Normann Copenhagenin Dropit-koukut

Pieni blogihiljaisuuteni johtui siitä, että olin 10 päivän reissulla Thaimaassa. Postausta aiheesta onkin tulossa myöhemmin, kun saan järjesteltyä hieman kuviani.

Nyt kuitenkin haluan esitellä hieman asuntoni "käytävää" tai sisääntuloa - mikä nyt onkaan. Asuntoni käytävä on valkoista täynnä, joten halusin siihen vähän jotain piristystä. Kun olen nyt jotenkin ihastunut puuhun, hankin käytävälle kahdeksan Normann Copenhagenin Dropit-koukkua Finnish Design Shopista. Olen ollut ostokseeni tyytyväinen (ostin koukut jo kesällä), mutta yhden parin haluaisin vielä lisää, jotta seinä näyttäisi tasapainoiselle.

Dropit-koukut (pari tulossa lisää)

Koukut hieman lähempää

Laitoin pisaroihin roikkumaan karkkikoruni. Tarkoitus on laittaa lisää koruja, sillä levyseinään poratut koukut eivät kovin paljon painoa kestä. Jostain syystä koukuissa on todella iso (olisiko 10 mm) ruuvikiinnityssysteemi.

Korut pääsivät esille.

Dropit-koukkuja myydään tuon puunvärin lisäksi ainakin mustina ja valkoisina. Koukuista voi tehdä vaikka millaisia yhdistelmiä ja sekoitella eri värejä. Itse sain ainakin ehkä jopa tylsään valkoiseen käytävään lisää särmää.

Matkailua Suomessa: Levitunturi

Talvi lähestyy, joten kirjoittelenpa hieman eräästä talvikohteesta. Tämä paikka on Levitunturi.

Levin huipulla oli kylmä!

Harrastin lapsena ja nuorena alppihiihtoa, joten Suomen hiihtokeskukset ovat minulle todella tuttuja. Jostain syystä Levitunturi oli kuitenkin jäänyt väliin. Hain noin kaksi vuotta sitten Ensimmäinen askel -nimiselle tuetulle lomalle liiton kautta, sillä kaipasin vähän irtiottoa ja kuntonikin oli melko huono. Laitoin yhdeksi kohteeksi Levin ja ajankohdaksi hiihtoloman (v. 2013). Ja kas kummaa, tärppäsi. Luvassa oli kuntoilua ohjatusti, kuntotestejä ja täysihoito kuuden päivän ajan! Kyseinen lystihän maksoi sen 150 euroa, joten ei tarvinnut kovin pitkään miettiä, lähdenkö lomalle.

Oli kyllä ihan mahtavaa! Sain hyviä vinkkejä kuntoiluun ja motivaatiota muutenkin lisää. Kuntotestit ja liikuntatunnit olivat erittäin rankkoja, mutta kaikesta selvisin silti. Pääsin käymään rinteessäkin, mutta liikuntarääkit tuntuivat sen verran jaloissa, etten kovin pitkään jaksanut laskea.

Hotellina koko jakson ajan oli Kylpylähotelli Levitunturi. Sitä voin lämpimästi suositella kaikille hotellin palveluiden, laadun ja sijainnin tähden. Ruoka oli sellaista laivan buffetin tasoista, eli pöydät notkuivat kaikenlaisia ihania ruokia. Olin yksin reissussa, mutta huoneeni oli uudehko ja tilava (Sammal-talo). Hotelli sijaitsee ihan keskustassa, joten autoa ei tarvitse.

Kylpylähotelli Levintunturi (huone Sammal-rakennuksesta)

Levin keskustassa on lukuisia ravintoloita, kauppoja ja muuta katseltavaa. Baarejakin riittää, joten Levi sopii kyllä niin bilettäjille kuin perheillekin. Keskusta muistuttaa hieman keskieurooppalaisia alppikyliä tyyliltään. Kaikki palvelut ovat kävelyetäisyydellä ja muuallekin pääsee kätevästi ski-bussilla.

Seurantajakso (2 vrk) oli sitten kesällä 2013. Olipas kiva ajella taas Leville ja nähdä tunturi kesällä. Tein kaikkea sellaista, mitä en talvella voinut: kävelin Levin huipulle (aloitin portaista, joissa 800 askelmaa), kävimme porukalla melomassa, seikkailin melkein autiossa keskustassa ja olin vain. Ohjelmaan kuuluivat toki ne samat kuntotestit, jotka teimme talvellakin. Onneksi tulokset olivat jo hiukan paremmat! Kesällä toiminnot ovat keskittyneet lähinnä Levitunturi-hotelliin, joten kaikille Levillä ei tuolloin ole tarpeeksi tekemistä. Kannattaa kuitenkin kierrellä Lapissa kesälläkin ja yöpyä eri paikoissa.

