Broileri-pastapaistos

Kun muutin omilleni vuosia sitten, leikkasin muistaakseni Savon Sanomista hyvän reseptin mukaani. Tätä broileri-pastapaistosta on tullutkin tehtyä lukuisia kertoja, mutta nyt oli kyllä useampikin vuosi väliä. Tämä on siis sellaista hyvää, helppoa ja nopeaa kotiruokaa, jota jokainen osaa tehdä. Halutessaan valmiiksi marinoidut broilerisuikaleet voi marinoida itse. Olen vuosien saatossa hieman muokannut ohjetta, ja näin paistoksen teen nykyään:

Tarjoa broileri-pastapaistos raikkaan salaatin kera.

BROILERI-PASTAPAISTOS
(6-8 annosta)

450 g (hunaja)marinoituja broilerisuikaleita
1 paprika pilkottuna
1 dl hienonnettua sipulia
1 dl hienonnettua purjoa
noin 8 dl vettä
2 kpl kanafondia
0,5 dl tomaattisosetta
loraus ketsuppia
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl pippurisekoitusta
2 kpl valkosipulinkynsiä
1 tl yrttisekoitusta
2 tl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
ainakin 150 g juustoraastetta
6 dl Torinon vehnänalkiopastaa

1. Ruskista broilerisuikaleet pannulla ja lisää loppuvaiheessa pilkottu paprika.
2. Kuullota sipuli ja purjo öljyssä melko isossa kattilassa. Lisää vesi ja kanafondit. Kiehauta.
3. Lisää kattilaan ruskistetut broilerisuikaleet ja paprikat. Anna kiehahtaa. Lisää tomaattisose, sitruunamehu, murskatut valkosipulinkynnet ja mausteet. Lorauta vähän ketsuppia.
4. Sekoita suurus jauhoista ja vedestä (2 dl). Lisää suurus kattilaan koko ajan sekoittaen. Hauduta noin 5 minuuttia ja tarkista maku.
5. Mittaa raaka pasta voideltuun (ainakin 2,5 litran) uunivuokaan. Lisää puolet juustoraasteesta. Kaada päälle kuuma kastike ja sekoita hyvin. Ripottele päälle loput juustoraasteesta.
6. Kypsennä uunissa 220 asteessa n. 25 minuuttia. Ota paistos uunista, kun se on vielä löysää. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.


Tämä siitä hyvä ruoka, että se seuraavana päivänä maistuu melkeinpä paremmalta.

Kiina (Shanghai)

Arkistojen kaivaminen jatkuu taas pitkän tauon jälkeen. Olimme veljeni kanssa Shanghaissa vuodenvaihteen 2010-2011. Siskoni ja hänen poikaystävänsä asuivat tuolloin siellä, joten pitihän sitä käydä Shanghaita ihmettelemässä. Asuimme matkan ajan eli reilun viikon verran siskoni ja hänen poikaystävänsä luona 40 neliön kokoisessa asunnossa Qi Pu Lu:n vieressä (metroasema Tiangtong). Olemme kyllä edelleen vakuuttuneita, että asunto oli korkeintaan 25 neliötä. Sää vaihteli aurinkoisesta, reilusta kymmenestä asteesta muutamaan asteeseen. Asunnossa oli vähän sellainen kylmän kostea ilma, samoin myös usein ulkona. Silti Shanghai sopii ihmeteltäväksi myös talvella, sillä turisteja ei ihan niin paljon ole. Esittelen niitä paikkoja, joissa tuli käytyä. Osan jutuista olen joutunut tarkistamaan siskoltani, sillä enhän minä muista kaikkia juttuja enää niin tarkasti. Kiitos siis hänelle!

Tunnettu turistinäkymä

Sitten vähän arkisempaa kaupunkinäkymää...

Täälläkin voi shoppailla! (Joy City)

TEKEMISTÄ, NÄKEMISTÄ JA KOKEMISTA

Tekemistä on vaikka kuinka paljon.

