Italialaisen ruoan kurssi

Nytpä ei tulekaan jatko-osaa kesäreissuille, sillä se vaatisi vähän enemmän aikaa. Luvassa sekin on jossakin vaiheessa. On vaan nyt ollut elo niin täynnä säpinää, ettei vaan ehdi kaiken hässäkän keskellä kirjoitella. Nyt kuitenkin tarinaa kurssista, jolle osallistuin viime viikon torstaina.

ITALIALAISEN RUOAN KURSSI

Liityin Jyväskylän Kaupunkimarttoihin viime keväänä työkaverini ehdotuksesta. Maksoin keväällä jäsenmaksun, mutta en osallistunut toimintaan. Syynä oli, että ns. kevätkausi oli jo loppumassa eikä kesällä juuri toimintaa ollut. Näin kuitenkin syksyn tapahtumakalenterissa mielenkiintoisen kurssin, jolle ehdottomasti halusin osallistua. Päätin lähteä osaksi toimintaa.

Niin kävi, että ilmoittautumisviesti italialaisen ruoan kurssille tuli sähköpostiini. Olin töissä enkä ehtinyt heti ilmoittautua. Ja niin kurssi oli jo täynnä. Olin kyllä aika harmissani, sillä olin nimenomaan halunnut tuolle kurssille - onhan ruoanlaitto se meikäläisen juttu. Meni ehkä viikko, kun jälleen sain sähköpostia samaisesta osoitteesta. Joku oli ilmoittautumisensa perunut ja yksi paikka oli auki. Satuin lukemaan viestin heti, kun se tuli. Niinpä olin ensimmäinen vastaaja ja sain paikan!

Torstaina sitten oli kurssi tiedossa. Hieman kyllä jännitti - enhän tuntenut ennestään ketään kurssille tulevaa ihmistä. Jännitys kyllä kaikkosi nopeasti, kun tapasin ne muut kokkaamaan tulleet. Tuntui, että sovin porukkaan oikein hyvin. Alussa kierrätimme vieraskirjaa ja tutustuimme illan ruokiin. Tällä kertaa luvassa ei ollut perinteisiä pastoja ja pizzoja vaan ihan toisenlaista italialaista ruokaa.

Illan menu olikin tällainen:

Gorgonzolatäytteiset herkkusienet
Antipastovartaat

Italialainen tomaattikeitto
Focaccia-leipä

Marsala-kana
Fenkolirisotto

Tiramisu
Kahvi ja tee


Tutuistuimme siis reseptiikkaan ja sen jälkeen meidät jaettiin ryhmiin. Sain kahden muun osallistujan kanssa tehtäväksi tehdä Marsala-kanaa. Resepti oli helppo ja porukka kiva. Ruoanlaitto sujui hyvin ilman suurempia ongelmia.

Kun jokainen ryhmä oli tehnyt ruokansa, ne laitettiin esille. Jokainen sai ottaa sen verran kuin halusi. Jälkiruoan kanssa tarjottiin kahvit. Ruokaa jäi hieman yli, ja halukkaat saivat ottaa tähteet mukaansa.

Kaikin puolin olin äärettömän tyytyväinen, että lähdin mukaan. Ruoat olivat hyviä, porukka mukavaa ja opettaja loistava. Minusta taisi tulla marttalainen jo ensimmäisen illan jälkeen. Jatkossa aion osallistua aktiivisesti toimintaan ja kertoilla täälläkin kokemuksia illoista. Ehkäpä joku kiinnostuu touhusta ja tulee mukaan toimintaan.

Illan ruokien reseptejä en tänne nyt kirjoita. Kirjoitan ne sitten, jos/kun olen niitä täällä kotona testaillut ja kehitellyt. Mainitsen kyllä, jos kyseessä on alkuperäinen Martta-resepti. :)

Lopuksi kuvia ihanista ruoista!

Gorgonzolaherkkusienet ja antipastovartaat

Italialainen tomaattikeitto

Focaccia-leipä

Marsala-kana

Fenkolirisotto

Tiramisu

Ja vielä kuva kattauksesta.

Intialaisen kasvisruoan kurssia odotellessa...

