Emilia Kareninan lastenmalliston tyynyt

Vanhan tuttuni asunto-, talo- ja sisustusprojekteja olen seurannut ilolla jo pitkän ajan. (Ps. Seuraa sinäkin ja kurkkaa Valontalo-blogi!) Olin todella innostunut, kun huomasin Emilian laajentaneen osaamistaan sisustustuotteisiin. Erityisesti ihastuin pian lanseerattavan lastenmalliston tyynyihin. Eihän minulla lapsia ole, mutta onneksi lähipiirissä on ihania pieniä lapsosia... Näinpä siis päädyin tilaamaan Emilialta kolme tyynyä, joista harmaan kyllä pidän ihan itselläni.

Haluan ehdottomasti tukea suomalaista käsityötä ja arvostan suuresti sitä, että markkinoilla on ihan oikeasti suomalaisia tuotteita. Hienoa, että joku tekee tuotteet itse. Pian lanseerattavaan mallistoon kuuluu tyynyjen lisäksi paljon muutakin ihanaa (myös aikuisille). Kannattaakin siis käydä katsomassa tuotteita Emilia Kareninan sivuilla. Jos tarvitset sisustussuunnittelua, niin sitäkin on tarjolla. Monipuolista toimintaa siis!

Kyllähän tämä nyt mainostamisen puolelle menee, mutta en vaan voi sille mitään, että haluan hehkuttaa näitä tuotteita. Ovat aivan todella hienot nämä tyynytkin, niin minkäs sille voi.

Tyynyjen värivaihtoehtoina olivat roosa, minttu, harmaa ja valkoinen. Lapselle tilasin roosan ja mintun väriset tyynyt, koska vauvan omassa sängyssä on ihan samoja värejä. Itselleni tilasin neutraalin harmaan. Alun perinkin ihastuin tyynyjen muotoiluun sekä ommeltuihin silmiin. Tyynyt ovat vain ihan todella söpöt. Mielelläni maksan siitä, että joku keksii ja tekee. Ja luottaa omiin kykyihinsä.

Jos minulla olisi lapsia, tilaisin myös Emilian suunnitteleman talosängyn. On se vaan sen verran hieno.

Noh, jos nyt vähän vähemmän tähän loppuun hehkutan. Käykää itse katsomassa Emilian touhuja.

Ja nyt sitten ihastelkaa niitä tyynyjä. Niitä saa tilaamalla tai ostamalla ensi viikonloppuna Kuopio Designmarket -tapahtumasta, jossa on lukuisa määrä kotimaisten suunnittelijoiden ja tekijöiden tuotteita myynnissä. Ja kukapas muu on ollut tapahtumaa puuhamassa kuin Emilia. :) Harmi, etten itse tapahtumaan pääse.

Tyynyt etupuolelta

...ja takaa!

Tiedän. Ne ovat ihanat.

Pientä naposteltavaa: mikrosipsit ja lakritsimantelit

LAKRITSIMANTELIT JA MIKROSIPSIT

Olisi taas useampikin juttu naputtelematta, mutta päätin lähteä purkamaan tätä tekstien vyyhtiä kaikkein lyhyimmällä postauksella.

Reilu viikko sitten vietin synttäreitäni ja päätin viedä töihin gluteenittomia herkkuja. Olin jo aikaisemmin tehnyt minttuisen kinuskikakun, joten sellaisen tein nytkin. Lisäksi halusin pieniä naposteltavia juttuja, ja netin ihmeellisestä maailmasta löysinkin pari kiinnostavaa reseptiä. Ensin löysin lakritsimantelit (alun perin HS:n ohje) ja sitten ns. mikrosipsit (alkup. täältä). En uskonut, että mikrossa voi tehdä sipsejä, joten ihan pakko oli kokeilla. Ja voin kertoa, että kyllä voi tehdä ja hyviä sipsejä tulevi. Lakritsimantelitkin olivat superhyvä herkku.

LAKRITSIMANTELIT

1,5 tl vettä
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
reilu 1,5 tl lakritsijauhetta
100 g kuorellisia manteleita

päälle:
1-1,5 tl lakritsijauhetta

1. Sekoita vesi, suola, sokeri ja lakritsijauhe hyvin keskenään.
2. Lisää mantelit ja sekoita hyvin.
3. Asettele mantelit pellille leivinpaperin päälle niin, että ne eivät ole päällelkäin. Paista +200 asteessa 7 minuuttia.
4. Nosta pelti pois uunista ja odota ihan pieni tovi. Irrottele mantelit irti leivinpaperista, ripottele päälle loppu lakritsijauhetta ja sekoittele.
5. Kaada tarjoiluastiaan. Kaada joukkoon leivinpaperin päälle jäänyt "sälä".

Huomioita:
- Nämä jakavat vähän mielipiteitä. Ei siis ehkä kannata olla ainoa tarjottava.
- Nämä ovat superhelppoja tehdä. Ensi jouluna jokainen kaveri saa lahjaksi pussillisen näitä.

MIKROSIPSIT

Rosamunda-perunoita
hienoa merisuolaa
rypsiöljyä
(halutessasi yrttejä, mausteita...)

1. Viipaloi kuorellinen ja pesty peruna ohuiksi lastuiksi. (Raastiraudan se viiltosivu on ihan jees.)
2. Kuivaa viipaleet leivinpaperilla.
3. Leikkaa leivinpaperista mikroosi sopiva pala.
4. Kaada rypsiöljyä kippoon ja kasta siinä sormesi. Hiero rypsiöljy perunalastuihin.
5. Asettele perunalastut leivinpaperin päälle niin, etteivät ne ole päällekkäin. Ripottele tässä vaiheessa suolaa (ja mausteita).
6. Kuumenna mikrossa täydellä teholla 2,5 minuutista 3,5 minuuttiin. (Seuraa paistumista ja säädä aika sen mukaan.)
7. Siirrä puhtaan leivinpaperin päälle jäähtymään.
8. Nauti!

Huomioita:
- Sipsien tekeminen on melko hidasta, mutta lopputulos palkitsee.
- Itse käytin sitä samaa leivinpaperia todella monta kertaa. Pyyhin vain välillä rasvat ja suolat pois.
- Käytin mikroa monta kertaa peräkkäin. Oma mikroni ainakin kesti hyvin moisen tehokäytön.
- Jokaista "paistoa" pitää vahtia, sillä aika vaihtelee. Keskimmäiset tuppaavat tummumaan liikaa.
- Ensi kerralla kokeilen maustamista.