Kesällä porot tulivat ihan pihaan asti.

Talvella 2014 lähdin taas Leville, sillä olin ihastunut siihen. Tälläkin kertaa yövyin Levitunturi-hotellissa, mutta seuranani olivat omat vanhempani. Hekin tykkäsivät sekä hotellista että Levistä paikkana todella paljon. Äiti hiihti joka päivä pitkiä lenkkejä ja kehui latuja erinomaisiksi. Isän kanssa panostimme lasketteluun. Kävimme huipulla ja laskimme erilaisia rinteitä alas. Rennointa laskettelu oli Etelärinteillä, sillä ne olivat sinisiä rinteitä ja hyvässä kunnossa. Sinisestä värikoodista huolimatta ei tullut sellainen olo, että rinteet olisivat liian helppoja. Oli ihana laskea täysillä! Etelärinteillä oli myös kahvila-ravintola, josta sai perinteistä Tazza-kaakaota, mutta myös muuta hyvää. Kävelimme myös isän kanssa lähes tunturin huipulle tietä pitkin aina Tuikku-ravintolaan saakka. Voin kertoa, etä kuumahan siinä hommassa tuli. Kävimme myös kylpylässä joka päivä ja söimme erilaisissa paikoissa. Kerron tarkemmat tärpit esim. ravintoloista kuvien jälkeen. Valitettavasti keskusta-alueesta tai hotellista tarkemmin ei ole kuvia. Käykääpäs siis ihastelemassa itse paikan päällä!

Ilmeisesti 800 askelmaa. Ja sitten ei todellakaan olla vielä huipulla...

Rinteiden keskivaiheilla oli vielä vihreää.

Ylhäällä oli lähinnä kiveä.

Ihanat näkymät!

Talvella rinnepäivän kruunasi Tazza.

Talvella näkymät olivat melko jäätävät (kirjaimellisesti).

Nuorten "SM-kisat" World cup -rinteessä.

Ja tärppejä!

Ravintolat ja kahvilat:
- Kylpylähotelli Levitunturi (illallinen varsinkin kuin laivan buffet)
- Pannukakkutalo (sekä suolaisia että makeita herkkuja)
- Rock Cafe Wanha Hullu Poro (pihvit ja burgerit maan ykköstasoa)
- Tuikku (melkein huipulla...tämä on jo legenda)

Baarit ja yökerhot:
- Hullu Poro Areena (keikkoja)
- Bar Ihku (karaokea ja jytämusaa...ihan kaikkea)
- Kylpylähotelli Levitunturi (varttuneille iskelmää live-musan muodossa eli kunnon tanssit)

Rinteet ja hiihto:
- Jos haluat lasketella vain vähän aikaa ja haluat huipulle, mene golfkentän luo, josta parilla hissillä ihan huipulle asti.
- Jos tykkäät ottaa rennosti ja lasketella auringonpaisteessa, mene Etelärinteille.
- Varaa rahaa, kun hiihdät. Matkan varrella tarjolla mm. lettuja.
- Jos et halua lasketella ja haluat huipulle, sinne pääsee gondolihissillä. Kävelläkin voi!

Muuta:
- Kylpylähotellin kylpylä on ihana paikka! On ulkoallasta, lämminvesiallasta ja kaikkea muuta. Vähemmän ruuhkaa pesutiloissa on ns. vanhalla puolella.
- Saman hotellin jumpat ovat tehokkaita ja hyviä.
- Ja edelleen samaisessa hotellissa voi hohtokeilata, käydä kampaajalla, hieronnassa ja kuntosalilla.
- Keskustassa et todellakaan tarvitse autoa. Siksi kannattaa valita hotelli juuri keskustan läheisyydestä.
- Kannattaa vierailla myös Kittilän keskustassa ja Ylläksellä.

Miinuspuolet:
- Matkailu Suomessa on kyllä melko kallista. :/


Saa kysellä, jos tulee mieleen jotain kysymyksiä. Vastaan mielelläni.

