Lankkupizzat: pizza cacciatora ja pizza bianco (valkoinen pizza)

Tänään on pizzapäivä! Ihastuin joku aika sitten Kotipizzan uusien lankkupizzojen muotokieleen, joten minulle tuli pakonomainen tarve tehdä pizzat samaan muotoon. Tein kaksi pizzaa, joista kumpikin oli erilainen. Toinen pizzoista oli itselleni tutumpi cacciatora ja toinen uudempi tuttavuus eli ns. valkoinen pizza. Täyteyhdistelmät keksin aika pitkälti kaupassa, kun keräilin raaka-aineita koriin. Tähän hätään en osaa sanoa, kumpi pizzoista oli parempi. Suosittelen kokeilemaan molempia!

Pizza bianco ja pizza cacciatora

LANKKUPIZZAT
(2 kpl, riittää yhteensä noin neljälle henkilölle)

Pohja:
1½ dl vettä
1/3 pkt tuorehiivaa
reilu ½ tl suolaa
2 rkl öljyä
3-4 dl durumvehnäjauhoja
ripaus sokeria

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen (1 dl). Lisää loput kädenlämpöisestä vedestä.
2. Lisää suola, öljy, sokeri ja vehnäjauhot.
3. Alusta taikina kunnolla. Taikinan pitää olla kimmoisaa ja irrota hyvin käsistä. Sitkossa sen salaisuus!
4. Kohota kaksinkertaiseksi.
5. Jaa taikina kahteen osaan.
6. Kauli lankkua muistuttaviksi, todella ohuiksi pohjiksi.
7. Tee pizzaan pienet reunat kierittämällä reunaa aavistuksen verran rullalle.
7. Lisää täytteet.

Valkoinen pizza eli pizza bianco

VALKOINEN PIZZA eli PIZZA BIANCO KYLPYANKAN TAPAAN

Ennen paistamista:
noin ½ purkkia Valion crème fraîchea
reilusti emmental-mozzarellajuustoraastetta
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Paistamisen jälkeen:
rucolaa
parmankinkkua
kirsikkatomaatteja puoliksi halkaistuna
parmesaanijuustolastuja
mozzarellaa revittynä
kurpitsansiemeniä

1. Levitä tasaisesti pohjan päälle noin puoli purkkia crème fraîchea. Älä töhri reunoja!
2. Lisää juustoraastesekoitusta runsaasti.
3. Ripottele päälle rouhittua mustapippuria, vähän suolaa ja pirskottele päälle hieman oliiviöljyä.
4. Paista uunin pizzatoiminnolla (kiertoilma + alavastus) keskitasolla +230 asteessa 12 minuuttia.
5. Paistamisen jäkeen levitä pizzan päälle ensin hieman rucolaa. Seuraavaksi lisää parmankinkkua revittyinä suikaleina ja halkaistut kirsikkatomaatit. Lisää sitten parmesaanilastut, revitty mozzarella pieniksi kasoiksi ja kurpitsansiemenet. Lisää vielä vähän rucolaa päälle.

Pizza cacciatora

PIZZA CACCIATORA KYLPYANKAN TAPAAN

Ennen paistamista:
paseerattua tomaattia (noin puoli purkkia)
ripaus sokeria
hieman suolaa (enemmän kuin sokeria)
kuivattua oreganoa
rouhittua mustapippuria
kuivattua basilikaa
reilusti emmental-mozzarellajuustoraastetta
salamia puolikkaina viipaleina
paprikaa suikaleina (eri värisiä)
mustia oliiveja paloiteltuna pienemmiksi

Paiston jälkeen:
rucolaa
mozzarellaa revittynä

1. Tee tomaattikastike erillisessä astiassa. Kaada noin puoli purkkia paseerattua tomaattia astiaan. Lisää varovasti suolaa, sokeria ja mausteita pienissä erissä. Maistele. Kastike on valmista, kun se maistuu hyvältä (eli ei liian makealta mutta ei kitkerältäkään).
2. Levitä kastike pohjan päälle. Älä sotke reunoja!
3. Levitä sitten juustoraastetta runsaasti.
4. Lisää salamiviipaleet, paprikat ja oliivit.
5. Voit lisätä vielä ihan vähän juustoraastetta päälle, mutta tarkoitus ei ole peittää täytteitä.
6. Paista uunin pizzatoiminnolla (kiertoilma + alavastus) keskitasolla +230 asteessa 12 minuuttia.
7. Paiston jälkeen lisää päälle vähän rucolaa ja revittyä mozzarellaa pieniksi kasoiksi.


Huom! Pizzat onnistuvat parhaiten, kun pohja on kaulittu todella ohueksi. Cacciatora onnistuu hyvin, kun juusto levitetään täytteiden alle. Lopputulos muistuttaakin pizzerioiden pizzoja. Pizza bianco on todella hyvää, eikä tomaattikastikkeen "puuttuminen" haittaa!

PS. En saanut kunnollista kuvaa pizzan muodosta. Voin kuitenkin vakuuttaa, että uusi muotoilu oli edukseen näille pizzoille! Muotovakoilua voikin tehdä Kotipizzan sivuilla. :)

Lihapullat napolilaisittain

Katsoin ehkä vuosi-kaksi sitten Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella -jakson, jossa tehtiin herkullisen näköisiä lihapullia ja tomattikastiketta. Edellinen kokemukseni lihapullista ja tomaattikastikkeesta oli vuosia sitten Rossosta, jossa annos oli todella surkea. Ajattelin, että mikä tahansa on parempaa kuin Rosson viritelmä. Halusin antaa siis kyseiselle ruokalajille vielä yhden mahdollisuuden, sillä ohjelman pullat vaikuttivat aivan ihanilta ja yksinkertaisilta.

Olin unohtanut koko jutun, mutta nyt joulun jälkeen alkoi tekemään pastaa mieli ja jääkaapissa oli jauhelihaa. Yhtäkkiä mieleeni välähti Siken ohjelma! Lähdin siis eilen itse makumatkalle Italiaan. Voin kyllä sanoa, että tätä reseptiä kokeiltuani lihapullat siirtyivät ihan uudelle "levelille". Enpä muista, milloin olisin syönyt niin hyvää pastaruokaa! Kokeilkaa siis, jos ette ole kokeilleet. Niin, ja ihan turhaan säikytte rusinoita. Ne kuuluvat tähän ruokaan eivätkä häiritse mitenkään. Kokemukseni jälkeen Italia löytyy kotoa, ei Rossosta.

Lihapullat napolilaisittain

Tein näin:

LIHAPULLAT NAPOLILAISITTAIN

2 siivua pehmeää, valkoista leipää (poista kuori)
tilkka vettä
600 g jauhelihaa
1 nippu lehtipersiljaa pieneksi hakattuna
2 kananmunaa
120 g parmesaania raastettuna (Älä käytä valmista raastetta!)
3-4 valkosipulin kynttä pilkottuna
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
50 g rusinoita
50 g pinjansiemeniä
vehnäjauhoja

Paistamiseen:
reilu loraus avokadoöljyä ja loraus oliiviöljyä (panosta laatuun)

Kastike:
reilu loraus oliiviöljyä (panosta laatuun)
1 sipuli pilkottuna
pari purkillista italialaisia purkkitomaatteja (Mutti)
50 g italialaista tomaattisosetta (Mutti)
suolaa ja mustapippuria

Tarjoiluun:
spagettia

1. Liota leipä pehmeäksi tilkkasessa vettä. Sekoita käsin liha, leipä, persilja, kananmunat, parmesaani, valkosipuli, suola ja pippuri isossa astiassa notkeaksi taikinaksi. Lisää pinjansiemenet ja rusinat. Anna taikinan levähtää sillä aikaa, kun teet kastikkeen.
2. Kuullota sipuli runsaassa oliiviöljyssä toisessa pannussa (pannun oltava melko iso) kullankeltaiseksi. Lisää muutamaan osaan halkaistut tomaatit. Mausta tomaattisoseella, suolalla ja pippurilla. Keitä kastiketta hiljaa poreillen. Kun saat kastikkeet liedelle, aloita pullien pyörittely ja paistaminen.
3. Tee taikinasta lihapullia ja puuteroi ne vehnäjauholla kevyesti. Paista pullat toisessa pannussa runsaassa öljyssä. Jos avokadoöljyä ei ole, rypsiöljyn ja oliiviöljyn yhdistelmäkin käy.
4. Kun kastike on kiehunut ainakin 20 minuuttia, lisää lihapullat joukkoon. Keitä vielä noin 10 minuuttia.
5. Tarjoa al denteksi keitetyn spagetin kanssa.

