Ihana taulu ruokailutilaan ja Iittalan Nappula-kynttilänjalat

Tämä on nyt jo vähän vanha juttu, mutta ostin tai tarkemmin sanottuna tilasin itselleni taulun. Ruokailutilan seinä näytti niin tyhjältä, että oli pakko keksiä jotain.

Taulu on ihana!

Selaan usein Emilian Valontalo-blogia, josta nytkin sain hyvän idean. Hän oli tilannut kuopiolaiselta Noora Svärdiltä taulun, jonka abstrakti tyyli miellytti myös minua. Niinpä suuntasin Nooran sivuille katselemaan, mitä kaikkea hän on tehnyt. Taulut olivat niin upeita, että olisin voinut ostaa niistä minkä tahansa! Lopputulos oli, että tilasin Nooralta taulun toiveideni mukaan. Halusin mustaa, valkoista, harmaata sekä yllättäin keltaista. Ja todellakin sain minä tilasin! Taulu on ihana! Voi olla, että tilaan jossain vaiheessa toisenkin taulun asuntoani koristamaan.

Tästä lähdin liikkeelle...

Ja tähän päädyin!

Valitettavasti kuvat ovat taas hieman rakeisia. Tilasin taulun jo kesällä, mutta sain vasta nyt aikaiseksi kuvata sen. Harmi, että valo ei oikein tähän aikaan vuodesta riitä kuvailemaan sisäkohteita vanhalla luurillani.

Maalaustyyli on sopivan utuisa.

Tarkkasilmäiset huomasivat, että keittiön pöydällä oli kaksi uutta kynttilänjalkaa. Nehän ovat Iittalan Nappulat, jotka ostin viikko sitten alennusmyynnistä. Olin jo pitkään suunnitellut ostavani ne, mutta nyt oli kyllä ihan pakko, kun kerta halvalla sain.

Iittalan Nappulat

Huomenna tulee vieraita, joten kynttilät palamaan!

Turkki (Kusadasi, Efesos, Izmir)

Vielä pieni katsaus arkistoihin.

Olen siis käynyt Turkissa kuutisen kertaa, mutta eniten Alanyassa. Kesällä 2010 päätimme veljeni kanssa lähteä syömään kebabia eli suuntasimme Nazarin pakettimatkalle Kusadasiin.

Kaupunki kuvattuna Lintusaarelta

Hotelliksi valikoitui Saturn, joka oli kyllä melkoisen kulahtanut. Ötököitä tai muita ei ollut, joten se kyllä kelpasi hyvin. Hotellilla oli tiukat säännöt, joten omia juomia ja ruokia ei olisi saanut huoneeseen tuoda. Me toimme. Aamiainen oli todella tylsä eli aina valkoista juustoa, oliiveja, paahtoleipää ja marmeladia. Ei muuta. Jouduimmekin usein ostamaan aamiaisen lisäksi jotain muuta heti aamusella.

Hotellilta keskustaan oli lyhyt matka.

Keskusta iltasella

Parhaat rannat löytyvät hieman Kusadasin ulkopuolelta. Kannattaakin siis hypätä Dolmukseen ja matkata hieman kauemmaksi esimerkiksi Ladies beachille, jossa on kaikki mahdolliset palvelut ja ranta on hieno. Dolmusaseman lähellä on silloin tällöin markkinat. Hotellin sijainti oli hyvä, joten ei ollut markkinoillekaan pitkä matka. Hotellilta katua alas keskustaan päin oli myös erittäin hyvä pizzeria.

Ladies Beach

Shoppailtua tuli kyllä. Kusadasin keskustan basaareilla sai tinkiä, mutta hinnat olivat kohtuulliset. Varsinainen keskusta on aika pieni, mutta katseltavaa riittää. Välillä voi vaikka ihailla jättimäisiä risteilyaluksia, sillä Kusadasi on yksi pysähdyspaikoista. Ravintoloita on moneen makuun. Parhaat eväät olivat hieman katukeittömäisissä paikoissa. Tunnetusti turkkilainen ruoka on todella hyvää! Ainut huono kokemus oli kiinalainen ravintola, mutta siellähän ei turkkilaista ruokaa ollutkaan. Erilaiset kebabruoat olivatkin suosikkeja. Turkissa kanakebab on törkeän hyvää! (Ja harmi, että parhaista ruoista ei ole kuvaa.)

