä, vaan päätin ensin yrittää kaikki keinot löytää sulugunia. Jotenkin oli halu tehdä asiat alkuperäisellä tavalla ja alkuperäistä makumaailmaa kunnioittaen.

Jostain sitten tajusin kysyä vielä jyväskyläläisestä Tallinnan kaupasta juustoa. Heillä sitä ei suoraan ollut, mutta lupasivat kyllä tilata. Niinpä sain muutaman päivän päästä haluamani määrän sulugunia. Olipa hyvä, että jaksoin kysellä paikoista. En nimittäin osaa oikein edes sanoa, mihin juustoa voisi verrata. Ei se ehkä suoraan ole fetan ja mozzarellan sekoitustakaan. Sellaista vaaleaa ja napakkaa, mutta hieman pehmeää juustoa. Napakkuudella tarkoitan leipäjuuston ja Koskenlaskijan välimaastoa. Jos vaan mistään saatte juustoa käsiinne, niin sitä kyllä kannattaa käyttää. Juusto nimittäin käyttäytyy uunissakin niin, että se sulaa kauniisti. Tallinassa juustoa kyllä saa, joten kannattaakin seuraavalla reissulla ostaa pari kimpaletta mukaan.

Sulugunit vielä avaamatta

Tein nämä ensimmäisen hatsapurit virolaisen blogin Pireti koduköökin ohjeella. Osaan piiraista laitoin raa'an kananmunan paistamisen loppuvaiheessa, mutta osan jätin ilman. Jos siis ajatus raa'asta munasta hirvittää, voi ihan hyvin sen jättää poiskin.

HATSAPURI ADZARIALAISITTAIN (PIIRAS)
(4 kpl)

Taikina:
25 g hiivaa
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl sokeria
0,5 tl suolaa
400-450 g vehnäjauhoja
70 g sulatettua voita

Täyte:
1 kananmuna
1 valkosipulinkynsi
400 g sulugunijuustoa
50 g sulatettua voita
0,25 tl suolaa

Voiteluun ja päälle:
kananmuna(t)

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää myös suola ja sokeri.
2. Lisää jauhot. Älä lisää suoraan 450 grammaa vaan jonkin verran vähemmän.
3. Lisää sulatettu voi. Alusta hyvin. Lisää tarvittaessa jauhoja. Koostumuksen tulee olla sellaista, että taikina irtoaa hyvin käsistä, mutta ei ole murumaista kuitenkaan.
4. Kohota kaksinkertaiseksi vedottomassa ja lämpimässä paikassa.
5. Jaa taikina neljään osaan. Kauli soikeiksi, n. 23 cm pitkiksi levyiksi kuin tekisit paksuja karjalanpiirakoita. Kohota n. 20 minuuttia ja valmista sillä aikaa täyte.
6. Rikon kananmunan rakenne kulhossa. Hienonna valkosipuli ja lisää joukkoon. Lisää myös suola. Hienonna veitsellä juusto rouheiksi paloiksi ja muruksi. Lisää joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää viimeisenä sulatettu voi. Sekoita.
7. Laita uuni lämpenemään +180 asteeseen (kiertoilma).
8. Levitä täytettä yhtä paljon jokaiselle piiraalle. Jätä reunat ja päät reilusti tyhjiksi. Käännä reunat täytteen päälle ja nipistä päädyt. Kierrä päädyt kuin karkkipaperi konsanaan.
9. Voitele kananmunalla.
10. Paista uunissa 20-30 minuuttia. Kun piiraat ovat ottaneet jo varsin hyvin väriä, lisää halutessasi kananmuna jokaiselle piiraalle. Lisäys tehdään siinä vaiheessa, kun paistoaikaa on jäljellä 5-10 minuuttia. Itselläni kokonaispaistoaika oli n. 35 minuuttia, sillä paistoin kaikki kerralla.
11. Tarjoa lämpimänä ja mielellään heti.

Hatsapuri oikeaoppisesti kananmunan kera

No niin! Nyt on maha täynnä. Yhdenkin piiraan syöminen on melkoinen saavutus, sillä niin tuhtia tavaraa se on. Kuten reseptistä jokainen pystyi hahmottamaan, piiras ei ole myöskään mikään laihduttajan eväs. Syytä olisi miettiä itsenikin painoasioita, mutta nyt mielenkiinto piiraita kohtaan voitti kyllä järjen. Joskus se kannattaa. Nam.

Blinejä ja muita talven herkkuja -kurssi

Kävin viime viikolla jälleen Marttailemassa. Ja voin kyllä jälleen kehua kurssia! Aivan mahtavia herkkuja! Blineistä en joskus nuorempana tykännyt, mutta nykyään ne ovat suurinta herkkua. Kurssilla teimme erilaisia blinejä, ja ne kaikki kyllä maistuivat todella hyvin.

Illan tarjoilut

Tässäpä illan tarjoilut:

Blinit:

- Paksut blinit

- Ohuet blinit

- Blinivohvelit

Blinien täytteet:

- Mätimousse

- Belugalinssisalaatti

- Savulohi-punajuuritäyte

Jo aluksi sanottakoon, että mokasin vähän filmaamisessa. En muistanut ottaa kuvia ollenkaan ohuista ja paksuista blineistä. Kuvia on siis ainoastaan blinivohveleista, joita olin itse työstämässä. Joku tosin saattaa nähdä tihrustaa blinit kuvasta, jossa on koko illan tarjoilu.

