PIETARISSA
Kävi sitten niin, että tämän vuoden kesäloma alkoi
Pietarin-reissulla. Minulla oli ollut hieman ennakkoluuloja ko. kaupunkia kohtaan enkä omatoimisesti sinne ole koskaan kaivannutkaan. Talvella työkaverini kyseli innostusta lähteä loman alkajaiseksi Pietariin - ja siitähän se ajatus taas lähti. Voin kyllä kertoa, että ajatukseni Pietaria kohtaan
muuttuivat positiivisiksi. Vaikka Venäjän politiikka on mitä on, kaupungin hienoutta tuskin kiistää kukaan.
 |
| Verikirkko |
Kerron tällä kertaa kohteesta
päiväkirjamaiseen tyyliin. Kaikkia kuvia en tänne lisää, sillä kännykässä on monta sataa kuvaa. Toivottavasti muutamista kuvista saa kuitenkin jotain vihiä siitä, mitä näimme ja koimme.
Etukäteisjärjestelyt:
- Yhteydenotto St. Peter Lineen. Sitä kautta varasimme laivamatkat, shuttlebussin ja hotellin. Viisumivapaa reissu edellyttää laivamatkaa ja tiettyjä hotelleja.
- Oppaan varaaminen (paikallinen Jelena, joka puhuu sujuvaa suomea)
- Bussimatkojen varaaminen (Onnibus)
- Rahan vaihtaminen (Forex)
Työkaverini siis varasi matkan
St. Peter Lineltä. Reilun 300 euron hintaan kuuluivat laivamatkat, buffetruokailu laivalla, shuttlebussi keskustaan ja takaisin sekä kaksi yötä Sokos Hotel Palace Bridgessä. Koska maahan tullaan laivalla ja matka kestää alle 72 tuntia, viisumia ei tarvita.
Työkaverini kaveri on käynyt useita kertoja Pietarissa ja osasi suositella
hyvää opasta. Niinpä työkaverini varasi meille oppaan ja bussin, mikä tulikin paljon halvemmaksi kuin laivayhtiön oma kaupunkikierros. Lisäksi opas varattiin kierrokselle Eremitaasiin.
Vaikka meitä oli porukassa kymmenen, laskimme, että kaikkein halvin vaihtoehto Keski-Suomesta satamaan on
Onnibus. Ja niinhän siinä kävikin, että edestakainen matka maksoi vaivaiset 15 euroa per henkilö. Kampista siirryimme Länsiterminaaliin raitiovaunulla (9).
Vaihdoin 60 euroa rahaa jo Suomessa. Kurssi vaihteli päivittäin, mutta paras kurssi taisi kuitenkin olla Forexilla.
Tiistai 2.6.2015
Hyppäsimme Onnibussiin klo 11.30. Matka meni oikein mukavasti ja joutuisasti. Perillä Helsingissä olimme klo 15.00. Meillä oli hyvin aikaa puraista pientä makeaa Kampissa ennen satamaan siirtymistä. Osa vaihtoi myös rahaa. Siirryimme Kampista satamaan kätevästi
raitiovaunulla, joka veikin ihan sataman eteen. Lähtöselvitys sujui sutjakkaasti, sillä tiskeillä ei juuri muita ollut. Lähtöselvityksessä saimme erinäisiä lippuja ja lappuja, joita piti säilyttää tallessa. Terminaalirakennuksessa oli laivaan nousemassa paljon aasialaisia. Olikin melko mielenkiintoista, että laivassa oli aasialaisia todella paljon. Suomalaisia oli
todella vähän.
Passintarkastuksessa, jossa sai myös luopua yhdestä lipusta, sai toisen lipun tilalle. Kyseessä taisi olla maihinnousukortti. Tarkastuksen jälkeen suuntasimme laivaan. Laivasta
M/S Princess Maria olinkin jo lukenut etukäteen. Ja kyllähän ne kirjoittelut pitivät ihan paikkansa. Monet asiat laivalla olivat hiukan "sinnepäin". Ensimmäisenä tähän kiinnitti huomiota hytissä. Se oli kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt. Katon ilmastoinkiräppänääkin oli viritelty paperitupposilla. Onneksi hyttivanhus oli kuitenkin melko siisti.