Joka reissulla on tullut kerran käytyä ketjuravintolassa. Nyt tuli kyllä liian suuri annos!

Pari kertaa tuli käytyä Kusadasin yöelämässä. Varsinaisia klubeja ei ollut, vaan keskustassa oli baarikatu täynnä pubeja. Oli siis hyvin irkkulainen meininki keskellä Turkkia! Baarit olivat viihtyisiä, mutta kuuman päivän päätteeksi ei viitsinyt kovin paljon nautiskella Efes-olutta.

Kusadasin sataman rantakatu on todella viihtyisä. Sitä pitkin pääsee myös Lintusaarelle, jossa on vanha ottomaanien linnoitus. Maisemat kaupunkiin päin ovat hulppeat.

Lintusaarella

Koko lomaa ei jaksanut olla samassa paikassa, joten teimme pari retkeä. Eräänä päivänä ostimme liput Adalan Aquapark -vesipuistoon, ja siellä menikin koko päivä. Varsinkin liukumäet olivat todella hurjia: pää oli usein sekaisin ja mahasta otti. Paikkana vesipuisto sopi siis kyllä aikuisillekin. Miellyttävää oli sekin, että rahoja ja kasseja ei tarvinnut raahata koko ajan mukana, vaan tavaroille oli säilytyskaapit ja rahat ladattiin erilliselle kortille. Matkalla vesipuistoon näki myös hienoja maisemia. Puisto sopii mielestäni kaiken ikäisille, sillä rauhallisempaakin menoa löytyy.

Halusimme käydä myös katsomassa, millainen kaupunki Izmir on. Noh, olihan se suuri kaupunki, mutta keskustasta emme oikein basaaria kummempaa löytäneet. Kaupunkiin pääseminenkin oli oma juttunsa. Bussi lähti hotellin takaa isolta tieltä kohti Izmiriä, mutta Izmirin bussiasema oli kaupungin ulkopuolella ja keskustaan päästäkseen piti käyttää taksia. Matka keskustaan oli yllättävänkin pitkä. Eniten aikaa vietimme kaupungin ulkopuolella ostosparatiisissa. Nimeä en muista, mutta ostoskeskuksen yhdeydessä oli Ikea. Löytyy siis varmaan helposti. Ostin todella paljon vaatteita, sillä paikalliset merkit eivät paljon maksaneet. Oli myös ihana vierailla viileissä liikkeissä, sillä aurinko porotti oikein urakalla.

Izmirissä oli basaarialue.

...ja Ikea.

Paras reissukohde oli kuitenkin Efesos. Tämä antiikin ajan kaupunki on muistaakseni rakennettu kolme kertaa eri paikkaan. Hämmästelin useaan otteeseen, miten kehittynyt tuon ajan kaupunki oli ollut. Oli kirjasto, teatteri, vesivessat...ja kaikkea muuta. Katukin oli marmoria. Retkellä kuulimme myös tarinan nykyisen apteekin logon (miekka ja käärme) synnystä ja pääsimme kurkistamaan useisiin mielenkiintoisiin paikkoihin. Tähän retkeen kuului myös pakollinen vierailu Neitsyt Marian kodissa ja keramiikkapajalla. Ne eivät kyllä ihan niin paljon kiinnostaneet.

Neitsyt Marian talo

Efesos (alkupäästä)

Efesoksen katuja tallaili moni muukin.

Kauneutta on vielä jäljellä.

Vesivessassa ei ole ollut yksinäistä.

Teatteri. Kuiskaus kuului ylös asti.