Lanzarote (Puerto del Carmen)

Enpä olisi arvannut vuosi sitten Teneriffan-juttua kirjoittaessani, että oikeasti päädyn seuraavaksi Lanzarotelle. Päädyimme kuitenkin taas Kanariansaarille, sillä seurueessamme oli 6 kk:n ikäinen pieni matkustaja. Emme siis vielä ainakaan uskaltaneet lähteä esimerkiksi Thaimaahan. Ja Teneriffalla tuli käytyä jo, joten oli aika etsiä uusi saari.

Saarihan ei varsinaisesti minulle ollut uusi. Olin käynyt kummitätini kanssa ensimmäisellä ulkomaanmatkallani vuonna 1990 juurikin Lanzarotella. Silloin olimme Costa Teguisesssa, mutta en muista reissusta yksittäisiä muistoja enempää.

Nyt keskitytään kuitenkin nyt tämän vuoden kokemuksiin Lanzarotesta. Tuttuun tapaan käsittelen paikkaa aiheittain ja muistutan, että en tee tässä mitään virallista matkaopasta. Kertoilen asioista niin kuin itse ne koin. Olin Lanzarotella viikon 9.

Karu Lanzarote viehättää.

PERUSTIETOA

Kaivelin tietenkin jo etukäteen esiin ne perusasiat. Tässäpä ne Wikipediasta hienosti kopioituna.

"Lanzarote on Espanjalle kuuluva saari Atlantin valtamerellä. Se on yksi Kanariansaarista. Saari sijaitsee noin 140 kilometrin päässä Pohjois-Afrikan rannikosta. Lanzarotelta on 15 kilometrin matka Fuerteventuralle ja kahden kilometrin matka Graciosalle. Ensimmäinen saarella annettu nimi oli Insula de Lanzarotus Marocelus, jonka sille antoi Angelino Dulcert.


Lanzaroten pinta-ala on 807 neliökilometriä ja sen väkiluku oli 139 506 vuonna 2008. Saarella on pituutta noin 60 km ja leveyttä noin 20 km. Saarella on 213 kilometriä rantaviivaa. Saarella sijaitsee Arrecifen lentoasema.

Lanzaroten on arveltu olevan ensimmäinen Kanariansaarista, joka koskaan asutettiin. Se nousi vedenpinnan yläpuolelle noin 19 miljoonaa vuotta sitten. Saari on maisemiltaan hyvin karu ja kasvillisuutta on vähän. Lanzarote poikkeaa muista Kanariansaarista sen pelkistetyn värimaailman vuoksi. Lähes kaikki saaren rakennukset ovat matalia ja valkoiseksi kalkittuja. Saaren yleisilmeeseen ja tulivuoritoimintaan läheisesti liittyvien nähtävyyksien syntyyn on vaikuttanut saarella asunut taiteilija Cesar Manrique yhdessä saaren hallinnon kanssa. Lanzarotella sijaitsee Kanariansaarten toiseksi suosituin luonnonnähtävyys, Timanfayan kansallispuisto, joka on perustettu 1974."

LENNOT JA MAJOITUS

Tällä kertaa päädyimme ihan perinteiseen pakettimatkaan. Matkanjärjestäjäksi valikoitui Aurinkomatkat, sillä heillä oli tarjolla meille sopiva majoitus sopivaan hintaan. Mikä lie lipsahdus hinnassa lienee käynyt, sillä sama majoitus maksoi viikkoa aikaisemmin ja viikkoa myöhemmin 200 euroa enemmän per henkilö! No, meitähän tämä tietenkin miellytti. Varasimme matkan jo heinäkuussa, sillä hiihtolomareissut tuppaavat menemään aika nopsaan. Varasimme yhden kaksion ja yhden huoneiston, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Näin jokaiselle oli tarpeeksi tilaa. Ja Aurinkomatkat eivät veloittaneet yhdestä tyhjästä vuoteesta. Sekin oli todella jees.

Lennot lensimme tietenkin Finnairilla. Kaikki meni todella hyvin, sillä koneessa oli superhyvät penkit ja hyvin tilaa. Matkustamohekilökunta sen sijaan oli vähän niin ja näin. Tuntui, että he tekivät pakolliset hommansa ja painelivat sen jälkeen verhon taakse tekemään omia juttujaan. Palvelu oli myös todella hidasta. Harmi. Tähän on kai kaikessa säästämisessä tultu. Ruoka koneessa oli hyvää, mutta se piti nykymaailman tyylin mukaisesti maksaa erikseen ja tilata etukäteen.

LENTOKENTÄLTÄ KOHTEESEEN

Meidän matkamme hintaan kuului "ilmainen" lentokenttäkuljetus kohteeseen. Vaikka näin ei olisi, kulkeminen kohteeseen olisi helppoa. Kentältä on Puerto del Carmeniin noin 8 minuutin matka. Ei siis kovasti köyhtyisi, vaikka taksilla suhaisi tuon välin. Bussillakin kaupunkiin pääsisi.

HOTELLI

Majoituspaikaksi valikoitui huoneistohotelli Hyde Park Lane. Kyseinen hotellikompleksi on aika iso, mutta sitä ei kuitenkaan sellaiseksi tajua. Samalla nimellä myydään bungaloweja ja oman uima-altaan sisältäviä asuntoja. Me päädyimme halvempaan vaihtoehtoon eli emme omaa uima-allasta halunneet. Vaikka tosiaan alue on iso, siellä on rauhallista. Kaikki huoneistot ovat yhdessä tasossa, joten yksityisyyttä piisaa. Ihmisiä varmasti on paljon, mutta se ei tunnu siltä.

Huoneistoihin oli helppo kulkea.

Hotellin allasalue oli ihan viihtyistä. Altaiden piti olla lämmitettyjä, mutta tuskin sitä olivat. Kerran kävin uimassa ja oli ihan pirun kylmää vettä. Pahempi kuin uimahallin kylmäallas konsanaan! Allasbaarissa tuli syötyä pari kertaa lounasta. Ei kyllä kummoista ollut tarjolla, ja on harmi, ettei hotelli panosta ruokapuoleen. Pitää aina lähteä muualle syömään, jos ei halua tonnikalasalaattia (tomaattia + tonnikalaa) tai rasvaisia toasteja ja burgereita tai pakastepizzaa.

Hotellin allasalue

Olimme maksaneet aamiaisesta, sillä se ei tuonut kovin paljon lisähintaa. Se kyllä kannatti, vaikkei aamiainenkaan ollut mikään huippu. Tarjolla oli kuitenkin perussetit ja niitä vähän jopa vaihdeltiin. Silti jäi vähän sellainen rasvainen ja einesmäinen fiilis. Olisin kyllästynyt, jos olisin joutunut jatkamaan tuon aamiaisen syömistä vielä viikon.