Toinen vähän "sinnepäin" tilanne tuli vastaan
laivan buffetissa. Enpäs muista, milloin olisin ollut pettynyt laivan ruokaan. Eihän buffet ollut lähelläkään Ruotsin- saati Tallinnan-laivojen tarjontaa. Väritöntä, mautonta, pakastettua, sulatettua, lämmitettyä... Ei mitään venäläistä! Koko laivalla ei ollut venäläistä olutta ja muutenkaan ei tullut oikein ruokaelämyksiä vastaan. En kyllä olisi maksanut ruokailusta, jos tason olisin tiennyt. Viinikin oli vedellä lantrattua - ainakin siltä se maistui.
Ruokailun jälkeen suuntasimme tutkimaan tax freen. Valikoima oli suppea, mutta ihan ok. Tässä vaiheessa en tosin mitään ostanut. Iltaa istuimme laivan yökerhossa. Puolen tunnin välein tuli aina uusi venäläinen esitys: oli saksofonistia, perinnetansseja, venäläistä pop-musiikkia ja niin edelleen. Esityksistä jäi hieman ristiriitainen kuva. Viimeistään tanssiryhmän esitys biisiin Back in the U.S.S.R. jätti hieman kysymysmerkkejä ilmaan. Laivalla tarjottiin laimeita drinkkejä hieman kovaan hintaan. Laivan sisustus oli jostain aikojen takaa eikä illanvietto jatkunut kovin myöhään. Hytissä oli rauhallista nukkua, sillä laivalla oli
vain vähän porukkaa.
Keskiviikko 3.6.2015
Aamulla suuntasimme laivan
aamupalapöytään 13 euron hintaan. Vaikka taso oli parempi kuin illallisbuffetin, ei siltikään taso yltänyt muiden laivojen tasolle. Maihin pääsimme klo 9.30. Oli yllätys, että laivasta ei poistuttukaan ns. putkea pitkin vaan jyrkkiä portaita alas kavuten. Ei ollut kauhean toimiva ratkaisu, sillä jokunen aasialainen kaatuikin kassiensa kanssa. Passihässäkkä satamassa oli kuitenkin nopeasti ohi ja pian pääsimme
kiertoajelulle. Emme siis ottaneet laivayhtiön todella kallista kiertoajelua vaan hyppäsimme minibussiin, jonka buukkaamamme opas oli järjestänyt. Ja niin alkoi
kolmen tunnin kiertoajelu, johon kuului muutama pysähdys ja moninkertaisesti enemmän tarinoita ja selityksiä.
Oppaamme Jelena oli siis mainio! Kiertoajelua suosittelen kyllä, sillä sen aikana hahmottaa kaupunkia todella hyvin.
 |
| Majakka (Vasilinsaari) |
 |
| Vasilinsaaren näkymiä |
 |
| Vihreääkin oli |
 |
| Iisakin aukio |
 |
| Iisakinkirkko |
 |
| Tässä hotellissa Hitlerin piti pitää voitonjuhlat... |
 |
| "Merimieskirkko" |
 |
| Verikirkko |
 |
| Verikirkon ympäristö |
Kiertoajelun jälkeen suuntasimme hotelliimme. Hotelliksi valikoitui
Sokos Hotel Palace Bridge, joka olikin ihan paras valinta. Tämä viiden tähden hotelli ei ehkä Suomessa saisi ihan täysiä tähtiä, mutta venäläiseksi hotelliksi oli aivan huippu. Hotelli oli hienosti sisustettu ja uudehko. Huoneet olivat näyttäviä ja kylpyläosasto mainio. Hotellin sijainti
Vasilinsaarella oli myös todella loistava.
Kun olimme saaneet tavarat huoneisiin, suuntasimme nälkäisinä hotellin sisäänkäynnin toisella puolella olevaan ravintolaan, sillä emme jaksaneet lähteä kauas. Listalla oli
venäläisiä ruokia, joita tietenkin halusimme maistella. Annokset olivat ihan jees, mutta aika pieniä. Liharuokiin olisi pitänyt tajuta tilata lisukkeita.