Karkkikorut (lakukorut)

Ihastelin usein ystäväni kaulassa roikkuvaa karkkikorua. Hänpä järjestikin minulle yllätyksen, ja sain 30-vuotislahjaksi samanlaisen! Kyseessä on diy-koru, ei Elvarin, ja sehän siinä on juuri parasta.

Ystäväni oli alun perin ihastellut Elvarin karkkikoruja ja oli halunnut haastaa itsensä. Hän oli erään kaverinsa kanssa sitten ostanut askartelukaupasta Fimo-massaa ja tehnyt muutamia koruja onnistuen erittäin hyvin. Siitä se ajatus sitten lähti. Toisen oman koruni teinkin sitten jo itse (toki ystäväni avustuksella). Jos minulta kysytään, niin nämä itse tehdyt korut ovat jotenkin aidomman näköisiä kuin Elvarin. Yleensä huijaankin ihmisiä, että minun kaulassani roikkuu oikeita karkkeja. Nyt minulla on kaksi kaulakorua: pinkki ja keltainen.

Fimo-massaa oli melko helppo käsitellä, joten siitä saisi kyllä tehtyä vaikka mitä. Minulla on aina paljon ideoita ja innostusta, mutta toteutus sitten usein jääkin...jonnekin. :) En ole kovin innostunut näpertelijä, mutta onneksi ystäväni saa minut aika usein tekemään ties mitä askartelujuttuja.

Keltainen ja pinkki kaulakoru

Merellinen lasagne

Naapuri kyseli netissä ruokavinkkejä ruoista, jotka helpottavat arkea. Sellaisista, joita voi tehdä ison erän sunnuntaina ja nautiskella useampana päivänä peräkkäin. Hän päätyi lasagneen.

Tietenkin minun myös rupesi tekemään mieli lasagnea. En kuitenkaan päätynyt perinteiseen jauhelihaversioon vaan rupesin miettimään hyviä yhdistelmiä merelliseen lasagneen. Viimeksi olin syönyt tonnikalalasagnea Ilokivessä opiskelijavuosinani. Yritin tehdä jotain vastaavaa.

Nyt kyllä joudun sanomaan, että tuli parempaa kuin opiskelijaravintolassa! Lasagne oli niin hyvää, että ihan hyvin se pärjää jauhelihaversiolle. Ja nyt on minunkin arkeni helpottunut. Olo on myös huojentunut.

Yritän muistella, mitä lasagneen laitoin...

Herkullinen merellinen lasagne kruunaa sunnuntain.

MERELLINEN LASAGNE

(iso vuoka)

Tonnikala-katkarapukastike:

1 paprika pieninä palasina

1 porkkana pieninä palasina

2 sipulia hienonnettuna

3 valkopulinkynttä hienonnettuna

1 Herkkumaan maustekurkku pilkottuna pieneksi

2 dl vettä tai kasvislientä

375 g Mutti Polpa yrtti-tomaattimurskaa

1 dl Rainbow chili-tomaattimurskaa

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria rouhittuna

1 tl tilliä hienonnettuna

1 tl oreganoa

2 tlk tonnikalaa öljyssä (valutettuna, vajaa 300 g yhteensä)

70 g katkarapuja sulatettuna ja vedet valutettuna

Juustokastike:

50 g voita

1 dl vehnäjauhoa

1 l kevytmaitoa

150 g emmentaljuustoa raasteena

viherpippuria jauhettuna

muskottipähkinää jauhettuna

Väliin:

Lasagnelevyjä (tavallisia + pinaattilevyjä)

Lasagnen pinnalle:

150 g juustoraastetta

- Tee ensin tonnikala-katkarapukastike. Pilko kasvikset ja laita ne yhdessä tomaattimurskan, veden ja mausteiden kanssa kattilaan. Keitä hiljalleen 15 minuuttia. Lisää valutettu tonnikala. Jatka keittämistä.

- Tonnikalan lisäämisen jälkeen voit aloittaa juustokastikkeen teon. Sulata toisessa kattilassa voi ja sekoita siihen vehnäjauho. Vatkaa joukkoon maito pienissä erissä. Keitä muutama minuutti. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon juustoraaste. Lisää mausteet.

- Tässä vaiheessa lisää katkaravut tonnikalakastikkeen joukkoon. Sekoita.