Onhan se Turkki kesällä kuuma. Tuolla reissulla kestin kuumuutta hyvin, mutta jotenkin tuntuu, että en enää oikein jaksaisi. Turkkia parjataan usein junttikohteeksi, mutta kyllä ihan perinteisestä pakettimatkastakin saa irti, jos jaksaa vähän katsella ympärilleen. Kusadasi on Turkin kohteista mielestäni toiseksi paras, heti Alanyan jälkeen.

Broileri-pastapaistos

Kun muutin omilleni vuosia sitten, leikkasin muistaakseni Savon Sanomista hyvän reseptin mukaani. Tätä broileri-pastapaistosta on tullutkin tehtyä lukuisia kertoja, mutta nyt oli kyllä useampikin vuosi väliä. Tämä on siis sellaista hyvää, helppoa ja nopeaa kotiruokaa, jota jokainen osaa tehdä. Halutessaan valmiiksi marinoidut broilerisuikaleet voi marinoida itse. Olen vuosien saatossa hieman muokannut ohjetta, ja näin paistoksen teen nykyään:

Tarjoa broileri-pastapaistos raikkaan salaatin kera.

BROILERI-PASTAPAISTOS
(6-8 annosta)

450 g (hunaja)marinoituja broilerisuikaleita
1 paprika pilkottuna
1 dl hienonnettua sipulia
1 dl hienonnettua purjoa
noin 8 dl vettä
2 kpl kanafondia
0,5 dl tomaattisosetta
loraus ketsuppia
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl pippurisekoitusta
2 kpl valkosipulinkynsiä
1 tl yrttisekoitusta
2 tl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
ainakin 150 g juustoraastetta
6 dl Torinon vehnänalkiopastaa

1. Ruskista broilerisuikaleet pannulla ja lisää loppuvaiheessa pilkottu paprika.
2. Kuullota sipuli ja purjo öljyssä melko isossa kattilassa. Lisää vesi ja kanafondit. Kiehauta.
3. Lisää kattilaan ruskistetut broilerisuikaleet ja paprikat. Anna kiehahtaa. Lisää tomaattisose, sitruunamehu, murskatut valkosipulinkynnet ja mausteet. Lorauta vähän ketsuppia.
4. Sekoita suurus jauhoista ja vedestä (2 dl). Lisää suurus kattilaan koko ajan sekoittaen. Hauduta noin 5 minuuttia ja tarkista maku.
5. Mittaa raaka pasta voideltuun (ainakin 2,5 litran) uunivuokaan. Lisää puolet juustoraasteesta. Kaada päälle kuuma kastike ja sekoita hyvin. Ripottele päälle loput juustoraasteesta.
6. Kypsennä uunissa 220 asteessa n. 25 minuuttia. Ota paistos uunista, kun se on vielä löysää. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.


Tämä siitä hyvä ruoka, että se seuraavana päivänä maistuu melkeinpä paremmalta.

Kiina (Shanghai)

Arkistojen kaivaminen jatkuu taas pitkän tauon jälkeen. Olimme veljeni kanssa Shanghaissa vuodenvaihteen 2010-2011. Siskoni ja hänen poikaystävänsä asuivat tuolloin siellä, joten pitihän sitä käydä Shanghaita ihmettelemässä. Asuimme matkan ajan eli reilun viikon verran siskoni ja hänen poikaystävänsä luona 40 neliön kokoisessa asunnossa Qi Pu Lu:n vieressä (metroasema Tiangtong). Olemme kyllä edelleen vakuuttuneita, että asunto oli korkeintaan 25 neliötä. Sää vaihteli aurinkoisesta, reilusta kymmenestä asteesta muutamaan asteeseen. Asunnossa oli vähän sellainen kylmän kostea ilma, samoin myös usein ulkona. Silti Shanghai sopii ihmeteltäväksi myös talvella, sillä turisteja ei ihan niin paljon ole. Esittelen niitä paikkoja, joissa tuli käytyä. Osan jutuista olen joutunut tarkistamaan siskoltani, sillä enhän minä muista kaikkia juttuja enää niin tarkasti. Kiitos siis hänelle!