Ruokailun jälkeen osa suuntasi
luonnontieteelliseen museoon ja osa
ostoksille. Kuuluin porukkaan, joka lähti etsimään
suurta matkamuistomyymälää Vasilinsaarelta. Valinta oli hyvä, sillä päädyimme aika kivalle
kävelykadulle (6-7 linja), jossa joimme (ylihintaista) kahvia ja hengailimme. Etsimämme matkamuistomyymälä oli kai hävinnyt jonnekin, mutta löysimme onneksi toisen. Suosittelenkin maatuskoja ja vastaavia ostaville
Troika-liikettä (6-7 linja, 9) kadun alapäästä. Siitä kävelee helposti ohi, mutta se on keltaisessa talossa ennen Neva-jokea, kun tullaan kävelykadulta päin. Ostin muutamia maatuskoja, sillä niitä oli useampikin toivonut tuliaiseksi.
 |
| Linjalla 6-7 (Vasilinsaari) |
Tämän seikkailun päätteeksi palasimme hotellille, jonne oli saapunut myös se toinen porukka. Toinen porukka oli odotellessa käynyt hotellin sisäänkäyntiä vastapäätä olevassa toisessa ravintolassa, jossa myytiin
erilaisia kakkuja ja piirakoita. En itse maistanut, mutta varsinkin kakut olivat kuulemma taivaallisia. Kun mekin saavuimme ravintolaan, tarkoitus oli suunnata
jazzlaivalle, joka kiertelisi kanavia pitkin. Sellaista ei kuitenkaan koskaan tullut, joten kävelimme turhaan Nevajoen varrelle. Ja taas jakaannuimme kahteen porukkaan. Toiset suuntasivat
Nevski Prospektille kävelemään ja toiset syömään ja hotellille. Lähdin syömään, sillä en jaksanut enää kävellä ja kellokin oli jo päälle kahdeksan. Kävimme syömässä ravintolassa, joka on Nevan varrella luonnontieteellisen museon toisella puolella vastapäätä Kunskameraa, kulmauksessa. Nimeä en yllättäin muista. Ravintola sijaitsee hyvin tyypilliseen tapaan katutason alapuolella, joten sitä ei kovin helposti tajua, vaikka terassi oven luona onkin. Ruoka oli hyvää. Oli tunne, että olimme tupsahtaneet aitoon venäläiseen paikkaan, sillä englantia ei nähnyt eikä kuullut.
Ruokailun jälkeen kello olikin jo niin paljon, että suuntasimme hotelliin.
Torstai 4.6.2015
Heräsimme klo 7 ja suuntasimme
hotellin kylpylään. Hieman oli vaikeuksia hahmottaa systeemi, mutta kyllä sitä lopulta sinne ihan kylpylään asti päästiin. Altaita oli muutamia, mutta saunoja sitäkin enemmän. Oli kätevää, että huoneessa oli kylpytakit ja tossut, joten kylpylään meneminen oli varsin helppoa eikä tavaroita kovin paljon tarvinnut mukanaan raahata. Altaat olivat jees ja saunoissakin oli valikoimaa jokaiseen makuun. Oikein kiva aloitus päivälle.
Aamupalalle suuntasimme kylpylän jälkeen. Heti ovella saimme
kuohuviinilasit käteemme. Oli siis hieman erikoisempi setti! Aamupala oli kokonaisuudessaan todella kattava ja hyvä - olipa munakaskokkikin erikseen. Syödessä aikaa sai kulumaan melko paljon, sillä tietenkin halusi maistella vähän kaikkia makuja.
Aamiaisen jälkeen suuntasimme aivan todella suureen taidemuseoon eli
Eremitaasiin. Oli tarkoitus, että oppaamme kuljettaa meidät ryhmänä takaovesta sisään lippujen kera. Näin ei kuitenkaan käynyt. Koska museoon oli torstaisin vapaa pääsy, opas oli kai ehtinyt perua liput. Niinpä suuntasimme jonoon, joka valehtelematta oli lukuisia satoja metrejä pitkä. Emme onneksi kovin kauan jonottaneet, kun Jelena ilmoitti, että oli saanut hommattua liput toista kautta ja näin vältyimme jonottamiselta.
 |
| Jono kulki vihreän talon reunaa pitkin aina toisen talon reunaan... |
 |
| ...ja siitä vielä eteenpäin! |
 |
| Oppaamme Jelena |
Eremitaasi oli
valtava. Oli hyvä, että mukana oli asiantunteva opas, sillä ei siellä olisi osannut muuten liikkua ollenkaan. Kokoelmahan on niin laaja, että jos jokaisen esineen kohdalla pysähtyisi viisi minuuttia, kestäisi 19 vuotta käydä kaikki esineet läpi. Kävimme siis keskeisten teosten luona. Kolmen tunnin kiertelyn jälkeen toinen porukka suuntasi Eremitaasin lähellä olevaan ruokapaikkaan ja toinen porukka Nevski Prospektille etsimään
venäläistä pikaruokaa. Yllättäin lähdin pikaruoan perään. Tällainen paikka löytyikin (talo oli joku väliltä 40-44). Kyseessä oli englanniksi
Teaspoon ja sieltä sai lettuja erilaisilla täytteillä. Itse otin valmiin aterian, joka sisälsi borssikeittoa, punajuurisalaattia, pari lettua kanatäytteellä ja teen. Oli kyllä oikein hyvä lounas!
