sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

No ne hiukset!

En kovin paljon ulkonäöstäni pidä meteliä. En ole erityisen siro ja kaunis immeinen, mutta hiuksistani kyllä pidän. Aloin värjäämään hiuksiani n. 11-vuotiaana. Sen jälkeen luonnollinen (maantien) väri on ollut esillä vain kerran. Niinpä hiuksissani on ehtinyt olla kaikki mahdolliset värit. Hiusten pituuskin on vaihdellut, mutta on aikuisiällä ollut jo pidempään pitkä. Yllättävän kauan olen jaksanut nyt olla vaaleahiuksinen. Sitä ennen vannoin räiskyvän ja räikeän punaisen nimeen.

Huomiota hiukset herättävät edelleenkin. Siksi oikeastaan tämän postauksen teen. Hiuksiani on  mm. silitelty baarissa. Jäinpä kerran jumiin hiustenhoitotuotteita myyvään liikkeeseenkin. Aina saan selitellä, että hiukset ovat ihan aidot ja minulla ei ole mitään lisäkkeitä. Väri ihan oikeasti on hiuksissa. Ja kyllä, olen kasvattanut itse hiukseni.

Ensimmäiset dipit (c) Jenni

Olen onneton laittamaan hiuksiani. Onneksi värit ovat varsinkin nyt niin räväkät, että se antaa vähän anteeksi laiskuudelleni ja osaamattomuudelleni. Pidän hiuksia lähinnä ponnarilla toisella puolella tai sekaisella nutturalla. Joskus minulla saattaa olla tavallinen letti (kun muuta en osaa). Jos lähden viihteelle, saatan ja osaan jopa kihartaa hiukseni kiharrinpuikolla. Auki harvemmin hiuksia pidän silloinkaan.

Melkein meikittömänä...mutta tukassa on väriä!

Käyn kampaajalla noin kahden kuukauden välein. Sitä jotenkin luulee, että eipä tämä kulahtanut letti niin paha ole, mutta värjäyksen ja leikkaamisen jälkeen todellakin eron huomaa. Kyllä se oli sittenkin paha.

Kiharaselfie

Reilu vuosi sitten otin blondattuihin hiuksiin pinkit dipit. Ne on tehty Fantasy Color -suoravärillä, joka pysyy hiuksissani 1-2 kk! Melkein heti aloitimme sävyttämään myös blondia osaa, sillä vaalennettu tyvi oli käsittelyn jälkeen todella nätti keltainen. Sävytys tasaa hiusten värin todella hyvin. Vaikka varsinainen sävy ei kestäkään hiuksissa niin pitkään kuin shokkiväri, hiusten väri jää silti tasaiseksi. Välillä yritimme myös sävyttää pastellilla suoravärillä, mutta hiukseni eivät ottaneet sitä vastaan ja tulos jäi vaisuksi. Väri tarttui lähinnä hiusten tyviosaan:




Nyt tällä viikolla jatkoimme entiseen malliin. Aikaisemmasta strawberry blond -sävystä siirryimme astetta peittävämpään. Väri on varsin vinkeä (vaikka kuvasta se ei kovin hyvin näykään). Dippeihin tehtiin liukuvärjäys, jossa ihan latvat ovatkin violetit. Tykkään! Taidan pysytellä tovin tässä kuosissa.


Uusin viritys väritys (c) Jenni

Tässä jutussa kuvat ovat pääosin kampaajani Jennin ottamia. Kaikki kunnia kuuluukin hänelle ja Jyväskylän Seppälän Prisman parturi-kampaamolle!

Niin, ja tämä ei ole maksettu mainos. Haluan vain esitellä kuontaloani ja totta kai kehua tekijää.



Twin Peaks Cherry Pie eli Twin Peaksin kirsikkapiiras

Ja tässäpä sitten se makea viritys. Olen nyt parasta aikaa katsomassa Netflixistä Twin Peaksiä (jälleen kerran). Edellisen kerran muistan katsoneeni sarjan jaksot, kun olin yläasteella. Aikaa on vierähtänyt, ja ihan kaikkia juttuja en edes muista. (Jos et sarjasta muista mitään, katso jutun loppu.) Mutta piiraanpas muistan. Rupesin googlettelemaan, josko jossakin olisi kirsikkapiiraan ohje. Siis sellaisen, jossa kirsikat ovat taikinakuoren sisällä kokonaan. Mielestäni omenapiirakkakin on parhaimmillaan, kun se leivotaan amerikkalaiseen apple pie -tyyliin.

Ja kyllähän netistä löytyi juuri tarvitsemani ohje! Ohje on alun perin Leila Lindholmin, mutta useista blogeista se myös löytyy. Ohjeessa perunajauhon määrä on mielestäni liian vähäinen, joten olen tähän ohjeeseen sitä jo vähän lisännyt. Ainakin minun piiraani täytettä lirahti ulos leikatessa vähän liian paljon. ;) Kannattaakin siis katsoa, että kirsikkaseos alkaa kunnolla saeta jo liedellä. Jos ei sakene, kannattaa perunajauhojen määrää suosiolla lisätä. Täytteen pitää olla valuvaa, mutta ei kyllä ihan lirua sentään.

