Banaaniletut (ne kuuluisat)

Tässä on taas yrittänyt hieman karsia hiilareiden tasoa, joten korvaavia juttuja on pitänyt jostain kehitellä. Muistin sitten jostain viime vuoden hitin: banaaniletut! Näitä sitten testailin ja kovin tykkäsin. Helpot ovat kuin mitkä ja sopivat kyllä hyvin moneen ruokavalioon.

Mielenkiinnosta testasin myös sokeritonta kinuskia. Kyllähän se ällömakeaa oli ja pystyin letun kanssa syömään sitä vain pieninä tippoina. Jos kantti kestää, niin kannattaa moista kokeilla. Itse aion jatkossa pysyä ihan normaalissa kinuskissa.

Lettujen kanssa voi tarjota tuoreita marjoja, kermavaahtoa, rahkaa...mitä tahansa. Paistoin letut blinipannulla, joka sopi tähän tarkoitukseen hyvin. Letut pysyivät kasassa, enkä tarvinnut vehnäjauhoja tai kaurahiutaleita ollenkaan. Kokeilkaa, jos myöhästyitte tekin viime vuoden suurimmasta kouhotuksesta.

BANAANILETUT
(4 blinipannun kokoista lettua)

2 kananmunaa
iso banaani
0,5 tl leivinjauhetta

1. Soseuta banaani ja kananmunat kulhossa sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.
2. Sekoita joukkoon leivinjauhe.
3. Kuumenna blinipannu kuumaksi, minkä jälkeen laske lämpöä melko roimasti.
4. Sipaise pannulle voita. Paista letut miedolla lämmöllä molemmin puolin.

Huom!
- Älä käännä lettua liian aikaisin. Se tuppaa helposti hajoamaan.
- Jos haluat hurjastella ja kokeilla sokeritonta kinuskia, keitä se kuohukermasta (2 dl) ja steviasta (alle puolet kerman määrästä). Varoitan, että ytyä on!

Feikkipestopasta kesäkurpitsasta + normaali pestopasta

No niin! Sarjassamme "en tiedä, oliko hyvä kokeilu" tuli tehtyä reilu viikko sitten. En nyt juurikaan tällä hetkellä syö pastaa, joten kiinnosti korvata se jollakin. Olin nähnyt useissa blogeissa pastankorvikkeena kesäkurpitsaa, ja siitä se idea lähti. Rakastan pestopastaa, joten halusin kokeilla juuri sitä.

Kaikki meni kyllä ihan putkeen, mutta ihan en ollut tyytyväinen makuun. En oikein kesäkurpitsasta välitä, ja maku puski kyllä kaiken läpi. Jaan kuitenkin ohjeen ja idean, sillä joku enemmän kesäkurpitsoista pitävä innostuu varmaankin tästä.

Jos et välitä ollenkaan kesäkurpitsasta, lue normaalin pestopastan ohje alempaa.

"Pasta" odottaa vielä parmesania,

FEIKKIPESTOPASTA
(2 annosta)

1 kesäkurpitsa
pestokastiketta
valkosipulia hienonnettuna
kirsikkatomaatteja
fetakuutioita
mustapippurirouhetta
suolaa
parmesania

1. Kuori kesäkurpitsa kuorimaveitsellä. Tee "pastat" kuorimalla kuorimaveitsellä ikään kuin nauhapastaa. Älä käytä vetistä keskustaa ollenkaan!
2. Valuta ja kuivaa talouspaperilla. Halutessasi voit "itkettää" kurpitsat suolan avulla.
3. Puolita kirsikkatomaatit, hienonna valkosipuli ja ota feta ja pestokastike valmiiksi.
4. Käytä kesäkurpitsat nopeasti pannulla (pari minuuttia riittää.)
5. Sekoita nopeasti joukkoon muut aineet parmesania lukuun ottamatta. Jokainen voi laittaa pestoa ja muita aineksia oman maun mukaan.
6. Laita lautaselle. Ripottele päälle raastettua parmesania.

Huomioita:
- Kannattaa kokeilla, milloin kesäkurpitsat ovat kypsiä.
- Tämä on todellista pikaruokaa eli kannattaa nauttia heti.
- Pestoa voi olla melko runsaasti, jotta se maistuu.


PESTOPASTA

Ja jos ei kesäkurpitsa maistu, voi tehdä ihan oikeaa pestopastaa samoista aineksista. Käyttää kesäkurpitsan tilalla oikeaa pastaa ja keittää sen ensin melkein al denteksi hyvin suolatussa vedessä. Sitten lisää joukkoon muut aineet parmesania lukuun ottamatta. Siinähän se olikin! Pastan päälle ripotellaan syömisvaiheessa parmesania.