Kerran emme jaksaneet lähteä illallispaikkaa etsimään ja söimme hotellilla. Buffet taisi maksaa 12 euroa ja sisälsi ihan ok setin perusruokia. Silti tuo 12 euroa tuntui melko kovalta hinnalta. Nooh, kyseessä oli vain yhden illan hätäratkaisu. Ja tilaamani sangria oli maukasta.

Joku voisi sanoa, että hotelli sijaitsee syrjässä. Se tietyllä tavalla pitää paikkansa. Puerto del Carmenin vanhaan keskustaan on varmaan se 4 kilometriä matkaa. Ensimmäiset ravintolat ja palvelut ovat kuitenkin alle kilometrin päässä, joten ei hotellivalinta huono ollut. Sitä paitsi hotelli on lähellä hienoa ja suurta rantaa. Hotellilta on rantakadulle tosiaan se alle kilometriä. Rantakatu jatkuu aina sinne Puerto del Carmenin satamaan saakka ja sitä pitkin onkin kiva kävellä. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja korkeuseroja on vähän. Siksi kohde sopii myös liikuntarajoitteisille.

Hotellia markkinoitiin edullista majoitusta etsiville. Se piti paikkaansa, sillä olihan se hieman jo kulahtanut. Ei kuitenkaan niin paljon, että se olisi haitannut. Perusasiat olivat siis ihan kunnossa.

KAUPUNKINÄKYMÄÄ

Kovin vähän tuli kuvattua. Tämä johtui siitä, että puhelin oli aina muualla kuin mukana. Puerto del Carmenissa on oikeastaan kaksi kivaa asiaa: rantakatu ja satama. Sen lisäksi Arrecifeen päin mennessä on pieni keskittymä myöskin rantakadulla. Rantakadulla on perusasiota: putiikkeja turistikrääsöineen sekä erilaisia ravintoloita lähes identtisine ruokalistoineen. Perinteinen turistipaikka siis. Meininki oli rauhallinen ja kohteessa oli paljon iäkästä porukkaa. Se ei meitä kyllä haitannut yhtään. Ehkä kaikkia Kanarian kohteita vaivaa vähän samanlainen päivittämisen tarve. Tuntuu, että parhaat vuodet ovat olleet joskus, mutta eivät ainakaan nyt. Autioita liiketiloja ei Teneriffan Puerto de la Cruzin tapaan kuitenkaan ollut. Ihmisiä ja elämää siis oli! Ihmettelimme oikeastaan isäni kanssa, mikseivät suomalaiset käy Lanzarotella niin paljon kuin vaikkapa Gran Canarialla. Paikka oli sen verran jees, etten näe mitään syytä moiseen ilmiöön.

SÄÄ

Säähän se on aina, mikä kiinnostaa. Olinkin jo seurannut Lanzaroten säätä koko talven. Olin koko ajan mielissäni, sillä sää oli koko ajan todella hyvä. Tai oli. Viikko ennen reissuamme sää muuttui todella huonoksi (sateita, hullua tuulta, kylmää). Niinpä sitten pelkäsin, että meidänkin reissumme oli pilalla. Ja pari ensimmäistä päivää siltä tuntuikin, koska oli kylmä. Saarella tuulee koko ajan paljon, joten jos aurinko oli pilvessä ja vettä satoi, oli jäätävän kylmä. Tuulesta on hyötyä, kun on kuuma, sillä mukavasti se tuuli viilentää oloa.

Parin ensimmäisen huonon päivän jälkeen kelit olivatkin sitten mahtavat. Niin mahtavat, että onnistuin polttamaan selkäni rantakatua talsiessa. Eihän säätä voi koskaan ennustaa. Silti vaikuttaa siltä, että tuo huono ajanjakso oli kuitenkin vain reilu viikko vuodesta. Aika vähän siis Kanarialla palellaan. Kyllähän se olisi harmittanut, jos viikkoa aikaisemmin saarella olisin lomaillut. Nyt sai kuitenkin nähdä kaikenlaiset sääilmiöt, mutta pääosin oli todella hyvät kelit.

Hyvä keli!

TEKEMISTÄ JA KOHTEITA

Eteläinen Lanzarote

Ilmoittauduimme tälle retkelle Aurinkomatkojen kautta. Ensin ajoimme bussilla Playa blancaan, josta haimme lisää kyytiläisiä. Sitten ajoimmekin mm. Yaizan kylää ihastellen ensiksi kameliratsastuspisteelle. Itse ratsastus oli jees ja kesti noin 20 minuuttia. Sen jäkeen suuntasimme Timanfayan kansallispuistoon. Omalla autolla pääsee hienon maisemaravintolan nurkille, mutta varsinainen kierros kansallispuistossa pitää hoitaa linja-autolla. Aurinkomatkojen bussilla oli oikeus kiertää reitti, mutta varsinainen opastus tuli nauhalta. Aivan järisyttävän hienot ja pelottavat maisemat kyllä olivat! Kuvia ei juuri ole, sillä bussista oli vähän hankala kuvata. Kansallispuiston jälkeen kohteena oli El Golfo eli ns. vihreä laguuni. Nyt siellä oli pieni remppa kesken, joten ihan parhaimmillaan kohde ei ollut. Kiinnostava paikka oli kuitenkin. Viimeisenä kävimme Los Hervideroksella eli tyrskykallioilla. Hieno paikka kyllä on tämäkin. Suosittelen kyllä retkeä lämpimästi! Näkee muutakin kuin sitä turistielämän rytkettä.

Ei kannata heittää vettä maan sisään...

Maan sisältä tuleva kuumuus paistaa potutkin.

Kameliparkki

Tyrskyjä!

El Golfo oli rempassa...

Pohjoinen Lanzarote

Tälle retkelle en tällä kertaa osallistunut. Jos olisi ollut aikaa enemmän, olisin kyllä käynyt pohjoisessakin. Koska laavatunneleissa kävin silloin 1990 juurikin Lanzarotella ja Turkissa pari vuotta sitten, valitsin retkeilykohteeksi eteläisen Lanzan. Jos aikaa on, käykää nyt ihmeessä siellä pohjoisessakin.

Rannat

Arskaa voi ottaa hotellien altailla tai hienoilla rannoilla. Saaren paras ranta on Playa Blancassa (Papagayo), mutta hienoja paikkoja löytyy myös Puerto del Carmenista. Suurin ja hienoin sekä myös hyvin rauhallinen ranta on Playa Pocillo (meidän lähirantamme). Jos kaipaa enemmän palveluja, voi suunnata vähän pienemmälle rannalle keskustaan.

Lähiranta on melkoisen suuri.

