Kolme kivaa: kansallispuisto (Leivonmäki), kengät (Panama Jack) ja kermajäätelö (Jymy)

KOLME KIVAA

Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon ihania juttuja. Kolme niistä pääsee ihan tänne blogiinkin asti!

LEIVONMÄEN KANSALLISPUISTO

Olen ammatiltani opettaja. Viime viikon tiistaina suuntasimme isojen ja pienen oppilaiden kanssa Leivonmäen kansallispuistoon. Tuo retkeilypäivä oli todella onnistunut ja kelikin suosi. Ohjelmaan kuului niin Vapepan harjoituksia, makkaranpaistoa, tietovisaa kuin tutustumista esim. suohon. Voin kyllä täydestä sydämestäni sanoa, että tuollaiset päivät ovat äärettömän mukavia ja tärkeitä monessakin mielessä. Tavallisesta poikkeavat päivät piristävät myös tällaisen vanhan opettajan sydäntä. 

Tällaisissa maisemissa päivää vietettiin:

Suolla (Leivonmäen kansallispuisto)

PANAMA JACKIN YELLOW BOOTSIT

En ikinä olisi voinut kuvitella, että törsään lähemmäksi 200 euroa kenkiin. Tai ylipäätään mihinkään vaatetukseen liittyvään asiaan. Olin jo katsonut Kookengän sivuilta, millaiset kengät haluan syyskäyttöön. Lähdin siis tuhlaamaan alle sataa euroa. Kun astelin liikkeeseen, katselin kenkiä tovin. Tietenkin ne parhaan näköiset ja sisältä pehmeimmät kengät oli varustettu kalliilla hintalapulla. Myyjä sitten kovasti tuli kehumaan Panama Jackin kenkiä yleisestikin. Sain tietää, että ne kengät oikeasti valmistetaan Espanjassa eikä Aasiassa (kuten esim. vieläkin kalliimmat Timberlandit). Kokeilin kenkiä ja toivoin niiden olevan surkeat jalassa. Eivätpä olleet. Koska kelpuutan kenkien materiaaliksi vain oikeaa nahkaa (paitsi lenkkareissa ja vastaavisssa sekä pinkeissä pilipaliballeriinoissa), tiesin, että alle satasella en selviä. Mutta että lähes 200 euroa! Huh huh! Olivat niin hyvät kengät ja myyjäkin kehui kenkien olevan ikuiset, niin hyvän myyntipuheen saattelemana astelin kassalle. No nyt on kengät. Olen pari päivää niillä astellut ja en ole ostostani katunut. Myyjä sanoi, että todennäköisesti tulen jäämään koukkuun Panama Jackin kenkiin. Voi olla, mutta ihan heti ei voi toisia ostaa.

Panama Jackin kengät

JYMY-LUOMUJÄÄTELÖ (LAKRITSI)

Meinasin jo pari päivää sitten laittaa Instagramiin kuvan jäätelöstä ja tekstin, etten ole pitkään aikaan syönyt mitään niin taivaallista. Jymyn lakujäätelö on aivan jumalaisen hyvää! Se tuo hieman mieleeni Pappagallon lakritsijäätelön, mutta on enemmän kermaisempi. Siinä ei siis ole Pappagallonkaan tapaan mitään lakritsiraitoja vaniljajäätelössä vaan se koko jäätelö on lakritsaa. Oikeaa lakritsijuurta on siis uutteen muodossa ihan koko jäätelössä. Nam! Ja mikä parasta: tuote on luomua! Kyllä nyt kelpaa herkutella. Ihan varmasti testaan myös muita makuja.

Jymyn lakritsijäätelö

Tein muuten eilen ruisteeleipiä. Niiden ohje ilmestyy tänne myöhemmin...

Ruisleivontakurssi ja teeluento

Hei taas pitkästä aikaa!

Oikeastaan minun piti tehdä juttu jo pari viikkoa sitten, kun testasin kaikki unkarilaisen ruokakurssin maut syyslomalla vanhempieni luona. Reseptit jäivät sinne, joten se juttu on tulossa myöhemmin. Olen kuitenkin jo ehtinyt teeluennolle ja ruisleivontakurssille tässä välissä, joten kirjoitanpas niistä ensin. Ensi viikolla tarkoitus on vihdoin kirjoittaa muustakin kuin ruoasta. Pieni juttu kolmesta kivasta asiasta on luvassa...