Tunnettu turistinäkymä

Sitten vähän arkisempaa kaupunkinäkymää...

Täälläkin voi shoppailla! (Joy City)

TEKEMISTÄ, NÄKEMISTÄ JA KOKEMISTA

Tekemistä on vaikka kuinka paljon.

Shoppailla kannattaa esimerkiksi joko Qi Pu Lu:n "feikkimarkkinoilla", jossa tavaraa on paljon. Hieman parempilaatuista feikkitavaraa on kuitenkin Shanghai Science and Technology Museum -asemalla. Ostamistani Converseista ei voinut sanoa, ovatko ne feikit vai eivät. Farkuissa ja muissakin kengissä sekä esim. takeissa oli kyllä ihan sama juttu. Tinkiä kannattaa rutkasti! Kiina on kopioiden luvattu maa, joten laatu on hyvä ja aitoudesta ei voi olla useinkaan varma. Jos haluaa ostella ihan aitoa tavaraa esim. eurooppalaisilta merkeiltä, kannattaa suunnata ns. länkkärikadulle eli East Nanjing Roadille. Siellä on paljon kaikkia tuttuja kauppoja ja paljon ketjuravintoloita, jos niitä kaipaa. Hinnatkin ovat sitten korkeampia. Aitoa tavaraa on myös Niken Outlet-myymälässä metroasema Yangchang Roadin kupeessa. Ja sitä tavaraa on paljon!

Länkkärikadulla...

Shoppailu länkkärikadulla jatkuu...

Jos shoppailu alkaa kyllästyttää, voi vaikka suunnata sirkukseen (metroasema Shanghai Circus World). Itse olimme yhden päivän Happy Valley -huvipuistossa. Sinne pääsee sinisellä metrolinjalla, ja pois jäimme joko Sheshanilla tai Dongjingillä. Asemalta oli bussikuljetus huvipuistoon, jota suosittelen ihan kaikille. Alkuun näyttää, että eihän niitä laitteita kovin paljon ole, mutta onhan niitä. Vuoristoradat ovat ihan hulluja, ja Linnanmäen puuvuoristorata on kyllä totaalisen kesy verrattuna Happy Valleyn vastaavaan. Hurjin vuoristorata oli kuitenkin sellainen, jossa lasku oli lähes pystysuoraan alas. Muitakin hurjia laitteita oli, mutta myös rauhallisempaan menoon oli vempeleitä. Miljöö on myös todella viihtyisä. Joulukuun lopussa ei paljon porukkaa ollut, joten kaikkiin laitteisiin pääsi lähes jonottamatta.

Huvipuiston sisääntulo ja tekolunta...

Tuosta tornista sitä sitten "ammuttiin" alaspäin. Oli ihan hullua!

Hieman suurempi kuin Linnanmäellä

Tuntui, että sisuskalut jäivät tuonne ylös.

Karmiva pudotus

Hieno paikka on myös Shanghain vanha kaupunki ja Yuyuan garden. Siellä ihan unohtuu, että on suuressa kaupungissa. Pieni sisäänpääsymaksu piti puistoon maksaa, mutta oli kyllä näkemisen arvoinen paikka. Vanhassa kaupungissa on perinteiseen tyyliin rakennettuja taloja, joita tulikin kyllä ihasteltua pidempäänkin.

Vanhaa kaupunkia

Vanhan kaupungin rakennukset ovat todella upeita!

Nämä kuvat ovat Yuyuan Gardenista.

Bilettämäänkin kaupungissa pääsee. Uudenvuodenbileet vietimme ensin syöden hyvin, ja sen jälkeen suuntasimmekin pariin baariin. Jälkimmäinen sijaitsi hieman syrjässä ja oli nimeltään Shelter. Se oli vähän sellainen underground-paikka (ja ihan oikeastikin maan alla), mutta hyvin siellä viihdyttiin. Ei kyllä ole mitään muistikuvia, missä se sijaitsi. Taksilla sinne kuitenkin menimme.

Shelterissä oli hieman "hämärää".