Surffaus

Eräs seurueemme jäsen kävi surffaamassa. Carmenissa ei pääse surffaamaan, vaan on matkustettava saaren toiselle puolelle. Reissuja myyvät niin hotellit, eri firmat kuin kotimaiset matkanjärjestäjätkin. Kohteessa voi olla yötä, mutta yhden päivän reissukin on mahdollinen. Parhaat aallot ovat aamuisin, joten reissu kannattaa sopia etukäteen...ellei sinne hurauta itse autolla. Seuruueemme miekkonen kehui kyllä surffauskokemustaan hyväksi, joten sitäkin voi suositella.

Shoppailu

Rantakadulla myydään lähinnä turistikrääsää, mutta onpa siellä esimerkiksi Adidaksen liikekin. Eräs ostoskeskus löytyy melko läheltä satamaa ja on nimeltään Biosfera. Siellä oli lähinnä espanjalaisia vaateliikkeitä rivi rivissä (eli mangot, bull&bearit ja blancot). Siellä sijaitsee myös Mäkkäri, jos Bic Maciä tulee ikävä.

Ostoskeskus illalla

Rantakatua tuli enimmäkseen käveltyä Los Pocilloksesta satamaan päin. Niinpä matkan varrelle sattui paljon kaikkea katseltavaa. Suosittelekin pientä kävelyä Av. de las Playasta pitkin aina satamaan saakka. Pikkukatuja ja sitten sen Calle Juan Carlos I, jossa kauppakeskuskin sijaitsee.

Ruokakauppaketjuja ovat Spar ja Hiperdino. Ruoka ja käyttötavarat ovat melko edullisia näissä liikkeissä.

Markkinat

Joka sunnuntai on Teguisen kylässä markkinat. (Huom! Teguise on eri asia kuin Costa Teguise.) Sinne pääsee autolla tai paikallisbussilla. Me kuljimme sinne paikallisbussilla San Antonio -pysäkiltä. Kyyti maksoi muutaman euron.

Markkinat olivat todella laajat, mutta mielestäni tarjonta ei oikein vastannut odotuksiani. Afrikkalaisia "melkein aitojen laukkujen" myyjiä oli ihan liikaa. Missä paikalliset tuotteet? Olihan siellä, joo, jotain paikallista, mutta kokonaiskuva jäi vaisuksi. Meille vielä sattui todella huono sää, joten lopputulema oli huono. Kannattaa kuitenkin käydä katsomassa ja toteamassa itse, mitä markkinoista on mieltä. Hauskaa oli, että joitakin ysärituotteita myytiin siellä edelleen - siis samoja kuin silloin 1990, kun edelliskerran markkinoilla kävin.

Markkinoilla parasta antia olivat churrot. En tiedä varmaan mitään parempaa kuin tuoreet churrot sokerin kera.

Markkinahumua

Kylmä oli ja välillä sadekin yllätti.

Churrot!

Muut kaupungit

Jos on aikaa, voi käydä katsastamassa esim. pääkaupungin, Arrecifen. Meidänkin oli tosiaan tarkoitus siellä käydä, mutta ei vaan riittänyt tällä kertaa aika. Muita paikkoja ovat esim. turistikohteet Playa Blanca ja Costa Teguise (jossa siis olin 90-luvulla). Pieniä kyliä on vähän siellä täällä.

Pyöräily

Vuokrapyörä paras pyörä. Puerto del Carmenin sataman liepeiltä kulkee pyörätie rantaa pitkin aina Arrecifeen saakka! Tie oli hyväkuntoinen, joten kylläpä sitä kelpaa retkeillä. On muutaman sadan metrin kohta, jolla ei ole varsinaista pyörätietä, mutta muutenpa on. Loistava baana! Lähin pyörävuokraamo meillä oli rantakadun ja Calle Yugoslavian kulmauksessa.

Kunnon baana!

Vesipuistot

Lapsille on kaksi vesipuistoa. Toinen on Costa Teguisessa (ilmeisesti talvet kiinni) ja toinen Playa Blancassa. Pieniä ovat molemmat, mutta ainakin ensimmäinen oli ihan jees 90-luvulla. Netti tiesi kertoa, että paikka on nykyään hieman kulahtanut, mutta uskoisin lasten viihtyvän.

LIIKKUMINEN

Taksi

Kallein liikkumamuoto on taksi, mutta sekään ei maksa juuri mitään. "Keskustaan" ajaminen maksoi ehkä sen kolme euroa. Pidemmistä reissuista kannattaa sopia eteenpäin. Lanzarotella ei taida pahemmin koijareita olla, ja mittarit ovat päällä kyllä aina.

Bussi

Bussilla liikkuminen on edullista ja helppoa. Pysäkit on nimetty hotellien mukaan ja matka maksetaan kuskille. Kovin ovat tarkkoja, ettei ylimääräisiä matkustajia tule kyytiin. Välillä busseissa näkyi tarkastajiakin, sillä ylilasti on tosi nou nou. Meidän lähin pysäkkimme oli San Antonio. Siitä pääsi kyllä joka suuntaan saarta.

Pyöräily

Hieno baana kulkee rantaa pitkin, joten pyörän vuokraaminen kannattaa. Muutenkin tiet ovat hyvässä kunnossa, joten pyöräilyä harrastavienkin kannattaa tulla Lanzarotelle. Kilpapyöräilijöitä tuli vastaan todella usein.

Kävely

Ei maksa mitään ja on paras väline. Jos vaan jalat kantaa, niin suosittelen kävelyä.

RUOKAA

Kuten useissa turistikohteissa, Lanzarotellakin lähes jokainen ravintola tarjoaa samanlaisia eväitä: pizzaa, pastaa, pihvejä ja salaatteja. Poikkeuksena oli, että kohteessa oli todella paljon intialaisia ravintoloita. Se oli mielestäni kiintoisaa, ja kävinkin testaamassa yhtä. Kanarian ryppyperunoita saa lähes joka paikasta, vaikka usein ruoissa on vakiona lisukevaihtoehtona ranskalaiset. Tylsää.

Kaikki syömämme ruoka oli hyvää ja varsin edullista. On vain päivän ruokahaluista kiinni, mitä kallistuu suuhunsa laittamaan. Testasin itse pihvit, pastat, pizzat, intialaiset ruoat ja tapakset. Lisäksi tuli herkuteltua jäätelöllä ja churroilla. Mitään kovin spesiaalia ei tullut vastaan, mutta lähes aina jäi hyvä mieli ruokailusta. Ehkäpä se lomalla onkin parasta: syödä vaan niin, että maha halkeaa.