Shoppailla kannattaa esimerkiksi joko Qi Pu Lu:n "feikkimarkkinoilla", jossa tavaraa on paljon. Hieman parempilaatuista feikkitavaraa on kuitenkin Shanghai Science and Technology Museum -asemalla. Ostamistani Converseista ei voinut sanoa, ovatko ne feikit vai eivät. Farkuissa ja muissakin kengissä sekä esim. takeissa oli kyllä ihan sama juttu. Tinkiä kannattaa rutkasti! Kiina on kopioiden luvattu maa, joten laatu on hyvä ja aitoudesta ei voi olla useinkaan varma. Jos haluaa ostella ihan aitoa tavaraa esim. eurooppalaisilta merkeiltä, kannattaa suunnata ns. länkkärikadulle eli East Nanjing Roadille. Siellä on paljon kaikkia tuttuja kauppoja ja paljon ketjuravintoloita, jos niitä kaipaa. Hinnatkin ovat sitten korkeampia. Aitoa tavaraa on myös Niken Outlet-myymälässä metroasema Yangchang Roadin kupeessa. Ja sitä tavaraa on paljon!

Länkkärikadulla...

Shoppailu länkkärikadulla jatkuu...

Jos shoppailu alkaa kyllästyttää, voi vaikka suunnata sirkukseen (metroasema Shanghai Circus World). Itse olimme yhden päivän Happy Valley -huvipuistossa. Sinne pääsee sinisellä metrolinjalla, ja pois jäimme joko Sheshanilla tai Dongjingillä. Asemalta oli bussikuljetus huvipuistoon, jota suosittelen ihan kaikille. Alkuun näyttää, että eihän niitä laitteita kovin paljon ole, mutta onhan niitä. Vuoristoradat ovat ihan hulluja, ja Linnanmäen puuvuoristorata on kyllä totaalisen kesy verrattuna Happy Valleyn vastaavaan. Hurjin vuoristorata oli kuitenkin sellainen, jossa lasku oli lähes pystysuoraan alas. Muitakin hurjia laitteita oli, mutta myös rauhallisempaan menoon oli vempeleitä. Miljöö on myös todella viihtyisä. Joulukuun lopussa ei paljon porukkaa ollut, joten kaikkiin laitteisiin pääsi lähes jonottamatta.

Huvipuiston sisääntulo ja tekolunta...

Tuosta tornista sitä sitten "ammuttiin" alaspäin. Oli ihan hullua!

Hieman suurempi kuin Linnanmäellä

Tuntui, että sisuskalut jäivät tuonne ylös.

Karmiva pudotus

Hieno paikka on myös Shanghain vanha kaupunki ja Yuyuan garden. Siellä ihan unohtuu, että on suuressa kaupungissa. Pieni sisäänpääsymaksu piti puistoon maksaa, mutta oli kyllä näkemisen arvoinen paikka. Vanhassa kaupungissa on perinteiseen tyyliin rakennettuja taloja, joita tulikin kyllä ihasteltua pidempäänkin.

Vanhaa kaupunkia

Vanhan kaupungin rakennukset ovat todella upeita!

Nämä kuvat ovat Yuyuan Gardenista.

Bilettämäänkin kaupungissa pääsee. Uudenvuodenbileet vietimme ensin syöden hyvin, ja sen jälkeen suuntasimmekin pariin baariin. Jälkimmäinen sijaitsi hieman syrjässä ja oli nimeltään Shelter. Se oli vähän sellainen underground-paikka (ja ihan oikeastikin maan alla), mutta hyvin siellä viihdyttiin. Ei kyllä ole mitään muistikuvia, missä se sijaitsi. Taksilla sinne kuitenkin menimme.

Shelterissä oli hieman "hämärää".

Kuten on aikaisemmin käynyt jo ilmi, metrolla kannattaa liikkua paikasta toiseen (myös lentoasemalta keskustaan). Taksillakin pääsee, mutta silloin mukana on syytä olla osoite kirjoitettuna kiinaksi. Itse yritin lausua Qi Pu Lu:ta useaan otteeseen, mutta taksimies ei vaan sitä ymmärtänyt. Muutenkin osoitteet poikkeavat esimerkiksi suomalaisista siten, että osoitteissa mainitaan jotenkin ihmeellisesti se poikkikatu. En edes muista systeemiä, mutta hankalaa tuntui olevan.

RUOKAA!

Ehdimme testata useita ravintoloita.

Ensimmäisenä päivänä kävimme Saizeriyassa. Kyseessä on paikallinen ketjuravintola ja yksi sellainen löytyy ainakin Lujiabang Roadilta (ks. Tripadvisorista). Ravintolassa söimme muistaakseni pihvit, mutta tarjolla olisi ollut myös pizzaa ja pastaa sekä salaatteja. Hinta ei todellakaan päätä huomannut. Oli kyllä halpaa ja hyvää!