Emilia Kareninan lastenmalliston tyynyt

Vanhan tuttuni asunto-, talo- ja sisustusprojekteja olen seurannut ilolla jo pitkän ajan. (Ps. Seuraa sinäkin ja kurkkaa Valontalo-blogi!) Olin todella innostunut, kun huomasin Emilian laajentaneen osaamistaan sisustustuotteisiin. Erityisesti ihastuin pian lanseerattavan lastenmalliston tyynyihin. Eihän minulla lapsia ole, mutta onneksi lähipiirissä on ihania pieniä lapsosia... Näinpä siis päädyin tilaamaan Emilialta kolme tyynyä, joista harmaan kyllä pidän ihan itselläni.

Haluan ehdottomasti tukea suomalaista käsityötä ja arvostan suuresti sitä, että markkinoilla on ihan oikeasti suomalaisia tuotteita. Hienoa, että joku tekee tuotteet itse. Pian lanseerattavaan mallistoon kuuluu tyynyjen lisäksi paljon muutakin ihanaa (myös aikuisille). Kannattaakin siis käydä katsomassa tuotteita Emilia Kareninan sivuilla. Jos tarvitset sisustussuunnittelua, niin sitäkin on tarjolla. Monipuolista toimintaa siis!

Kyllähän tämä nyt mainostamisen puolelle menee, mutta en vaan voi sille mitään, että haluan hehkuttaa näitä tuotteita. Ovat aivan todella hienot nämä tyynytkin, niin minkäs sille voi.

Tyynyjen värivaihtoehtoina olivat roosa, minttu, harmaa ja valkoinen. Lapselle tilasin roosan ja mintun väriset tyynyt, koska vauvan omassa sängyssä on ihan samoja värejä. Itselleni tilasin neutraalin harmaan. Alun perinkin ihastuin tyynyjen muotoiluun sekä ommeltuihin silmiin. Tyynyt ovat vain ihan todella söpöt. Mielelläni maksan siitä, että joku keksii ja tekee. Ja luottaa omiin kykyihinsä.

Jos minulla olisi lapsia, tilaisin myös Emilian suunnitteleman talosängyn. On se vaan sen verran hieno.

Noh, jos nyt vähän vähemmän tähän loppuun hehkutan. Käykää itse katsomassa Emilian touhuja.

Ja nyt sitten ihastelkaa niitä tyynyjä. Niitä saa tilaamalla tai ostamalla ensi viikonloppuna Kuopio Designmarket -tapahtumasta, jossa on lukuisa määrä kotimaisten suunnittelijoiden ja tekijöiden tuotteita myynnissä. Ja kukapas muu on ollut tapahtumaa puuhamassa kuin Emilia. :) Harmi, etten itse tapahtumaan pääse.

Tyynyt etupuolelta

...ja takaa!

Tiedän. Ne ovat ihanat.

Pientä naposteltavaa: mikrosipsit ja lakritsimantelit

LAKRITSIMANTELIT JA MIKROSIPSIT

Olisi taas useampikin juttu naputtelematta, mutta päätin lähteä purkamaan tätä tekstien vyyhtiä kaikkein lyhyimmällä postauksella.

Reilu viikko sitten vietin synttäreitäni ja päätin viedä töihin gluteenittomia herkkuja. Olin jo aikaisemmin tehnyt minttuisen kinuskikakun, joten sellaisen tein nytkin. Lisäksi halusin pieniä naposteltavia juttuja, ja netin ihmeellisestä maailmasta löysinkin pari kiinnostavaa reseptiä. Ensin löysin lakritsimantelit (alun perin HS:n ohje) ja sitten ns. mikrosipsit (alkup. täältä). En uskonut, että mikrossa voi tehdä sipsejä, joten ihan pakko oli kokeilla. Ja voin kertoa, että kyllä voi tehdä ja hyviä sipsejä tulevi. Lakritsimantelitkin olivat superhyvä herkku.

LAKRITSIMANTELIT

1,5 tl vettä
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
reilu 1,5 tl lakritsijauhetta
100 g kuorellisia manteleita

päälle:
1-1,5 tl lakritsijauhetta

1. Sekoita vesi, suola, sokeri ja lakritsijauhe hyvin keskenään.
2. Lisää mantelit ja sekoita hyvin.
3. Asettele mantelit pellille leivinpaperin päälle niin, että ne eivät ole päällelkäin. Paista +200 asteessa 7 minuuttia.
4. Nosta pelti pois uunista ja odota ihan pieni tovi. Irrottele mantelit irti leivinpaperista, ripottele päälle loppu lakritsijauhetta ja sekoittele.
5. Kaada tarjoiluastiaan. Kaada joukkoon leivinpaperin päälle jäänyt "sälä".