Aamulla söimme aina aamupalan ja päivällä jotain pientä (tai välillä suurta). Usein päivällä haukkasimme jotain hotellilla, sillä ei jaksanut tai ehtinyt lähteä kovin kauaksi.  Usein olimme kävelemässä tai retkeilemässä, joten päivällä söimme sitten liikkuessamme jossain. Illalla pyrimme aina sitten löytämään joka kerta eri paikan. Siksi en millään muista kaikkia paikkia nimeltä. Ja kuten sanottu, on oikeastaan ihan sama minne menee. Aina on ihan hyvää ruokaa.

Kokeile ainakin näitä:

- Kanarian ryppyperunat, papas arrugadas, parilla erilaisella mojo-kastikkeella

- Alkupaloista valkosipulileipä juuston kera (tilasimme aina)

- Churrot

- Tapaksista erityisesti padronin paprikat, pimientos de padres, joista joka kymmenes on tulinen. Kokeile muutenkin erilaisia tapaksia.

- Paikallinen kala

- Gazpacho (eli kylmä tomaattikeitto)

- Intialainen ruoka

- Sangria (turismoklassikko)

- Pihvi (on halvempi kuin meillä täällä Suomessa)

Älä kokeile:

- Salaatti, jos et tiedä, mitä se sisältää. Lähes aina nimittäin salaatti oli yhtä kuin 60 prosenttia raakaa sipulia.

- Kana, jos siihen ei tule kylkeen jotain kastiketta tms.

Muutamia ravintoloita:

Arepera La Avenida

- Lähiravintola ja siksi kävimme muutamankin kerran. Testasimme kalaa, pihvejä ja tapaksia sekä kanaa. Kaikki maistamamme ruoat olivat ihan hyviä. Paikan etuna se, että se oli ensimmäinen ravintola, kun hotellilta lähti kaupunkiin päin. Sijaitsee siis Calle Yugoslavian ja rantakadun risteyksessä.

Padronin paprikat

El Ancla

- Satamassa. Ihan hyvin tuossa voisi olla jokin muukin nimi. Satuimme vaan juuri tähän paikkaan. Varmaan saisi hyvää ruokaa siis muualtakin. Satamassa kannattaa käydä ehdottomasti jo maisemienkin vuoksi. Ravintoloita siellä on paljon ja yksi niistä tämä El Ancla. Söimme kalaa ja pizzaa. Molemmat olivat erinomaisia, jopa parhaita tällä reissulla.

Kuvaa satamasta. Tämän kuvan vasemmalla puolella on Anclakin.

Sol y Mar

- Tämä sijaitsee Calle Yugoslavian ja rantakadun risteyksestä alle kilometrin päässä Arrecifeen päin. Kun jatkaa rantakatua pitkin, kohtaa Spar-kaupan. Ravintola on siinä ihan vieressä. Ravintola ei prameile millään, mutta ruoka on hyvää. Söimme kalaa, kanaa, lasagnea (!) ja espanjalaista munakasta. Kaikki ruoat olivat erittäin hyviä, mutta ainakin lasagne oli superhyvää. Parempaa kuin itse tekemäni. Sitä sai tosin odotella pitkään, mutta odotus kannatti. Täällä lista oli lyhyt, mutta ruoat hyviä. Myös paikalliset ruokailivat täällä.

Da Vinci

- Täällä näytti olevan aina porukkaa, joten menimme sinne. Tarjoilija kämmäsi vähän koko ajan, mutta silti jäi hyvä mieli. Isäni tilasi pihvin, joka oli pettymys. Äitini kanssa taas tilasimme pastaa, ja ne annokset olivat ihan järkyttävän huiput. Ravintola sijaitsee rantakadulla.

Terraza

- Paella ja salaatti eivät olleet erikoiset, mutta pihvit olivatkin sitten parhaimmistoa. Homejuustokastike oli maistuvaa ja sitä oli paljon. Myös ryppyperunat ja mojot olivat täällä todella hyvät. Tämäkin pulju sijaitsee rantakadulla.

Himalaya

- Yksi niistä monista intialaisista ravintoloista. Valitsin siksi, koska listalla oli oikeasti vain intialaista ruokaa eikä mitään pihvejä. Kokemus oli hyvä ja ruoka ja henkilökunta oikeasti intialaista. Lämpimästi suosittelen! Tämäkin ravintola sijaitsee rantakadulla.

Intialaista evästä... Tarpeeksi yhdelle henkilölle.

Montana de Fuego

- Täällä ei syöty kuin sämpylät. Näkymät huikeat, sillä ravintola sijaitsee Timanfayan kansallispuistossa. Lihat kypsennetään laavagrillissä, sillä lämmintä maan sisässä piisaa.

PLUSSAT JA MIINUKSET

+ rento paikka
+ siisteys
+ erikoinen kuumaisema
+ parhaimmillaan lämmin
+ vähän korkeuseroja rantakohteissa
+ isot rannat, joilla vähän porukkaa
+ ei bilemeininkiä
+ hyvä ruoka
+ kansallispuisto
+ sopii kaikille
+ tuuli viilentää (jos kuuma)
+ hintataso
+ vähän kulkukoiria ja -kissoja

- sellainen fiilis, että paras aika oli joskus ysärillä
- jos aurinko ei paista, on tuulen takia hullun kylmä
- jos sataa ja on huonot kelit, tekemistä on vähän
- ei nuorisopaikka (jos siis tällaista etsii)
- hotellimme ruokatarjonta
- ei kovin paljon shoppailtavaa
- markkinoiden tarjonta

Summa summarum:

Ihmettelen edelleen, miksi suomalaiset eivät käy Lanzarotella niin paljon kuin vaikka Teneriffalla. Matkat Lanzalle ovat halvempia eivätkä kohteet Kanarialla eroa paljon toisistaan. Suosittelenkin Lanzarotea jo ihan siitäkin syystä. Saarella kyllä tuulee, mutta se ei ole haitaksi kuin silloin, kun sää on muutekin kehno. Meidän reissuumme sattui pari huonoa päivää, mutta muuten olikin sitten todella lämmin. Lanzarotella on rauhallista ja siistiä, muttei tylsää. Jos ihan turistikohteista puhutaan, niin Lanzarote ei ole mitenkään huonompi kuin muut. Voisin hyvin kuvitella vielä siellä käyväni, mutta välissä on muiden kohteiden vuoro. Kovasti haaveilen taas Thaimaasta reppureissumeiningillä.

Blinit mätimoussen ja savulohi-punajuuritäytteen kera

Blinit tuli tehtyä varmaan jo kuukausi sitten, mutta en vain ole ehtinyt kirjoittamaan mitään niistä. Nyt päätin kuitenkin uhrata muutaman minuutin tälle tekstille, sillä pitäähän ihanien blinien päästä tänne asti.