Japanilaista ruokaa söimme Ajisen Ramenissa. Tämäkin ravintola on ketju, ja samoja paikkoja löytää nykyään vaikkapa Thaimaastakin. Ruoka oli todella hyvää ja paikka ihan täynnä ihmisiä. Itse sain ehkä hieman liian tulisen annoksen, mutta kyllähän tuo mahaan meni. Ravintola löytyy metroasema Yangchang Roadin ostarilta.

Uudenvuodenaattona meillä oli pöytävaraus myös japanilaiseen Tairyo Teppanyakiin. Meille oli vuokrattu oma kokki, joten saimme tilata mitä vain ja kokki teki ruoat edessämme. Testasimme ihan kaikkea, mitä mieleen juolahti aina ostereista friteerattuihin banaaneihin ja kaikkea siltä väliltä. Ruoka oli hyvää, ja oli myös mukava maistella erilaisia makuja. Samaan rahaan sai siis tilata mitä vain, ja juomat muistaakseni kuuluivat hintaan. Osoite löytyy esim. Tripadvisorista.

Oma kokkimme paistaa banaaneja.

Ja liekittää niitä!

Paras ravintola ehkä yllättäin oli kuitenkin sellainen nimetön uiguuriperheen pitämä nuudelipaikka, jossa nuudelit tehtiin itse pyörittelemällä. Olihan siellä vähän kylmä talvella syödä, kun tila oli sellainen puoliksi ulos avoin, mutta onneksi ruoan kylkeen saatu lämmin keitto lämmitti. Jos vaan ikinä kukaan löytää tuon paikan, niin kannattaa käydä. Se sijaitsee Qi Pu Lu:n lähellä, Tiangtong-aseman sivukujalla. Ja eikun etsimään! On myös sellainen paikka, että usein eivät varmaan länkkärit moiseen eksy. Kyseessä ei ole mikään hieno ravintola, vaan enemmänkin sellainen kotikutoinen ja rento kyhäys. Katuruokaa puoliksi sisätiloissa.

Jossain vaiheessa tilasimme Burger Kingiltä ja Mäkkäriltä kotiin ruokaa. Taisimme kyllä tilata ruokaa jostain muualtakin, sillä useissa paikoissa oli kotiinkuljetus. Ja taaskaan ei maksanut paljon! Söimme reissun aikana siis muuallakin kuin ulkona. Välillä suuhun eksyivät esimerkiksi perinteiset purkkinuudelit. Oli myös jännä huomata, että juuri mistään ei saanut leipää. Siis sellaista, jossa on suolaa eikä sokeria.

YHYY...

Sain elämäni kauheimman vatsapöpön juuri Shanghaissa. Sehän ei toki ole kaupungin vika, eikä oikein kenenkään vika, sillä en tiedä, mistä moinen kimppuuni hyökkäsi. Voihan olla, että uudenvuodenbileissä ei ihan ehtinyt tarkkailla käsihygieniaa tai sitten joku ruoka oli ollut hieman parhaat päivänsä nähnyt. En tiedä, mutta en päässyt paluulennollekaan suunnitellusti, vaan jäin vielä muutamaksi päiväksi Shanghaihin. Sairaalassa taisin olla pari yötä ainakin. Vielä Suomessa kipuilin pari viikkoa, joten sairauslomallehan sitä tuli siirryttyä heti joululoman jälkeen. Jossain vaiheessa sitten olo koheni. Olin kipeänä todennut, että ikinä en lähde enää Kiinaan. Joo, voisin kyllä lähteä ja vaikka heti!

Uusi vuosi lähestyy...

Kokemukseni kaupungista ovat kuitenkin erittäin positiiviset. Ihmisiä on paljon, saasteita on paljon, mutta silti kaupunki on varsin mukava. Ihmisten arki on läsnä, ja näyttääkin siltä, että kaupunki ei koskaan uinu. Tuntuu, että ihmiset ovat aina töissä tai menossa töihin tai takaisin. Kiinalaiset nukkuvat metrossa, vaikka matka kestää vartin. He osaavat käyttää tauot hyödyksi, ja nukkuvia kiinalaisia näin myös huvipuiston ravintolassa. Jos joskus tulee mahdollisuus, niin käykäähän aistimassa kulttuurishokki ihan itse. Ja varaudu siihen, että kiinalaiset saattavat räpsiä sinusta kuvia. Varsinkin, jos olet blondi.