Lounaan jälkeen lähdimme katsomaan Pietarin hienoimpia
metroasemia. Niitä löytyikin monta. Kävimme esimerkiksi
Dostoevskajalla ja
Avtovolla. Avtovo-asemalla nousimme myös ylös kurkistelemaan paikkoja. Odotimme rähjäistä lähiötä, mutta sellainen paikka ei ollutkaan. Aika normaali katukuva meitä siis oli vastassa. Kävimme ostamassa kahvit ja pullat aseman vieressä olevien portaiden alapäässä olevasta putiikista. Istuimme ulkona ja nautiskelimme eväistä. Kun olimme aikamme katselleet elävää Avtovolla, suuntasimme jälleen metroon ja ajoimme Vasilinsaarelle
Vasileostrovskayalle.
Jälleen kävimme matkamuistomyymälässä. Sen jälkeen etsimme illallispaikkaa. Törmäsimme myös aikaisemmin etsimäämme venäläiseen pikaruokaketjuun
Teremokiin (Tepemok). Harmi, että olimme syöneet vastaavassa paikassa jo aikaisemmin. Niinpä suuntasimme hieman summassa erääseen baariin, josta sai myös ruokaa. Eikä se ollutkaan mikä tahansa kuppila, vaan ruoka oli kyllä hitsin hyvää. Tilasimme pannut, joissa oli lihaa ja kasviksia. Joimme
venäläistä siideriä (!), joka oli todella maukasta. Matkakumppanini lisäksi testailivat erilaisia oluita, sillä paikassa oli yli 100 erilaista olutta. Olisimme istuneet pidempääkin, mutta jotenkin teki mieli jo hotellille.
Kriek-ravintola oli kyllä iloinen löytö.
Perjantai 5.6.2015
Aamulla taas kävimme kylpylässä ja söimme maittavan aamiaisen. Aamiaisen jälkeen suuntasimme kauppaan, joka sijaitsi melko lähellä hotellia metroasemalla päin (Linja 1-2). Ostimme tuliaisiksi
votkaa,
viinejä ja
karkkia sekä
teetä. Sen jälkeen palasimme hotellille ja luovutimme huoneet.
Taas osa porukasta lähti eri paikkaan. Itse suuntasin porukkaan, joka meni
Kunstkameraan. Siellä oli laaja kokoelma epämuodostuneita sikiöitä, mutta myös paljon muuta. Muutaman tunnin sai helposti kulumaan, kun katseli kaikkea. Tämän jälkeen suuntaismme
Iisakinkirkkoon, jonka pihalla olimme käyneet keskiviikkona. Nyt ostimme liput ja pääsimme kirkkoon sisälle. Ostimme myös liput, jotka oikeuttivat kaupuamaan reilut 200 rappusta ylös kirkon torniin. Maisemat olivat kyllä huikeat (sisällä ja ulkona).
Kirkkovierailun jälkeen etsimme ruokapaikkaa. Erittäin ihana ravintola,
Gosti, löytyikin taas sattumalta Malaya Morskaya 13 -osoitteesta. Alakerrassa oli ihania leivonnaisia ja yläkerrassa ihastuttava ravintola, josta sai venäläisiä herkkuja ja myös eurooppalaista evästä. Sisustus oli kerrassaan hurmaava.
Ruokailun jälkeen suuntasimme toviksi
Nevskille, josta kävelimme hotellille.
Laivayhtiön bussilla pääsimme satamaan, josta laiva lähti klo 19.
 |
| Kaunis satamarakennus... |
 |
| Laivan seinillä oli erikoista taidetta... |
Satamaterminaalissa ei juuri ollut muita kuin me. Matkamuistomyymälään sai kulutettua viimeiset ruplat, jos niitä vielä oli. Laivaan meno kävi sutjakkaasti, vaikka taas olivat siellä ne jyrkät portaat, joita pitkin piti päästä laivaan. Sisällä laivassa kaikkien
piti luovuttaa alkoholijuomansa yöksi talteen. Oli siinäkin homma ruveta purkamaan matkalaukkua, mutta pakkohan se oli tehdä. Läpivalaisussa näytti olevan kolme pulloa...