Kaikkihan lähti siitä, että kaupassa blinipannut olivat tarjouksessa. Kunnon valurautaa ei voita mikään! Olimme testailleet Marttojen kurssilla erilaisia blinejä ja täytteitä, ja kotikeittiööni päätyi pari ohjetta, joista toista muokkasin itse. Blinitaikina oli kuohkeaa ja maukasta. Tällä ohjeella onnistuvat parhaiten tavalliset blinit. Jos haluat tehdä blinit vohveliraudalla, kannattaa ehkä kokeilla jotain toista taikinaa. Mätimousse on mielestäni paras blinien täyte. Silti kannattaa kokeilla rinnalla jotain muutakin - vaikka punajuuritäytettä.

Blini ja mätimousse

BLINIT

(10 kpl)

4 dl bulgarianjogurttia

25 g hiivaa

2 dl tattarijauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1 tl sokeria

1 dl maitoa

1 tl suolaa

1 rkl voita sulatettuna

2 keltuaista

2 valkuaista

1. Lämmitä jogurtti kädenlämpöiseksi. Liota joukkoon hiiva. Lisää joukkoon jauhot ja sokeri. Sekoita. Anna käydä huoneenlämmössä muutamia tunteja tai nosta kulho peitettynä jääkaappiin yöksi.

2. Ennen kuin alat paistaa blinejä, lisää joukkoon kädenlämpöinen maito, suola, voi ja keltuaiset.

3. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti nostelleen taikinaan.

4. Kuumenna blinipannu (tai ohukaispannu) ja sulata siinä voita. Annostele taikinaa pannulle. Kypsennä miedolla lämmöllä, jotta paksu blini ehtii kypsyä myös keskeltä. Kun taikinaan muodostuu ilmakuplia, paista blini kullanruskeaksi myös toiselta puolelta.

5. Tarjoa täytteiden kanssa.

MÄTIMOUSSE

150 g kirjolohen mätiä

120 g smetanaa

2 tl konjakkia

mustapippuria rouhittuna

tilliä hienonnettuna

Tarjoiluun:

punasipulia hienonnettuna

1. Valuta mädistä ylimääräinen neste pois.

2. Vatkaa smetana kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää mäti sekä konjakki.

3. Mausta mousse pippurilla ja tillillä.

4. Tarjoiluvaiheessa ripottele blineille myös punasipulia.

Blini ja punajuuritäyte

SAVULOHI-PUNAJUURITÄYTE

2 punajuurta

0,5 rkl öljyä

puolikas rosmariinin oksa

0,25 tl suolaa

120 g lämminsavulohta

50-100 g Aura-juustomurua (tai vuohenjuustoa)

0,5 rkl limetinmehua

(1 rkl bulgarianjogurttia tai smetanaa)

1. Kuori ja lohko punajuuret. Nosta ne uunivuokaan. Pirskottele päälle öljy. Lisää rosmariininlehdet ja suola. Paahda lohkoja uunissa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Kääntele lohkoja paistamisen puolivälissä.

2. Paloittele lohi ja nypi mahdolliset ruodot pois.

3. Kääntele jäähtyneet punajuuret, kalapalat ja Aura-juusto yhteen. Pirskottele päälle limetinmehu.

4. Lisää halutessasi hieman jogurttia joukkoon.

Huomio-osio:

- Blinit voi paistaa jo edellisenä päivänä. Kun lämmität blinejä tarjolle, laita ne uuniin niin, etteivät ne ole päällekkäin ja sivele pintaan voita. Ihan kuin tuoreita!

___

Kävin tässä välissä Lanzarotella. Kuvia ei tullut paljon otettua, mutta juttuja olisi silti kerrottavana. Seuraava tekstini kertookin Kanariansaarista.

Hatsapuri (imeretiläisittain) (leipä)

No tämä on nyt se Ville Haapasalon ja Kauko Röyhkän kirjasta löytyvä hatsapuri. Jos nyt nuo Georgian osat itsellä ovat vähän sekaisin, niin korjailen niitä sitten myöhemmin.

On vähän ollut kiire tehdä näitä sulugunileipomuksia, sillä juusto alkoi mennä vanhaksi. Siksipä eilen tein piirasversioita ja tänään leipäversioita. Voin kyllä kertoa, että kokemus oli tähän asti syödyistä juustoleivistä paras, maukkain ja toki myös rasvaisin. :) Tulin siihen tulokseen, että ei tuosta leivästä aitoa saa ilman sulugunijuustoa. Mozzarellan ja fetan sekoitus ei kyllä ole sama asia ollenkaan. Sulugunisattumat taikinan sisällä ja pinnalla paistuivat todella rapsakaksi ja samalla tuli hyvä maku pintaan. Kun vielä paiston jälkeen teki viillot ja laittoi viiltoihin Oivariiniä sekä sulugunipaloja, oli lopputulos huikea. Nyt juustoa hankkimaan! (Itselläni on tosin juustokiintiö vähäksi aikaa täynnä...)

Tässä ohje niin kuin minä sitä käytin. Tarkkaile nesteen määrää. Voit lisätä vielä sitä siinä vaiheessa, kun alustat taikinaa. Itse jouduin ainakin niin tekemään, sillä alkuperäinen 7 rkl ei riittänyt. Suosittelen kohottamista yön yli. Tuli sopivan täyteläinen maku.

Valmis hatsapuri odottelemassa juuston sulamista

HATSAPURI IMERETILÄISITTÄIN (LEIPÄ)
(4 kpl)

2 tl kuivahiivaa
7-9 rkl lämmintä vettä
4 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
1 kananmuna
300 g sulugunijuustoa

Paistamiseen:
öljyä

Tarjoiluun:
voita/Oivariinia sekä sulugunia

1. Ripottele hiiva lämpimään veteen. Sekoita huolellisesti joukkoon ruokalusikallinen vehnäjauhoa. Anna seistä noin viisi minuuttia.
2. Sekoita leivontakulhossa jauhojen joukkoon ensin suola, seuraavaksi muna ja viimeiseksi hiiva-vesiseos. Sekoita huolellisesti. Jos taikina tuntuu liian murumaiselta, lisää vähän vettä. Hieman kuivahkoa taikina saa olla, mutta kiinteänä sen on kuitenkin pysyttävä.
3. Kaada taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja vaivaa kunnolla ainakin viisi minuuttia.
4. Hienonna sulugunijuusto rouheaksi (voi olla jopa pieniä kuutioita) ja sekoita siitä noin 2/3 taikinan joukkoon. Jatka vaivaamista, kunnes juusto on sekoittunut taikinaan tasaiseksi sattumiksi.
5. Muotoile taikina palloksi ja pyörittele kauttaaltaan jauhoissa. Jätä lepäämään kelmulla peitettynä mielellään yön yli. Kiireen yllättäessä muutama tunti voi riittää, vaikka lopputulokseen se toki vaikuttaa.
6. Muotoile taikinasta neljä leipästä (paksuus sentistä kahteen) ja paista ne pannulla öljyssä kypsiksi molemmin puolin. Leivät kypsyvät melko runsaassa öljyssä melko kuumalla pannulla noin kolmessa minuutissa per puoli.
7. Leikkaa lämpimiin leipiin viiltoja ja laita viiltoihin voita sekä loput sulugunista. Tarjoile heti.