Mutta nyt ruisleivonnan pariin! Tälläkin kertaa kyseessä oli Jyväskylän Kaupunkimarttojen kurssi. En taaskaan laita ohjeita tänne ennen kuin olen ne testannut ihan kotona. Porukasta osa oli jo minulle hieman tuttuja, osa täysin uusia ja vieraita. Työskentelin alkujaan Etelä-Karjalasta kotoisin olevan tytsyn kanssa. Jotenkin sellainen Savo-Karjala-yhteys löytyi kyllä heti. Saimme tehtäväksi pieniä ruisleipiä, jotka olivat kyllä äärimmäiset helpot tehdä. Illan aikana teimme ja nautimme suuren määrän erilaisia ruisleivonnaisia. Tässäpä illan lista:

- Pienet ruisleivät (kotikaljauutetta mukana)
- Ruisteeleivät
- Kylmäsavulohipalat
- Yhden kalan kukot
- Juureskukko (sis. Aura-juustoa)
- Rukiinen kääretorttu
- Mustikkakukko
- Ruis-suklaakakku

Mielestäni nämä kaikki olivat sellaisia, että niitä voisin kotona tehdä. Ruisteeleivät varmaan tulevat olemaan se ensimmäinen juttu, sillä minun on saatava tasaisin väliajoin teeleipiä nimenomaan teen kanssa. Yhden kalan kukot olivat hyvä idea napostelupöytään ja rukiinen kääretorttu yllätti kovin makunsa puolesta. Kaikki nämä leivonnaiset olivat helppoja ja varsin nopeita.

Saimme jokainen mukaamme myös ruisleivän juuren. Oikean ruisleivän tekoa on siis kokeiltava lähiaikoina. Aikaisemmin olen kaksi kertaa onnistunut tappamaan juuren, joten nyt olisi aika onnistua. Pitääpä raportoida heti tänne, jos onnistun. :)

Tässä kuitenkin kuvia illan ihanista herkuista:

Suolaisia herkkuja

Yhden kalan kukot

Kylmäsavulohipalat

Ruisteeleivät

Pienet ruisleivät

Juureskukko

Suolaisten ruiseväiden lautanen

Makeita herkkuja

Mustikkakukko

Rukiinen kääretorttu

Ruis-suklaakakku

Makeita herkkuja lautasella

TEELUENTO

Kävin siis jokunen viikko sitten myös Marttojen teeluennolla. Uusimmassa Martat-lehdessä on aika kattava paketti erilaisista teejutuista, mutta luento täydensi hyvin sitä tietopakettia. Itselleni uutena asiana tuli oolong-tee, joka on vähän niin kuin valkoisen ja vihreän sekoitusta. Yllättävin kokemus oli puer-tee, joka on ainoa tee, jonka maku ja laatu paranee viinin tapaan vanhetessa. Maku ja haju toivat mieleen navetan, mutta kyseisen teen terveysvaikutusten pitäisi olla omaa luokkaansa Viis siis hajusta! :) Luennon jälkeen maistelimme erilaisia teelaatuja. Eniten porukkaa miellytti valkoinen tee, mutta itse vannon lähes aina vihreän nimeen. Niin tälläkin kertaa. Haudutettu tee on laadukkainta ja parasta, joten itse ainakin pyrin välttämään pussiteetä, vaikka niissäkin on niitä parempia vaihtoehtoja. Kävin taas Porvoossa Skafferissa ja ostin neljä pussia irtoteetä. Tällä kertaa lipsahti mukaan myös makukahvi, joka jauhettiin siellä. Teet olen testannut ja ihaniksi todennut, mutta kahvi on vielä korkkaamatta.

Seuraavasta kurssista ei ole vielä tietoa, mutta suuntaan Marttojen kanssa elokuviin parin viikon päästä. Kivaa!

Unkarilainen keittiö

Nyt mennään kovaa tahtia! Taas olin Marttojen ruokakurssilla. Tällä kertaa järjestäjänä ei ollut Jyväskylän Kaupunkimartat vaan Keski-Suomen Martat. Pääsin hyppäämään tuntemattomaan, sillä unkarilainen ruoka oli minulle entuudestaan vähän vierasta. Kurssilla opettajana oli aito unkarilainen nainen, ja se oli kyllä ihan parasta. Kun teimme ruokaa, hän tuli koko ajan neuvomaan, miten ne ruoat siellä Unkarissa oikeasti tehdään. Vaikka netistä löytyykin unkarilaisten ruokien ohjeita, niiden tekotapa on usein suomalainen, joten ihan väärin tulee tehtyä. Siksipä tuntuikin alkuun, ettei mikään ryhmä tehnyt oikein. :) Ohjaus oli kuitenkin hauskaa ja lempeästi ojentavaa, joten nyt meitä onkin 16 innokasta unkarilaisen ruoan fania. Oli aivan todella hyvää ruokaa!