Twin Peaks Cherry Pie ja hieman liian vähän saostunut kirsikkatäyte

Valmis piiras on näyttävä.


TWIN PEAKS CHERRY PIE
(Twin Peaksin kirsikkapiiras)

Pohja:
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tomusokeria
0,5 rkl vettä
kananmuna

Täyte:
1,5 l tuoreita kirsikoita
1 dl sokeria
1 vaniljatanko
yhden sitruunan raastettu kuori (tai puolet siitä)
yhden sitruunan mehu
2-2,5 rkl perunajauhoja (tämän kanssa tarkkana -> voit joutua lisäämään)

Voiteluun:
kananmuna
1 rkl ruokosokeria

1. Valmista ensin pohja. Nypi kylmä voi jauhojen ja tomusokerin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja kananmuna. Sekoita nopeasti taikinaksi esim. veitsellä. Muotoile taikinasta pallo, laita se tuorekelmuun ja painele levyksi. Laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.
2. Tee täyte. Leikkaa veitsellä kirsikat halki ja poista kivet ja kannat. Laita kirsikat kattilaan. Lisää kirsikoiden sekaan sokeri. Halkaise vaniljatanko keskeltä ja kaavi veitsen kärjellä "mustat pisteet" irti ja laita kattilaan. Jätä vaniljatangotkin kattilaan. Raasta joukkoon vielä yhden sitruunan kuori (tai puolikas, jos et tykkää yleensä sitruunasta). Purista sitruunasta mehu erilliseen astiaan.
3. Anna kirsikka-sokeriseoksen kiehahtaa kunnolla. Sekoita perunajauhot huolellisesti sitruunamehuun. Kaada seos ohuena nauhana kirsikoiden joukkoon. Muista sekoittaa koko ajan ja pohjaa myöten. Keittele ihan pieni tovi ja katso, saostuuko seos ollenkaan. Jos ei, lisää perunajauhoja nesteen seassa. Nosta seos liedeltä. Poista vaniljatangon palat.
4. Jaa taikina kahteen osaa niin, että toinen on toista hieman isompi. Kauli jauhotetulla pöydällä ensin se isompi pala ympyräksi. Ota tavallinen irtopohjavuoka (siis sellainen, johon yleensä tehdään kakku) halkaisijaltaan 24 cm. Peitä pohja leivinpaperilla niin, että se jää vuoan reunojen ja pohjan väliin tiiviisti kiinni. Älä kuitenkaan siisti reunoja, vaan anna ylimääräisen leivinpaperin olla vuoan ulkopuolella. (Täytettä saattaa valua muuten uuniin.) Taikinaympyrän tulee olla ainakin niin iso, että sen reunat ovat vuoan sisällä reilusti yli puolen välin. Mielellään jopa ylös asti. (Voit mitata vuoalla ja leikata veitsellä tasaisen ympyrän.)
5. Siirrä taikinaympyrä varovasti vuokaan. Kauli toinen taikinapala samalla tavalla ympyräksi. Mittaa niin, että ympyrä on vain hieman vuoan kokoa suurempi.
6. Kaada täyte ensimmäisen taikinaympyrän päälle vuokaan. Lisää välittömästi päälle toinen taikinaympyrä. Käännä nopeasti alla olevan ympyrän reunat päällimmäisen taikinaympyrän päälle. Jäljelle jääneestä taikinasta voit muotoilla koristeita. Itse tein pieniä kierteitä, jotka "liimasin" vedellä kiinni.
7. Voitele piiras kananmunalla. Ripottele päälle ruokosokeria.
8. Paista +175 asteessa uunin alaosassa noin 35 minuuttia.
9. Anna piiraan jäähtyä täysin ennen kuin poistat reunat. Tarjoile vaniljajäätelön kera. Mielestäni piiras maistuu parhaalta ihan kylmänä.

Huom! Ystäväni testasi ohjetta pihasta keräämillään kirsikoilla. Eri lajit käyttäytyvät eri tavalla, joten perunajauhon käyttö kannattaa katsoa tilanteen mukaan. Hänen ei tarvinnut lisäillä mitään ja kirsikkaseos oli ihan jankkia. :D

Twin Peaks - pelottava uusintakierros

Ja mitäs muuta loppuun laitetaankaan kuin tunnelmia tältä päivältä. Tehkää piirakkaa ja katsokaa Twin Peaksiä. Mitäpä sitä muutakaan, kun ulkona sataa aina.