Hatsapuri paistuu ihanan rapsakaksi pannulla.

Etualalla vielä juustokuutioita vailla oleva leipä.

Mursin leivästä palasen. Se onkin paras tapa tätä syödä.

Hatsapuri (adzarialaisittain) (piiras)

Valmis hatsapuri ilman raakaa kananmunaa

Ensikosketukseni tai siis näköhavaintoni hatsapureihin oli Pietarissa, jossa eräs porukastamme kehui piiraita maasta taivaaseen ja varmaan siitä ylikin. Osa sitten tilasi hyvien mainospuheiden jälkeen hatsapurit. Juustoa ja kananmunaa valui pitkin lautasta. En itse ollut tilaajien joukossa, sillä saavuin paikalle vasta siinä vaiheessa, kun piiraat oli jo lähes syöty. Vielä toisenkin kerran porukassa oli joku, joka tilasi hatsapurin. Itse testailin muita makuja, niin annokseni oli jotain muuta. Olen kuitenkin juustofani, joten piiraat jäivät mieleeni.

Uudelleen piiraat tulivat mieleeni, kun luin Ville Haapasalon ja Kauko Röyhkän Georgia - makujen maa -teosta. Siinä esitellään toisenlaisia hatsapureja. Piti ihan googlettaa, että mitä ihmettä tämä hatsapuritouhu on. Sain selville, että hatsapuri on melkeinpä yleisnimitys juustoleivälle tahi -piiraalle. Niinpä päätin, että ensimmäisenä testaan sitä Pietarissa nähtyä, adzarialaista hatsapuria, joka on siis juustopiiras raa'an kanamunan kera. Myöhemmin testaan sitten enemmän leipämäistä, imeretiläistä versiota, joka esitellään myös Haapasalon kirjassa. Tai ainakin joku versio siitä. Vaikka hatsapureja pääsee maistelemaan Venäjällä ja Virossa, ovat ne kuitenkin georgialaista perinne-evästä.

Kaikissa ohjeissa käytetty juusto oli suluguni-/sulgunijuustoa. Kyselin sitä muutamista isoista kaupoista, mutta heillä ei ollut eikä tilaamaankaan pystynyt. Haapasalon kirjassa sulguni on korvattu mozzarellan ja fetan yhdistelmällä. En itse kuitenkaan halunnut vielä tähän lähteä, vaan päätin ensin yrittää kaikki keinot löytää sulugunia. Jotenkin oli halu tehdä asiat alkuperäisellä tavalla ja alkuperäistä makumaailmaa kunnioittaen.

Jostain sitten tajusin kysyä vielä jyväskyläläisestä Tallinnan kaupasta juustoa. Heillä sitä ei suoraan ollut, mutta lupasivat kyllä tilata. Niinpä sain muutaman päivän päästä haluamani määrän sulugunia. Olipa hyvä, että jaksoin kysellä paikoista. En nimittäin osaa oikein edes sanoa, mihin juustoa voisi verrata. Ei se ehkä suoraan ole fetan ja mozzarellan sekoitustakaan. Sellaista vaaleaa ja napakkaa, mutta hieman pehmeää juustoa. Napakkuudella tarkoitan leipäjuuston ja Koskenlaskijan välimaastoa. Jos vaan mistään saatte juustoa käsiinne, niin sitä kyllä kannattaa käyttää. Juusto nimittäin käyttäytyy uunissakin niin, että se sulaa kauniisti. Tallinassa juustoa kyllä saa, joten kannattaakin seuraavalla reissulla ostaa pari kimpaletta mukaan.

Sulugunit vielä avaamatta

Tein nämä ensimmäisen hatsapurit virolaisen blogin Pireti koduköökin ohjeella. Osaan piiraista laitoin raa'an kananmunan paistamisen loppuvaiheessa, mutta osan jätin ilman. Jos siis ajatus raa'asta munasta hirvittää, voi ihan hyvin sen jättää poiskin.

HATSAPURI ADZARIALAISITTAIN (PIIRAS)
(4 kpl)

Taikina:
25 g hiivaa
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl sokeria
0,5 tl suolaa
400-450 g vehnäjauhoja
70 g sulatettua voita

Täyte:
1 kananmuna
1 valkosipulinkynsi
400 g sulugunijuustoa
50 g sulatettua voita
0,25 tl suolaa

Voiteluun ja päälle:
kananmuna(t)

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää myös suola ja sokeri.
2. Lisää jauhot. Älä lisää suoraan 450 grammaa vaan jonkin verran vähemmän.
3. Lisää sulatettu voi. Alusta hyvin. Lisää tarvittaessa jauhoja. Koostumuksen tulee olla sellaista, että taikina irtoaa hyvin käsistä, mutta ei ole murumaista kuitenkaan.
4. Kohota kaksinkertaiseksi vedottomassa ja lämpimässä paikassa.
5. Jaa taikina neljään osaan. Kauli soikeiksi, n. 23 cm pitkiksi levyiksi kuin tekisit paksuja karjalanpiirakoita. Kohota n. 20 minuuttia ja valmista sillä aikaa täyte.
6. Rikon kananmunan rakenne kulhossa. Hienonna valkosipuli ja lisää joukkoon. Lisää myös suola. Hienonna veitsellä juusto rouheiksi paloiksi ja muruksi. Lisää joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää viimeisenä sulatettu voi. Sekoita.
7. Laita uuni lämpenemään +180 asteeseen (kiertoilma).
8. Levitä täytettä yhtä paljon jokaiselle piiraalle. Jätä reunat ja päät reilusti tyhjiksi. Käännä reunat täytteen päälle ja nipistä päädyt. Kierrä päädyt kuin karkkipaperi konsanaan.
9. Voitele kananmunalla.
10. Paista uunissa 20-30 minuuttia. Kun piiraat ovat ottaneet jo varsin hyvin väriä, lisää halutessasi kananmuna jokaiselle piiraalle. Lisäys tehdään siinä vaiheessa, kun paistoaikaa on jäljellä 5-10 minuuttia. Itselläni kokonaispaistoaika oli n. 35 minuuttia, sillä paistoin kaikki kerralla.
11. Tarjoa lämpimänä ja mielellään heti.