Alkuperäinen ohje löytyy Livtv:n nettisivuilta ja Sikke Sumarin kirjasta Ruokaa rakkaudella.

Brownie mix ja muita joulujuttuja

Käsitelläänpäs nyt koko joulu aiheena loppuun. Ajattelin esitellä tekemiäni joululahjoja ja muita juttuja hieman tarkemmin.


JOULUKALENTERI. Ostin tänä vuonna kaksi kalenteria. Se on sinänsä uutta, sillä en ollut aikaisemmin ostanut joulukalentereita. Pienenä toki minulla oli joka vuosi suklaakalenteri, mutta muutettuani vuosia sitten omilleni ei tullut kalentereita hommattua. Nyt minulla oli Dumle-suklaakalenteri sekä Halvan salmiakkikalenteri. Enemmän pidin salmiakkikalenterista, sillä Dumlet maistuivat jotenkin vähän pahville. Olisin halunnut Haribon kalenterin, mutta ne olivat joka kaupasta loppu.

Pari kalenteria

HUULIRASVAT. Kaikille tutuille annoin lahjaksi huulirasvat, jotka olin tehnyt itse. Teksti huulirasvoista löytyy täältä. Paketoin huulirasvat pieniin ekokirjekuoriin ja kirjoitin pienen saatekirjeen mukaan.


BROWNIE MIX. Lähdin mukaan villitykseen ja ostin muutamalle ystävälle purkit, joihin pilkoin ja mittasin brownien kuiva-aineet. Lahjan vastaanottajan tarvitsee siis lisätä vain munat ja voi, joten aika nopeasti pääsee herkuttelemaan. Ohje on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, mutta pekaanipähkinöiden lisäksi käytin saksanpähkinöitä. Huom! Kuvassa ei ole vielä purkkien mukaan kirjoitettua ohjetta. Ohje oli kirjotettu ekokartongille ja kiinnitetty purkkiin juuttinarulla.

Brownie mix lahjaksi:
1. Osta noin 1 litran vetoinen, kaunis lasipurkki. (Kuvan purkit ovat Prismasta.)
2. Kasaa purkkiin kerroksittain: 1,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1,5 dl tummaa kaakaota, 2,5 dl sokeria, 1 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä, 1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä, 2 dl rouhittua valkosuklaata.
3. Kirjoita mukaan ohje ja koristele purkki.
Ohje: "Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Sulata 75 grammaa voita ja anna jäähtyä. Vatkaa kaksi kananmunaa ja sekoita vaahtoon voisula ja kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Älä vaivaa, jotta taikinasta ei tule sitkeää. Vuoraa uunivuoka (n. 20 x 30 cm) leivipaperilla ja levitä seos tasaisesti vuokaan. Paista brownieta uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, kunnes pinta on kypsä, mutta sisus vielä kosteaa. Älä paista liikaa, ettei browniesta tule kuivaa. Leikkaa brownie 12 osaan. Tarjoa haaleana tai jäähtyneenä vaniljakastikkeen, -jäätelön tai kermavaahdon kera."



KORI. Virkkasin taas lisää. Tein vastaavan keltaisen korin kuin täällä, mutta tein pienet kahvat lisäksi. Ulkonäkö miellytti paljon ja kuvankin siitä olisin ottanut, mutta taisin olla liian innokas paketoija. En siis viitsinyt enää purkaa pakettia kuvaustilannetta varten. Ohje korin tekoon löytyy esim. täältä. Teen itse hieman eri tavalla, kun lähden tekemään pohjan jälkeen seinämää, mutta jokaisella on varmaan se oma tapansa. Kahvat tein tekemällä ketjusilmukoita ja liittämällä ketjun koriin jättäen muutaman tyhjän silmukkakohdan väliin. Tein vielä yhden kierroksen kahvojen lisäämisen jälkeen ja päättelin työn.


GLÖGI. Paras (alkoholipitoinen) glögi oli mielestäni Lidlin Deluxe Premium -glögi, joka oli tehty cabernet sauvignon -rypäleistä valmistettuun viiniin. Alkoholipitoisuus oli päälle neljä, eli maku on mieto. Niin, ja tämä ei ole mainos. Tykkäsin glögistä ihan ilmaiseksi.


LAHJAPUSSIT. Olen laiska paketoimaan. Olen aina solmussa niiden nauhojen kanssa, joten tänä vuonna keksin laittaa  lahjat ekopusseihin, jotka koristelin tarroilla. Hauskat piparitarrat ovat Sinellistä. Hieman tuo ensimmäinen tarrahässäkkä meni vähän reisille ja tarran pienet osaset ovat vinossa, mutta tuo pussi jäikin itselle muistoksi.

Lahjapussukka

PIKKUVELJEN PARAS -TOFFEESEKOITUS. Jos joskus sinulle joku myy näitä (yleensä koululuokka ja urheiluseura), niin osta! On kyllä ihan paras sekoitus toffeita. Sain näitä maistaa joskus vuosia sitten, ja aina olen ostanut, jos se on ollut mahdollista. Tällä kertaa ostin 6 rasiaa eräältä koululuokalta.

Pikkuveljen paras!

KIRJAT. Ostin jokaiselle perheenjäselle kirjan Prisman verkkokaupasta. Siellä kirjat olivat edulliset ja sain vielä tuplabonukset päälle. Idea oli, että ostin sellaisia kirjoja, jotka itsekin aion lukea. Kirjat olivat: Ville Haapasalo ja Kauko Röyhkä - Et muuten tätäkään usko..., Camilla Läckberg - Jääprinsessa, Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys ja Jaana Laamanen - Unohdetut sotilaat. Itselleni ostin lisäksi Jo Nesbøn Isänsä pojan, Marko Hautalan Kuokkamummon, Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa -kirjan ja Ilkka Remeksen Hornan. Arvostelut saatan kirjoittaa, kun olen lukenut kirjat läpi.

Ilkka Remeksen Horna

Sellainen hössötysjoulu tänä vuonna. Voi olla, että en ensi vuonna jaksa. :)

Tähtipullat

Palataanpas vielä (tai ei edes ihan viimeistä kertaa) joulutunnelmiin. Olen ihan peruspullan ystävä, joten päätin tänä jouluna tehdä perinteisiä tähtipullia. Pullat kohosivat hyvin, ulkonäkö oli hyvä, tähdet eivät repeilleet...mutta itse pullataikina olisi kaivannut enemmän kardemummaa ja sokeria. Tässä siis paranneltu ohje, ettei muille tapahdu samaa. Pullataikinan ohje on Suomen Hiivan sivuilta ja tähtien ohje Marttojen sivuilta. Tässä ne kuitenkin ovat yhdessä.

Valmiit (jättimäiset) tähtipullat

TÄHTIPULLAT
(24 isoa pullaa)

Tähtitaikina:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
reilu 1 tl vaniljasokeria

1. Tee ensin tähtitaikina: Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon muna ja kuivat aineet. Anna taikinan olla hetki tai vaikkapa yön yli kylmässä. Huom! Säilytä tiiviisti kelmuun käärittynä, ettei taikina ota makua jääkaapista.

Pullataikina:

5 dl maitoa
1 pala tuorehiivaa
1 muna
2 tl suolaa
reilu 2 dl sokeria
15-16 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
150-200 g margariinia tai voita
reilu 1 rkl kardemummaa

voiteluun:
kananmunaa

1. Nosta pullataikina-ainekset lämpimään noin tunti ennen leivontaa.
2. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi eli +37-asteiseksi.
3. Murenna tuorehiiva taikinakulhoon. Lisää osa maidosta ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää loput maidosta sekä muna ja mausteet. Sekoita maitoon 7 dl jauhoja, että saat sakean, vellimäisen seoksen. Vatkaa seosta.
4. Lisää 7 dl jauhoja ja alusta taikina käsin kimmoisaksi. Lisää lopuksi taikinaan huoneenlämpöinen rasva. Jatka vaivausta, kunnes taikina on kimmoisa, sileä ja se irtoaa hyvin käsistä sekä kulhon reunoista. Voit lisätä jauhoja, jos taikina tuntuu vielä tahmealta.
5. Peitä taikinakulho liinalla ja nosta se lämpimään, vedottomaan paikkaan nousemaan. Anna nousta vähintään 20 minuuttia.
6. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja pyörittele kahdeksi tangoksi. Jaa kumpikin tanko 12 osaan ja pyörittele ne pulliksi. Nosta pullat leivinpaperilla peitellylle pellille ja peitä leivinliinalla.
7. Nostata pullia lämpimässä ja vedottomassa paikassa, kunnes ne ovat pulleita, sileäpintaisia ja kooltaan lähes kaksinkertaisia. Voitele nostatetut pullat kananmunalla.
8. Kauli tähtitaikina jauhotetulla pöydällä ja ota siitä 24 tähteä piparkakkumuotilla. Laita jokaisen pullan päälle tähti. Paina kevyesti tähden sakarat pullaan kiinni.
9. Paista uunissa kiertoilmalla 200 asteessa noin 10-15 minuuttia. Pullien koko vaikuttaa aikaan, joten tarkkaile paistumista.