Huomioita:
- Nämä jakavat vähän mielipiteitä. Ei siis ehkä kannata olla ainoa tarjottava.
- Nämä ovat superhelppoja tehdä. Ensi jouluna jokainen kaveri saa lahjaksi pussillisen näitä.

MIKROSIPSIT

Rosamunda-perunoita
hienoa merisuolaa
rypsiöljyä
(halutessasi yrttejä, mausteita...)

1. Viipaloi kuorellinen ja pesty peruna ohuiksi lastuiksi. (Raastiraudan se viiltosivu on ihan jees.)
2. Kuivaa viipaleet leivinpaperilla.
3. Leikkaa leivinpaperista mikroosi sopiva pala.
4. Kaada rypsiöljyä kippoon ja kasta siinä sormesi. Hiero rypsiöljy perunalastuihin.
5. Asettele perunalastut leivinpaperin päälle niin, etteivät ne ole päällekkäin. Ripottele tässä vaiheessa suolaa (ja mausteita).
6. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 2,5 minuutista 3,5 minuuttiin. (Seuraa paistumista ja säädä aika sen mukaan.)
7. Siirrä puhtaan leivinpaperin päälle jäähtymään.
8. Nauti!

Huomioita:
- Sipsien tekeminen on melko hidasta, mutta lopputulos palkitsee.
- Itse käytin sitä samaa leivinpaperia todella monta kertaa. Pyyhin vain välillä rasvat ja suolat pois.
- Käytin mikroa monta kertaa peräkkäin. Oma mikroni ainakin kesti hyvin moisen tehokäytön.
- Jokaista "paistoa" pitää vahtia, sillä aika vaihtelee. Keskimmäiset tuppaavat tummumaan liikaa.
- Ensi kerralla kokeilen maustamista.

Lanzarote (Puerto del Carmen)

Enpä olisi arvannut vuosi sitten Teneriffan-juttua kirjoittaessani, että oikeasti päädyn seuraavaksi Lanzarotelle. Päädyimme kuitenkin taas Kanariansaarille, sillä seurueessamme oli 6 kk:n ikäinen pieni matkustaja. Emme siis vielä ainakaan uskaltaneet lähteä esimerkiksi Thaimaahan. Ja Teneriffalla tuli käytyä jo, joten oli aika etsiä uusi saari.

Saarihan ei varsinaisesti minulle ollut uusi. Olin käynyt kummitätini kanssa ensimmäisellä ulkomaanmatkallani vuonna 1990 juurikin Lanzarotella. Silloin olimme Costa Teguisesssa, mutta en muista reissusta yksittäisiä muistoja enempää.

Nyt keskitytään kuitenkin nyt tämän vuoden kokemuksiin Lanzarotesta. Tuttuun tapaan käsittelen paikkaa aiheittain ja muistutan, että en tee tässä mitään virallista matkaopasta. Kertoilen asioista niin kuin itse ne koin. Olin Lanzarotella viikon 9.

Karu Lanzarote viehättää.

PERUSTIETOA

Kaivelin tietenkin jo etukäteen esiin ne perusasiat. Tässäpä ne Wikipediasta hienosti kopioituna.

"Lanzarote on Espanjalle kuuluva saari Atlantin valtamerellä. Se on yksi Kanariansaarista. Saari sijaitsee noin 140 kilometrin päässä Pohjois-Afrikan rannikosta. Lanzarotelta on 15 kilometrin matka Fuerteventuralle ja kahden kilometrin matka Graciosalle. Ensimmäinen saarella annettu nimi oli Insula de Lanzarotus Marocelus, jonka sille antoi Angelino Dulcert.


Lanzaroten pinta-ala on 807 neliökilometriä ja sen väkiluku oli 139 506 vuonna 2008. Saarella on pituutta noin 60 km ja leveyttä noin 20 km. Saarella on 213 kilometriä rantaviivaa. Saarella sijaitsee Arrecifen lentoasema.

Lanzaroten on arveltu olevan ensimmäinen Kanariansaarista, joka koskaan asutettiin. Se nousi vedenpinnan yläpuolelle noin 19 miljoonaa vuotta sitten. Saari on maisemiltaan hyvin karu ja kasvillisuutta on vähän. Lanzarote poikkeaa muista Kanariansaarista sen pelkistetyn värimaailman vuoksi. Lähes kaikki saaren rakennukset ovat matalia ja valkoiseksi kalkittuja. Saaren yleisilmeeseen ja tulivuoritoimintaan läheisesti liittyvien nähtävyyksien syntyyn on vaikuttanut saarella asunut taiteilija Cesar Manrique yhdessä saaren hallinnon kanssa. Lanzarotella sijaitsee Kanariansaarten toiseksi suosituin luonnonnähtävyys, Timanfayan kansallispuisto, joka on perustettu 1974."