Nyt emme menneet syömään illalla buffetia vaan päädyimme a la carte -ravintolaan, josta sai
sushia ja italialaista ruokaa. Söin pizzan, yksi meistä söi risottoa ja loput sushia.
Pizza oli ihan jees, vaikkakin kallis. Risotto oli myös aika ok, mutta susheissa olisi ollut parantamisen varaa. Ne olivat lämpimiä ja päällä oli iso annos juustoraastetta (!). Laivan ruokapuoli ei siis säväyttänyt täysin tälläkään kertaa. Tax freestä ostin lähinnä
Oreo-keksejä...
Illalla ei jaksanut enää riekkua, joten hyydyimme kyllä melko aikaisin.
Lauantai 6.6.2015
Nyt emme ostaneet laivalta aamiaista. Maihin pääsimme klo 8.00. Passijonot olivat melko pitkät, mutta onneksi europassilla pääsi nopeasti tarkastukseen. Hyppäsimme taas raitiovaunuun ja ajoimme Kamppiin, josta ostimme aamiaista. Onnibus lähti klo 9.30. Takaisin Jyväskylässä olimme klo 13.
Reissu oli nyt ohi.
 |
| Osa tuliaisista |
Plussia ja miinuksia:
+ näyttävät rakennukset
+ siistiä, ei roskia tms.
+ ei tullut turvaton olo
+ paljon katseltavaa ja koettavaa
+ hieno hotelli
+ ruoat maukkaita
+ onhan se Nevski iso
+ pienet, kivat kuppilat
+ kaunis kaupunki ja paljon vettä ympärillä
+ loistava opas
+ edullinen metro
+ Eremitaasi, kirkot
+ Vasilinsaari, linja 6-7
+ ei hankaluuksia
+ ei tarvinnut viisumia
- kävellä pitää ja paljon (metroasematkin kaukana toisistaan)
- vaikka ei turvaton olo, silti varauduttava kaikkeen
- ravintoloita ja kauppoja ei huomaa katutason alapuolelta
- sisäänkäynti voi olla muutenkin hukassa
- palvelukulttuuria ei aina ole
- englantia ei osata yleisesti
- Nevskillä ei paljonkaan ostettavaa hintatason takia
- hullun kova tuuli (onkohan aina?)
- yllättävän korkea hintataso muutenkin
- laitapuolenkulkijoita (onneksi lähinnä iltaisin ja Nevskillä)
- paljon jäi näkemättä ja kokematta
- laiva oli kyllä melko kökkö
Ainakin minun mielestäni
plussat kuitenkin voittavat ja reilusti. Suosittelen kaupunkia kaikille niille, jotka pitävät kaupunkilomista, mutta eivät ole koskaan Pietarissa käyneet. Voi olla, että yllättyy iloisesti. :)
Huomioita:
- Naiset eivät olletkaan niin hienosti pukeutuneita. Ei siis tullut fiilis, että tennarit ovat ihan kököt jalassa.
- Blinit olivat tavallisia lettuja. Missä tattarijauho? :)
- Kun kartasta katsoo kohteen olevan lähellä, se ei ole.
- Ilman kyrillisten kirjainten tuntemustakin pärjää.
- Hotellin sijainti kannattaa katsoa tarkkaan.
- Metroasemien välit ovat pitkät.
- Pieni maatuska irtoaa parilla eurolla. Hienoimmista joutuu maksamaan 2000 euroa.
- Vessat ovat siistejä ravintoloissa ja museoissa.
- Rahanvaihtopisteitä oli yllättävänkin harvassa. Jännä juttu oli myös, että paras kurssi oli, kun nosti rahaa Mastercardilla automaatista (!). Tämä ei välttämättä päde aina, mutta näin ainakin meillä.
- Tavaroiden tyrkyttäjiä on onneksi melko vähän.
- Kadut on merkitty varsin hyvin. Välillä museoiden yms. ovia saa etsiä. Usein nimittäin toiselta puolelta taloa tullaan sisään ja toiselta puolelta ulos.
- Ruuhkista varoiteltiin. Jos on käynyt esim. Bangkokissa, eivät Pietarin ruuhkat ole edes ruuhkia. Ihmisiä ja meininkiä oli muutenkin yllättävän vähän. Odotin lähinnä kaaosta.
Tässäpä
jotain juttuja. Kirjoittelen lisää, jos unohdin jotain.