Kuten on aikaisemmin käynyt jo ilmi, metrolla kannattaa liikkua paikasta toiseen (myös lentoasemalta keskustaan). Taksillakin pääsee, mutta silloin mukana on syytä olla osoite kirjoitettuna kiinaksi. Itse yritin lausua Qi Pu Lu:ta useaan otteeseen, mutta taksimies ei vaan sitä ymmärtänyt. Muutenkin osoitteet poikkeavat esimerkiksi suomalaisista siten, että osoitteissa mainitaan jotenkin ihmeellisesti se poikkikatu. En edes muista systeemiä, mutta hankalaa tuntui olevan.

RUOKAA!

Ehdimme testata useita ravintoloita.

Ensimmäisenä päivänä kävimme Saizeriyassa. Kyseessä on paikallinen ketjuravintola ja yksi sellainen löytyy ainakin Lujiabang Roadilta (ks. Tripadvisorista). Ravintolassa söimme muistaakseni pihvit, mutta tarjolla olisi ollut myös pizzaa ja pastaa sekä salaatteja. Hinta ei todellakaan päätä huomannut. Oli kyllä halpaa ja hyvää!

Japanilaista ruokaa söimme Ajisen Ramenissa. Tämäkin ravintola on ketju, ja samoja paikkoja löytää nykyään vaikkapa Thaimaastakin. Ruoka oli todella hyvää ja paikka ihan täynnä ihmisiä. Itse sain ehkä hieman liian tulisen annoksen, mutta kyllähän tuo mahaan meni. Ravintola löytyy metroasema Yangchang Roadin ostarilta.

Uudenvuodenaattona meillä oli pöytävaraus myös japanilaiseen Tairyo Teppanyakiin. Meille oli vuokrattu oma kokki, joten saimme tilata mitä vain ja kokki teki ruoat edessämme. Testasimme ihan kaikkea, mitä mieleen juolahti aina ostereista friteerattuihin banaaneihin ja kaikkea siltä väliltä. Ruoka oli hyvää, ja oli myös mukava maistella erilaisia makuja. Samaan rahaan sai siis tilata mitä vain, ja juomat muistaakseni kuuluivat hintaan. Osoite löytyy esim. Tripadvisorista.

Oma kokkimme paistaa banaaneja.

Ja liekittää niitä!

Paras ravintola ehkä yllättäin oli kuitenkin sellainen nimetön uiguuriperheen pitämä nuudelipaikka, jossa nuudelit tehtiin itse pyörittelemällä. Olihan siellä vähän kylmä talvella syödä, kun tila oli sellainen puoliksi ulos avoin, mutta onneksi ruoan kylkeen saatu lämmin keitto lämmitti. Jos vaan ikinä kukaan löytää tuon paikan, niin kannattaa käydä. Se sijaitsee Qi Pu Lu:n lähellä, Tiangtong-aseman sivukujalla. Ja eikun etsimään! On myös sellainen paikka, että usein eivät varmaan länkkärit moiseen eksy. Kyseessä ei ole mikään hieno ravintola, vaan enemmänkin sellainen kotikutoinen ja rento kyhäys. Katuruokaa puoliksi sisätiloissa.

Jossain vaiheessa tilasimme Burger Kingiltä ja Mäkkäriltä kotiin ruokaa. Taisimme kyllä tilata ruokaa jostain muualtakin, sillä useissa paikoissa oli kotiinkuljetus. Ja taaskaan ei maksanut paljon! Söimme reissun aikana siis muuallakin kuin ulkona. Välillä suuhun eksyivät esimerkiksi perinteiset purkkinuudelit. Oli myös jännä huomata, että juuri mistään ei saanut leipää. Siis sellaista, jossa on suolaa eikä sokeria.

YHYY...