Blinivohvelit

Blineillä ei ollut suurta eroa, vaan ne kaikki olivat hyviä. Itse asiassa eilen huomasin blinipannuja 7 euron hintaan, joten enköhän viimeistään ensi viikolla ryhdy blinihommiin. Ainakin mätitäytettä teen, mutta joku toinenkin täyte olisi kiva.

Savulohi-punajuuritäyte sekä mätimousse

Belugalinssisalaatti

Täytteistä eniten olen perinteisen mätitäytteen fani. Silti muutkin tehdyt täytteet olivat jees. Savulohi-punajuuritäytteestä olisin tykännyt todennäköisesti valtavasti, jos vuohenjuuston tilalla olisi ollut Auraa. Belugalinssi oli jo tuotteena minulle uusi. Täyte oli fetajuustoineen päivineen todella maukas.

Blinien lisäksi teimme keittoja. Keittohan on aivan loistava talviruoka, joten ei ihme, että keittoruoat päätyivät myös kurssin anniksi.

Keitot:

- Crème Ninon eli ranskalainen hernekeitto

- Madekeitto

Lisäksi:

- Siemennäkkileipä

Ranskalaiseen hernekeittoon tuli mm. kuohuviiniä, mikä toi kyllä hyvän säväyksen. Keitto jakoi mielipiteet, mutta itse kuuluin ihastelijoiden joukkoon. Tätäkin pitää joskus tehdä!

Crème Ninon

Madekeitto oli myös uusi tuttavuus. Meillä ei lapsena kovin kalaruokia tarjoiltu, joten kotimaisia järvikaloja olen opetellut syömään vasta aikuisena. Made on villin näköinen kala, enkä varmaan haluaisi sitä käsitellä kotona. Keitto oli kyllä maukasta, joten syödä sitä voin oikein hyvin jatkossakin. Pakko ehkä myöntää, että keitto oli todella hyvää...

Madekeitto

Saimme ohjeen myös kalaseljankaan. Venäläisistä ruoista tykkään kovin, joten ihan varmasti seljankaakin testailen jossain vaiheessa.

Siemennäkkileipää olen kerran tehnyt kotona. Nyt kuitenkin kyseessä oli eri resepti ja eri maku. Ei parempi tai huonompi, mutta hyvä. Näkkäreihin ei tullut ollenkaan suolaa, mutta eivät ne sitä kaivanneet. Sopivan paahteinen maku kävi hyvin yhteen illan muiden tarjottavien kanssa.

Siemennäkkäreitä

Pääruoat:

- Inkiväärilohi ja uunitomaatit

- Palsternakkapyree

Inkivääriloheen tuli mm. osterikastiketta ja sweet chili -kastiketta. Vähän vastaavia kalavartaita olen tehnyt aikaisemmin, joten makumaailma oli tuttu. Kala ei siis yllättänyt, mutta se toki se oli hyvää. Uunitomaatit olivat monen mielestä kurssin parasta antia. Hyviähän ne olivatkin! Valkosipuli tuli ihanasti esille.

Inkiväärilohi

Hieman "tärähtäneet" uunitomaatit

Suurin yllätys oli kyllä palsternakkapyree. Mielestäni pitäisi immeisten käyttää paljon enemmän kotimaisia juureksia. Tässä on kyllä yksi hyvä. Jos ei pelkästään palsternakan maku miellytä, voi sitä laittaa vaikka osaksi perunamuusia. Rohkeasti suosittelen kuitenkin kokeilemaan ilman mitään perunoita. Hyvää ja pehmeää!

Palsternakkapyree

Jälkiruoat:

- Marokkolainen appelsiinisalaatti

- Sitruskiisseli ja inkiväärikerma

Appelsiinit ovat nyt parhaimmillaan. Siksipä molemmissa jälkkäreissä oli appelsiinia. Kuvasta ei kovin hyvin saa selvää, että kyseessä on marokkolainen appelsiinisalaatti. Kuvassa näkee vain pinnan, jonka alla oli ihania appelsiineja ja mm. granaattiomenan siemeniä.

Marokkolainen appelsiinisalaatti

Sitruskiisseli ja inkiväärikerma yllättivät yksinkertaisuudessaan. En ole mikään kiisselifani, mutta oli kyllä ihanan raikasta. Molemmat päätyvät jossain vaiheessa testivuoroon. Kiisseli varsinkin on niin nopea tehdä, ettei ole mitään syytä, miksipä en kokeilisi melkein heti.

Sitruskiisseli ja inkiväärikerma

Tässäpä siis kurssin anti. Ohjeita kirjoittelen vasta kotikokkailuiden jälkeen...
Viikonloppuna yritän tehdä hatsapureja, mutta katsotaan, saanko makuaistini takaisin. On vielä ihan hullu nuha, joten en viitsi kokkailla ja maistella uusia makuja, jos en maista mitään.