Kesälomareissut osa 1: Tallinna, Helsinki, Porvoo

Niin se vain kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tällä kertaa se hyvä on kesäloma. Vaikka nyt ne kelit ovat kohdillaan ja vähän harmittaakin, on kiva muistella menneen kesän reissuja. Tällä kertaa en Pietarin-reissun lisäksi käynyt missään pidemmällä - jos nyt Tallinnaa ei lasketa. Reissasin eniten Jyväskylä-Kuopio-väliä, mutta ehdin myös Helsinkiin ja Porvooseen.

HELSINKI

Tänä kesänä kävin piäkirkolla pariinkiin otteeseen. Ensimmäinen reissu oli muutaman päivän mittainen. Samalla reissulla suuntasimme myös Tallinnaan. Oli ihanaa, että tuolle reissulle osui myös pari todella aurinkoista päivää. Niinpä ensimmäinen arskaus tapahtuikin Uimastadionilla. Harmi, että paikassa on kuvauskielto, joten enpäs viitsi kuvia tänne ainakaan laittaa.

Ihana lounas tuli nautittua Fafa'sissa, joista yksi on sopivasti Uimastadionin läheisyydessä. Samainen ilta meni aika lailla vötkistellessä, mutta kaupungillakin tuli vierailtua. Samaan reissuun mahtui muitakin maittavia ruokakokemuksia. Tykkäsin nimittäin myös Picnicin kesätarjouksesta (kinkkupatonki ja smoothie muistaakseni 3,90 euroa) sekä ravintola Kannaksen eväistä. Burgereita on vaan tullut syötyä niin paljon, ettei mikään oikeastaan tee enää vaikutusta.

Fafa'sin eväät

Toinen reissu heinäkuussa piti sisällään mm. babyshower-kutsut. Samaisella reissulla jälleen ruokakokemukset olivat hyviä. Kävimme mm. Taste of Thai -lounasravintolassa Ruoholahdessa. Olipas muuten edullinen ja hyvä (ja aito) thaikkubuffetti. Suosittelen kyllä! Samana päivänä vielä suuntasimme Linnanmäelle, jossa ostimme Lintsikisa-passit, joilla sai pelata muistaakseni kuutta peliä. Oli aivan huisin hauskaa milloin heitellä palloja ja milloin ampua pyssyllä. Illallinen tulikin "nautittua" Lintsi Burgerissa, sillä minulla ja siskollani teki kovasti mieli legendaarisia kierreranskalaisia. Ne olivatkin hyviä, mutta kasvishampurilainen oli turhan tavanomainen esitys.

Babyshower-kutsujen eväitä

Taste of thai

Kisailua Lintsillä

Seuraavan päivän ohjelmaan kuului mm. Hietalahden kauppahallissa palloilua ja odottelua, milloin Ret&Vin-liike aukeaa. Olin kytännyt sieltä Arabian Pomona-purkkia, jonka sainkin ostettua. Kaupassa oli todella paljon Arabian ja Iittalan tuotteita. Pikkuputiikilla on myös verkkokauppa: retronomi.fi. Illalla emme jaksaneet enää hirveästi häslätä ympäriinsä, vaan haimme tortillat Tortillahousesta. Olin itse pulled pork -tyyppiseen lihaan tyytyväinen, vaikkakin tortillan yleismakumaailma oli hieman mauton. Olisin jotain säväystä siis kaivannut, vaikka mitään vikaa annoksessa ei ollutkaan.

Kauppahalli

Arabian vanha Pomana-purkki (appelsiini)

Tortillaaaa!

TALLINNA

Tallinnassa tulee käytyä useamman kerran vuodessa, ja sitä ei nyt mitenkään miellä ulkomaaksi. Usein ei valokuviakaan tule räpsittyä, kun paikkaa pitää tavallisena. Tänä kesänä päätin kuitenkin käydä katsomassa Telliskivi-aluetta, sillä olin kuullut siitä niin paljon hyvää. Satamasta suuntasinkin sinne kävellen, vaikka kartta loppuikin sopivasti kesken. Onneksi suuntavaistoni on aina ollut hyvä. Telliskivi Loomelinnak sisältää pieniä putiikkeja ja ravintoloita. Alue on vanha teollisuusalue, joten se myös näyttää siltä. Hienosti kuitenkin uudet putiikit ja vanha rakennuskanta sulautuvat yhteen. Ostin sieltä Homeart-nimisestä liikkeestä pikkupöydän, josta olen aikaisemmin kirjoittanut. Samaisella reissulla kävin myös F-Hoone-ravintolassa, joka on Tallinnassa nyt todella in. Eikä suotta. Sisustus oli huippu, puhumattakaan ruoasta! Falafel-annoksen sai todella huokeaan hintaan ja hinta-laatusuhde oli kyllä paikallaan.