Hatsapuri oikeaoppisesti kananmunan kera

No niin! Nyt on maha täynnä. Yhdenkin piiraan syöminen on melkoinen saavutus, sillä niin tuhtia tavaraa se on. Kuten reseptistä jokainen pystyi hahmottamaan, piiras ei ole myöskään mikään laihduttajan eväs. Syytä olisi miettiä itsenikin painoasioita, mutta nyt mielenkiinto piiraita kohtaan voitti kyllä järjen. Joskus se kannattaa. Nam.

Blinejä ja muita talven herkkuja -kurssi

Kävin viime viikolla jälleen Marttailemassa. Ja voin kyllä jälleen kehua kurssia! Aivan mahtavia herkkuja! Blineistä en joskus nuorempana tykännyt, mutta nykyään ne ovat suurinta herkkua. Kurssilla teimme erilaisia blinejä, ja ne kaikki kyllä maistuivat todella hyvin.

Illan tarjoilut

Tässäpä illan tarjoilut:

Blinit:

- Paksut blinit

- Ohuet blinit

- Blinivohvelit

Blinien täytteet:

- Mätimousse

- Belugalinssisalaatti

- Savulohi-punajuuritäyte

Jo aluksi sanottakoon, että mokasin vähän filmaamisessa. En muistanut ottaa kuvia ollenkaan ohuista ja paksuista blineistä. Kuvia on siis ainoastaan blinivohveleista, joita olin itse työstämässä. Joku tosin saattaa nähdä tihrustaa blinit kuvasta, jossa on koko illan tarjoilu.

Blinivohvelit

Blineillä ei ollut suurta eroa, vaan ne kaikki olivat hyviä. Itse asiassa eilen huomasin blinipannuja 7 euron hintaan, joten enköhän viimeistään ensi viikolla ryhdy blinihommiin. Ainakin mätitäytettä teen, mutta joku toinenkin täyte olisi kiva.

Savulohi-punajuuritäyte sekä mätimousse

Belugalinssisalaatti

Täytteistä eniten olen perinteisen mätitäytteen fani. Silti muutkin tehdyt täytteet olivat jees. Savulohi-punajuuritäytteestä olisin tykännyt todennäköisesti valtavasti, jos vuohenjuuston tilalla olisi ollut Auraa. Belugalinssi oli jo tuotteena minulle uusi. Täyte oli fetajuustoineen päivineen todella maukas.

Blinien lisäksi teimme keittoja. Keittohan on aivan loistava talviruoka, joten ei ihme, että keittoruoat päätyivät myös kurssin anniksi.

Keitot:

- Crème Ninon eli ranskalainen hernekeitto

- Madekeitto

Lisäksi:

- Siemennäkkileipä

Ranskalaiseen hernekeittoon tuli mm. kuohuviiniä, mikä toi kyllä hyvän säväyksen. Keitto jakoi mielipiteet, mutta itse kuuluin ihastelijoiden joukkoon. Tätäkin pitää joskus tehdä!

Crème Ninon

Madekeitto oli myös uusi tuttavuus. Meillä ei lapsena kovin kalaruokia tarjoiltu, joten kotimaisia järvikaloja olen opetellut syömään vasta aikuisena. Made on villin näköinen kala, enkä varmaan haluaisi sitä käsitellä kotona. Keitto oli kyllä maukasta, joten syödä sitä voin oikein hyvin jatkossakin. Pakko ehkä myöntää, että keitto oli todella hyvää...

Madekeitto

Saimme ohjeen myös kalaseljankaan. Venäläisistä ruoista tykkään kovin, joten ihan varmasti seljankaakin testailen jossain vaiheessa.

Siemennäkkileipää olen kerran tehnyt kotona. Nyt kuitenkin kyseessä oli eri resepti ja eri maku. Ei parempi tai huonompi, mutta hyvä. Näkkäreihin ei tullut ollenkaan suolaa, mutta eivät ne sitä kaivanneet. Sopivan paahteinen maku kävi hyvin yhteen illan muiden tarjottavien kanssa.

Siemennäkkäreitä

Pääruoat:

- Inkiväärilohi ja uunitomaatit

- Palsternakkapyree

Inkivääriloheen tuli mm. osterikastiketta ja sweet chili -kastiketta. Vähän vastaavia kalavartaita olen tehnyt aikaisemmin, joten makumaailma oli tuttu. Kala ei siis yllättänyt, mutta se toki se oli hyvää. Uunitomaatit olivat monen mielestä kurssin parasta antia. Hyviähän ne olivatkin! Valkosipuli tuli ihanasti esille.

Inkiväärilohi

Hieman "tärähtäneet" uunitomaatit

Suurin yllätys oli kyllä palsternakkapyree. Mielestäni pitäisi immeisten käyttää paljon enemmän kotimaisia juureksia. Tässä on kyllä yksi hyvä. Jos ei pelkästään palsternakan maku miellytä, voi sitä laittaa vaikka osaksi perunamuusia. Rohkeasti suosittelen kuitenkin kokeilemaan ilman mitään perunoita. Hyvää ja pehmeää!

Palsternakkapyree

Jälkiruoat:

- Marokkolainen appelsiinisalaatti

- Sitruskiisseli ja inkiväärikerma

Appelsiinit ovat nyt parhaimmillaan. Siksipä molemmissa jälkkäreissä oli appelsiinia. Kuvasta ei kovin hyvin saa selvää, että kyseessä on marokkolainen appelsiinisalaatti. Kuvassa näkee vain pinnan, jonka alla oli ihania appelsiineja ja mm. granaattiomenan siemeniä.

Marokkolainen appelsiinisalaatti

Sitruskiisseli ja inkiväärikerma yllättivät yksinkertaisuudessaan. En ole mikään kiisselifani, mutta oli kyllä ihanan raikasta. Molemmat päätyvät jossain vaiheessa testivuoroon. Kiisseli varsinkin on niin nopea tehdä, ettei ole mitään syytä, miksipä en kokeilisi melkein heti.

Sitruskiisseli ja inkiväärikerma

Tässäpä siis kurssin anti. Ohjeita kirjoittelen vasta kotikokkailuiden jälkeen...
Viikonloppuna yritän tehdä hatsapureja, mutta katsotaan, saanko makuaistini takaisin. On vielä ihan hullu nuha, joten en viitsi kokkailla ja maistella uusia makuja, jos en maista mitään.