Vadelma-turkinpippurijäätelö (ilman jäätelökonetta)

Kun sitä glukoosisiirappia tuli ostettua, niin piti vielä kokeilla Dansukkerin ohjeella jäätelön tekemistä ilman jäätelökonetta. Oli kyllä sen verran hyvää ja helppoa, että pitääpäs kehitellä uusia makuja joskus, kun ehtii. Vaikkapa sitten kesällä.

Dansukkerin ohje on turkinpippurijäätelölle, mutta keksin laittaa mukaan vadelmia. Tai oikeastaan en ihmeemmin keksinyt, sillä tiesin yhdistelmän jo ennestään ihanaksi. Kotipaikkakunnallani Siilinjärvellä oli aikoinaan Namixi-niminen karkkikauppa, jossa myytiin myös pehmiksiä millä tahansa kaupasta löytyvällä maulla. Silloin suosikiksi nousi ensin tietenkin turkinpippuripehmis, mutta joskus keksin kokeilla sekaan banaania ja myöhemmin vadelmia. Siitäpä sitten kehkeytyi se oma lempparini. Oikeita vattuja ja turkinpippureita! Nyt tekemäni jäätelö pääsi erittäin lähelle tätä kokemusta. Hyvä, sillä Namixia ei enää ole, ja en olekaan moneen vuoteen päässyt maistamaan tuota makuyhdistelmää. Teen varmasti tätä jäätelöä vielä toisenkin kerran.

Vadelma-turkinpippurijäätelö

VADELMA-TURKINPIPPURIJÄÄTELÖ
(ilman jäätelökonetta, 4-6 annosta)

1 dl pakastettuja, kotimaisia vadelmia murskattuna
2,5 dl kuohukermaa
2 munaa
0,5 dl glukoosisiirappia
1 tl vaniljasokeria
reilu 1 dl turkinpippurimurskaa

1. Murskaa pussissa pakastevadelmat. (Tähän riittää, kun vähän käsillä puristelee. Menevät jäisinä helposti murskaksi.) Laita vadelmat takaisin pakastimeen, sillä ne eivät saa sulaa välillä.
2. Vaahdota kerma.
3. Vaahdota munat ja glukoosisiirappi.
4. Yhdistä seokset ja mausta vaniljasokerilla, turkinpippurimurskalla ja murskatuilla vadelmilla. Sekoita tasaiseksi.
5. Laita pakastimeen foliolla suojattuna yön yli. Vatkaa seosta pakastuksen alkuvaiheessa muutaman kerran. (Itse vatkasin seosta aina noin puolen tunnin välein, yhteensä viisi-kuusi kertaa. Sen jälkeen jätin seoksen "rauhaan".)
6. Tarjoile esimerkiksi vadelmien ja päälle ripotellun turkinpippurimurskan kera.

Huom! Älä käytä ulkomaalaisia pakastevadelmia, sillä ne pitää keittää ennen käyttämistä. Keittäminen taas notkistaa vadelmia liikaa ja tästä jäätelöstä tulee hieman erilaista.

Vaahtokarkit

Olen vielä lomalla, joten päätin vielä testata jotain. Tällä kertaa päätin kokeilla vaahtokarkkien tekemistä. Noudatin hyvin pitkälti Dansukkerin ohjetta, mutta sooloilin lisäämällä hieman vaniljasokeria sokerin sekaan. Ohje vaikuttaa vaikealta, mutta mielestäni se ei sitä ollut. Lämpötilojen kanssa tulee toki olla tarkkana.