Telliskivi Loomelinnak

Homeart

F-Hoone

Lounaan jälkeen oli kiva suunnata Viru-hotelliin hierontaan. Kävin Viru Ilusalongissa, vaikka siskoni kokemuksen mukaan samassa rakennuksessa oleva Si Style on nykyään hieman laadukkaampi (kun vertaa esim. jalkahoitoja). Tiedä häntä. Okei, hieronta oli hieman keskinkertainen, mutta seuraavana päivänä ottamani ripsipermanentti oli aivan loistava. Sain todella kaarevat ripset, jotka ovat vieläkin todella hyvässä kuosissa.

Viru-hotelli oli tuttu ja turvallinen. Oli ilo huomata, että aamiainen oli parempi kuin pari vuotta sitten.  Aikaa ei tällä reissulla ollut paljon, joten shoppailin lähinnä Viru-hotellin läheisyydessä. On se kumma juttu, että Suomen Newyorkereista en löydä mitään, mutta ulkomaan liikkeistä löytyy aina ostettavaa. Niin nytkin. Mitään ihmeellistä ei nyt Tallinnan-reissu pitänyt tällä kertaa sisällään. Harmitti, etten ehtinyt Telliskivi-kadun Boheem-kahvilaan, jota on paljon kehuttu.

PORVOO

Helsingistä ajoin Porvooseen vanhaa tietä pitkin, sillä halusin katsella maisemia. Reitti olikin todella kiva. Parkkeerasin Citymarketin parkkiin, sillä sen sijainti oli hyvä ja pystyin maksamaan pysäköinnin kortilla. Vanhaan Porvooseen Cittarista on todella lyhyt matka.

Kävelin Vanhan Porvoon paria keskeistä katua pitkin ja kävin monessa pienessä putiikista. Eniten kuitenkin miellytti Skafferi, josta ostin viittä erilaista irtoteetä ja lakuja. Teemaut olivat sellaisia, että niitä ei ole koskaan aikaisemmin päässyt maistelemaan. Banana Joe ja mansikka-shamppanja...kyllä ne ovat ihan teemakuja.

Vanha Porvoo

Hullaannuin myös paikallisten taideopiskelijoiden suunnittelemaan Arabian mukiin, jossa on runebergintortun kuvia. Mukia sai pinkkinä ja sinisenä. Ihan pakko oli ostaa molemmat ja vielä töihin toinen pinkki. Aivan valloittava muki! Aasialaiset kuulemma luulevat, että kuvio muodostuu susheista. Saa kuulemma aina selittää, että mukissa ei ole sushikuvioita vaan torttuja.

Kävin syömässä Timbaalin sisäpihalla burgerin. Se oli ihan jees, mutta ehkäpä tosiaan niitä hampurilaisia on tullut syötyä hieman liikaa. Olisi varmaan pitänyt käydä kuuluisassa Sinnessä. Oli vaan turhan kiirus.

Varsin ookoo burgeri

Takaisin Jyväskylään ajoin todellakin maisemareittejä pitkin. Matka varrella tuli vastaa kaikenlaista. Villähteellä kävin mm. Retrosisko-nimisessä kaupassa. Kiva putiikki se oli, mutta tällä kertaa itselle ei mitään löytynyt. Hinnat olivat mielestäni melko korkeat. Silti jos retroilusta tykkää, saattaa putiikissa olla kivoja aarteita.

- - - - - 

Palaan vielä toisen postauksen voimalla kesälomatunnelmiin. Ajattelin vähän kertoa, mitä kaikkea kohtasin Jyväskylä-Kuopio-välillä ja miten sujui tämän kesän Kuopio Rockcock. Pieni kurkkaus Neste Rally Zoneenkin on luvassa.