Sain elämäni kauheimman vatsapöpön juuri Shanghaissa. Sehän ei toki ole kaupungin vika, eikä oikein kenenkään vika, sillä en tiedä, mistä moinen kimppuuni hyökkäsi. Voihan olla, että uudenvuodenbileissä ei ihan ehtinyt tarkkailla käsihygieniaa tai sitten joku ruoka oli ollut hieman parhaat päivänsä nähnyt. En tiedä, mutta en päässyt paluulennollekaan suunnitellusti, vaan jäin vielä muutamaksi päiväksi Shanghaihin. Sairaalassa taisin olla pari yötä ainakin. Vielä Suomessa kipuilin pari viikkoa, joten sairauslomallehan sitä tuli siirryttyä heti joululoman jälkeen. Jossain vaiheessa sitten olo koheni. Olin kipeänä todennut, että ikinä en lähde enää Kiinaan. Joo, voisin kyllä lähteä ja vaikka heti!

Uusi vuosi lähestyy...

Kokemukseni kaupungista ovat kuitenkin erittäin positiiviset. Ihmisiä on paljon, saasteita on paljon, mutta silti kaupunki on varsin mukava. Ihmisten arki on läsnä, ja näyttääkin siltä, että kaupunki ei koskaan uinu. Tuntuu, että ihmiset ovat aina töissä tai menossa töihin tai takaisin. Kiinalaiset nukkuvat metrossa, vaikka matka kestää vartin. He osaavat käyttää tauot hyödyksi, ja nukkuvia kiinalaisia näin myös huvipuiston ravintolassa. Jos joskus tulee mahdollisuus, niin käykäähän aistimassa kulttuurishokki ihan itse. Ja varaudu siihen, että kiinalaiset saattavat räpsiä sinusta kuvia. Varsinkin, jos olet blondi.

Vadelma-turkinpippurijäätelö (ilman jäätelökonetta)

Kun sitä glukoosisiirappia tuli ostettua, niin piti vielä kokeilla Dansukkerin ohjeella jäätelön tekemistä ilman jäätelökonetta. Oli kyllä sen verran hyvää ja helppoa, että pitääpäs kehitellä uusia makuja joskus, kun ehtii. Vaikkapa sitten kesällä.

Dansukkerin ohje on turkinpippurijäätelölle, mutta keksin laittaa mukaan vadelmia. Tai oikeastaan en ihmeemmin keksinyt, sillä tiesin yhdistelmän jo ennestään ihanaksi. Kotipaikkakunnallani Siilinjärvellä oli aikoinaan Namixi-niminen karkkikauppa, jossa myytiin myös pehmiksiä millä tahansa kaupasta löytyvällä maulla. Silloin suosikiksi nousi ensin tietenkin turkinpippuripehmis, mutta joskus keksin kokeilla sekaan banaania ja myöhemmin vadelmia. Siitäpä sitten kehkeytyi se oma lempparini. Oikeita vattuja ja turkinpippureita! Nyt tekemäni jäätelö pääsi erittäin lähelle tätä kokemusta. Hyvä, sillä Namixia ei enää ole, ja en olekaan moneen vuoteen päässyt maistamaan tuota makuyhdistelmää. Teen varmasti tätä jäätelöä vielä toisenkin kerran.

Vadelma-turkinpippurijäätelö

VADELMA-TURKINPIPPURIJÄÄTELÖ
(ilman jäätelökonetta, 4-6 annosta)

1 dl pakastettuja, kotimaisia vadelmia murskattuna
2,5 dl kuohukermaa
2 munaa
0,5 dl glukoosisiirappia
1 tl vaniljasokeria
reilu 1 dl turkinpippurimurskaa

1. Murskaa pussissa pakastevadelmat. (Tähän riittää, kun vähän käsillä puristelee. Menevät jäisinä helposti murskaksi.) Laita vadelmat takaisin pakastimeen, sillä ne eivät saa sulaa välillä.
2. Vaahdota kerma.
3. Vaahdota munat ja glukoosisiirappi.
4. Yhdistä seokset ja mausta vaniljasokerilla, turkinpippurimurskalla ja murskatuilla vadelmilla. Sekoita tasaiseksi.
5. Laita pakastimeen foliolla suojattuna yön yli. Vatkaa seosta pakastuksen alkuvaiheessa muutaman kerran. (Itse vatkasin seosta aina noin puolen tunnin välein, yhteensä viisi-kuusi kertaa. Sen jälkeen jätin seoksen "rauhaan".)
6. Tarjoile esimerkiksi vadelmien ja päälle ripotellun turkinpippurimurskan kera.