- Voitele suurehko lasagnevuoka. Kaada pohjalle melko ohuelti tonnikalakastiketta ja sen päälle juustokastiketta. Lisää päälle tavalliset lasagnelevyt niin, että ne eivät kovin paljon ole päällekkäin. Peitä mahdolliset reiät pienemmillä lasagnelevyn palasilla. Tee seuraava kerros samalla tavalla, mutta käytä tavallisten lasagnelevyjen sijaan pinaattilevyjä. Tee taas uusi kerros ja käytä tavallisia levyjä. (Katso, että juustokastiketta jää vielä yhteen kerrokseen.) Kun kerros on valmis ja tonnikalakastikkeen ja juustokastikkeen päällä on levykerros, lisää vielä loput juustokastikkeesta. Ripottele päälle juustoraaste.

- Paista 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 50 min.

- Anna hieman vetäytyä ennen nauttimista.

Ihanan rapsakka pinta!

Tonnikalan lisäksi voi kokeilla lohta ja jättää vaikkapa katkaravut pois. Tärkeintä on, että sitä kalaakin tulee välillä syötyä. Ja lasagnen muodossa se maistuu ainakin hyvältä!

Turkki (Alanya)

Istun lauantai-iltaa kotona ja katselen kuvia. Ehkä taidan vielä kirjoittaa yhden postauksen lisää. Olen nimittäin käynyt Turkin Alanyassa kolme kertaa, joten siitä taidan seuraavaksi hiukan kirjoittaa.

Näkymä Kale-kukkulalta

Ensimmäisen reissuni tein heinäkuussa 2002, toisen toukokuussa 2007 ja kolmannen elokuussa 2014. Jos vertaan ensimmäistä ja viimeistä reissua, on kohde 12 vuodessa muuttunut aika paljon. Mitä nyt kolmen reissun jälkeen voin sanoa? Jos kaipaa perinteistä turistikohdetta, Alanya sopii ihan kaikille. Aina paistaa aurinko, hotelleja on sekä perheille että bilettäjille, ruoka on hyvää ja tekemistä riittää. Olin itsekin ennakkoluuloinen ennen ensimmäistä reissua, mutta "ählämijutut" kyllä loppuivat hyvin nopeasti. Islam on hyvin maltillista ja maallistakin, mutta moskeijan rukouskutsut tuovat kivan ripauksen eksotiikkaa. Sen kuuluisan mahataudinkin sain vain ensimmäisellä reissulla, mutta sekin johtui omasta toilailusta. En syytä maata tai kohdetta. Toivon, että ette tekään. Osa kuvista on koneella, joka on rikki. Siksipä tämän postauksen kuvat ovat lähinnä elokuun 2014 kuvia. Toisaalta kaksi ensimmäistä reissua piti sisällään melko paljon biletystä, joten eivät ne kuvat kyllä välttämättä päivänvaloa olisi kestäneetkään! Ja se pitää vielä mainita, että Alanya on sekä kaupunki- että rantakohde. Ei ole ihan mikään tuppukylä.

Maaseutuakin näkee, kun vuokraa taksin ja suuntaa pois kaupungista.

Kaikki reissut olivat Finnmatkojen reissuja ja hotellin oikeastaan vähän vahingossa aina sama: Flower Garden. Suosittelen tätä hyvälaatuista hotellia lapsiperheistä kaveriporukoihin. Sijainti on hyvä, eikä minnekään ole pitkä matka. Hotelli on myös rauhallinen, mutta seinät hieman pahvia. Hotellin aamiainen ei ole kummoinen, mutta lähellä on ravintoloita ja kauppoja. Hotellista ei juuri uusia kuvia ole, mutta Finnmatkojen sivuilta niitä löytyy. Alla olevasta kuvasta näkee tämän huoneistohotellin räväkät kaapistot.

Lähdössä bilettämään vuonna 2007. Silloin, kun leggarit olivat vielä in.

Bilettäjille voin kertoa, että Alanya on hyvä kohde. Meno ei ole 12 vuodessa ainakaan huonontunut ja satamassa on edelleen paljon ulkoilmayökerhoja ja ihan perinteisiä pubejakin. Jatkopaikkana oli vuosina 2002-2007 Auditorium-niminen paikka, mutta enää sitä ei ole. Vaikka Alanya on kuuluisa bileistään, voi viikon viettää rauhallisemmissakin merkeissä.

Eräs keino tutustua Alanyan ympäristöön on vuokrata taksi. Itse käytin suomea osaavan Fatih-nimisen miehen taksipalveluita. Oli sinänsä ihan hyvä juttu, että kaupan päälle sai paikallisoppaan, joka osasi kertoa vaikka mitä. Seuraavaksi muutamia mielenkiintoisia kohteita.