Ehkäpä tähän loppuun kuva takapihaltani. Arska ei vieraillut usein, mutta takapihani on silti kyllä todellinen aurinkopiha.

Kirja: Marko Hautalan Kuokkamummo

"Kukaan ei puhu. Ikinä."

Marko Hautalan Kuokkamummo

MARKO HAUTALA: KUOKKAMUMMO

Ostin kyseisen kirjan vähän mainoksen uhrina jo joulukuussa. Kevään aikana sain luettua hävettävän vähän kirjoja entiseen tahtiin verrattuna. Niin, ja tänä kesänä tahti on ollut vieläkin surkeampi. Kesän lukemattomuus selittyy oikeastaan samalla kuin keväänkin: kun aloitan illalla sängyssä lukemaan, olen jo ihan liian väsynyt. Niinpä kirjat etenevät liian hitaasti pitääkseen minut mukanaan. Nyt kesälomalla olen aloittanut parikin kirjaa, mutta ne eivät ole saaneet minua oikein pauloihinsa. Niinpä astelin omaan "kirjastooni" ja koppasin sieltä Kuokkamummon. En edes ollut muistanut, että minulla on se hyllyssäni.

Oli ihanaa, kun tällä kertaa kirja koukutti kunnolla. Jo muutamat ensimmäiset sivut olivat sellaisia, että kirjaa ei vaan voinut laskea pois. Perinteinen "jos minä vielä yhden sivun luen" oli läsnä koko ajan.

Kirjan nimi on aika raflaava. Jo heti alussa lukija pääsee perille siitä, mitä nimellä tarkoitetaan. Tai niin lukija ainakin luulee. Nuorille kerrotaan pommisuojassa tarinaa Kuokkamummosta, joka tappaa lapsia. Lukija ei oikein tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Onko kaikki urbaanilegendaa vai ei? Kuokkamummo tuntuu kuitenkin koskettavan kaikkia kirjan henkilöitä. Ne, jotka eivät ole mummon kanssa tekemisissä olleet, tietävät ja vaikenevat. Henkilöihin lukija pääsee hyvin käsiksi, vaikka kirjassa kuljetaankin eri aikatasoissa. Mielenkiintoista on, että Kuokkamummo ei näyttäydy vain yhden aikajakson ohimenevänä ilmiönä vaan ravisuttaa eri muodoissaan useaakin sukupolvea.

Henkilögalleria ja miljöö ovat hyvin tavallisia. Siksipä kirjan kauhuelementit ovatkin osuvia. Ne tuntuvat tosilta, kun henkilöt ja miljöökin vaikuttavat tosilta. Lukija pääsee Kuokkamummoon käsiksi nykynuorten, mutta myös paikkakuntaan aikaisemmin sidoksissa olleiden henkilöiden kautta. Jokainen henkilöistä on mielenkiintoinen ja heillä on myös kytköksiä toisiinsa.

Kuokkamummo ei ole helposta kielestään huolimatta erityisen helppo teos. Vaikka Kuokkamummo vaikuttaakin takakannessa mummolta, joka on vain sekaisin päästään, kirjan mummo on jotain muuta. Kuokkamummo on symboli, joka avautuu varmaan vähän eri tavalla eri lukijoille. Jokainen lukija näin ollen tulkitsee lopunkin omista lähtökohdistaan. Joka tapauksessa lopussa kirjailija onnistuu herättelemään lukijan pois luomastaan kauhumaailmasta. Ehkäpä kirja on lopulta muistutus siitä, että pelolle ei saa antaa liikaa valtaa tai se vie lopullisesti mukanaan. Kirja on sekoitus totta ja tarua - ja kaikkea sitä, mitä emme edes pysty luokittelemaan.

Itselleni kotimainen kauhu on kyllä melko tuntematon genre. Kirja sai kuitenkin kiinnostukseni heräämään. Aivan varmasti tartun vielä muihinkin Hautalan teoksiin.

Ruismacarons eli ruismacaronit porotäytteellä

Minulla olisi vaikka kuinka monta juttua, jotka olisivat kirjoittamista vaille valmiita. Nyt on vain niin kiire kaikkien hommien kanssa, että ei vaan ehdi. Siispä poimin kirjoittamattomista jutusta kaikkein lyhyimmän.