Ensimmäinen erä vaahtokarkkeja

VAAHTOKARKIT
(n. 100 kpl)

7 liivatelehteä
3 kananmunanvalkuaista
2 rkl tomusokeria
pieni määrä punaista elintarvikeväriä
2 1/4 dl taloussokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl glukoosisiirappia
½ dl vettä
½ dl vettä liivatteiden liuottamiseen
2 dl tomusokeria
1 dl perunajauhoja

1. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
2. Vaahdota valkuaiset ja tomusokeri (2 rkl) kestäväksi vaahdoksi. Lisää vatkaamisen keskivaiheilla elintarvikeväriä pieni loraus.
3. Mittaa kattilaan taloussokeri, glukoosisiirappi ja vesi.
4. Anna kiehua, kunnes seos on 100-asteista. Käytä lämpötilan mittaamiseen digitaalista lämpömittaria.
5. Kuumenna ½ dl vettä ja liota joukkoon vedestä puristetut liivatelehdet.
6. Jatka sokeriliemen kuumentamista. Kun seos on 127-asteista, ota se pois liedeltä ja kaada valkuaisvaahdon joukkoon voimakkaasti vatkaten.
7. Lisää liivateneste vaahtoon ja jatka vatkaamista, kunnes massa on kiinteää ja kiiltävää ja alkaa jäähtyä.
8. Sekoita tomusokeri ja perunajauhot keskenään ja kaada leivinpaperin päälle.
9. Laita vaahtokarkkimassa pursotinpussiin ja pursota leivinpaperille tomusokeri-perunajauhoseoksen päälle paksuja tankoja (tai yksittäisiä vaahtokarkkeja).
10. Anna jäähtyä huoneenlämmössä useampi tunti. Leikkaa tangot paloiksi.
11. Pyörittele palata tomusokeri-perunajauhoseoksessa.

Säilytä vaahtokarkit suljetussa purkissa huoneenlämmössä.

Huomioita:
- Lämpötilan mittaaminen on oikeasti tärkeää. Silmämääräisesti asteita on mahdoton arvioida.
- Sokeriliemi on todella kuumaa. Muovinen kapusta kärsi hieman vaurioita. :)
- Massaa saa todellakin vatkata melko pitkään. Liian löysä massa lässähtää eikä karkeista tule muhkeita.
- Itselleni ei yksi leivinpaperiarkki riittänyt, sillä massaa oli valtavasti. Varaudu siis kahteen.
- Älä leikkaa tankoja liian aikaisin. Huomaat kyllä, milloin veitsi leikkaa tangon sujuvasti eikä jää tahmeaan massaan kiinni. Älä siis taistele turhaan vaan odota. (Leikkasin ensimmäisen erän turhan aikaisin.)
- Tällä ohjeella vaahtokarkit ovat niitä ihan perinteisen makuisia. Jos haluat makua, käytä aromeja tai esim. mansikkatomusokeria perinteisen sijaan.

Lankkupizzat: pizza cacciatora ja pizza bianco (valkoinen pizza)

Tänään on pizzapäivä! Ihastuin joku aika sitten Kotipizzan uusien lankkupizzojen muotokieleen, joten minulle tuli pakonomainen tarve tehdä pizzat samaan muotoon. Tein kaksi pizzaa, joista kumpikin oli erilainen. Toinen pizzoista oli itselleni tutumpi cacciatora ja toinen uudempi tuttavuus eli ns. valkoinen pizza. Täyteyhdistelmät keksin aika pitkälti kaupassa, kun keräilin raaka-aineita koriin. Tähän hätään en osaa sanoa, kumpi pizzoista oli parempi. Suosittelen kokeilemaan molempia!

Pizza bianco ja pizza cacciatora

LANKKUPIZZAT
(2 kpl, riittää yhteensä noin neljälle henkilölle)

Pohja:
1½ dl vettä
1/3 pkt tuorehiivaa
reilu ½ tl suolaa
2 rkl öljyä
3-4 dl durumvehnäjauhoja
ripaus sokeria

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen (1 dl). Lisää loput kädenlämpöisestä vedestä.
2. Lisää suola, öljy, sokeri ja vehnäjauhot.
3. Alusta taikina kunnolla. Taikinan pitää olla kimmoisaa ja irrota hyvin käsistä. Sitkossa sen salaisuus!
4. Kohota kaksinkertaiseksi.
5. Jaa taikina kahteen osaan.
6. Kauli lankkua muistuttaviksi, todella ohuiksi pohjiksi.
7. Tee pizzaan pienet reunat kierittämällä reunaa aavistuksen verran rullalle.
7. Lisää täytteet.