DIM-TIPPUKIVILUOLA

Maailman kolmanneksi pisin tippukiviluola löytyi aikanaan vahingossa. Nyt sinne pääsee pienen pääsymaksun maksettuaan. Koko reitin läpi kulkeminen vaatiin normaalin kunnon, mutta kyllä siellä hiki tulee hyväkuntoisellekin. Näkymät ovat hienot ja vaikuttavat.

Kaikkea se luonto luovaakin (Dim-tippukiviluola)

SAPADEREN KANJONI

Lisää hienoja kokemuksia näköaistille. Huikea kanjoni, jonne on rakennettu kävelysilta. Kanjonin viileässä vedessä voi vaikka uida, jos haluaa. Hyvä kohde, kun ulkona on muuten liian kuuma. Tie tänne on mutkainen ja kapea, mutta matkalla näkee hienoja maisemia, paikallisasutusta ja banaaniviljelmiä.

Viileässä vedessä on ihana uida (Sapadere)

Siellä se kanjoni jossain piileskelee...

Kävelysilta on melko pitkä. Reitti on helppokulkuinen.

Pieni putous

Hieman suurempi putous.

DIM-JOKI

Tänne voi tulla viettämään aikaa, uimaan ja syömään hyvin. Joki on täynnä veden päällä olevia ravintoloita.

Tänne syömään ja lekottelemaan. (Dim-joki)

KALE-KUKKULA JA LINNOITUS

Alanyan keskustassa oleva kukkula, jonne pääsee kätevästi dolmuksella. Näkymät alas ovat huikeat!

Linnoitukselle oli pieni pääsymaksu.

Vaikuttavat näköalat

BASAARIT JA MARKKINAT

Jos jaksat tinkiä, osta basaareilta feikkitavaraa edulliseen hintaan. Markkinat järjestetään lähes päivittäin jossain päin Alanyaa.


LC WAIKIKI

25 metrin kadulla sijaitseva vaatekauppa, jossa on kiinteät hinnat ja vaatteet sopivat myös suomalaisten makuun.


RUOKAA!

Parhaat ruokapaikat ovat mielestäni 25 metrin kadulla. Niistä mainittakoon kulmauksessa ja lähes LC Waikikia vastapäätä oleva Robinson (vai Crusoeko se oli?). Saa paikallista ruokaa tai halutessaan vaikka pizzaa. Siellä oli ehdottomasti parhaat pihvit. Kadulla on myös Mäkkäri, Burger King ja jopa Hesburger, jos alkavat ne tutut pöperöt kiinnostaa. Parhaat kebabrullat ja -annokset söin dolmusaseman lähellä olevissa ravintoloissa, esimerkiksi Freetimessa, ja sen lisäksi rannan lähellä Elite-ravintola oli hyvä. Rannalle kannattaa ostaa mukaan paikallisia rinkeleitä, joita myydään pikkukojuissa ympäri kaupunkia. Myös muita perinneherkkuja, kuten baklavaa, kannattaa maistaa. Hotellissa ruoat olivat päivällä hyviä, mutta illan a´la carte ei ollut kummoinen.

PS. Alkuruoaksi saa lähes joka paikassa reilun puolen metrin kokoisen leivän ja erilaisia levitteitä tai jogurttia.



ALANYUM-OSTOSKESKUS

Jonkin verran matkaa keskustasta, mutta kannattaa kuitenkin käydä. Kiinteät hinnat miellyttävät.



TURKKILAINEN SAUNA eli HAMAM

Suosittelen! Kannattaa käydä ensimmäisinä päivinä, niin aurinko tarttuu todella hyvin. Saunomisen lisäksi pakettiin nimittäin kuuluu ihon kuorinta, pesu ja hieronta. Hyvä paikka oli hotellissamme, kunhan tinki puolet hinnasta pois. Hyviä paikkoja on kuitenkin myös ympäri kaupunkia.



KLEOPATRA-RANTA

Syvenee melko nopeasti, mutta rannalla on paljon aktiviteetteja. Hiekka on myös keltaista, vaikkakin paikoin hieman karheaa. Aika tavallinen turistiranta, mutta kuitenkin päivän ykköspaikkoja. Ranta on melko siisti.

Hiekka on polttavaa. Ja ihosta päätellen myös aurinko. (2002)

Ja sitten vinkkejä.