Idean macaroneihin sain oikeastaan kahdesta suunnasta. Näin joskus kuvan ruismacaroneista, ja se jäi kummittelemaan mieleeni. Toisaalta työkaverin tekemät savuporonapit olivat jääneet myös hyvin mieleeni. Yhdistelin näistä hyvän kombon.

Valmiit ruismacaronit

RUISMACARONS eli RUISMACARONIT POROTÄYTTEELLÄ

Tarvitset:
Sour & cream -maustettuja ruissipsejä pussin tai kaksi

Täyte:
1 pkt (200 g) tuorejuustoa (makuna aurinkokuivattu tomaatti)
1 prk (200 g) crème fraîchea (18%)
pussillinen (150 g) savupororouhetta
isohko nippu pillisipulia (tai ruohosipulia) silputtuna
mustapippuria rouhittuna

- Sekoita täytteen aineet keskenään. Laita reilu annos täytettä ruissipsille ja paina kevyesti toinen sipsi kanneksi.
- Täyte riittää ainakin 30 macaronille. Tein itse tarjolle 15 kappaletta, ja täytettä jäi todella runsaasti. Voi siis olla, että riittää vieläkin suuremmalle määrälle.
- Pillisipuli oli itselle ihan uusi tuttavuus. Äidin pellosta löytää kaikenlaista! Pakko kyllä sanoa, että oli ihan täydellinen sipuli tähän täytteeseen.

Ja taas kerran niin helppoa, niin hyvää!

Nyhtökanaburgereita punakaalitäytteellä sekä bataattiranskalaisia dippien kera

Viimeistä lomaviikkoa viedään! Sen kunniaksi ajattelin tehdä jo pitkään himoitsemaani pulled chickeniä eli nyhtökanaa. Minulla on ilo ja onni omistaa Jenni Häyrisen Katukeittö-kirja, jossa on aivan mahtavia ohjeita. Sieltäpä nyhtökanan lisäksi on napattu punakaalisalaatin ja bataattiranskalaisten ohje. Briossisämpylät tein Olivia-lehden ohjeen mukaan, sillä halusin nimenomaan briosseja, en normisämpylöitä. Dipit sotkin ihan omasta päästäni löytyvien ohjeiden mukaan. :D Ne sopivat oikein hyvin myös nyhtökanahampurilaisten väliin. Varsinkin Aura-dippi toimi aivan mahtavasti. Jos haluat hamppareiden väliin mieluummin nyhtöpossua nyhtökanan sijaan, löytyy ohje täältä.

Nyhtökanahampurilainen, bataattiranskalaisia sekä Aura-juustodippi

Pidemmittä löpinöittä...tässäpä ohjeet! Olen joiltakin osin hieman muokannut niitä.

Huom! Kannattaa lukea kaikki ohjeet läpi ennen valmistamista. Joutuu hieman miettimään, missä järjestyksessä kaiken tekee.

BRIOSSISÄMPYLÄT
(6 kpl)

1 dl maitoa
vajaa 25 g hiivaa
1 rkl hunajaa
vajaa 1 tl suolaa
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 dl puolikarkeita spelttijauhoja
100 g voita