Lohileipäset

Niin se vain joulukin tuli ja meni. Meillä oli tänä vuonna joulupöydässä tarjolla perinteiset herkut: porkkana-, lanttu-, peruna- ja bataattilaatikoita, kinkkua, rosollia, karjalanpaistia, lämminsavulohta, kalkkunaa, herneitä, omenoita, luumuja, suolakeksejä, juustoja ja kotikaljaa. Näiden perinneherkkujen lisäksi tein tänä vuonna pöytään lohileipäsiä.

Suosikkiravintolastani, Urbanista, sai tilata jouluista mallasleipää 6 euron hintaan, joten tartuin tilaisuuteen. Olin kerran aikaisemmin tehnyt toast skagen -nimisiä leipäsiä ja tykkännyt niistä kovin. Nyt virittelin aikaisemman ohjeen (Valion) pohjalta täytteen savustetusta norjalaisesta merilohesta, koska monet perheeni jäsenet eivät katkaravuista niin välitä. Tämä ohje ei kaipaa juuri Urbanin mallasleipää, eli paahtoleipä tai saaristolaisleipä käyvät yhtä hyvin. Täytteestä saa nimittäin erittäin hyviä kolmioleipiä! Lohileipäset maistuivat kaikille, joten niitä varmaan ensi joulunakin pöydästä löytyy.

Valmiit lohileipäset

LOHILEIPÄSET

(n. 18 pientä tai n. 8 paahtoleivän kokoista annosta)

n. 18 pientä siivua mallasleipää
   tai n. 8 paahtoleipäsiivua (voi myös puolittaa)
1 keitetty kananmuna (10 minuutin muna)
1 prk crème fraîchea
2 rkl sinappia
400 g lämminsavulohta
reilu ½ dl hienonnettua tilliä (tuoretta)
reilu ½ dl hienonnettua ruohosipulia
2 rkl sitruunamehua
ripaus rouhittua mustapippuria
voita tai Oivariinia

Koristeluun:
tilliä

1. Kuori ja hienonna kananmuna suurehkossa kulhossa. Lisää crème fraîche, sinappi, hienonnetut yrtit ja mausteet. Sekoita tasaiseksi.
2. Paahda paahtoleipäviipaleet tai käytä pannulla. Mallasleivän voi tarjota sellaisenaan. Sipaise viipaleille voita ja jaa lohiseos leiville.
3. Koristele tillillä.

Mindfulness-kurssi

Tyynyjä, vilttejä ja patjoja - rentoutunut ja tietoinen olo

MINDFULNESS-KURSSILLA

Joku saattaa miettiä, että kaikkeen se tuokin tunkee, mutta niinhän se on. Selailin alkusyksystä Jyvälän kansalaisopiston esitettä ja huomasin siellä mindfulness-kurssin. Minun oli tarkoitus ilmoittautua heti, kun se on mahdollista, mutta tietenkin myöhästyin parilla tunnilla. Kaikki paikat tuolle kahden päivän mittaiselle kurssille olivat menneet kai kolmessa minuutissa.

Laitoin viestiä Jyvälään ja tiedustelin, oliko kursseja tulossa lisää. Turha oli nimittäin toivoa, että varasijalta 20 kurssille pääsisi. Kävi tuuri ja varasijoilla oleville tarjottiin toista mahdollisuutta. Niinpä minä nyt viikonloppuna huomasin "istuvani" yhdeksän muun kanssa mindfulness-kurssilla. Kurssin hinta ei päätä huimannut, sillä se maksoi reilut 40 euroa. Tuohon hintaan sai molempina päivinä neljä tuntia ohjelmaa.

Mitä se mindfulness sitten on? Mindfulness.fi-sivuston mukaan "hyväksyvä tietoinen läsnä olo eli mindfulness sulkee sisäänsä koko tämän hetken". "Kun elämme 'tässä ja nyt' syntyy uusia oivalluksia niin tulevasta kuin menneestäkin. Kiireessä tuntuu usein siltä, että emme ehdi olla läsnä tässä hetkessä. Elämme joko menneessä tai tulevassa, jopa olettaen, että se on tehokasta. Toiset osaavat palata tähän rentoutuneeseen ja stressittömämpään olotilaan", sivustolla sanotaan. Siellä myös todetaan, että ryhmässä harjoittelu on useimmille juuri sopivinta ja että hyväksyvän läsnäolon voima on yllättävänkin vahva. Wikipedian mukaan mindfulness pohjautuu buddhalaiseen filosofiaan, mutta se ei sisällä uskonnollista tai hengellistä puolta. Menelmä ei myöskään ole pelkästään rentoutumisharjoitusta. Mindfulnessin tarkoituksena onkin luoda uudenlainen suhtautuminen omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Menetelmän on kehittänyt Jon Kabat-Zinn, jonka mukaan mindfulnessissa tärkein viesti on seuraava: "Kun kykenemme olemaan läsnä tässä hetkessä, olemme tietoisempia jokaisesta hetkestä ja tietoisempia meille avoimina olevista mahdollisuuksista. Mindfulnessin tarkoituksena ei ole päästä eroon ongelmista vaan oppia hyväksymään ne ja elämään niiden kanssa."

Miten harjoitetaan? Kurssilla teimme lukuisia harjoituksia. En kaikkea tietenkään ulkoa muista tai osaa toistaa, mutta mindfulnessista on lukuisia kirjoja, joiden avulla pääsee alkuun. Jon Kabat-Zinnillä on parikin hyvää kirjaa, mutta ne eivät ole ainoita hyviä. Tärkeintä on, että mukana on cd, sillä on hieman vaikea kuvitella tekevänsä harjoituksia täysin yksinään ilman ulkopuolisen ääntä. Kurssilla kokeilimme niin mindfulness-joogaa kuin erilaisia mietiskelyharjoituksiakin. Oli mielenkiintoista huomata, miten helposti ajatus lähti alkuun harhailemaan eikä pysynyt harjoituksessa mukana. Myöhemmin aivoja sai hieman enemmän ohjattua pyydettyyn asiaan. Osa harjoituksista oli liiankin rentoja, ja niinhän siinä kävi, että torkahdin parikin kertaa. Tai tunne oli jotain nukkumisen ja valvomisen rajamailta. (Väitin olleeni koko ajan hereillä, mutta en ollut.) Nukahtaminen näissä harjoituksissa on vähän huono juttu, sillä silloin ei voi olla tietoisesti läsnä, jos nukkuu. Toisaalta oli ilo huomata, että osaa rentoutua aika nopeastikin. Pidin paljon esimerkiksi tuoli- ja kävelymeditaatioista. Kummassakaan ei ollut nukahtamisriskiä ja jotenkin niissä kummassakin pääsi aika syvälle mietinnöissä. Kurssilla suhtauduttiin muutenkin arkisiin asioihin hieman eri tavalla: ruokailuunkin ja erilaisiin ruokiin voi suhtautua kuin pieni lapsi ihmetellen ja kummastellen. Niin, kaiken ei tarvitse olla puuduttavaa rutiinia.

Kenelle mindfulness sopii? Ihan kaikille! Jokaisella varmaan arki toistaa helposti samoja rutiineja ja tilanteet soljuvat ohi niin, ettei oikeasti pysähdy välillä miettimään asioita. Tutkimusten mukaan mindfulness on auttanut masentuneita, kroonisista kiputiloista kärsiviä, uupuneita, vatsavaivaisia ja useita muita. Siltikään ei ole takeita, että menetelmä auttaa kaikkia. Silti sitä voi kokeilla!