- Selviät huutelusta, kun et kiinnitä mitään huomiota. Jos jäät höpisemään, huomaat viettäväsi päivän sitten siinä. Et ole töykeä, jos kävelet vain ohi.
- Tingi puolet ainakin hinnasta pois, jos ostat basaareilta.
- Moskeijan rukouskutsuihin kyllä tottuu, vaikka ensimmäisenä yönä sellaiseen heräisikin. Loppulomalla niitä alkaa jo odottaa ja kotona niitä jo ikävöi.
- Lapset kannattaa viedä vesipuistoon. Keskustassakin sellainen on.
- Heikin baari on kai ihan jees. Ei ehditty sinne, mutta kyllähän ne Juhlamokat olisivat olleet ihan paikallaan.
- Muista juoda vettä ja käyttää käsidesiä. Jos saat mahataudin, mene heti lääkäriin. Lääkkeet tehoavat yleensä nopeasti. Suomalaiset Imocurit ovat ihan turhia.
- Paikalliset retkijärjestäjät ovat hyviä. Suomalaiset matkatoimistot vetävät paljon välistä, joten niitä ei kannata valita - ellei halua suomenkielistä opastusta.


Lisää myöhemmin jotain, jos unohdin. Kuviakin lisään, jos joskus saan pelastettua entisen koneen kiintolevyn. Käykäähän ensi kesänä Alanyassa, jos ihan tavallinen pakettimatka kelpaa. :)

Kivaa keittiöön: Finel, Bloomingville ja Verso Design

Joitakin asioita sitä vain haluaa. Ja etsii niin kauan, että löytää hyvän yksilön. Vakavasti puhuttuna voisin tässä nyt puhua miehistä, mutta oikeasti tarkoitan kuitenkin Pehtoori-kahvipannua. Metsästin melko kauan ehjää ja kaunista pannua, ja löysinkin sellaisen eräästä antiikkiliikkeestä. Kyseinen pannuhan on Finelin valmistama, ja nykyään hinnat ovat suolaiset. Ensinnä tuli varmistua siitä, että pannu myös on Finelin. Puolalaisia "kopioita" (eivät ole ihan samanlaisia) on liikkeellä, mutta onneksi niissä yleensä lukee "made in Poland". En myöskään halunnut uustuotantoa, sillä vanha on se, mikä miellyttää itseäni kaikin puolin. Kun selvisi, että pannuni on oikeasti vanha, hyväkuntoinen (kuin uusi), sen mukana tulee "pulputin" ja valmistaja on oikeasti Finel, uskalsin sijoittaa siihen reilun satasen. Ja nyt olen ihan ihastunut Pehtooriini! Vinkiksi teille: älkää ostako rikkinäistä ja maksako siitä mitä tahansa. Kannattaa siis jäädä vähäksi aikaa odottelemaan.

Finelin Pehtoori ja Verso Designin Silmu

Kesällä kävin tietenkin myös Jyväskylän Asuntomessuilla. Taloista osa kiinnosti erittäin paljon, mutta jotkut eivät ollenkaan. Näinhän se aina onkin. Silti jäi kuitenkin sellainen haave kytemään, että jonakin päivänä haluan vielä asua omakotitalossa. Niin kai se vähän menee, että kerrostalosta rivariin ja rivarista omakotitaloon. Taloihastelun jälkeen kävin vielä messuhallissa, josta ostin Verso Designin Silmu-pannunalusen. Kyseinen alunen on varmaan metrin pituinen, joten se ajaa asiansa myös kaitaliinana. Ja on muuten hieno. Mikä parasta, se on myös kätevä. Kuumia kattiloita tai pannuja voi laskea pöytään useammankin. Materiaali on huopaa, joten alunen pysyy hyvin kasassa.

Ensimmäiset kohteet Asuntomessuilla

Kesällä kävin vierailemassa myös Muuramen Annival Interior -liikkeessä. Paljon sielläkin oli kivaa sisutustavaraa, mutta eniten ihastuin Bloomingvillen valmistamaan talouspaperitelineeseen. Olen muutenkin sisustuksessani viime aikoina panostanut puuhun ja tuonut sitä vähän joka huoneeseen. Ja hyvinhän se valkoisen ja harmaan joukkoon käykin. Lisää puujuttuja myöhemmin...

Bloomingvillen talouspaperiteline on ahkerassa käytössä.