Valkoinen pizza eli pizza bianco

VALKOINEN PIZZA eli PIZZA BIANCO KYLPYANKAN TAPAAN

Ennen paistamista:
noin ½ purkkia Valion crème fraîchea
reilusti emmental-mozzarellajuustoraastetta
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Paistamisen jälkeen:
rucolaa
parmankinkkua
kirsikkatomaatteja puoliksi halkaistuna
parmesaanijuustolastuja
mozzarellaa revittynä
kurpitsansiemeniä

1. Levitä tasaisesti pohjan päälle noin puoli purkkia crème fraîchea. Älä töhri reunoja!
2. Lisää juustoraastesekoitusta runsaasti.
3. Ripottele päälle rouhittua mustapippuria, vähän suolaa ja pirskottele päälle hieman oliiviöljyä.
4. Paista uunin pizzatoiminnolla (kiertoilma + alavastus) keskitasolla +230 asteessa 12 minuuttia.
5. Paistamisen jäkeen levitä pizzan päälle ensin hieman rucolaa. Seuraavaksi lisää parmankinkkua revittyinä suikaleina ja halkaistut kirsikkatomaatit. Lisää sitten parmesaanilastut, revitty mozzarella pieniksi kasoiksi ja kurpitsansiemenet. Lisää vielä vähän rucolaa päälle.

Pizza cacciatora

PIZZA CACCIATORA KYLPYANKAN TAPAAN

Ennen paistamista:
paseerattua tomaattia (noin puoli purkkia)
ripaus sokeria
hieman suolaa (enemmän kuin sokeria)
kuivattua oreganoa
rouhittua mustapippuria
kuivattua basilikaa
reilusti emmental-mozzarellajuustoraastetta
salamia puolikkaina viipaleina
paprikaa suikaleina (eri värisiä)
mustia oliiveja paloiteltuna pienemmiksi

Paiston jälkeen:
rucolaa
mozzarellaa revittynä

1. Tee tomaattikastike erillisessä astiassa. Kaada noin puoli purkkia paseerattua tomaattia astiaan. Lisää varovasti suolaa, sokeria ja mausteita pienissä erissä. Maistele. Kastike on valmista, kun se maistuu hyvältä (eli ei liian makealta mutta ei kitkerältäkään).
2. Levitä kastike pohjan päälle. Älä sotke reunoja!
3. Levitä sitten juustoraastetta runsaasti.
4. Lisää salamiviipaleet, paprikat ja oliivit.
5. Voit lisätä vielä ihan vähän juustoraastetta päälle, mutta tarkoitus ei ole peittää täytteitä.
6. Paista uunin pizzatoiminnolla (kiertoilma + alavastus) keskitasolla +230 asteessa 12 minuuttia.
7. Paiston jälkeen lisää päälle vähän rucolaa ja revittyä mozzarellaa pieniksi kasoiksi.


Huom! Pizzat onnistuvat parhaiten, kun pohja on kaulittu todella ohueksi. Cacciatora onnistuu hyvin, kun juusto levitetään täytteiden alle. Lopputulos muistuttaakin pizzerioiden pizzoja. Pizza bianco on todella hyvää, eikä tomaattikastikkeen "puuttuminen" haittaa!

PS. En saanut kunnollista kuvaa pizzan muodosta. Voin kuitenkin vakuuttaa, että uusi muotoilu oli edukseen näille pizzoille! Muotovakoilua voikin tehdä Kotipizzan sivuilla. :)

Lihapullat napolilaisittain

Katsoin ehkä vuosi-kaksi sitten Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella -jakson, jossa tehtiin herkullisen näköisiä lihapullia ja tomattikastiketta. Edellinen kokemukseni lihapullista ja tomaattikastikkeesta oli vuosia sitten Rossosta, jossa annos oli todella surkea. Ajattelin, että mikä tahansa on parempaa kuin Rosson viritelmä. Halusin antaa siis kyseiselle ruokalajille vielä yhden mahdollisuuden, sillä ohjelman pullat vaikuttivat aivan ihanilta ja yksinkertaisilta.

Olin unohtanut koko jutun, mutta nyt joulun jälkeen alkoi tekemään pastaa mieli ja jääkaapissa oli jauhelihaa. Yhtäkkiä mieleeni välähti Siken ohjelma! Lähdin siis eilen itse makumatkalle Italiaan. Voin kyllä sanoa, että tätä reseptiä kokeiltuani lihapullat siirtyivät ihan uudelle "levelille". Enpä muista, milloin olisin syönyt niin hyvää pastaruokaa! Kokeilkaa siis, jos ette ole kokeilleet. Niin, ja ihan turhaan säikytte rusinoita. Ne kuuluvat tähän ruokaan eivätkä häiritse mitenkään. Kokemukseni jälkeen Italia löytyy kotoa, ei Rossosta.