LENNOT JA MAJOITUS

Tällä kertaa päädyimme ihan perinteiseen pakettimatkaan. Matkanjärjestäjäksi valikoitui Aurinkomatkat, sillä heillä oli tarjolla meille sopiva majoitus sopivaan hintaan. Mikä lie lipsahdus hinnassa lienee käynyt, sillä sama majoitus maksoi viikkoa aikaisemmin ja viikkoa myöhemmin 200 euroa enemmän per henkilö! No, meitähän tämä tietenkin miellytti. Varasimme matkan jo heinäkuussa, sillä hiihtolomareissut tuppaavat menemään aika nopsaan. Varasimme yhden kaksion ja yhden huoneiston, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Näin jokaiselle oli tarpeeksi tilaa. Ja Aurinkomatkat eivät veloittaneet yhdestä tyhjästä vuoteesta. Sekin oli todella jees.

Lennot lensimme tietenkin Finnairilla. Kaikki meni todella hyvin, sillä koneessa oli superhyvät penkit ja hyvin tilaa. Matkustamohekilökunta sen sijaan oli vähän niin ja näin. Tuntui, että he tekivät pakolliset hommansa ja painelivat sen jälkeen verhon taakse tekemään omia juttujaan. Palvelu oli myös todella hidasta. Harmi. Tähän on kai kaikessa säästämisessä tultu. Ruoka koneessa oli hyvää, mutta se piti nykymaailman tyylin mukaisesti maksaa erikseen ja tilata etukäteen.

LENTOKENTÄLTÄ KOHTEESEEN

Meidän matkamme hintaan kuului "ilmainen" lentokenttäkuljetus kohteeseen. Vaikka näin ei olisi, kulkeminen kohteeseen olisi helppoa. Kentältä on Puerto del Carmeniin noin 8 minuutin matka. Ei siis kovasti köyhtyisi, vaikka taksilla suhaisi tuon välin. Bussillakin kaupunkiin pääsisi.

HOTELLI

Majoituspaikaksi valikoitui huoneistohotelli Hyde Park Lane. Kyseinen hotellikompleksi on aika iso, mutta sitä ei kuitenkaan sellaiseksi tajua. Samalla nimellä myydään bungaloweja ja oman uima-altaan sisältäviä asuntoja. Me päädyimme halvempaan vaihtoehtoon eli emme omaa uima-allasta halunneet. Vaikka tosiaan alue on iso, siellä on rauhallista. Kaikki huoneistot ovat yhdessä tasossa, joten yksityisyyttä piisaa. Ihmisiä varmasti on paljon, mutta se ei tunnu siltä.

Huoneistoihin oli helppo kulkea.

Hotellin allasalue oli ihan viihtyistä. Altaiden piti olla lämmitettyjä, mutta tuskin sitä olivat. Kerran kävin uimassa ja oli ihan pirun kylmää vettä. Pahempi kuin uimahallin kylmäallas konsanaan! Allasbaarissa tuli syötyä pari kertaa lounasta. Ei kyllä kummoista ollut tarjolla, ja on harmi, ettei hotelli panosta ruokapuoleen. Pitää aina lähteä muualle syömään, jos ei halua tonnikalasalaattia (tomaattia + tonnikalaa) tai rasvaisia toasteja ja burgereita tai pakastepizzaa.

Hotellin allasalue

Olimme maksaneet aamiaisesta, sillä se ei tuonut kovin paljon lisähintaa. Se kyllä kannatti, vaikkei aamiainenkaan ollut mikään huippu. Tarjolla oli kuitenkin perussetit ja niitä vähän jopa vaihdeltiin. Silti jäi vähän sellainen rasvainen ja einesmäinen fiilis. Olisin kyllästynyt, jos olisin joutunut jatkamaan tuon aamiaisen syömistä vielä viikon.

Kerran emme jaksaneet lähteä illallispaikkaa etsimään ja söimme hotellilla. Buffet taisi maksaa 12 euroa ja sisälsi ihan ok setin perusruokia. Silti tuo 12 euroa tuntui melko kovalta hinnalta. Nooh, kyseessä oli vain yhden illan hätäratkaisu. Ja tilaamani sangria oli maukasta.

Joku voisi sanoa, että hotelli sijaitsee syrjässä. Se tietyllä tavalla pitää paikkansa. Puerto del Carmenin vanhaan keskustaan on varmaan se 4 kilometriä matkaa. Ensimmäiset ravintolat ja palvelut ovat kuitenkin alle kilometrin päässä, joten ei hotellivalinta huono ollut. Sitä paitsi hotelli on lähellä hienoa ja suurta rantaa. Hotellilta on rantakadulle tosiaan se alle kilometriä. Rantakatu jatkuu aina sinne Puerto del Carmenin satamaan saakka ja sitä pitkin onkin kiva kävellä. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja korkeuseroja on vähän. Siksi kohde sopii myös liikuntarajoitteisille.