Virkatut korit ja matot

Pohjustetaanpas asiaa hieman. Tässä tuorein Facebook-päivitykseni:

"Mitä tein syyslomalla? Nämä kuvat kuuluvat sarjaan "kukaan ei usko kuitenkaan", mutta julkaisen ne silti. Pohjustuksena kerrottakoon, että olen virkannut elämässäni ainoastaan lapaset (huonolla menestyksellä) ja että asenteeni käsitöihin on ollut aina kielteinen.

Olin jo useamman vuoden ajan ihmetellyt, miten jotkut (eli työkaverit) jaksavat tehdä aina käsitöitä (autossa, kokouksissa - tai no ihan joka paikassa). Olin myös suureen ääneen huudellut, miten minua ei kiinnosta pätkääkään ja pärjään ihan hyvin elämässäni ilman neulomista tai virkkaamista. Olin myös moneen kertaan sanonut, että inhoan koko touhua ja en ikinä aio tehdä yhtään mitään.

Syysloman alkajaisiksi menin ystäväni P:n luo kahville. Kakun saamisen ehtona oli, että kokeilen virkkaamista. Olin nimittäin sanonut, että matto vessassa olisi kiva. Tein siinä naamaa väännellen ja negatiivisesti huokaillen pari riviä. (Seppo Räty olisi sanonut: "Vittuillakseni virkkasin.") Lopulta otin vastahakoisesti koukun ja matonkuteet kotiini. Ja niinhän siinä kävi, että tein aloittamani maton loppuun (suorakulmainen), tein pyöreän maton, astelin lankakauppaan, ostin ontelokudetta ja oman koukun ja tein kolme koria. Että sellaista tein syyslomalla. Voin kertoa, että nyt on aikuinen olo.

PS. Pahinta on, että aion jatkaa virkkaamista."

Pitkä on päivitys, mutta oli paljon asiaakin. Lisättäköön tähän vielä, että olen elämässäni neulonut vain kerran ja sain aikaiseksi vain yhden villasukan. Toisen teetin mummollani, mutta opettaja uskoi molempien olevan minun tekemiäni.

Mistä aloitin?

Aloitin ystäväni luona tekemään vessaan mattoa "patalapputyyliin". (Häneltä sain siis kuteet ja koukun.) Olin tehnyt ehkä kymmenen kerrosta, kun huomasin tehneeni väärin. Purin työn lähes kokonaan. Aloitin alusta ja sain aikaiseksi ihan kivan maton, jonka reunat olivat jokseenkin tasaiset.

Neliskanttinen matto kuvattuna vanhempieni keittiössä

Kun sain neliskanttisen maton valmiiksi, rupesin huvikseni kokeilemaan pyöreää mattoa. Luin netistä ohjeita, mutta sovelsin niitä aika paljon. Käsialani ei nimittäin jostain syystä käy yksiin ohjeiden kanssa. Kun olin tehnyt pyöreää mattoa tovin, huomasin, että siitä tulee paljon kauniimpi kuin neliskanttisesta. Päädyin siis siihen, että vessaan päätyykin pyöreä matto. Matonkude olisi loppunut kesken, joten purin kokonaan tuon neliskanttisen maton. (!) Toisaalta pyöreä matto onnistui todella hyvin, niin ei paljon harmita.

Pyöreä matto päätyi sinne vessaan asti.

Koska matto onnistui hyvin, päätin kokeilla koreja. Valkoista matonkudetta oli jonkun verran jäljellä, ja se riittikin koriin. Itse korista tuli ihan hirveä. Se ei pysynyt oikein kasassa ja oli mutkia täynnä. En kuitenkaan luovuttanut, vaan luin netistä lisää ohjeita. Selvisi, että koreihin sopii paljon paremmin ontelokude. Niinpä marssinkin Kuopion Nappi ja Nauha -kauppaan ihan noviisina, mutta takaisin tulin valkoisen ja keltaisen ontelokudevyyhdin sekä virkkuukoukun kanssa. Aloitin koriprojektin uudelleen. Tuloksena oli kaksi melko tyylikästä koria.

Keltaiset korit. Toinen on vielä "siistimättä".

Pienemmässä korissa säilytän arkimeikkejäni. Suurempi kori sitä vastoin päätyi keittiöön. Vaikka peukalo olisi kuinka keskellä kämmentä tahansa, suosittelen kokeilemaan virkkaamista. Sitähän voi vaikka yllättyä!