voiteluun ja koristeluun:
keltuainen
seesaminsiemeniä

1. Ota voi noin tuntia ennen leipomista huoneenlämpöön. Hiiva ja kananmunat kannattaa ottaa huoneenlämpöön melkeinpä samalla.
2. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi leivontakulhossa. Liuota maitoon hiiva, hunaja ja suola.
3. Sekoita kananmunat joukkoon esim. puuhaarukalla sekoittaen. Lisää jauhot kahdessa erässä. (Itse käytin spelttijauhoja aavistuksen verran enemmän kuin ohjeessa saadakseni hyvän koostumuksen.) Kun taikina on ihanan pehmeää ja irtoaa kohtuullisen hyvin käsistä, lisää voi noin ruokalusikan kokoisina nokareina yksi kerrallaan. Vaivaa jokaisen voinokareen jälkeen hyvin.
4. Vaivaa käsin noin 15 minuuttia. Jos omistat yleiskoneen, selviät jokusen minuutin vähemmällä.
5. Lisää tarvittaessa jauhoja. Valmis taikina on kimmoisaa ja pehmeää.
6. Peitä kulho kelmulla ja laita taikinakulho jääkaappiin ainakin tunniksi. Voit jopa pitää yön yli, mutta hiivan määrä voi olla silloin hieman vähäisempi. Itse pidin 1,5 tuntia taikinaa jääkaapissa.
7. Jauhota työpöytä kevyesti ja kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi. Paksuus saa olla pari senttiä. Kääri taikina rullalle ja leikkaa kuuteen osaan.
8. Pyörittele kevyesti pyöreiksi sämpylöiksi ja laita leivinpaperin päälle pellille. Kohota noin tunti esim. tiskialtaaseen lasketun kuuman veden päällä liinalla suojattuna.
9. Voitele keltuaisella ja koristele siemenillä.
10. Paista +200 asteessa 12-15 minuuttia. Valmiit briossit ovat väriltään kullanruskeita.


NYHTÖKANA ELI PULLED CHICKEN
(esim. kuudelle burgerille)

1 kg maustamattomia broilerin reisikoipia
1,5 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli
1 punainen chili
3 valkosipulinkynttä
reilu 400 g paseerattua tomaattia
2,5 rkl ruokokidesokeria
reilu 2 rkl worcestershire-kastiketta
0,5 dl omena- tai punaviinietikkaa
1,5 tl sinappia
1 tl chilijauhetta
cayennepippuria maun mukaan
suolaa
pippuria

1. Ota kanat huoneenlämpöön. Poista niistä nahat.
2. Kuori ja pilko sipulit. Poista chilistä siemenet ja hienonna.
3. Kuumenna padassa öljy ja voi ja kuullota pilkottua sipulia sekä hienonnettua chiliä viitisen minuuttia.
4. Lisää valkosipuli ja lähes heti perään loput kastikkeen ainekset kanoja lukuun ottamatta. Hauduttele viisi minuuttia.
5. Lisää kanat ja anna hautua hiljalleen ilman kantta 1,5-2 tuntia. Kääntele kanoja välillä. Kanat ovat tarpeeksi kypsiä, kun liha irtoaa luista helposti.
6. Nosta kanat kastikkeesta ja nyhdä niistä lihat irti kahden haarukan avulla tai käsin (kun lihat ovat vähän jäähtyneet). Laita lihat takaisin kastikkeen joukkoon ja sekoittele. Kuumenna uudelleen. Maista ja lisää suolaa tarvittaessa.

PUNAKAALIA LISUKKEENA

noin 300 g punakaalia

kastike:
1 dl kreikkalaista (tai turkkilaista) jogurttia
1 limetin mehu
1 tl hunajaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

1. Siivuta kaali ohueksi suikaleiksi. Sekoita kastikkeen ainekset toisessa astiassa. Maistele ja mausta. Sekoita kastike punakaalien joukkoon juuri ennen tarjoamista.

BATAATTIRANSKALAISET

2 bataattia
reilu 2 rkl oliiviöljyä
2 rkl maissitärkkelystä
1 rkl kuivattua rosmariinia
1 tl paprikajauhetta
pieni ripaus kanelia
1 tl suolaa

1. Kuori bataatit ja leikkaa ne ohuehkoiksi, noin 0,5-1 cm paksuisiksi tikuiksi.
2. Huuhtele bataattitikut juoksevan veden alla.
3. Kuivaa huolellisesti keittiöpyyhkeen ja/tai talouspaperin avulla.
4. Sekoita isossa kulhossa bataatit, öljy, tärkkelys ja mausteet. Pyörittele hyvin.
5. Levitä bataatit pellille leivinpaperin päälle yhteen kerrokseen. (Jos tulee enemmän, käytä kahta peltiä.)
6. Paista ensin +180 asteessa uunin ylätasolla noin 25 minuuttia. Kääntele bataatit ja käännä pelti. Nosta uunin lämpö +220 asteeseen ja paista vielä uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Jos bataatit meinaavat kärtsätä, suojaa leivinpaperilla.
7. Mausta vielä suolalla tarvittaessa.