TWIN PEAKS UUSINTAKIERROKSELLA

Jos joku ei muista sarjasta yhtään, niin ihan tähän loppuun pieni tiivistys. Sarjassa siis agentti Cooper tiimeineen yrittää selvittää nuoren Laura Palmerin murhaa amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Siellä hän tutustuu mitä ihmeellisimpiin ihmisiin ja kohtaa myös yliluonnollisia ilmiöitä. Henkilögalleriassa on niin puupökkelöä kantava nainen kuin hieman väpelö poliisikin. Useilla sarjan henkilöillä on kuitenkin pelottavia salaisuuksia - tai he ovat itse pelottavia. Vaikka sarja on välillä pelottava, jännittävä ja raaka, välillä saa kyllä ihan nauraakin. Juonittelua, valheita, outoja näkyjä ja piinaavan hyvä äänimaailma musiikkeineen. Siitäpä se Twin Peaks on tehty. Ja minua ei ainakaan häiritse yhtään vanhahtava tyyli. Juoni se on, mikä kantaa kaikki 30 jaksoa. Niin, kukas sen Laura Palmerin nyt murhasikaan? Paras kaveri, kateellinen ikätoveri, rämäpää "poikaystävä", viimeisin rakas, huumekuriiri, serkku, äiti, isä, joku "tavallinen" kaupunkilainen, pölkkymuija, väkivaltainen tuttu, baarin omistaja, hotellin omistaja, bordellin keskushahmo, sahan omistaja... Joku näistä on syyllinen -  vai onko sittenkään? Kyllähän sarja kannattaa katsoa toisenkin kerran, vaikka syyllisen tietääkin. Itselleni ainakin on tullut iän mukana sellaista älliä, että jotkut asiat näyttäytyvät ihan erilaisina kuin aikaisemmin.

PS. Ai miten se piiras tähän sarjaan liittyy? Norma Jenningshän sitä tarjoilee kuppilassaan ko. sarjassa. Siitä pitävät kaikki - erityisesti agentti Cooper.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Quiche Lorraine eli ranskalainen kinkkupiiras

Tänään oli piirakkapäivä. Tein kaksi piirakkaa, joista toinen oli suolainen ja toinen makea. Paneudutaanpas suolaiseen ensin. Kyseessä on Quiche Lorraine, jota olin kaavaillut jo pitkään valmistavani. On todella harmi, että kuva ei tee oikein oikeutta tälle herkulle. Tuli nimittäin ihan todella ihanan makuinen piiras! Pohjaksi valikoitui karamellisoidun sipulipiirakan pohja, sillä se vaan on hyvä (reseptiä tosin on jouduttu vähän muuttamaan). Täytteet valikoin vähän sieltä täältä saadakseni mieleisen kombon. Aito Quiche Lorrainehan tämä sinänsä ei ole, mutta melko klassinen makumaailma kuitenkin on kyseessä. Suosittelen tätä ehdottomasti!

Ihanan herkullinen Quiche Lorraine


QUICHE LORRAINE

Pohja:

1 dl crème fraîchea (18%)
1/4 dl paahdettua sipulia
1,5 tl sokeria
0,5 tl suolaa
125 g voita
reilu 2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

n. 200 g saunapalvikinkkua
purjon valkoinen osa(ja ehkä vähän vihreääkin)
n. 100 g pekonia

Täytteen päälle:

2 dl ruokakermaa
1,5 dl crème fraîchea (28%)
3 kananmunaa
150 g emmentaljuustoa raasteena
0,5 tl mustapippuria
pieni kourallinen timjamia (joka silputaan)
pieni kourallinen persiljaa (joka silputaan)

1. Tee ensin pohja. Sekoita paahdettu sipuli crème fraîcheen. Lisää sokeri ja suola.
2. Nypi toisessa astiassa huoneenlämpöinen voi ja yhdistetyt kuivat aineet (vehnäjauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe) muromaiseksi seokseksi. Lisää paahdetulla sipulilla maustettu crème fraîche joukkoon ja sekoita nopeasti. Taikina kannattaa laittaa melko pitkäksikin toviksi jääkaappiin.
3. Sitten täytteen kimppuun. Laita noin neljä pekonisiivua kylmälle pannulle ja kärisytä melko rapsakaksi. Leikkaa kinkku pieniksi paloiksi ja hienonna purjo. Purjoa saa olla varsin runsaasti.
4. Sekoita astiassa ruokakerma ja rasvainen crème fraîche. Lisää kananmunat, juustoraaste, mustapippuri ja hienonnetut yrtit.
5. Painele kylmä taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Ripottele kinkut, purjot ja pekonit tasaisesti pohjan päälle. Kaada lopuksi hyvin sekoitettu kerma-juustosekoitus täytteiden päälle.
6. Paista +200 asteessa n. 35 minuuttia uunin alatasolla.