Lihapullat napolilaisittain

Tein näin:

LIHAPULLAT NAPOLILAISITTAIN

2 siivua pehmeää, valkoista leipää (poista kuori)
tilkka vettä
600 g jauhelihaa
1 nippu lehtipersiljaa pieneksi hakattuna
2 kananmunaa
120 g parmesaania raastettuna (Älä käytä valmista raastetta!)
3-4 valkosipulin kynttä pilkottuna
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
50 g rusinoita
50 g pinjansiemeniä
vehnäjauhoja

Paistamiseen:
reilu loraus avokadoöljyä ja loraus oliiviöljyä (panosta laatuun)

Kastike:
reilu loraus oliiviöljyä (panosta laatuun)
1 sipuli pilkottuna
pari purkillista italialaisia purkkitomaatteja (Mutti)
50 g italialaista tomaattisosetta (Mutti)
suolaa ja mustapippuria

Tarjoiluun:
spagettia

1. Liota leipä pehmeäksi tilkkasessa vettä. Sekoita käsin liha, leipä, persilja, kananmunat, parmesaani, valkosipuli, suola ja pippuri isossa astiassa notkeaksi taikinaksi. Lisää pinjansiemenet ja rusinat. Anna taikinan levähtää sillä aikaa, kun teet kastikkeen.
2. Kuullota sipuli runsaassa oliiviöljyssä toisessa pannussa (pannun oltava melko iso) kullankeltaiseksi. Lisää muutamaan osaan halkaistut tomaatit. Mausta tomaattisoseella, suolalla ja pippurilla. Keitä kastiketta hiljaa poreillen. Kun saat kastikkeet liedelle, aloita pullien pyörittely ja paistaminen.
3. Tee taikinasta lihapullia ja puuteroi ne vehnäjauholla kevyesti. Paista pullat toisessa pannussa runsaassa öljyssä. Jos avokadoöljyä ei ole, rypsiöljyn ja oliiviöljyn yhdistelmäkin käy.
4. Kun kastike on kiehunut ainakin 20 minuuttia, lisää lihapullat joukkoon. Keitä vielä noin 10 minuuttia.
5. Tarjoa al denteksi keitetyn spagetin kanssa.

Alkuperäinen ohje löytyy Livtv:n nettisivuilta ja Sikke Sumarin kirjasta Ruokaa rakkaudella.

Brownie mix ja muita joulujuttuja

Käsitelläänpäs nyt koko joulu aiheena loppuun. Ajattelin esitellä tekemiäni joululahjoja ja muita juttuja hieman tarkemmin.


JOULUKALENTERI. Ostin tänä vuonna kaksi kalenteria. Se on sinänsä uutta, sillä en ollut aikaisemmin ostanut joulukalentereita. Pienenä toki minulla oli joka vuosi suklaakalenteri, mutta muutettuani vuosia sitten omilleni ei tullut kalentereita hommattua. Nyt minulla oli Dumle-suklaakalenteri sekä Halvan salmiakkikalenteri. Enemmän pidin salmiakkikalenterista, sillä Dumlet maistuivat jotenkin vähän pahville. Olisin halunnut Haribon kalenterin, mutta ne olivat joka kaupasta loppu.

Pari kalenteria

HUULIRASVAT. Kaikille tutuille annoin lahjaksi huulirasvat, jotka olin tehnyt itse. Teksti huulirasvoista löytyy täältä. Paketoin huulirasvat pieniin ekokirjekuoriin ja kirjoitin pienen saatekirjeen mukaan.


BROWNIE MIX. Lähdin mukaan villitykseen ja ostin muutamalle ystävälle purkit, joihin pilkoin ja mittasin brownien kuiva-aineet. Lahjan vastaanottajan tarvitsee siis lisätä vain munat ja voi, joten aika nopeasti pääsee herkuttelemaan. Ohje on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, mutta pekaanipähkinöiden lisäksi käytin saksanpähkinöitä. Huom! Kuvassa ei ole vielä purkkien mukaan kirjoitettua ohjetta. Ohje oli kirjotettu ekokartongille ja kiinnitetty purkkiin juuttinarulla.