AURA-JUUSTODIPPI

Aura-juustomurua
crème fraîchea (18 %)

1. Sekoita ainekset keskenään. Itse käytin noin 150 g ranskankermaa, johon sekoittelin Aura-murua pienissä erissä niin, että seos oli paksua ja sattumia paljon. Parhaan koostumuksen saa kokeilemalla. Ei kai sitä Auraa voi liikaakaan laittaa. :) Dippi sopii loistavasti myös ribsien ja wingsien kanssa.

BBQ-DIPPI

muutama rkl bbq-kastiketta (ks. ohje)
vajaa prk turkkilaista jogurttia

1. Sekoita hieman vajaaseen purkilliseen (200 g) turkkilaista jogurttia muutama ruokalusikallinen bbq-kastiketta. Kun lisää vähän kerrassaan ja maistelee, löytää hyvän koostumuksen ja makumaailman.

Dipit syntyivät tasan tarkkaan niin, että etsin jääkaapista kaikki jämät. Voit käyttää ihan hyvin turkkilaisen jogurtin sijaan kreikkalaista tai vaikka kevyttä ranskankermaa ja päinvastoin.

_ _ _

Kun kokoat hampurilaisia, lämmitä tai grillaa halkaistuja sämpylöitä tovi. Tarvittaessa lämmitä nyhtökana uudelleen ja sekoita punakaalin joukkoon kastike (jos se on vielä tekemättä). Lopputulos pitäisi olla sellainen, että alimmaiseksi sämpylän alaosa, jonka päälle nyhtökanaa ja punakaalia (sekä dippikastikkeita). Sitten kansi kiinni. Kylkeen laitetaan bataattiranskalaisia ja dippejä.

Lopulta pöydässäsi on tällainen setti:

Valmis kokonaisuus

PS. Annos maistuu jumalaiselta Pepsi Maxin kera. :P

Ja koska mainostin sitä Katukeittiö-kirjaa, niin tässäpä siitäkin kuva. Suosittelen kyllä hankkimaan sen.

Näyttääpä kannessa oleva hampurilainen tutulta... Vain sämpylä on erilainen. ;)

Vaahtokarkkitikkarit

Hyvin lyhyt postaus tällä kertaa. Se johtuu siitä, että tekemäni vaahtokarkkitikkarit ovat todella helpot tehdä. :)

Tein tikkarit babyshower-kutsuille, jossa muutenkin tarjolla oli ihania herkkuja. Vielä en voi paljastaa esimerkiksi värimaailmaa, sillä ainakaan eräs blogia lukeva henkilö ei tiedä, kumpi juhlakalun perheeseen on syntymässä. Siksi vaahtokarkkitikkareissakin on kahta väriä: sinistä ja vaaleanpunaista. Tein myös kuuluisia pikkupizzoja, mutta tällä kertaa broileri oli valmiiksi marinoitua. (Pirkka on jees, jos moisia pitää ostaa.)

Hienot pillit ostin Harjun Paperi -nimisestä ihanasta korttikaupasta Jyväskylästä. Putiikissa on korttien lisäksi paljon paperisia leipomisjuttuja, julisteita ja jopa värityskirjoja.

Vaahtokarkkitikkarit

VAAHTOKARKKITIKKARIT

Tarvitset:
- tukevia pillejä
- astian (tai mukin)
- sienen (siis sellaisen, johon tökitään kuivakukkia asetelmaa tehdessä)
- valkosuklaata
- nonparelleja
- vaahtokarkkeja

1. Muotoile sienestä mukiin tai astiaan sopiva.
2. Leikkaa pillejä tarvittaessa lyhyemmiksi.
3. Työnnä vaahtokarkit pilleihin pyörivällä ja ruuvaavalla liikkeellä.
4. Sulata suklaa mikrossa pienissä erissä. Seos on sopivaa, kun viimeiset köntit juuri ja juuri sulavat sekaan.
5.  Dippaa vaahtokarkkitikkarit suklaaseen yksi kerrallaan. Ripottele päälle nonparelleja.
6. Asettele sieneen kimpuksi.
7. Anna kovettua huoneenlämmössä.
(8. Jos teet edellisenä päivänä, suojaa vaikkapa muovipussilla löyhästi.)

Valmis kimppu näyttää tältä.