Huomioita:
- Tein sellaisen mokan, että uuni oli jäänyt edellisestä piiraasta +175 asteeseen. Tämä piirakka kypsyi silti hyvin, vaikka nostin lämpötilaa vasta 25 minuutin jälkeen. Suosittelenkin ehkä ihan hieman alle +200 astetta.
- Paistoin piirakkaa hieman yli, sillä pinnasta tuli melko tumma. Toisaalta piirakan mielestäni kuuluukin olla sen näköinen, että sitä on käytetty siellä uunissa.
- Pohjaa ei tarvinnut esipaistaa. Se myös irtosi kohtuullisen hyvin vuo'asta. Toisella kerralla kokeilin kuitenkin esipaistoa. Muutaman minuutin jälkeen reunat valahtivat ja otin pohjan uunissa. Korjailin käsillä reunoja, kun täytin piirakkaa. Itse asiassa valmis piiras irtosi näin vielä paremmin vuo'asta.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

KJ Collectionin pikkupöytä ja Rosenthalin (Wirkkalan) Paperipussi-maljakot

Olen tehnyt kesäloman aikana parikin itselle mieluisaa kivaa löytöä!

Ensimmäinen löytö oli ihana pikkupöytä. Kiertelin ja kaartelin Tallinnassa Telliskiven alueella (juttua tästä myöhemmin). Sisustuskahvilassa sen näin: täydellinen pikkupöytä sohvan lähettyville! Olen niin monta kertaa kaivannut pientä pöytää, jotta voin mutustella iltapalaleivät ja juoda kupposen kahvetta ihan sohvan ääressä. Laskutila on vain puuttunut. Mutta eipä siis puutu enää! Pöydällä oli hintaa 45 euroa. Hinta ehkä yläkanttiin, mutta on se vaan niin kiva. Tarkoitus olisi lähteä hakemaan toinenkin pöytä makuuhuoneeseen yöpöydäksi. Olohuoneen pöytä on pyöreä, mutta samanlaisia pöytiä oli myös neliöinä ja kolmioina. Jospa vielä yhden neliöpöydän saisin aikaiseksi hakea. Kyllähän siinä pöydälle tulee hintaa, mutta voihan sitä käydä samalla vaikka kasvohoidossa. Miten pöydän sitten roudasin Suomeen? Jalat lähtivät irti, joten pöytä kulki kätevästi ihan paperikassissa.

KJ Collectionin pikkupöytä

Toisen löytöni tein muutamaa viikkoa myöhemmin Lempäälän Ideaparkin Outlet-myymälästä. Olin jo pitkään haaveillut Rosenthalin Paperipussi-maljakoista, jotka ovat Tapio Wirkkalan suunnittelemia.  En vain ollut saanut aikaiseksi selvitellä, mistä ne löydän mahdollisimman kätevästi ja edullisesti. Joitakin sivustoja olin sellaillut ja todennut, että "ostan ne sitten joskus". Sillä hetkellä maljakoiden hintakin tuntui olevan liikaa. Lempäälässä sain kaksi maljakkoa hieman reilun satasen hintaan. Alun perin samalla rahalla olisin saanut ehkä yhden. Voihan olla, että joku on saanut vaasit vieläkin halvemmalla, mutta siinä tilanteessa ja hetkessä halusin maljakot ehdottomasti. Olinhan niitä jo aikaisemminkin ihastellut. Ja siinä ne nyt pitävät majaansa, pöydällä.

Rosenthal Paper Bag Vase, Rosethalin Paperipussi-maljakko

Jospa sitä vielä tänä kesänä ehtisi tehdä löytöjä. Toisaalta ostin juuri kirpputorilta pieniä Iittalan Aika Graphics -lautasia vaivattomaan 3 euron kappalehintaan. Kannatti, kun samaa sarjaa on pari isoa ruokalautasta sekä pastalautasia. Tänä kesänä olen myös täydentänyt Arabian Hetkiä-mukisarjan. Siitä onkin tullut oikein lemppari.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Valkosipuli-basilikakorvapuustit

Olen eittämättä suolaisen ystävä. Niinpä olin innoissani, kun K-ruoka-sivustoa selatessani törmäsin tähän ohjeeseen. Suolaisia korvapuusteja! Ihan pakko oli heti testata, ja makumaailma kyllä oli juuri sitä, mitä halusinkin. Kiva juttu on, että heti tuli mieleen erilaisia makuyhdistelmiä, mitä seuraavaksi voisi korvapuustityylillä testata. Tässäpä kuitenkin valkosipuli-basilikakorvapuustien ohje. Huom! Tällä voi korvata illanistujaisten valkosipulivoipatongin!