Brownie mix lahjaksi:
1. Osta noin 1 litran vetoinen, kaunis lasipurkki. (Kuvan purkit ovat Prismasta.)
2. Kasaa purkkiin kerroksittain: 1,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1,5 dl tummaa kaakaota, 2,5 dl sokeria, 1 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä, 1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä, 2 dl rouhittua valkosuklaata.
3. Kirjoita mukaan ohje ja koristele purkki.
Ohje: "Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Sulata 75 grammaa voita ja anna jäähtyä. Vatkaa kaksi kananmunaa ja sekoita vaahtoon voisula ja kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Älä vaivaa, jotta taikinasta ei tule sitkeää. Vuoraa uunivuoka (n. 20 x 30 cm) leivipaperilla ja levitä seos tasaisesti vuokaan. Paista brownieta uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, kunnes pinta on kypsä, mutta sisus vielä kosteaa. Älä paista liikaa, ettei browniesta tule kuivaa. Leikkaa brownie 12 osaan. Tarjoa haaleana tai jäähtyneenä vaniljakastikkeen, -jäätelön tai kermavaahdon kera."



KORI. Virkkasin taas lisää. Tein vastaavan keltaisen korin kuin täällä, mutta tein pienet kahvat lisäksi. Ulkonäkö miellytti paljon ja kuvankin siitä olisin ottanut, mutta taisin olla liian innokas paketoija. En siis viitsinyt enää purkaa pakettia kuvaustilannetta varten. Ohje korin tekoon löytyy esim. täältä. Teen itse hieman eri tavalla, kun lähden tekemään pohjan jälkeen seinämää, mutta jokaisella on varmaan se oma tapansa. Kahvat tein tekemällä ketjusilmukoita ja liittämällä ketjun koriin jättäen muutaman tyhjän silmukkakohdan väliin. Tein vielä yhden kierroksen kahvojen lisäämisen jälkeen ja päättelin työn.


GLÖGI. Paras (alkoholipitoinen) glögi oli mielestäni Lidlin Deluxe Premium -glögi, joka oli tehty cabernet sauvignon -rypäleistä valmistettuun viiniin. Alkoholipitoisuus oli päälle neljä, eli maku on mieto. Niin, ja tämä ei ole mainos. Tykkäsin glögistä ihan ilmaiseksi.


LAHJAPUSSIT. Olen laiska paketoimaan. Olen aina solmussa niiden nauhojen kanssa, joten tänä vuonna keksin laittaa  lahjat ekopusseihin, jotka koristelin tarroilla. Hauskat piparitarrat ovat Sinellistä. Hieman tuo ensimmäinen tarrahässäkkä meni vähän reisille ja tarran pienet osaset ovat vinossa, mutta tuo pussi jäikin itselle muistoksi.

Lahjapussukka

PIKKUVELJEN PARAS -TOFFEESEKOITUS. Jos joskus sinulle joku myy näitä (yleensä koululuokka ja urheiluseura), niin osta! On kyllä ihan paras sekoitus toffeita. Sain näitä maistaa joskus vuosia sitten, ja aina olen ostanut, jos se on ollut mahdollista. Tällä kertaa ostin 6 rasiaa eräältä koululuokalta.

Pikkuveljen paras!

KIRJAT. Ostin jokaiselle perheenjäselle kirjan Prisman verkkokaupasta. Siellä kirjat olivat edulliset ja sain vielä tuplabonukset päälle. Idea oli, että ostin sellaisia kirjoja, jotka itsekin aion lukea. Kirjat olivat: Ville Haapasalo ja Kauko Röyhkä - Et muuten tätäkään usko..., Camilla Läckberg - Jääprinsessa, Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys ja Jaana Laamanen - Unohdetut sotilaat. Itselleni ostin lisäksi Jo Nesbøn Isänsä pojan, Marko Hautalan Kuokkamummon, Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa -kirjan ja Ilkka Remeksen Hornan. Arvostelut saatan kirjoittaa, kun olen lukenut kirjat läpi.

Ilkka Remeksen Horna

Sellainen hössötysjoulu tänä vuonna. Voi olla, että en ensi vuonna jaksa. :)