Millainen fiilis jäi kurssista? Hyvä fiilis! Silti on todettava, että tuo lyhyt kurssi oli kyllä vain pintaraapaisu mindfulnessin maailmaan. Ehdottomasti voisin osallistua uudelleen ja harkita pidempää kurssia. Jospa en nukahtaisi kertaakaan, kun saan harjoitettua aivot tiettyyn tilaan... Luulen, että avaimet parempaa arkeen sain käteeni, mutta vielä on epäselvää, osaanko niitä vielä heti käyttää. Käykäähän te muutkin ihmeessä kokeilemassa mindfulnessia, jos sellainen tilaisuus tulee. On kyllä varsin rentouttava, osin jopa väsyttäväkin kokemus. Silti se antaa paljon!


Lisätietoja:
Jyvälän kansalaisopisto
Mindfulness-sivusto
Wikipedia
Yle.fi

Huulirasvan tekeminen (DIY)

Ensimmäisen kerran testasin huulirasvan tekemistä viime keväänä ystäväni kanssa. Etsimme netistä ohjeita ja päädyimme helppoon reseptiin:

1/3 mehiläisvahaa
1/3 kookosöljyä
1/3 rypsiöljyä
useita tippoja Dr. Oetkerin piparminttuöljyä

Laitoimme mehiläisvahan, kookosöljyn ja rypsiöljyn pieneen, kuumuutta kestävään astiaan. Sulatimme aineet vesihauteessa. Lopuksi kaadoimme nesteen varovasti pieniin purkkeihin.

Ensimmäinen kokeilu

Lopputulos oli:

Yllätyimme, miten helppoa huulirasvan tekeminen on! Totesimme, että piparminttuöljy ei tuoksu tuotteessa, vaikka sitä laitettiin paljon. Valmis huulirasva tuoksui pikemminkin kookokselle, mikä nyt ei huono asia ollut. Tällä ohjeella huulirasvasta tuli kovaa. Valmis huulirasva olisikin parempi kaataa putkiloihin purkkien sijaan.

- - -

Innostuin huulirasvan tekemisestä, mutta en vaan saanut mitään aikaiseksi. Nyt kun joulu alkaa olla jo ovella, huulirasvaprojekti tuli taas ajankohtaiseksi. Asuntoni muuttuikin hetkessä joulupukin huulirasvapajaksi! Muutin hieman ohjetta, jotta saisin muitakin kuin kookokselta tuoksahtavia rasvoja. Tilasin Pienestä tuoksukaupasta kaikki puuttuvat aineet eli luomulaatuista mehiläisvahaa ja kolmea erilaista aromiöljyä (hedelmäpommi, granaattiomena ja bubble gum). Kookos- ja rypsiöljyä löytyikin kotoa. Tilasin kaupasta myös huulirasvahylsyjä, sillä halusin tehdä taas kovaa huulirasvaa. Jos haluaisi purkkeihin soveltuvaa, voisi lisätä rypsiöljyn määrää. Itse en näin halunnut tehdä.

Valmiit huulirasvat (20 kpl)

HUULIRASVA

1/3 mehiläisvahaa (luomu)
1/3 kookosöljyä (luomu)
1/3 rypsiöljyä (luomu)
aromiöljyä

Käytin 24 tippaa aromiöljyä erään, jossa jokaista kolmea ainetta oli keskikokoisen Mango-lusikallisen verran. Ei siis ehkä ihan ruokalusikallista. Sopivan aromimäärän saa kuitenkin testaamalla!

Käytin sulattamisessa 2,5 desin mittaa, jossa oli kaatonokka. Sulatin aineet aromia lukuun ottamatta vesihauteessa, lisäsin lopuksi aromin ja kaadoin nesteen putkiloihin. Tein pieniä eriä kerrallaan, sillä niitä oli helpompi käsitellä. Yksi erä oli siis sellainen, että käytin yhden keskikokoisen Mango-lusikallisen kaikkia aineita aromia lukuunottamatta. Määrä riitti muistaakseni neljään huulirasvaputkiloon. Putkilot kannattaakin sitten sitoa kuminauhalla yhteen (esim. 7 putkiloa), jotta ne eivät kaadu. Itse ainakin koin kaatamisen helpoksi, kun putkilot pysyivät itsekseen pystyssä. Niin, muutahan huulirasva ei sitten vaadikaan. Tai ihan vähän aikaa jäähtyäkseen. Suosittelen kyllä kokeilemaan!

Koristelin putkilot kolmella valkoisella tarralla, joihin kirjoitin tekstit: "Sun huulilles", "Hedelmäpommi" (aromin mukaan) ja "Sydämellä Johanna". Lopuksi kietaisin hylsyjen ympärille kontaktimuovia. Nyt ovat joululahjat valmiit!

PS. Pienen tuoksukaupan aromiöljyt ovat ihania! Kannattaa tilata!
PPS. En varmaan enää tule ostamaan huulirasvoja. Nämä ovat parempia kuin kaupan vastaavat.

Etiketit ovat aika simppelit.

Pahoitteluni taas siitä, että kuvat ovat hieman rakeisia. Vanha puhelin yhdistettynä synkkään ja myrskyiseen ajanjaksoon ei oikein toimi. Ehkä pitäisi ostaa ihan oikea kamera.

Thaimaa (Bangkok)

Olen käynyt Bangkokissa kaksi kertaa: vuonna 2008 ja 2014. Molempina kertoina viivyin kaupungissa vain muutaman päivän, joten ihan joka paikkaan en ehtinyt. Kerron kuitenkin nyt kokemuksiani kaupungista.

Kaaos = Bangkok

Lentokentältä kaupunkiin ja pois

Suvarnabhumin kansainväliseltä lentokentältä pääsee kaupungin keskustaan kätevästi BTS:llä eli skytrainillä. Kuljin itse matkan toiseen suuntaan eli keskustasta kentälle. Matka kesti reilun puoli tuntia, joten nopeasti kentälle pääsee tällä keinolla. Jos nyt oikein muistan, City line oli sen linjan nimi, jolla kentälle ajelin. Tälle linjalle pääsee, kun ensin matkustaa Phaya Thai -asemalle, josta junat kentälle kulkevat noin puolen tunnin välein. Hintaa en muista, mutta oli ehkä pari euroa kotimaiseksi valuutaksi muutettuna. Jos matkustaa kentältä keskustaan, reitti kulkee tietenkin toisin päin. Pääteasema on siis Phaya Thai.

Kentälle ja pois pääsee myös taksilla, mutta matka voi ruuhka-aikana kestää reilusti skytrainillä kulkemista pidempään. Hinta on myös jonkin verran korkeampi, mutta ei taksilla matkustaminen kovin kallista ole.

Ruuhkaa!

Mae Phimistä kaupunkiin ja pois

Kuljimme Mae Phimistä Bangkokiin bussilla. Ensin piti ajaa lavataksilla Ban Phe:hen. Siellä bussi Bangkokiin lähti tien toiselta puolelta satamalaitureita, vastapäätä 7 Eleveniä. Bussit kulkevat kahden tunnin välein, mikä kannattaa ottaa huomioon, kun paikalle tulee. Voi olla, että joutuu odottelemaan. Bussi kulkee vaikka mitä pikku teitä, joten matka kesti lopulta varmaan neljä tuntia. Taksilla olisi päässyt puolet nopeammin, mutta se olisi sitten maksanutkin noin 2000 THB. Bussi maksoi paljon vähemmän, joten se sopii budjettimatkailijoille paremmin. Bussi kulkee Ekkamain asemalle, josta majoituspaikkaan voi siirtyä kätevästi skytrainillä tai taksilla.

Mennään bussilla

Liikkuminen kaupungissa

Kaikkein kätevin tapa liikkua on skytrain. Jos se ei kulje haluamaasi paikkaan, toinen vaihtoehto on taksi tai tuk tuk. Ensimmäisellä reissulla taksikuskit yrittivät huijata useaan otteeseen. Tarkista siis, että taksikuski laittaa mittarin päälle. Voi myös etukäteen kysyä, aikooko kuski käyttää mittaria. Usein kävi niin, että mittaria ei haluttu käyttää tai se ovelasti sammutettiin juuri ennen määränpäätä. Meni muka rikki. Emme tosiaankaan maksaneet kuskin pyytämää hintaa! Mittaria muutenkin kannattaa tarkkailla koko ajan. Vielä takseista sen verran, että jostain syystä pinkit taksit haisevat todella pahalle. Älä siis aja niillä, jos olet herkkä hajuille. Taksikuskit myös todennäköisesti kysyvät, oletko ensimmäistä kertaa kaupungissa ja oletko nälkäinen. Kannattaa vastata, että kaupungissa on kolmatta kertaa ja että juuri kävit syömässä. Muuten kuski vie sinua todellakin kuin pässiä narusta: olet hänen suosittelemassa paikassa syömässä ja hän ajaa, minne häntä itseä huvittaa.