Valkosipuli-basilikakorvapuustit

VALKOSIPULI-BASILIKAKORVAPUUSTIT
(16 melko isoa)

2,5 dl vettä
25 g tuorehiivaa
1 kananmuna
reilu 1 tl suolaa
ripsaus sokeria
3 dl vehnäjauhoja
n. 3,5 dl hiivaleipäjauhoja
3/4 dl rypsiöljyä

Täyte:
60 g pehmeää voita
2 dl basilikaa hienonnettuna
3-4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

Pinnalle:
1 kananmuna
auringonkukansiemeniä

1. Ota hiiva, muna ja rypsiöljy hyvissä ajoin huoneenlämpöön.
2. Sekoita hiiva 1 dl:aan kädenlämpöistä vettä. Lisää loput vedestä.
3. Lisää kananmuna, suola ja sokeri.
4. Alusta taikinaan vähitellen jauhot. Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa. Taikina saa jäädä melko löysäksi.
5. Kohota 20-30 minuuttia.
6. Kauli kohonnut taikina levyksi (noin 50 x 35 cm) jauhotetulla pöydällä. Voitele levy pehmeällä voilla. Ripottele valkosipuli ja basilika tasaisesti levyn päälle. Ripottele pinnalle suolaa ja pippuria.
7. Kääri levy pitkältä sivulta melko napakalle rullalle. Jätä saumakohta alle. Leikkaa rulla 16 osaan vinoin viilloin (siksak). Nosta palat pystyyn kapeampi puoli ylöspäin. Paina palojen kapeaa puolta peukaloilla pöytää vasten. Nosta puustit pellille kohoamaan. (Suosittelen kahta peltiä.) Kohota hyvin.
8. Voitele kohottamisen jälkeen kananmunalla. Ripottele päälle auringonkukansiemeniä.
9. Paista +225-asteisen uunin keskitasolla 10-12 minuuttia. Tarjoile puustit lämpiminä.

Muutamia huomioita:
- Jos taikina ehtii alustaessa mennä kylmäksi, lämmitä mikrossa mukissa vettä ja laita sen jälkeen taikina sinne kohoamaan.
- Jos leivotut puustit eivät meinaa kohota, laske kuumaa vettä tiskialtaaseen ja laita pelti altaan päälle.
- Puustien muotoa voi "korjailla" vielä kohoamisen jälkeenkin.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Suklaaseen dipatut mansikat

Niin. Jotkut yksinkertaiset asiat ovat ihan törkeän hyviä. Mielestäni suklaaseen dipatut mansikat ovat juuri tällaisia. En itse välitä kovinkaan paljon suklaasta, mutta kun sen yhdistää mansikkaan, johan maistuu. Kun kesän ensimmäisiä mansikoita tarjoilee dipattuna, ne häviävät kyllä nopeasti tarjoiluastiasta. Tässä ohjeessahan ei ole mitään ihmeellistä. Ehkä tämä enemmänkin toimii muistutuksena, että suklaaseen dipatut mansikat toimivat kyllä aina. Ja kuka tahansa osaa niitä tehdä.

Valmiit mansikat matkalla juhliin.


SUKLAASEEN DIPATUT MANSIKAT

Itse tein näin:

Ostin 500 g rasian kotimaisia mansikoita sekä yhden levyn Fazerin Sinistä ja yhden Maraboun Valkoista.
Sulatin ensin valkoisen levyn (puolikaskin olisi riittänyt hyvin) varovasti mikrossa. Välillä sekoittelin. Dippasin mansikat sulatettuun suklaaseen ja jätin leivinpaperin päälle. Tein samoin maitosuklaan kanssa. Lopuksi tein raitoja ihan vain kahvilusikasta valuttaen, sillä suklaata jäi niin paljon yli. Dippailun ja koristelun jälkeen odotelttelinkin sitten suklaan kovettumista. Siihen ei onneksi kovin kauan mennyt.

Huomioita:
- Sulatettu suklaa ei saa olla liian lirua. Parhaimmillaan se on silloin, kun se on juuri ja juuri sulanut ja viimeiset "köntit" liukenevat sekoittaessa.
- Suklaata ei mene kuin noin puoli levyä kumpaakin, jos mansikoita on 500 grammaa.
- Käytä vain tuoreita ja hyviä mansikoita. Vetistyneet mansikat sotkevat dipin.
- Koristeluraitoja tehdessä suklaa saa olla melko löysää.
- Suklaa kannattaa sulattaa mikrossa sulatusohjelmalla vähän kerrallaan. Sain itse nimittäin ensimmäisellä kerralla sössittyä sulatuksen vesihauteessa. Mikro on vaan kätevämpi.
- Kun mansikoita dippailee useamman kerran, aina tulee parempia. :)

Dipatut mansikat kovettumassa leivinpaperin päällä.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Ravintolatestejä (Helsinki, Kuopio, Jyväskylä, Konnevesi, Joutsa)

Taas on ollut aikaa käydä ravintoloissa syömässä (ihanaa!). Minulla ei ole kuitenkaan niin paljon aikaa, että malttaisin kirjoittaa jokaisesta ravintolasta oman postauksen. Niinpä useampikin ravintola päätyy nyt tähän samaan. Kommentoin käyntejäni muutamalla sanalla.

Aloitetaan matka Helsingistä.

FAFA'S (Helsinki)


- Täällä olen käynyt pari kertaa siskoni kanssa. Tarjolla on lähinnä pitajuttuja joko falafel- tai kabaptäytteellä (jonkinlainen lihasysteemi). Voin kyllä todellakin suositella. Falafelit ovat aitoja ja oikeita. Pitaleipä on suuri ja lisukkeet maittavia. Rento paikka, joissa parhaiten homma sujuu englanniksi. Fafa'sin löytää kolmestakin eri paikasta.