Huom! Älä käytä ulkomaalaisia pakastevadelmia, sillä ne pitää keittää ennen käyttämistä. Keittäminen taas notkistaa vadelmia liikaa ja tästä jäätelöstä tulee hieman erilaista.

Vaahtokarkit

Olen vielä lomalla, joten päätin vielä testata jotain. Tällä kertaa päätin kokeilla vaahtokarkkien tekemistä. Noudatin hyvin pitkälti Dansukkerin ohjetta, mutta sooloilin lisäämällä hieman vaniljasokeria sokerin sekaan. Ohje vaikuttaa vaikealta, mutta mielestäni se ei sitä ollut. Lämpötilojen kanssa tulee toki olla tarkkana.

Ensimmäinen erä vaahtokarkkeja

VAAHTOKARKIT
(n. 100 kpl)

7 liivatelehteä
3 kananmunanvalkuaista
2 rkl tomusokeria
pieni määrä punaista elintarvikeväriä
2 1/4 dl taloussokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl glukoosisiirappia
½ dl vettä
½ dl vettä liivatteiden liuottamiseen
2 dl tomusokeria
1 dl perunajauhoja

1. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
2. Vaahdota valkuaiset ja tomusokeri (2 rkl) kestäväksi vaahdoksi. Lisää vatkaamisen keskivaiheilla elintarvikeväriä pieni loraus.
3. Mittaa kattilaan taloussokeri, glukoosisiirappi ja vesi.
4. Anna kiehua, kunnes seos on 100-asteista. Käytä lämpötilan mittaamiseen digitaalista lämpömittaria.
5. Kuumenna ½ dl vettä ja liota joukkoon vedestä puristetut liivatelehdet.
6. Jatka sokeriliemen kuumentamista. Kun seos on 127-asteista, ota se pois liedeltä ja kaada valkuaisvaahdon joukkoon voimakkaasti vatkaten.
7. Lisää liivateneste vaahtoon ja jatka vatkaamista, kunnes massa on kiinteää ja kiiltävää ja alkaa jäähtyä.
8. Sekoita tomusokeri ja perunajauhot keskenään ja kaada leivinpaperin päälle.
9. Laita vaahtokarkkimassa pursotinpussiin ja pursota leivinpaperille tomusokeri-perunajauhoseoksen päälle paksuja tankoja (tai yksittäisiä vaahtokarkkeja).
10. Anna jäähtyä huoneenlämmössä useampi tunti. Leikkaa tangot paloiksi.
11. Pyörittele palata tomusokeri-perunajauhoseoksessa.

Säilytä vaahtokarkit suljetussa purkissa huoneenlämmössä.

Huomioita:
- Lämpötilan mittaaminen on oikeasti tärkeää. Silmämääräisesti asteita on mahdoton arvioida.
- Sokeriliemi on todella kuumaa. Muovinen kapusta kärsi hieman vaurioita. :)
- Massaa saa todellakin vatkata melko pitkään. Liian löysä massa lässähtää eikä karkeista tule muhkeita.
- Itselleni ei yksi leivinpaperiarkki riittänyt, sillä massaa oli valtavasti. Varaudu siis kahteen.
- Älä leikkaa tankoja liian aikaisin. Huomaat kyllä, milloin veitsi leikkaa tangon sujuvasti eikä jää tahmeaan massaan kiinni. Älä siis taistele turhaan vaan odota. (Leikkasin ensimmäisen erän turhan aikaisin.)
- Tällä ohjeella vaahtokarkit ovat niitä ihan perinteisen makuisia. Jos haluat makua, käytä aromeja tai esim. mansikkatomusokeria perinteisen sijaan.