Tuk tukia en ole kokeillut koskaan, vaikka viimeksi oli kyllä tarkoitus kokeilla, kuinka paljon kuskit huijaavat. Neuvottele siis hinta kunnolla! Me kävelimme myös paljon. On hyvä muistaa, että kartalla kaksi senttiä voi olla oikeasti kaksi kilometriä. Matkat ovat melko pitkiä. Silti suosittelen ehdottamasti kävelemään, jos se on mahdollista.

Shoppailu

Suurimmat ostoskeskukset ovat MBK ja Siamin keskukset (esim. Center), jotka sijaitsevat National Stadion -skytrainaseman läheisyydessä. Siam center oli ensimmäisellä reissulla se parempi paikka, mutta nyt tänä vuonna totesin sen menneen itselleni vieraaseen suuntaan. Poissa olivat paikalliset street-merkit ja omituiset kaupat. Center on siis ihan tavallinen nykyään. MBK oli taas vanha tuttu ja entisellään. Siellä saa helposti vietettyä vaikka koko päivän. Se on valtava! Näiden keskusten läheisyydessä on myös Big C, joka on paikallinen Prisma. Sieltä voi löytää todella halvalla vaatteita. Big C:n yläkerrassa on myös erittäin hyvä kiinalainen ravintola, jossa nuudelit tehdään itse.

MBK ja ainainen liikenneruuhka

Parhaat löydöt tekee kuitenkin Aasian suurimmilla markkinoilla, jotka ovat joka lauantai ja sunnuntai Mo Chit -aseman läheisyydessä. Näiltä Chatukhakin markkinoilta löytää ihan kaikkea kännykän kuorista, vaatteisiin, saippuoihin ja silmälaseihin. Alue on valtava! Viikonlopun aikana tyypillisesti alueella on 100 000 kävijää. Hinnat markkinoilla ovat ostoskeskuksiin verrattuna alhaiset, sillä myös paikalliset tekevät ostoksena siellä.

Markkinoilla on myös ruuhkaa.

Markkina-alue on suurilta osin katettu.

Emme ehtineet Sukhumvitin Terminal 21 -ostosparatiisiin. Sitä on moni kehunut, mutta muutamaan päivään ei ihan kaikkea mahdu. Jospa ensi kerralla sitten.


Ruoka

Kaupungissa on kyllä kaikille kaikkea. Itse söimme mm. japanilaista ja pihvit MBK:ssa. Yhtenä iltana sorruin jopa Subwayn patonkiin ja kerran Burger Kingiin. Näiden lisäksi ruokalistalla oli toki thairuoka ja erilaiset herkut. Ravintolat, joissa söimme, olivat pääsääntöisesti hyviä. Silti täytyy sanoa, että Santa Fe (pihvipaikka, MBK) ja japanilainen ravintola (buffet, MBK) olivat kyllä pettymyksiä. Thairuoka sitä vastoin oli kaikissa paikoissa hyvää. Kiinalainen ravintola Bic C:n yläkerrassa oli myös mainio. Vaikka välttelen usein reissuillani ketjupaikkoja, pisteet menevät myös Burger Kingille. Ei ehkä muuten, mutta siellä oli joku teemahampurilainen, jossa oli mm. pekonia, ananasta ja bbq-kastiketta. Oli ihan superhyvää! Kaupungissa kannattaa kierrellä ja kaarreella. Jos et halua ottaa riskiä, mene thaikkupaikkaan. Tämän vuoden trendi näyttää olevan japanilainen keittiö, sillä ko. ravintoloita on joka paikassa. Harmi, että meille sattui hieman huono paikka.

Majoittuminen

Molemmilla kerroilla majoituin hostellissa, sillä en kaivannut uima-altaita ja hienoja kulisseja. Ensimmäisellä kerralla majoituimme Lub d Silom -hostellissa kahden hengen huoneessa. Huoneessa ei ollut omaa suihkua tai vessaa, mutta ei tarvinnutkaan. Yhteiset tilat olivat erittäin hienot ja siistit! Silom oli kuitenkin hieman kaukana ja ostoskeskuksiin piti matkata taksilla.

Lub d Silom (käytävä)

Lub d Silomin siisti kylppäri!

Marraskuun reissulla majoituin taas Lub d -hostellissa, mutta en samassa. Muutaman vuoden Bangkok-tauon aikana kaupunkiin oli perustettu sisarhostelli aikaisemmalle Silomille. Majoituimmekin siis Lub d Siam -hostelliin, joka oli hyvin samankaltainen kuin aikaisempi Silom. Sijainti oli tosin todella paljon parempi, sillä esimerkiksi MBK on ihan naapurissa! Jos et kaipaa luksusta, majoitu ihmeessä Lub d'hen. Kyseinen hostelli on saanut paljon arvostusta ja hinnatkin ovat jo hieman nousseet, mutta kahden hengen huoneen ilman omaa suihkua ja kylppäriä saa noin 30 eurolla. Eipä se 15 euroa henkilöltä per yö kovin paljon ole, vaikkakin ensimmäisellä reissulla yön hinta oli 4 euroa. Jos et halua kahden hengen huonetta, molemmat hostellit tarjoavat myös dorm-majoitusta. Siskoni testasi sellaistakin, kun olin jo lähtenyt pois Thaimaasta. Oli kuulemma hyvä vaihtoehto sekin. Ihan kumman tahansa hostelleista valitsetkaan, sisustus molemmissa on vähintäänkin persoonallinen.

Lub d Siam (käytävää)

Joka kerroksessa on omat suihkut miehille ja naisille.

Muuta kivaa

Ensimmäisellä reissullamme kävimme Chinatownissa, mutta emme sieltä mitään ihmeellistä löytäneet, sillä oli jo ilta. Suosittelenkin siellä käymistä päiväsaikaan. Tällä viimeisimmällä reissullani en siellä käynyt, sillä siskoni oli nähnyt ihan tarpeeksi Kiinaa ollessaan siellä työharjoittelussa.

Mo Chit -aseman vieressä on puisto, jonne voi mennä vaikkapa piknikille.

Puisto on kyllä aika ihana!

Olen hierontafani. Lub d Siamin ihan vieressa on aivan mahtava hierontapaikka. Se on hieman syrjässä, mutta kuitenkin ihan lähellä. Kun lähtee kävelemään hostellilta Holiday Innin suuntaan ja ohittaa Mäkkärin, hierontapaikka on seuraavan talon ensimmäinen liike. Satuimme sinne sattumalta, kun halusimme katsella, mitä hostellin lähellä on. Kello oli 22, mutta hierontapaikka kuhisi ihmisiä. Sinne voi siis mennä melkein yöllä. Paikallisia näkyi paljon hierottavana, joten hinnatkin olivat taas sen mukaiset. Tunnin täydellinen jalkahieronta maksoi vain 300 THB.

Khao San roadille en ehtinyt tälläkään reissulla. Se on kaupungin reppureissumekka, jos siellä kannattaa käydä, jos aikaa on. Parhaiten sinne pääsee taksilla.

Majoitus oli ihan MBK:n vieressä.

Loppusanat

Suosittelen kaupunkia yhdistettynä rantalomaan. Kaupungissa on tekemistä, mutta kaikkeen hässäkkään saattaa kyllästyä muutamassa päivässä. Kaupunki voi olla ensikertalaiselle shokki, mutta toisella kerralla asioihin osaa jo suhtautua hieman eri tavalla. Bangkokista pääsee myös kätevästi ympäri Thaimaata, joten Suomesta kannattaakin ottaa reittilento Bangkokiin ja kulkea sitä kautta, minne nyt haluaakaan. Tulee usein paljon halvemmaksi.

PS. Jos joku tulee poliisin asussa kertomaan, että on pyhä päivä ja että ostoskeskukset ovat kiinni, niin älä usko. Sillä tavoin houkutellaan vain turisti johonkin tiettyyn paikkaan, josta suosittelija saa jotain etuuksia.

Jouluinen bataattilaatikko

Ennen kuin kirjoittelen seikkailuistani Bangkokissa, palataanpas hetkeksi ruokajuttuihin.