Sittenpäs hypätäänkin Jyväskylään.


SHALIMAR (Jyväskylä)

























- Tässä intialaisessa ravintolassa olen käynyt useita kertoja lounasaikaan. Valittavana on muutama annos tai niiden miksaus. Esimerkiksi butter chickenin kanssa tarjotaan riisiä, salaattia, raitakastiketta ja naanleipää. Hinta ei ole ainakaan lounasruokailijalle liikaa. Tulisuutta ja aitoa makua on hyvin. Ravintolan löytää matkakeskukselta.


BOHO (Jyväskylä)

























- Tämä uusi ravintola oli iloinen yllätys. Listalla on mm. hotdogeja, jotka eivät ole niitä perinteisiä. Söin possunposkihodarin ja siskoni jakkihedelmähodarin. Emme halunneet ranskalaisia, vaan vaihdoimme ne salaattiin. Annokset yllättivät positiivisesti - varsinkin jakkihedelmä uutena makuna miellytti. Lisäksi lisukesalaatti oli runsas ja monipuolinen (toisin kuin yleensä). Hinta oli edullinen. Huom! Tätä juttua kirjoittaessani lista on vaihtunut ja hinnat hieman nousseet. Hodareita on edelleen listalla, mutta esim. jakkihedelmää ei enää saa. Tässä ravintolassa voi viettää iltaa myös drinksuja juomalla. Sunnuntain brunssi on vielä testaamatta. Huomioi ravintolan hieno sisustus ja iso terassi.


SOPPABAARI (Jyväskylä)

























- Viime kesänä kävin useasti. Lista saattaa vaihtua kesken päivän. Tarjolla on muutama eri keittovaihtoehto, pari pastavaihtoehtoa ja muutama salaatti. Lisäksi saa tilata leipäsille oivaa valkosipulilevitettä. Rento ja boheemi paikka. Keitoistakin voi saada taivaallisia!


Ja sitten siirrymme Kuopioon.


TRATTORIA SORRENTO (Kuopio)


























- Oikeasti italialainen pikkuravintola. Tarjolla pastaa, pizzaa, liha-annoksia ja salaatteja. Suosittelen varsinkin pizzoja ja ihanaa gelattoa jälkkäriksi. Omistaja on loistotyyppi ja keittiöstä saatat kuulla italiankielistä laulua. Tarjoilija saattaa ihailla sinua vähän liikaakin. ;) Tämä paikka on Kuopiossa nyt todella in. Sijainti on hieman syrjemmässä, mutta torilta on kuitenkin kävelymatka.


EHTA (Kuopio)



- Memphis lähti pois ja tilalle tuli Ehta. Paikasta saa aika perinteisiä juttuja: burgereita ja salaatteja. Silti annoksissa miellyttää se, että niissä on joku hieman tavallisesta poikkeava idea. Vaikka paikka onkin S-ravintola, on se käymisen arvoinen (jos joku näitä korttipaikkoja vierastaa). On myös aktiivinen somessa, joten kilpailuihin osallistumalla voit voittaa vaikkapa jälkkärit. Sijainti on myös hieman syrjemmässä, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä torilta.


Seuraavaksi suuntaamme Konneveden ja Rautalammin rajalle.


KIVISALMEN KIEVARI (Konnevesi)
























- Hienolla paikalla, Konneveden ja Rautalammin rajalla sijaitsee kesäravintoloiden helmi! Hampurilaiset ovat todella hyviä, ranskalaiset oikeasti maustetaan ja kylkeen tilattu Aura-dippi maistuu taivaalliselta. Samaan rahaan saa kivat näkymät (niin, myös ne ravintolan pojat ovat aika jees). Ruokaa joutuu kiireiseen aikaan hieman odottelemaan, mutta mikäs on odotellessa, kun olo on mukava ja meininki jees.

Viimeisenä matkaamme Joutsaan.


KAROLIINAN KESTIKIEVARI (Joutsa/Leivonmäki)






- Ajan kesää lukuun ottamatta joka päivä ohi. Harmi, että useinkaan en ole ehtinyt pysähtyä. Karoliinan kahvimyllyn ihanat kakut sijaitsevat nimittäin nykyään täällä! Mahtavien kakkujen lisäksi kävijää hemmotellaan muillakin ihanilla leivonnaisilla (mm. jättipullilla), laadukkailla lankkupizzoilla ja salaateilla sekä keitolla. Sisustus on mahtava. Samoissa tiloissa toimii myös Jukolan juusto, jonka juustoja kannattaa kyllä maistaa ja viedä vaikkapa lahjaksi. Sijainti 4-tien varressa, Leivonmäellä.