Hotellia markkinoitiin edullista majoitusta etsiville. Se piti paikkaansa, sillä olihan se hieman jo kulahtanut. Ei kuitenkaan niin paljon, että se olisi haitannut. Perusasiat olivat siis ihan kunnossa.

KAUPUNKINÄKYMÄÄ

Kovin vähän tuli kuvattua. Tämä johtui siitä, että puhelin oli aina muualla kuin mukana. Puerto del Carmenissa on oikeastaan kaksi kivaa asiaa: rantakatu ja satama. Sen lisäksi Arrecifeen päin mennessä on pieni keskittymä myöskin rantakadulla. Rantakadulla on perusasiota: putiikkeja turistikrääsöineen sekä erilaisia ravintoloita lähes identtisine ruokalistoineen. Perinteinen turistipaikka siis. Meininki oli rauhallinen ja kohteessa oli paljon iäkästä porukkaa. Se ei meitä kyllä haitannut yhtään. Ehkä kaikkia Kanarian kohteita vaivaa vähän samanlainen päivittämisen tarve. Tuntuu, että parhaat vuodet ovat olleet joskus, mutta eivät ainakaan nyt. Autioita liiketiloja ei Teneriffan Puerto de la Cruzin tapaan kuitenkaan ollut. Ihmisiä ja elämää siis oli! Ihmettelimme oikeastaan isäni kanssa, mikseivät suomalaiset käy Lanzarotella niin paljon kuin vaikkapa Gran Canarialla. Paikka oli sen verran jees, etten näe mitään syytä moiseen ilmiöön.

SÄÄ

Säähän se on aina, mikä kiinnostaa. Olinkin jo seurannut Lanzaroten säätä koko talven. Olin koko ajan mielissäni, sillä sää oli koko ajan todella hyvä. Tai oli. Viikko ennen reissuamme sää muuttui todella huonoksi (sateita, hullua tuulta, kylmää). Niinpä sitten pelkäsin, että meidänkin reissumme oli pilalla. Ja pari ensimmäistä päivää siltä tuntuikin, koska oli kylmä. Saarella tuulee koko ajan paljon, joten jos aurinko oli pilvessä ja vettä satoi, oli jäätävän kylmä. Tuulesta on hyötyä, kun on kuuma, sillä mukavasti se tuuli viilentää oloa.

Parin ensimmäisen huonon päivän jälkeen kelit olivatkin sitten mahtavat. Niin mahtavat, että onnistuin polttamaan selkäni rantakatua talsiessa. Eihän säätä voi koskaan ennustaa. Silti vaikuttaa siltä, että tuo huono ajanjakso oli kuitenkin vain reilu viikko vuodesta. Aika vähän siis Kanarialla palellaan. Kyllähän se olisi harmittanut, jos viikkoa aikaisemmin saarella olisin lomaillut. Nyt sai kuitenkin nähdä kaikenlaiset sääilmiöt, mutta pääosin oli todella hyvät kelit.

Hyvä keli!

TEKEMISTÄ JA KOHTEITA

Eteläinen Lanzarote

Ilmoittauduimme tälle retkelle Aurinkomatkojen kautta. Ensin ajoimme bussilla Playa blancaan, josta haimme lisää kyytiläisiä. Sitten ajoimmekin mm. Yaizan kylää ihastellen ensiksi kameliratsastuspisteelle. Itse ratsastus oli jees ja kesti noin 20 minuuttia. Sen jäkeen suuntasimme Timanfayan kansallispuistoon. Omalla autolla pääsee hienon maisemaravintolan nurkille, mutta varsinainen kierros kansallispuistossa pitää hoitaa linja-autolla. Aurinkomatkojen bussilla oli oikeus kiertää reitti, mutta varsinainen opastus tuli nauhalta. Aivan järisyttävän hienot ja pelottavat maisemat kyllä olivat! Kuvia ei juuri ole, sillä bussista oli vähän hankala kuvata. Kansallispuiston jälkeen kohteena oli El Golfo eli ns. vihreä laguuni. Nyt siellä oli pieni remppa kesken, joten ihan parhaimmillaan kohde ei ollut. Kiinnostava paikka oli kuitenkin. Viimeisenä kävimme Los Hervideroksella eli tyrskykallioilla. Hieno paikka kyllä on tämäkin. Suosittelen kyllä retkeä lämpimästi! Näkee muutakin kuin sitä turistielämän rytkettä.

Ei kannata heittää vettä maan sisään...

Maan sisältä tuleva kuumuus paistaa potutkin.