Olen joka vuosi istahtanut valmiiseen joulupöytään, joten tänä vuonna päätin auttaa äitiäni jouluaskareissa. Lupauduin tekemään ainakin bataattilaatikon ja ehkä leipää. Voihan olla, että saan tehtäväksi muutakin. Vaikka nyt on vasta joulukuun 3. päivä, ryhdyin tekemään bataattilaatikkoa. En siksi, että en ehtisi myöhemmin. Syynä on, että halusin testata, onnistunko tekemään sellaista ruokaa, joka miellyttää. Nyt on kyllä sanottava, että onnistuin! Maku oli todella onnistunut ja nimenomaan jouluinen. Tässäpä ohje teillekin.

Valmis bataattilaatikko

JOULUINEN BATAATTILAATIKKO
(8 pienehköä annosta)

800 g bataatteja tai bataattisosetta
vajaa 2 dl ruokakermaa tai kuohukermaa
1 dl korppujauhoja
0,5 dl siirappia
1 kananmuna
vajaa 2 rkl rypsiöljyä
vajaa 1 tl suolaa (vähän vähemmän, jos teet soseesta)
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl muskottipähkinää
1/4 tl kanelia ja inkivääriä yhteensä

pinnalle:
korppujauhoja
voinokareita

1. Jos et käytä sosetta, kuori ja lohko bataatit ja keitä ne kypsiksi suolattomassa vedessä. Valuta vesi pois ja survo bataatit. Voit myös käyttää esim. sauvasekoitinta. Jos käytät valmista sosetta, siirry kohtaan 2.
2. Lisää muut aineet soseen/survoksen joukkoon. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi. Maista, onko suolaa sopivasti. Muut maut eivät tässä vaiheessa maistu voimakkaasti, joten niitä ei kannata lisätä.
3. Jaa seos kahteen voideltuun 0,85 litran alumiinivuokaan. (Voit myös käyttää jotain muuta vuokaa.)
4. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja painele halutessasi pintaan kuvioita lusikalla. Lisää pinnalle voinokareita.
5. Paista 150 asteessa noin kaksi tuntia. (Itse paistoin ensin tunnin keskitasolla ja toisen tunnin alatasolla. Matalat vuoat mahdollistivat tämän.)
6. Tarjoa muiden jouluruokien kanssa.


Valmis laatikko siis maistui todella hyvältä. Koostumus jäi itseltäni vähän löysäksi, joten kuviointi ei oikein nyt onnistunut. Tajusin, että korppujauhoja vielä enemmän lisäämällä olisin varmaan onnistunut. Noh, jouluna uusiksi!

Vinkki! Jos haluat ostaa valmista joulukinkkua, suosittelen Saarioisen Joulukinkku-viipaleita. Maistuvat kyllä ihan aidolle ja oikealle joulukinkulle. Bataattilaatikkoni nautin siis kinkun ja punajuurisalaatin kera, vaikka joulu ei vielä olekaan. Kerrankos tuota.

Thaimaa (Mae Phim + Koh Samet)

Hyvä on näin yömyöhään kirjoitella, mutta ei tunnu päivisinkään olevan aikaa.
Nyt jotain pientä raporttia marraskuisesta reissustani.

Suuntasin siis ensin KLM:n lennoilla Bangkokiin. Vaihto oli Amsterdamissa, ja Schipholin lentokenttä osoittautui selkeäksi ja toimivaksi. Olin tyytyväinen KLM:ään lentoyhtiönä. Asiakas otettiin vastaan hyvin ja ruokakin oli mitä mainiointa. Suosittelen!

Siskoni oli ottanut töistä vapaata parin kuukauden ajaksi ja suunnannut Thaimaahan. Minut lomautettiin marraskuussa 10 päiväksi, joten lähdin itsekin katselemaan hieman parempia kelejä. Siskoni oli vuokrannut suomalaiselta mieheltä kaksion Mae Phimin kylästä, ja lähdinkin siskoni seuraksi sinne. Hän oli tilannut minulle kyydin Bangkokin lentokentältä Mae Phimiin, mutta ketään ei ollutkaan ennakkotiedoista poiketen vastassa. Ei se mitään. Englantia sönkkäämällä sain toisen kyydin ja pääsin kuin pääsinkin perille. Matka maksoi saman verran kuin aikaisemminkin oli sovittu eli 2000 THB. Huvitti kyllä olla yksin ison auton kyydissä. Olisi mahtunut kymmenen ihmistä lisää.



MAE PHIM

Googlettelemalla en saanut kohteesta kovinkaan paljon selville etukäteen. Mae Phim on pienen pieni kylä noin kahden tunnin ajomatkan päässä Bangkokista. Khao Lakiin verrattuna Mae Phim on paljon pienempi mutta aidompi. Niin sanottuja turisteja ei juurikaan ole, vaikka länsimaalaisia paljon vastaan tuleekin. Alueella ei kovin monta hotellia ole, mutta vuokrattavia asuntoja ja taloja kyllä löytyy. Näiden vuokraajat ovat pääosin ruotsalaisia ja suomalaisia. Siksipä Avatara-talon vuokra-asunnoissa sai välillä puhua suomea ja höpöttää muiden sinne tulleiden kanssa. Ihan mukavaa sekin. Paikalliset myös olivat erittäin ystävällisiä ja sellaista "rahat pois turisteilta" -meininkiä ei ollut ollenkaan.

Avatara-huoneistot

Mitä tehdä?

Mae Phimin ranta on pitkä, muttei vedä vertoja valkeahiekkaisille paratiisirannoille Thaimaan eteläosissa. Ranta on kuitenkin siisti ja tyhjä. Viikonloppuisin paikalliset tulevat viettämään aikaa rannalle ja sen tuntumaan. He parkkeeraavat tien reunaan, huudattavat musiikkia ja ruokailevat piknik-tyyppisesti. Tämä melko vilkas tie menee rannan viertä pitkin. Samainen tie on asunnon ja rannan välissä, mutta matka rannalle ei ole kuin sata metriä. Tie ei häiritse mitenkään lomalaisen rauhaa.

Mae Phimin rantaa

Hieman kauempana (n. 2 km) Ban Phe:hen päin on Coca-cola Beachiksi nimetty ranta, jolta löytyy pari ravintolaa ja ilmaisia aurinkotuoleja. Mae Phimin rannalla kun ei rantatuoleja ole, niin mielellään sitä arskailee kivalla tuolilla hiekan sijaan. Rannalle pääsee lavataksilla lähes ilmaiseksi tai sitten pyörällä. Vuokrasimmekin pyörät pariksi päiväksi ja kävimme pyörälenkeillä. Myös matka Mae Phimin kylään taittui parhaiten pyörällä - onhan sinne noin 2 km:n matka Avatara-taloilta.

Coca-Cola Beach

Mae Phimissä ei sinänsä ole kauheasti tekemistä, joten se sopii parhaiten rentoutumiseen. Jos rannalla hiekan seassa oleminen kyllästyttää, voi aikaa viettää Avatara-talon kattoterassilla, jossa on uima-allas ja useita aurinkotuoleja. Aikaa on tehdä vaikka mitä. Itse kävin parikin kertaa hierojalla, koska hieronta ei maksanut juuri mitään; euroissa jo kympillä sai erittäin laadukkaan yli tunnin hieronnan. Hyvä hierontapaikka on Avataran ja kylän puolivälissä. Se näyttää vähän hökkeliltä, mutta hieronta siellä on erittäin laadukas. Kannattaa kokeilla thaihierontaa, jos sitä ei ole koskaan kokeillut. On länsimaiseen hierontaa verrattuna kovin erilaista.

Erittäin hyvä hierontapaikka

Ruoka oli Mae Phimissä erityisen hyvää! Kuten jo aikaisemmin sanoin, kylässä ei ollut rahastuksen meininkiä myöskään ruoka-asioissa.

Ravintolat

Poppies - Avatara-talojen naapuritalon alakerrassa oleva leipomo-konditoria. Kävin lähes joka aamu hakemassa sieltä lämpimän täytetyn sämpylän. Hinta oli vähän korkea, mutta laatu hyvä. Samasta paikasta sai myös erinomaista lounasta. Suosittelen ainakin annosta, jossa oli paistettua possua ja valkosipulia. Tämän söin haudutetun riisin kera.