Tässäpä pieni katsaus muutamaan ravintolaan. Enköhän jatkossakin vieraile erilaisissa paikoissa, joten lisää juttuja on luvassa.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Todella maukkaat bbq-ribsit ja srirachamajoneesi sekä srirachadippi

Olen ribsifani. Jos niitä jossakin ravintolassa on tarjolla, tilaan ihan varmasti. Nyt juhannuksena päätin kokeilla niitä itse. Olin jo kaivellut ohjeen Sara La Fountainin kirjasta Passion for Food (jonka ostin käytettynä ja joka tupsahti sopivasti ennen juhannusta kotiini), mutta lopulta päädyin hieman erilaiseen ratkaisuun.

Bbq-ribsit

Metsästin koko Kuopion läpi, että saisin tuoretta ribsilihaa. Tässä touhotuksessa en tajunnut, että myös muuten on olemassa erilaisia ribsilihoja. Niinpä olin jotenkin pakastettuna säilöttyä ribsilihaa vastaan ja päädyin vakuumipakattuun HK:n uutuustuotteeseen Spare ribseihin. Tein bbq-kastikkeen suunnilleen ohjeen mukaan, mutta sitten sössinkin kaiken. Olisi pitänyt luottaa siihen, mitä esim. Heidi näitä ibsejä kokeillessaan on huomannut: lyhyt kypsennysaika ei riitä mihinkään. Luotin hölmönä HK:n lihapakkauksen paisto-ohjeeseen, ja kaikki meni pieleen. Maku oli siis hyvä, mutta liha todella sitkeää. Lisäksi ribsirivissä oli kaikkea ällöä, mitä yleensä niissä ei ole ollut. Olisi pitänyt pitää lihaa pidempään uunissa. Lopullinen grillaussessiokaan ei tulosta olennaisesti parantanut.


Ensimmäinen kokeilu näytti hyvältä, mutta liha ei ollut tarpeeksi pehmeää.

Niinpä asiasta viisastuneena päädyin seuraavaan:
- Älä osta spare ribsejä vaan baby back -ribsejä (siis sitä pienempää riviä). "Rötläkkeitä" on paljon vähemmän.
- Älä ainakaan osta HK:n spare ribsejä.
- Pidä lihaa uunissa niin kauan, että luut lähtevät helposti irti.
- Grillaaminen sotkee grillin. Uuni on todellakin jees.

Ja näin kokeilin uudelleen. Nyt voin kyllä sanoa, että onnistuin täydellisesti. Aion tehdä ribsejä uudelleenkin. Tekisi mieli tosin kokeilla kirjan muitakin ohjeita, mutta en tiedä, uskallanko. Kuitenkin eka oli se paras - ainakin minun tuurillani. Niin, ja nyt ostin lihat kuopiolaisesta Lihakaupasta. Ne oli säilötty pakastettuna, mutta eipä tuo makua haitannut. :)

Tässä siis ohje, jota olen hieman muokannut.

TODELLA MAUKKAAT BBQ-RIBSIT
(4:lle)

2 kg baby back -kylkiriviä
2-3 tl valkosipulia raastettuna
5 rkl tomaattipyrettä
4-5 tl Chipotle tabascoa
2 tl juustokuminaa
3 tl paprikajauhetta
kahden appelsiinin mehu
reilu rkl limen mehua
ainakin 8 rkl fariinisokeria
6 rkl rypsiöljyä

1. Tee bbq-kastike: sekoita aineet ja keittele tovi kasaan. Maista. Ihan tarkkaa sokerin määrää en muista, mutta lisäsin sitä alkuperäisestä ohjeesta. Kun kastike on makeaa ja maistuu joltakin, se on valmista. Voit joutua lisäämään esim. sokeria.
2. Aloita poistamalla kylkiriveistä kalvot. Ne lähtevät irti helposti repäisemällä, kun reunasta ensin otat veitsellä kalvoa irti.
3. Leikkaa kylkirivit annospaloiksi luiden keskeltä ja asettele palat syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Ripsauttele melko runsaasti suolaa molemmille puolille.
4. Sivele bbq-kastiketta ribsien molemmille puolille.
5. Paista +160 asteessa ainakin kaksi tuntia. Sivele kastiketta aina välillä lisää ja kääntele ribsejä.
6. Kun otat ribsit uunista, ripottele päälle suolaa.

Onnistuminen!

Molemmilla kerroilla tarjolla oli myös paahdettuja yrttiperunoita, joiden ohjeen löydät täältä. Molemmilla kerroilla perunoita dipattiin shirachajuttuihin, joiden ohjeet kirjoitan tähän. Ribsien kanssa salaatiksi käy coleslaw tai tavallinen vihersalaatti.

SRIRACHAMAJONEESI

2 keltuaista
2 dl rypsiöljyä
1 tl haaleaa vettä
1-2 tl sitruunamehua
ripaus valkopippuria
ripaus suolaa
srirachakastiketta

1. Erottele keltuaiset ja vatkaa niitä ihan pieni tovi.
2. Lisää 1 tl öljyä tippoina koko ajan vatkaten.
3. Lisää 1 tl haaleaa vettä tippoina koko ajan vatkaten.
4. Lisää loput öljystä ohuena nauhana koko ajan vatkaten.
5. Mausta suolalla ja pippurilla.
6. Lisää srirachaa pienissä erissä oman maun mukaan.
7. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.