Kameliparkki

Tyrskyjä!

El Golfo oli rempassa...

Pohjoinen Lanzarote

Tälle retkelle en tällä kertaa osallistunut. Jos olisi ollut aikaa enemmän, olisin kyllä käynyt pohjoisessakin. Koska laavatunneleissa kävin silloin 1990 juurikin Lanzarotella ja Turkissa pari vuotta sitten, valitsin retkeilykohteeksi eteläisen Lanzan. Jos aikaa on, käykää nyt ihmeessä siellä pohjoisessakin.

Rannat

Arskaa voi ottaa hotellien altailla tai hienoilla rannoilla. Saaren paras ranta on Playa Blancassa (Papagayo), mutta hienoja paikkoja löytyy myös Puerto del Carmenista. Suurin ja hienoin sekä myös hyvin rauhallinen ranta on Playa Pocillo (meidän lähirantamme). Jos kaipaa enemmän palveluja, voi suunnata vähän pienemmälle rannalle keskustaan.

Lähiranta on melkoisen suuri.

Surffaus

Eräs seurueemme jäsen kävi surffaamassa. Carmenissa ei pääse surffaamaan, vaan on matkustettava saaren toiselle puolelle. Reissuja myyvät niin hotellit, eri firmat kuin kotimaiset matkanjärjestäjätkin. Kohteessa voi olla yötä, mutta yhden päivän reissukin on mahdollinen. Parhaat aallot ovat aamuisin, joten reissu kannattaa sopia etukäteen...ellei sinne hurauta itse autolla. Seuruueemme miekkonen kehui kyllä surffauskokemustaan hyväksi, joten sitäkin voi suositella.

Shoppailu

Rantakadulla myydään lähinnä turistikrääsää, mutta onpa siellä esimerkiksi Adidaksen liikekin. Eräs ostoskeskus löytyy melko läheltä satamaa ja on nimeltään Biosfera. Siellä oli lähinnä espanjalaisia vaateliikkeitä rivi rivissä (eli mangot, bull&bearit ja blancot). Siellä sijaitsee myös Mäkkäri, jos Bic Maciä tulee ikävä.

Ostoskeskus illalla

Rantakatua tuli enimmäkseen käveltyä Los Pocilloksesta satamaan päin. Niinpä matkan varrelle sattui paljon kaikkea katseltavaa. Suosittelekin pientä kävelyä Av. de las Playasta pitkin aina satamaan saakka. Pikkukatuja ja sitten sen Calle Juan Carlos I, jossa kauppakeskuskin sijaitsee.

Ruokakauppaketjuja ovat Spar ja Hiperdino. Ruoka ja käyttötavarat ovat melko edullisia näissä liikkeissä.

Markkinat

Joka sunnuntai on Teguisen kylässä markkinat. (Huom! Teguise on eri asia kuin Costa Teguise.) Sinne pääsee autolla tai paikallisbussilla. Me kuljimme sinne paikallisbussilla San Antonio -pysäkiltä. Kyyti maksoi muutaman euron.

Markkinat olivat todella laajat, mutta mielestäni tarjonta ei oikein vastannut odotuksiani. Afrikkalaisia "melkein aitojen laukkujen" myyjiä oli ihan liikaa. Missä paikalliset tuotteet? Olihan siellä, joo, jotain paikallista, mutta kokonaiskuva jäi vaisuksi. Meille vielä sattui todella huono sää, joten lopputulema oli huono. Kannattaa kuitenkin käydä katsomassa ja toteamassa itse, mitä markkinoista on mieltä. Hauskaa oli, että joitakin ysärituotteita myytiin siellä edelleen - siis samoja kuin silloin 1990, kun edelliskerran markkinoilla kävin.

Markkinoilla parasta antia olivat churrot. En tiedä varmaan mitään parempaa kuin tuoreet churrot sokerin kera.

Markkinahumua

Kylmä oli ja välillä sadekin yllätti.

Churrot!

Muut kaupungit

Jos on aikaa, voi käydä katsastamassa esim. pääkaupungin, Arrecifen. Meidänkin oli tosiaan tarkoitus siellä käydä, mutta ei vaan riittänyt tällä kertaa aika. Muita paikkoja ovat esim. turistikohteet Playa Blanca ja Costa Teguise (jossa siis olin 90-luvulla). Pieniä kyliä on vähän siellä täällä.

Pyöräily

Vuokrapyörä paras pyörä. Puerto del Carmenin sataman liepeiltä kulkee pyörätie rantaa pitkin aina Arrecifeen saakka! Tie oli hyväkuntoinen, joten kylläpä sitä kelpaa retkeillä. On muutaman sadan metrin kohta, jolla ei ole varsinaista pyörätietä, mutta muutenpa on. Loistava baana! Lähin pyörävuokraamo meillä oli rantakadun ja Calle Yugoslavian kulmauksessa.