Shade Tree - Harmi, että ehdimme käydä täällä vain kahdesti, sillä paikka on kylän paras. Sijainti on syrjäinen, joten vahingossa sinne ei eksy. Paikka löytyy, kun lähtee pikkutielle Sunshine-ravintolan kulmalta. Matka sivutietä pitkin paikan päälle ei ole pitkä. Perillä odottaa iloisin värilampuin koristeltu perheravintola (useat muut ravintolat olivat ulkomaalaisomistuksessa). Tilasimme vaikka mitä ja aina annokset olivat ihania. Kaiken lisäksi tämä oli ainut paikka, jossa sai alkupaloja ja jälkiruokahedelmiä ilmaiseksi ja vieläpä vilpittömästi. Eräänä iltana perheen omistaja vei meidät Toyotallaan takaisin asunnolle. Kuulostaa siltä, että yrittivät liikaa, mutta ei sinne päinkään. Halusivat vain aidosti palvella hyvin, sillä koko perheen elanto on riippuvainen ravintolasta. Missään muualla ei tällaista ollut! Suosittelen tilaamaan mitä vain, vaikkapa sipulirenkaita, salaatteja, kanavartaita, kevätkääryleitä, ribsejä...tai ihan thaikkuruokaa. Ruoat ovat edullisia, joten pöytään voi tilata useita erilaisia annoksia. Ihan harmittaa, että ei ole kuvia ruoista.

Tequila Sunrise - Tämä "keskustan" ravintola on suomalaisten suosiossa. En kyllä ihmettele, miksi. Tilasin siellä pihvin, ja se oli kyllä hyvä. Palvelu ei kuitenkaan ollut Shade Treen luokkaa. Siskoni kävi tässä ravintolassa syömässä muutaman kerran, ja joka kerta oli ollut hyvä paikka.

Sunshine - Tämä sijaitsee Avataran ja kylän keskustan puolivälissä, hierontapaikan naapurissa. Tilasin itse vaihteeksi pizzaa, ja se oli hyvää!

Buffalo Steakhouse - Avataran naapurissa. Sieltä sai todella ihanaa thaikkuruokasuosikkiani eli kanaa ja cashewpähkinöitä. Syön ko. ruokaa usein, mutta Buffalossa se oli kaikkein parasta. Muutkin ruoat tosin olivat hyviä.

Tienvarsikojut - Kannattaa käydä useammallakin tienvarsikojulla (sellaisia mopokojuja) ja katsoa tarjontaa. Suosittelen ainakin kanavartaita. Eikä maksa paljon.

Coca-cola beachin ravintola - Kun tulet rannalle, valitse vasemmalla sijaitseva ravintola. Saat hyvää thaikkuruokaa!

Kanaa ja cashewpähkinöitä Buffalossa

Paistetut nuudelit ja kanaa (Coca-Cola Beach)

Pihvi sinihomejuustokastikkeella Tequila-ravintolass

Liikkuminen

Jos et halua vuokrata pyörää, voit aina ajella lavatakseilla tai vuokrata mopon, johon mahtuu koko perhe. Me halusimme polkea, mutta jos polkeminen ei huvita, mopo voi olla hyvä vaihtoehto. Muidenkin mielestä on, sillä niitä mopoja vilisee tiellä paljon.

Tie kulkee rannan vierestä. Tätä pitkin pääsee kylän "keskustaan".

Ostokset

Ei mitään ihmeellistä ostettavaa. Pari pientä kauppaa, josta voi ostaa pieniä ruokatarvikkeita ja juomista. Suuremmat kaupat ovat Rayongissa, jonne tosin on hieman matkaa.

Rentoutumista rannalla (Coca-Cola Beach)

Vaikka kohde vaikuttaakin tylsältä, ei se sitä ole. Voisin hyvin heittäytyä irti arjesta uudelleen ja suunnata kohti Mae Phimiä. Kuukautta en jaksaisi olla, mutta kaksi viikkoa voisi mennäkin. Rentoa lomaa siellä voi viettää todella hyvin. Sinne kannattaakin mennä pian ennen kuin turistit valtaavat koko kylän. Nyt kylässä oli vielä rento ja aito meininki. Asuntoja voi katsella esim. täältä. Halvat lennot löytyivät Momondon kautta.




KOH SAMED / KOH SAMET

Mae Phimistä on lyhyt matka tälle kuuluisalle paratiisisaarelle. Ajoimme lavataksilla Ban Phen satamaan (n. 20 km Mae Phimistä), josta sai ostaa lippuja laivaan. Matka Koh Sametille kesti ehkä noin tunnin. Meidän olisi kannattanut hieman googletella ensin, sillä varaamamme hotelli olisi kuljettanut meidät omalla laivallaan ilmaiseksi, jos olisimme sen älynneet. Takaisin sentään tulimme "ilmaislaivalla".

Laiva vei meidät saaren suurimpaan satamaan, joka on pohjoiskärjessä. Sataman seutu näytti hyvin mielenkiintoiselta, sillä siellä oli jänniä pieniä kujia. Kun myöhemmin otimme taksin kohti saaren keskiosaa, ajellessa tuntui kuin olisi ollut vuoristoradassa. Taksi vei meidät keskelle ei-mitään. Sieltä sitten lähdimme rantaa kohti etsimään hotellia nimeltä Vong Deuan Resort. Eipä ollut siinä, mihin taksikuski osoitti. Jouduimme kävelemään rantaravintoloiden läpi ja vesirajaa pitkin hotellille. Olimme varmaan mokanneet siinä, että olimme kertoneet taksille rannan nimen - ja sen kun oli lähes sama kuin hotellin nimi.  Kyllä hotellille oikeasti vei ihan tie. Me tulimme rantaa pitkin reput selässä ja jalat märkinä.

Satamaa...

Hotellihuone oli paritalon puolikas.

Hotellin paras paikka: uima-allas

Rahastusta, rahastusta. Oikeastaan se alkoi jo satamassa, kun piti maksaa melko suuri satamamaksu. Myöhemmin meiltä perittiin luonnonpuistomaksu ja hotellikin olisi perinyt ylisuuren takuumaksun, mutta eihän meillä sellaisia rahoja ollut mukana. Olimme varautuneet vain kahden vuorokauden kuluihin. Hotelli oli melko keskinkertainen mutta sitäkin kalliimpi (verrattuna Thaimaan hintatasoon). Hotellihuone oli melko siisti, mutta hotellin alue oli sitä vastoin hieman epäsiisti. Hotellin ruoka oli vähän tylsää ja mautonta sekä aamiainen melko tavallinen. Kun illastimme rannassa eräässä ravintolassa, ruoka oli ylihintaista ja mautonta. Ainut positiivinen ruokakokemus olivat banaaniletut - niitä kun ei Mae Phimistä saanut. Koh Sametin ranta oli ainakin Vong Deuanin kohdalla (Vong Duen beach) melko roskainen ja aurinkotuoleja oli vain muutamalle. Hiekka ei ollut liidunvalkoista vaan ihan tavallista. Näin laivasta pari muutakin rantaa saaren pohjoisosasta, mutta eivät kyllä nekään vaikutusta tehneet. Olettaisin, että rannat ovat ehkä saaren eteläosissa parempia.  Paratiisisaarta katsomaan ja ihastelemaan tullut saattaa pettyä pahasti, kun Koh Sametille saapuu. Me petyimme myös silloin, kun meitä syytettiin varastamisesta. Olimme muka juoneet Fantan minibaarista. Muuten hyvä, mutta emme olleet.

Ranta ei ollut erikoinen.

Ravintolat olivat ihan rannassa.

Olihan siellä jotakin hyvääkin. Aivan vesirajassa sijaitsevat lukuisat ravintolat poikkesivat aikaisemmista paikoista. Saaren pienet kujat olivat mielenkiintoisia ja paikasta jäi sellainen jännä fiilis. Olimme tosiaan saarella vain yhden yön, joten ihan kaikkia parhaita puolia en varmasti tiedäkään. Silti jäi fiilis, että saari on melkoinen turistirysä, hieman likainen ja kulahtanut paikka. Turisti on siellä todellakin vain turisti. En ehkä viihtyisi paria päivää pidempään.

Mohitoa rannassa!

Seuraavassa postauksessa aion kertoa Bangkokista ja miten sinne pääsi Mae Phimistä. Emme nimittäin menneet taksilla...

Normann Copenhagenin Dropit-koukut

Pieni blogihiljaisuuteni johtui siitä, että olin 10 päivän reissulla Thaimaassa. Postausta aiheesta onkin tulossa myöhemmin, kun saan järjesteltyä hieman kuviani.