SRIRACHADIPPI

200 g turkkilaista jogurttia
srirachaa maun mukaan
ripsaus suolaa
ripsaus sokeria

1. Sekoita aineet ja anna maustua jääkaapissa.


Tässäpä siis muutama hyvä ohje kesän ihaniin ruokahetkiin. Jospa sitä jossain vaiheessa tekisi taas hampurilaisia.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Vadelma-lakritsitäytekakku

Olette varmaan huomanneet, että olen perso kaikille lakujutuille. Niinpä ystäväni lapsen synttäreistä innostuneena päätin kokeilla itsekin siellä tarjoiltua kakkua. Ohjetta en suoraan saanut, vaan kolusin taas netin ihmeellisessä maailmassa. Lopullinen ohje on sekoitus aika monta ohjetta...

Kakkupohjan voi tehdä vaikka edellisenä päivänä. Hopeatoffeetäytteen tekeminen oikeastaan on vähän pakkokin aloittaa jo edellisenä päivänä. Muista varata myös kreemiaineet.

Vadelma-lakritsitäytekakku

VADELMA-LAKRITSITÄYTEKAKKU

Kakkupohja 24 cm:n kakkuvuokaan:

Ns. neljän munan kakku:

4 kananmunaa kaadettuna lasiin
saman verran sokeria
saman verran vehnäjauho-perunajauhoseosta (50-75 % vehnäjauhoja)
1,5 tl leivinjauhetta

1. Kaada sokeri kulhoon.
2. Lisää munat ja vatkaa tymäkäksi vaahdoksi.
3. Sekoita leivinjauhe jauhoseokseen ja kääntele jauhoseos nuolijalla muna-sokerivaahdon sekaan hyvin varovasti.
4. Kaada valmis seos korppujauhoilla vuorattuun kakkuvuokaan ja kopsauta kevyesti pari kertaa.
5. Paista +175 asteessa uunin alatasolla noin 35-45 minuuttia. Jos pinta tummuu, lisää folio. Älä tee tätä kuitenkaan heti, jotta kakku ei lässähdä.
6. Kokeile tikulla, onko kakku kypsä. Kun otat kakun uunista, kumoa se melkein heti. Anna jäähtyä.

Lakritsitäyte:
(on hyvä tehdä osittain jo edellisenä päivänä)

125 g Hopeatoffeita
1,5 dl kuohukermaa
1,25 dl vispikermaa
0,25 dl vaniljakreemijauhetta

1. Sulata hopeatoffeet kattilassa kuohukermaan miedolla lämmöllä. Nosta pian jääkaappiin.
2. Seuraavana päivänä vaahdota hopeatoffeekerma.
3. Vaahdota vispikerma.
4. Sekoita kermat keskenään.
5. Lisää kreemijauhe.

Vadelmarahkatäyte:

1,5 dl kuohukermaa
1 prk rahkaa
5 liivatelehteä
n. 200 g kotimaisia vadelmia
sokeria maun mukaan

1. Laita liivatteet kylmään veteen.
2. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siihen rahka.
3. Lisää vadelmat ja sokeri (älä tee liian makeaa).
4. Liota vedestä puristetut liivatteet pieneen tilkkaan kiehuvaa vettä.
5. Anna ihan pienen pieni tovi jäähtyä, minkä jälkeen valuta liivate ohuena nauhana kerma-rahkaseokseen koko ajan sekoittaen.
6. Anna olla tovi jääkaapissa ennen täyttämistä.

Tee kreemi marsipaanikuorrutteen alle. Ohje täältä.

Kakun kokoaminen ja koristelu:

vajaa 2 dl Grandia (vadelma)
500 g marsipaania (mustaa ja vaaleanpunaista)
Haribon lakukiekkoja
kultaisia helmiä ja hileitä

- Leikkaa kakku kolmeen osaan.
- Kostuta pohjaosa huolellisesti. Lisää lakutäyte.
- Nosta keskimmäinen osa lakutäytteen päälle ja kostuta. Lisää vadelmatäyte.
- Nosta kansi päälle ja kostuta vielä kevyesti.
- Laita kreemiä ohuelti kakun päälle ja sivuille.
- Tee marsipaaneista marmoria sekoittamalla vaaleanpunaista ja mustaa.
- Kauli marsipaani isoksi levyksi tomusokerin päällä ja siirrä käsivarsien avulla kakun päälle. Painele kakun pintaan varovasti venyttämällä toisella kädellä.
- Koristele.

Rumasti leikattu, mutta kerrokset näkyvät kuitenkin hyvin.

Jos tykkäät vadelma-lakuyhdistelmästä, niin muista myös aivan ihana jäätelö!