Mm. tästä unkarilainen keittiö tunnetaan: kylmä hapankirsikkakeitto

Teimme yhden ateriakokonaisuuden. Illan ruoat olivatkin:

Hideg meggyleves eli kylmä hapankirsikkakeitto
Paprikáscsirke eli paprikakana
Galuskat
Fejessaláta eli keräsalaatti
Palacsinta eli ohukaiset, joihin rahkatäyte
Sajtos rúd eli juustotangot
Espresso

Klassista ja niin hyvää! Kaikki ruoat olivat sellaisia, että aion niitä myös keittiössäni tehdä! Laittelen sitten ohjeen, kun saan ruoat ensin tehtyä ja onnistumaan nimenomaan unkarilaiseen tapaan.

Unkarissa illallinen aloitetaan aina keitolla. Meistä suomalaisista tuntuu oudolta, että eteen tuodaan ensin makea keitto, mutta se oli kyllä todella ihanaa! Hapankirsikoita ei saa ihan joka kaupasta, mutta jyväskyläläinen Tallinnan kauppa niitä ainakin myy. Ja välillä tosiaan voi kokeilla, josko alkuruokana olisikin jotain makeaa. Suosittelen! Ilmeisesti kylmä kirsikkakeitto on se, mitä monet kaipaavat sitä kerran maistettuaan.

Kylmä hapankirsikkakeitto

Paprikakana on monille suomalaisille tuttu ruoka. Silti sitä tehdessä huomasimme, että me suomalaiset teemme sen ihan väärin. Tarkoituksena ei ole kärisyttää kanoja pannulla vaan ensin rauhassa kuullotella sipuleita ja antaa ne lähes hajota pieneen vesitilkkaan. Kana haudutetaan rauhassa kypsäksi runsaan paprikajauhemäärän siivittelemänä. Taikasana oli myös letso, joka on säilöttyä paprikaa ja tomaattia. Sitä käytetään paljon Unkarissa, sillä tuoreita raaka-aineita ei esim. talvella saa. Ihana ruoka! Tätä kokeilen lähiaikoina!

Paprikakanaa, galuskoita ja keräsalaattia

Galuskat olivat minulle uusi tuttavuus. Ne siis ovat käytännössä pastaa, joka tehdään vinkeällä tavalla raastinrauan näköisen välineen avulla. Löysä taikina "raastetaan" välineen läpi kiehuvaan veteen ja siivilöidään ja huuhdellaan. Lopputuloksena on aivan todella maukas "pasta". Tätä siis syötiin paprikakanan kanssa. Huh, tätäkin suosittelen!

Galuskat tehdään "raastamalla".

Keräsalaatti oli yksinkertaisuudessaan aivan loistava lisuke. Jos suomalaiset kattavat leipälautasen pöytään, unkarilaiset kattavat salaattilautasen sen sijaan. Salaatti siis syödään erilliseltä lautaselta. Tätä keräsalaattia oli liotettu vedestä, etikasta, sokerista ja suolasta valmistetussa liemessä. Päälle jokainen sai laittaa smetanaa. Aivan ihanan raikasta salaattia!

Keräsalaattia ja smetanaa

Ohukaiset ovat kyllä suomalaisille tuttuja. Nyt lopputuloksena pyrittiin muurinpohjalettuihin siinä mielessä, että pitsireunat olivat pakolliset ja letun oli muutenkin oltava ohut. Taikasanana oli vichy. Sekä letuissa että galuskoissa käytettiin erittäin hienoa virolaista vehnäjauhoa, jota saa Tallinan kaupasta muttei oikein muualta. Sekin auttoi saamaan ihania lettuja. Ohukaiset täytettiin rahkatäytteellä, mutta sen tilalla olisi ihan hyvin voinut käyttää aprikoosihilloa. Rahka täytteeseen tehtiin itse rasvattomasta piimästä.

Oikeasti ohuet ohukaiset

Ohukaisten kanssa jälkkärinä kahvin kanssa tarjottiin juustotankoja. Noh, niistä tuli suosikkini! Aivan ihania, juustoisia ja rapeita tankoja! Unkarissa kahvin ja viinin kanssa tarjotaan paljon suolaisia paloja. Makean rinnalla pitää siis aina olla jotain suolaista. Olen itse suolaisen ystävä, joten nämä olivat sitten melkein parasta antia. Teen näitäkin pian kotona. Hyvää!

Juustotangot

Seuraavaksi suuntaan todennäköisesti teeluennolle. :) Ruokakirjoitusten lisäksi tarkoitus olisi kertoa myös sisustustuulista. Katsotaan, mihin kaikkeen sitä aikaa riittää.

Kattaus

Niin, ja mikä ihmeen Tallinnan kauppa? Sepänkadulla on niistä toinen ja se näyttää tältä:

Ostin jo kotiin hapankirsikoita, hienoa jauhoa ja letsoa. Niistäpä sitten lisää joku toinen kerta.