Nyt kuitenkin haluan esitellä hieman asuntoni "käytävää" tai sisääntuloa - mikä nyt onkaan. Asuntoni käytävä on valkoista täynnä, joten halusin siihen vähän jotain piristystä. Kun olen nyt jotenkin ihastunut puuhun, hankin käytävälle kahdeksan Normann Copenhagenin Dropit-koukkua Finnish Design Shopista. Olen ollut ostokseeni tyytyväinen (ostin koukut jo kesällä), mutta yhden parin haluaisin vielä lisää, jotta seinä näyttäisi tasapainoiselle.

Dropit-koukut (pari tulossa lisää)

Koukut hieman lähempää

Laitoin pisaroihin roikkumaan karkkikoruni. Tarkoitus on laittaa lisää koruja, sillä levyseinään poratut koukut eivät kovin paljon painoa kestä. Jostain syystä koukuissa on todella iso (olisiko 10 mm) ruuvikiinnityssysteemi.

Korut pääsivät esille.

Dropit-koukkuja myydään tuon puunvärin lisäksi ainakin mustina ja valkoisina. Koukuista voi tehdä vaikka millaisia yhdistelmiä ja sekoitella eri värejä. Itse sain ainakin ehkä jopa tylsään valkoiseen käytävään lisää särmää.

Matkailua Suomessa: Levitunturi

Talvi lähestyy, joten kirjoittelenpa hieman eräästä talvikohteesta. Tämä paikka on Levitunturi.

Levin huipulla oli kylmä!

Harrastin lapsena ja nuorena alppihiihtoa, joten Suomen hiihtokeskukset ovat minulle todella tuttuja. Jostain syystä Levitunturi oli kuitenkin jäänyt väliin. Hain noin kaksi vuotta sitten Ensimmäinen askel -nimiselle tuetulle lomalle liiton kautta, sillä kaipasin vähän irtiottoa ja kuntonikin oli melko huono. Laitoin yhdeksi kohteeksi Levin ja ajankohdaksi hiihtoloman (v. 2013). Ja kas kummaa, tärppäsi. Luvassa oli kuntoilua ohjatusti, kuntotestejä ja täysihoito kuuden päivän ajan! Kyseinen lystihän maksoi sen 150 euroa, joten ei tarvinnut kovin pitkään miettiä, lähdenkö lomalle.

Oli kyllä ihan mahtavaa! Sain hyviä vinkkejä kuntoiluun ja motivaatiota muutenkin lisää. Kuntotestit ja liikuntatunnit olivat erittäin rankkoja, mutta kaikesta selvisin silti. Pääsin käymään rinteessäkin, mutta liikuntarääkit tuntuivat sen verran jaloissa, etten kovin pitkään jaksanut laskea.

Hotellina koko jakson ajan oli Kylpylähotelli Levitunturi. Sitä voin lämpimästi suositella kaikille hotellin palveluiden, laadun ja sijainnin tähden. Ruoka oli sellaista laivan buffetin tasoista, eli pöydät notkuivat kaikenlaisia ihania ruokia. Olin yksin reissussa, mutta huoneeni oli uudehko ja tilava (Sammal-talo). Hotelli sijaitsee ihan keskustassa, joten autoa ei tarvitse.

Kylpylähotelli Levintunturi (huone Sammal-rakennuksesta)

Levin keskustassa on lukuisia ravintoloita, kauppoja ja muuta katseltavaa. Baarejakin riittää, joten Levi sopii kyllä niin bilettäjille kuin perheillekin. Keskusta muistuttaa hieman keskieurooppalaisia alppikyliä tyyliltään. Kaikki palvelut ovat kävelyetäisyydellä ja muuallekin pääsee kätevästi ski-bussilla.

Seurantajakso (2 vrk) oli sitten kesällä 2013. Olipas kiva ajella taas Leville ja nähdä tunturi kesällä. Tein kaikkea sellaista, mitä en talvella voinut: kävelin Levin huipulle (aloitin portaista, joissa 800 askelmaa), kävimme porukalla melomassa, seikkailin melkein autiossa keskustassa ja olin vain. Ohjelmaan kuuluivat toki ne samat kuntotestit, jotka teimme talvellakin. Onneksi tulokset olivat jo hiukan paremmat! Kesällä toiminnot ovat keskittyneet lähinnä Levitunturi-hotelliin, joten kaikille Levillä ei tuolloin ole tarpeeksi tekemistä. Kannattaa kuitenkin kierrellä Lapissa kesälläkin ja yöpyä eri paikoissa.

Kesällä porot tulivat ihan pihaan asti.

Talvella 2014 lähdin taas Leville, sillä olin ihastunut siihen. Tälläkin kertaa yövyin Levitunturi-hotellissa, mutta seuranani olivat omat vanhempani. Hekin tykkäsivät sekä hotellista että Levistä paikkana todella paljon. Äiti hiihti joka päivä pitkiä lenkkejä ja kehui latuja erinomaisiksi. Isän kanssa panostimme lasketteluun. Kävimme huipulla ja laskimme erilaisia rinteitä alas. Rennointa laskettelu oli Etelärinteillä, sillä ne olivat sinisiä rinteitä ja hyvässä kunnossa. Sinisestä värikoodista huolimatta ei tullut sellainen olo, että rinteet olisivat liian helppoja. Oli ihana laskea täysillä! Etelärinteillä oli myös kahvila-ravintola, josta sai perinteistä Tazza-kaakaota, mutta myös muuta hyvää. Kävelimme myös isän kanssa lähes tunturin huipulle tietä pitkin aina Tuikku-ravintolaan saakka. Voin kertoa, etä kuumahan siinä hommassa tuli. Kävimme myös kylpylässä joka päivä ja söimme erilaisissa paikoissa. Kerron tarkemmat tärpit esim. ravintoloista kuvien jälkeen. Valitettavasti keskusta-alueesta tai hotellista tarkemmin ei ole kuvia. Käykääpäs siis ihastelemassa itse paikan päällä!

Ilmeisesti 800 askelmaa. Ja sitten ei todellakaan olla vielä huipulla...

Rinteiden keskivaiheilla oli vielä vihreää.

Ylhäällä oli lähinnä kiveä.

Ihanat näkymät!

Talvella rinnepäivän kruunasi Tazza.

Talvella näkymät olivat melko jäätävät (kirjaimellisesti).

Nuorten "SM-kisat" World cup -rinteessä.

Ja tärppejä!

Ravintolat ja kahvilat:
- Kylpylähotelli Levitunturi (illallinen varsinkin kuin laivan buffet)
- Pannukakkutalo (sekä suolaisia että makeita herkkuja)
- Rock Cafe Wanha Hullu Poro (pihvit ja burgerit maan ykköstasoa)
- Tuikku (melkein huipulla...tämä on jo legenda)

Baarit ja yökerhot:
- Hullu Poro Areena (keikkoja)
- Bar Ihku (karaokea ja jytämusaa...ihan kaikkea)
- Kylpylähotelli Levitunturi (varttuneille iskelmää live-musan muodossa eli kunnon tanssit)

Rinteet ja hiihto:
- Jos haluat lasketella vain vähän aikaa ja haluat huipulle, mene golfkentän luo, josta parilla hissillä ihan huipulle asti.
- Jos tykkäät ottaa rennosti ja lasketella auringonpaisteessa, mene Etelärinteille.
- Varaa rahaa, kun hiihdät. Matkan varrella tarjolla mm. lettuja.
- Jos et halua lasketella ja haluat huipulle, sinne pääsee gondolihissillä. Kävelläkin voi!

Muuta:
- Kylpylähotellin kylpylä on ihana paikka! On ulkoallasta, lämminvesiallasta ja kaikkea muuta. Vähemmän ruuhkaa pesutiloissa on ns. vanhalla puolella.
- Saman hotellin jumpat ovat tehokkaita ja hyviä.
- Ja edelleen samaisessa hotellissa voi hohtokeilata, käydä kampaajalla, hieronnassa ja kuntosalilla.
- Keskustassa et todellakaan tarvitse autoa. Siksi kannattaa valita hotelli juuri keskustan läheisyydestä.
- Kannattaa vierailla myös Kittilän keskustassa ja Ylläksellä.

Miinuspuolet:
- Matkailu Suomessa on kyllä melko kallista. :/


Saa kysellä, jos tulee mieleen jotain kysymyksiä. Vastaan mielelläni.