Kunnon baana!

Vesipuistot

Lapsille on kaksi vesipuistoa. Toinen on Costa Teguisessa (ilmeisesti talvet kiinni) ja toinen Playa Blancassa. Pieniä ovat molemmat, mutta ainakin ensimmäinen oli ihan jees 90-luvulla. Netti tiesi kertoa, että paikka on nykyään hieman kulahtanut, mutta uskoisin lasten viihtyvän.

LIIKKUMINEN

Taksi

Kallein liikkumamuoto on taksi, mutta sekään ei maksa juuri mitään. "Keskustaan" ajaminen maksoi ehkä sen kolme euroa. Pidemmistä reissuista kannattaa sopia eteenpäin. Lanzarotella ei taida pahemmin koijareita olla, ja mittarit ovat päällä kyllä aina.

Bussi

Bussilla liikkuminen on edullista ja helppoa. Pysäkit on nimetty hotellien mukaan ja matka maksetaan kuskille. Kovin ovat tarkkoja, ettei ylimääräisiä matkustajia tule kyytiin. Välillä busseissa näkyi tarkastajiakin, sillä ylilasti on tosi nou nou. Meidän lähin pysäkkimme oli San Antonio. Siitä pääsi kyllä joka suuntaan saarta.

Pyöräily

Hieno baana kulkee rantaa pitkin, joten pyörän vuokraaminen kannattaa. Muutenkin tiet ovat hyvässä kunnossa, joten pyöräilyä harrastavienkin kannattaa tulla Lanzarotelle. Kilpapyöräilijöitä tuli vastaan todella usein.

Kävely

Ei maksa mitään ja on paras väline. Jos vaan jalat kantaa, niin suosittelen kävelyä.

RUOKAA

Kuten useissa turistikohteissa, Lanzarotellakin lähes jokainen ravintola tarjoaa samanlaisia eväitä: pizzaa, pastaa, pihvejä ja salaatteja. Poikkeuksena oli, että kohteessa oli todella paljon intialaisia ravintoloita. Se oli mielestäni kiintoisaa, ja kävinkin testaamassa yhtä. Kanarian ryppyperunoita saa lähes joka paikasta, vaikka usein ruoissa on vakiona lisukevaihtoehtona ranskalaiset. Tylsää.

Kaikki syömämme ruoka oli hyvää ja varsin edullista. On vain päivän ruokahaluista kiinni, mitä kallistuu suuhunsa laittamaan. Testasin itse pihvit, pastat, pizzat, intialaiset ruoat ja tapakset. Lisäksi tuli herkuteltua jäätelöllä ja churroilla. Mitään kovin spesiaalia ei tullut vastaan, mutta lähes aina jäi hyvä mieli ruokailusta. Ehkäpä se lomalla onkin parasta: syödä vaan niin, että maha halkeaa.

Aamulla söimme aina aamupalan ja päivällä jotain pientä (tai välillä suurta). Usein päivällä haukkasimme jotain hotellilla, sillä ei jaksanut tai ehtinyt lähteä kovin kauaksi.  Usein olimme kävelemässä tai retkeilemässä, joten päivällä söimme sitten liikkuessamme jossain. Illalla pyrimme aina sitten löytämään joka kerta eri paikan. Siksi en millään muista kaikkia paikkia nimeltä. Ja kuten sanottu, on oikeastaan ihan sama minne menee. Aina on ihan hyvää ruokaa.

Kokeile ainakin näitä:

- Kanarian ryppyperunat, papas arrugadas, parilla erilaisella mojo-kastikkeella

- Alkupaloista valkosipulileipä juuston kera (tilasimme aina)

- Churrot

- Tapaksista erityisesti padronin paprikat, pimientos de padres, joista joka kymmenes on tulinen. Kokeile muutenkin erilaisia tapaksia.

- Paikallinen kala

- Gazpacho (eli kylmä tomaattikeitto)

- Intialainen ruoka

- Sangria (turismoklassikko)

- Pihvi (on halvempi kuin meillä täällä Suomessa)

Älä kokeile:

- Salaatti, jos et tiedä, mitä se sisältää. Lähes aina nimittäin salaatti oli yhtä kuin 60 prosenttia raakaa sipulia.

- Kana, jos siihen ei tule kylkeen jotain kastiketta tms.

Muutamia ravintoloita:

Arepera La Avenida

- Lähiravintola ja siksi kävimme muutamankin kerran. Testasimme kalaa, pihvejä ja tapaksia sekä kanaa. Kaikki maistamamme ruoat olivat ihan hyviä. Paikan etuna se, että se oli ensimmäinen ravintola, kun hotellilta lähti kaupunkiin päin. Sijaitsee siis Calle Yugoslavian ja rantakadun risteyksessä.

Padronin paprikat

El Ancla

- Satamassa. Ihan hyvin tuossa voisi olla jokin muukin nimi. Satuimme vaan juuri tähän paikkaan. Varmaan saisi hyvää ruokaa siis muualtakin. Satamassa kannattaa käydä ehdottomasti jo maisemienkin vuoksi. Ravintoloita siellä on paljon ja yksi niistä tämä El Ancla. Söimme kalaa ja pizzaa. Molemmat olivat erinomaisia, jopa parhaita tällä reissulla.

Kuvaa satamasta. Tämän kuvan vasemmalla puolella on Anclakin.

Sol y Mar

- Tämä sijaitsee Calle Yugoslavian ja rantakadun risteyksestä alle kilometrin päässä Arrecifeen päin. Kun jatkaa rantakatua pitkin, kohtaa Spar-kaupan. Ravintola on siinä ihan vieressä. Ravintola ei prameile millään, mutta ruoka on hyvää. Söimme kalaa, kanaa, lasagnea (!) ja espanjalaista munakasta. Kaikki ruoat olivat erittäin hyviä, mutta ainakin lasagne oli superhyvää. Parempaa kuin itse tekemäni. Sitä sai tosin odotella pitkään, mutta odotus kannatti. Täällä lista oli lyhyt, mutta ruoat hyviä. Myös paikalliset ruokailivat täällä.

Da Vinci

- Täällä näytti olevan aina porukkaa, joten menimme sinne. Tarjoilija kämmäsi vähän koko ajan, mutta silti jäi hyvä mieli. Isäni tilasi pihvin, joka oli pettymys. Äitini kanssa taas tilasimme pastaa, ja ne annokset olivat ihan järkyttävän huiput. Ravintola sijaitsee rantakadulla.

Terraza

- Paella ja salaatti eivät olleet erikoiset, mutta pihvit olivatkin sitten parhaimmistoa. Homejuustokastike oli maistuvaa ja sitä oli paljon. Myös ryppyperunat ja mojot olivat täällä todella hyvät. Tämäkin pulju sijaitsee rantakadulla.

Himalaya

- Yksi niistä monista intialaisista ravintoloista. Valitsin siksi, koska listalla oli oikeasti vain intialaista ruokaa eikä mitään pihvejä. Kokemus oli hyvä ja ruoka ja henkilökunta oikeasti intialaista. Lämpimästi suosittelen! Tämäkin ravintola sijaitsee rantakadulla.

Intialaista evästä... Tarpeeksi yhdelle henkilölle.

Montana de Fuego

- Täällä ei syöty kuin sämpylät. Näkymät huikeat, sillä ravintola sijaitsee Timanfayan kansallispuistossa. Lihat kypsennetään laavagrillissä, sillä lämmintä maan sisässä piisaa.

PLUSSAT JA MIINUKSET

+ rento paikka
+ siisteys
+ erikoinen kuumaisema
+ parhaimmillaan lämmin
+ vähän korkeuseroja rantakohteissa
+ isot rannat, joilla vähän porukkaa
+ ei bilemeininkiä
+ hyvä ruoka
+ kansallispuisto
+ sopii kaikille
+ tuuli viilentää (jos kuuma)
+ hintataso
+ vähän kulkukoiria ja -kissoja

- sellainen fiilis, että paras aika oli joskus ysärillä
- jos aurinko ei paista, on tuulen takia hullun kylmä
- jos sataa ja on huonot kelit, tekemistä on vähän
- ei nuorisopaikka (jos siis tällaista etsii)
- hotellimme ruokatarjonta
- ei kovin paljon shoppailtavaa
- markkinoiden tarjonta

Summa summarum:

Ihmettelen edelleen, miksi suomalaiset eivät käy Lanzarotella niin paljon kuin vaikka Teneriffalla. Matkat Lanzalle ovat halvempia eivätkä kohteet Kanarialla eroa paljon toisistaan. Suosittelenkin Lanzarotea jo ihan siitäkin syystä. Saarella kyllä tuulee, mutta se ei ole haitaksi kuin silloin, kun sää on muutekin kehno. Meidän reissuumme sattui pari huonoa päivää, mutta muuten olikin sitten todella lämmin. Lanzarotella on rauhallista ja siistiä, muttei tylsää. Jos ihan turistikohteista puhutaan, niin Lanzarote ei ole mitenkään huonompi kuin muut. Voisin hyvin kuvitella vielä siellä käyväni, mutta välissä on muiden kohteiden vuoro. Kovasti haaveilen taas Thaimaasta reppureissumeiningillä.